AvainsanaIhkutus

Nyt en muuta laita kuin haastetehtävän pikaisesti, sen verran paljon painaa uni silmää että kohta simahdan naama näppikselle ellen mene nukkumaan. Viikonloppujen ehdottomasti paras juttu on se, että saa ihan oikeasti nukkua. Kun vetää arkiyöt pääasiassa kuuden tunnin unilla niin perjantaisin ei paljon naurata. Tai no, oikeastaan silloin on jo niin väsynyt että naurattaa vähän kaikki. Anyhow, huomenna ehkä vähän jotain järkevämpää settiä – parikin aihetta odottelee luonnoksissa että vain saisin ne naputeltua valmiiksi.

Päivä 10 – Päivän asu

Mulla oli itse asiassa päälläni tänään kaksi eri asua. Vasemmalla on työreleet, jotka ylläni istuskelin hyvin levottoman perjantaipäivän toimistolla. Oikealla olevan vaateparren heitin päälleni alkuillasta, kun olin lähdössä serkkujen luokse Lietoon. Ehkä kuninkaalliset häät vaikuttivat jotenkin mun mielentilaan, koska piti ehdottomasti saada sydänsukkikset jalkaan ja pitsiselkäinen mekko niiden kaveriksi.

Asu numero yksi
Korvikset Glitter, kaulakoru ja sormus Kalevala Koru, t-paita ja farkut (Pep!) Crocker, neule Lindex. Kengät ovat superlempparit Vagabondin Ramonat, jotka viime kesänä tilasin ja jotka ovat olleet jokaisen euronsa väärti. Veikkaan, että suhteemme tulee kestämään vielä pitkään (ja taatusti pidempään kuin ensimmäiset korkolaput, jotka menivät vaihtoon jo heti syksyllä).

Asu numero kaksi
Korvikset ja kaulakoru (joka hajosi illan aikana!) Glitter, mekko Rare Fashion (Nelly.com), sydänsukkikset Lindex, laukku Iron Fist (kyllä vain, se on juurikin se laukku raitoineen ja ankkureineen – löytyi lopulta kuitenkin IF:n omasta verkkokaupasta alehintaan), polvisukat H&M, tolppakorot second hand (DinSko). Oli muuten hassua kävellä pitkästä aikaa noin korkeilla koroilla! Ihan okei noin kun ei tarvinnut kävellä kuin matkat sisältä autoon ja autosta sisälle, enpä kyllä enää voisi nuo jalassa lähteä vappuilemaan jokirantaan kuten kolme vuotta sitten tein koulujenpäättymispäivän iltana. Niin ne ajat (ja jalat) muuttuu.

Tänä viikonloppuna oli vuorossa viimeiset kaksi päivää kevään verhoilukurssia. Olin viime kerralla jäänyt tuolieni kanssa siihen vaiheeseen, että kummassakin oli pohja valmiina ja liinattuna sekä toiseen olin ehtinyt laittaa istuinosan kankaan enimmiltä osin kiinni. Jatkoin työskentelyä valmiimman tuolin kanssa, tavoitteena saada se valmiiksi ja sitten katsoa ehdinkö muuta.

Eilen tosin huomattiin, että toinen tuoli oli saanut terveisiä jommalta kummalta (tai jopa molemmilta) kissoilta: oli hemmetti pissajäljet valkoisessa liinakankaassa! Eikä oltu ilmeisestikään loroteltu ainoastaan kerran vaan kahdesti tai enemmän! Olin niin valmis tekemään Miskasta tupsuhäntäisen sudenpentulakin… Vaikka oma mokahan se tietysti oli kun olin suojannut tuolin ainoastaan raapimiselta, ei meinaan käynyt mielessäkään että katit päättäisivätkin merkata reviirinsä siihen. Keväthuuma selvästikin täyttänyt naukujien korvienvälit.

Vielä en oikein tiedä mitä tuon pissatuolin kanssa teen. Hajua siitä ei ainakaan näin ihmisnenään lähde nimeksikään, mutta mahdollisesti tulevaisuudessa hankittava kissakaveri saattaisi kyllä haistaa lajitoverinsa merkit ja ties minkälaisen käsittelyn tuoli sitten saisi. Päivän hommahan se ainakin olisi, jos laittaisi vanut ja lakanakankaan uusiksi. Tekstiilinraikastajaa testattiin jo, voisi vielä kokeilla etikkaa (sillä kuulemma lähtee Pirkan mukaan kissanpissahajut) ennen kuin tekee päätöstä suuntaan tai toiseen.

Onneksi kyseessä ei ollut se tuoli, jossa oli jo varsinaista kangasta – sen korjaamiseen olisi mennyt ajan ja vaivan lisäksi myös rahaa. Tämä viikonloppu meni siis – paitsi kissoja ja kevättä sadatellessa – toisen tuolin työstämisessä ihan viimeisen päälle. Ja valmiiksi se tulikin! Viimeistelyn tein tänään viimeisten kurssituntien jälkeen kotikotona, vähän siistimistä piilopistoilla sekä käsinojat paikoilleen. Pakko myöntää, että mä olen ihan oikeasti ylpeä tekeleestäni ja itsestäni kun sain tuollaisen tehtyä! Käsillä näpertäminen ei ole vahvinta osaamistani, joten siitäkin syystä tämä on aikamoinen erävoitto sillä saralla. Katsokaa nyt:

Kankaan väri on aivan täydellinen! Ei yhtään liian räikeä, vaan just sopivan pirteä ja aurinkoinen – tuota katsoessa tulee hyvälle mielelle. Käsinojia ei vielä ole käsitelty mitenkään, mutta tarkoitus on hioa ne ja lakata ehkä ihan vähän nykyistä tummemmaksi. Vanhat kelpaavat toistaiseksi, sillä ensi viikonloppuna tuoli menee paikallisen työväenopiston näyttelyyn enkä sitä ennen ehdi enää käsinojille tehdä mitään. Kovasti tekisi mieli tuoda tuoli Turkuun ja sovittaa se jotenkin tänne kämppään, vaikka tämä pieni onkin. On tuo vaan niin ihana ja kaunis. ♥

Olen sen verran paljon työviikon uuvuttama, ettei ajatus näin perjantai-illalla oikein enää kulje. Siksipä en tällä kertaa naputtele mitään sen kummempaa tarinaa, vaan jaan kanssanne Felinen mulle naamiksen puolella laittaman överisöpön kuvan. Ja niin parani possufanin päivä kertaheitolla! Oli pakko laittaa kuva työkoneen taustakuvaksikin, hymyilyttää pakostikin joka kerta kun sen näkee. :)

(Kuva: we♥it)

Heitetäänpä vihdoin myös ne Helsingin ostokset kehiin. En etsinnöistä huolimatta onnistunut löytämään Tukholmasta kaikin puolin sopivaa mustaa nahkavyötä, joten se mielessä tahdoin ylipäätään lähteä sunnuntaina vielä käymään kaupungilla. Vaatimukset: musta, ei liian leveä tai kapea, nahkaa, kiva solki, max. 20e.

Ensimmäinen etappi oli H&M:n miestenpuoli – eikä sen pidemmälle tarvinnut sitten edes mennä. 85 cm pituus oli miesten vöissä hyvin edustettuna, onneksi en ole tämän pienempi tuosta keskivartalosta. ;) Valinnanvaraa oli useamman mallin verran, mutta lopulta pisimmän korren vei kuvassa näkyvä vyö. Tuon (kierrätetty!) nahka oli joihinkin muihin vöihin nähden pehmeää ja toivottavasti pehmenee vielä käytössä. Myös solki miellytti yksinkertaisuudellaan ja värillään, kirkas hopea ei ole yhtään noin kiva.

Ja se hinta? Se oli hyvinkin edullinen 9,90e. Hassua kyllä, kotona huomasin yhteneväisyyden miehelle muistaakseni toissajouluna ostamaani vyöhön – taitaa itse asiassa olla täsmälleen sama vyö. Hyvin on päivittäisessä käytössä kestänyt eli hinta/laatu-suhde näyttäisi olevan enemmän kuin kohdallaan. Ei ihme, että vyö näytti niin tutulta…

Toinen ostos sunnuntaina lähti mukaan Selectedista, jossa pyörähdettiin vilkaisemassa alerekit. Viime syksynä jäi vähän harmittamaan, kun sisko löysi ihan loistavat mustat vetoketjupillit Vilalta. Olen kyllä lainannut niitä, mutta eivät vaan pirulaiset suostu pysymään kunnolla ylhäällä… Melkein siis hihkaisin, kun huomasin Selectedin aletangolla saman tyyppiset pökät hintaan 15e. Ihan yhtä joustavat nuo eivät ole kuin Vilan versioot, sillä reisissä on kuviosaumoja ja ne tekevät housut tiukemmiksi. Vetoketjua on takataskuissa sekä lahkeissa, edestä housut ovat perusmustat useilla saumoilla “koristeltuna”.

Takastulomatkalla ostin laivalta muuten viimeinkin sen himoitsemani hajuveden, joka oli siis Sarah Jessica Parkerin SJP NYC. Eikä pitäisi heti loppua kesken, sillä tuo on kerrankin mukavan 60 ml kokoinen puteli! Olen nyt jo aivan rakastunut tuoksuun eikä tekisi tällä hetkellä mieli käyttää mitään muita tuoksuja.

Kun nyt vauhtiin pääsin, niin esittelen saman tien vuodenvaihteen jälkeen tekemäni tilauksen Feel Uniqueen. Tällä kertaa toimitus kesti huomattavasti kauemmin kuin aiemmilla kerroilla, mutta oletettavasti Brittilän lumitilanteella on asian kanssa jotain tekemistä. Ei mulla kyllä niin hätä näiden kanssa ollut, että parin viikon toimitusaika olisi sen kummemmin haitannut.

FU:n alesta nappasin pian ajankohtaiseen hoitoainetarpeeseen Fudge Daily Mint Conditionerin, en ole kyseistä merkkiä ennen testannut mutta kuullut siitä paljon positiivista. Tulevaisuus näyttää, mitä oma kuontaloni tykkää. Syksyllä(?) FU:lle myyntiin tullut Korres houkutteli niin paljon, että lykkäsin sitä tilaukseen kaksin kappalein. Meillä on kummankin päänahka viime aikoina hieman oikutellut, joten päätin testata auttaisiko Laurel & Echinacea Shampoo asiaan. Ainakin sen luvataan hoitavan kuivaa päänahkaa.

Luumufani klikkasi mukaan Korresilta vielä Plum Lip Butterin, joka ymmärtääkseni antaa huulille myös hieman kiiltoa. Tuote ei mielestäni tuoksu luumulta eikä oikeastaan yhtään miltään, väri kylläkin on houkuttelevan viininpunainen. Saa nähdä millainen se käytössä on, toivotaan parasta.

Viimeisen puolenvuoden aikana olen ajautunut pienoiseen huulirasvakriisiin, kun mikään ei tunnu toimivan toivotulla tavalla. Body Shopilta mulla on niin lip butter kuin perus lip balm, mutta ne eivät ole aivan sellaisia kuin näin talviaikaan tarvitsisin. Jos ei muu auta niin täytynee palata takaisin vuosien luottotuotteeseeni, turkoosikorkkiseen Miramen Medilip-huulirasvaan – jonka tosin ilmeisesti Blistex on ostanut itselleen…

Amanda Jenssen – Killing My Darlings [2008]

Äykh#)&ksj%, miten kellon viisarit näyttävätkin taas noin paljon jo??! Päivät hupenevat johonkin sitä vauhtia, että heikompaa voisi hirvittää. Ehkä sen takia mä vielä oikein edes tahdo tajuta, että jouluaatto on niinkin lähellä kuin ylihuomenna. Kävin tänään vielä vähän jouluostoksilla ja kaikkialla soi joululaulut, soitanpa niitä kotosallakin, mutta silti jotenkin sitä ei vain käsitä joulun olevan niin lähellä. Noh, jospa aattona sentään alkaisi jo tuntua jouluiselta.

Mun oli tarkoitus postata muutama kuva Ideaparkin visiitiltä, jossa siis silloin parin viikon takaisen Tampereen reissun yhteydessä käytiin, mutta unohdinpa sitten autuaasti koko asian. Pääasiassa kyse oli tällaisista ihanista herkuista:

Ihan mielettömiä piparkakkutaloja! Tuolla oli jonkun sortin kisa käynnissä, mekin äänestettiin suosikkejamme siinä samalla kun pysähdyttiin ihastelemaan pikkuisia tönöjä. Joukossa oli niin kirkkoja, igluja, pikkumökkejä kuin aivan överipikkutarkkoja piparirakennuksia, olipa joku Näsinneulankin väkertänyt. Oman ääneni annoin vihreäkattoiselle talolle, suurena Vihreiden kuulien ystävänä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Vaaleanpunainen tönö oli vahva kakkosvaihtoehto, nuo marsipaanipossut pihalla katsokaas.

Tässä yhteydessä voisin esitellä myös tuolta kyseiseltä reissulta silloin lauantaina Back Streetista ostamani vaatekappaleen, nimittäin uuden talvitakin. Alun perin olin ajatellut sijoittaa kunnon lämpöiseen takkiin, mutta tämän ihanuuden tullessa vastaan alennettuun hintaan työnsin järkevät ajatukset piiloon ja seurasin sydäntäni. Ja se on kuulkaas rakkautta se, vai voisiko tällaisen takin yhteydessä edes ajatella muuta?

Mustavalkoinen väri! Pallokuosi! Tekoturkissomisteet reunoissa ja taskuissa! Sydämenmuotoiset nappien kiinnityskohdat! Iso huppu! Hupussa korvat, vieläpä tarvittaessa irroitettavat! On tuossa sentään tikkivuori että pakkasilla kyllä pärjää, mutta otin kuitenkin M-koon jotta alle mahtuu kylmemmillä keleillä myös paksumpi huppari tai villapaita. Hyvin ainakin toistaiseksi olen tarjennut parinkymmenen asteen pakkasessakin, kunhan tosiaan alle kerrostaa vähän enemmän vaatetta. Huppuun voi piiloutua loistavasti ja sen saa solmittua myös tiukemmalle nauhojen kanssa – joiden päässä muuten on mustat pompulat!

Ideaparkissa on joku BS:n tyylinen liike ja hieman hätkähdin siinä ovella, kun näin tämän:

Niin samanlainen mutta kuitenkin erilainen, tuossa nyt esimerkiksi on vetoketjut, sydäntaskut ja kuosikin itse asiassa sydämiä. Mun takki on merkiltään Hell Bunny, tämän hyvin samannäköisen yksilön lapussa taas seisoi Living Dead Souls. Kuka mahtaa matkia ketä?

(Mun kuvassa kameran takana kulta, muuten minä itse.)

Mamba – Joulualbumi [2003]