AvainsanaIhkutus

Vuoreksesta köröttelimme Akkikin kanssa bussilla kaupunkiin ja päätimme pyörähtää vielä Koskikeskuksessa. Tehdessämme lähtöä huomasin Design Boulevardin sijaitsevan nykyään Koskaria vastapäätä ja kun joku oli juuri astumassa ovesta sisään, ehdotin että kävisimme mekin kurkkaamassa miltä uudessa liiketilassa näyttää. Tajuttiin siinä sisällä sitten että hei tänäänhän on lauantai ja liikkeen olisi pitänyt olla jo kiinni, kun meidät toivotettiin tervetulleiksi ja kehotettiin osallistumaan avajaisiin. Ei siis muuta kuin juomat kätösiin ja takaovesta ulos sisäpihalle.

Oi että millainen sisäpiha se olikaan! Pastellisävyiset viirit oli risteilivät seinien välillä, oven toisella puolella pöydällä oli tarjolla pientä hiukopalaa ja toisella puolella Antero Lindgren aloitteli juuri musisointiaan. Viirit ovat olleen ihastuksen kohteenani jo hyvän tovin, tahdon järjestää jotkut kekkerit että voin koristella kämpän viireillä! Remontti tosin olisi ihan kiva saada ensin alta pois…

Anteron esiintymisen jälkeen siirryimme sisätiloihin tutustumaan Design Boulevardin uuteen tilaan. DB jakaa huoneiston kampaamo- ym. kauneudenhoitopalveluita tarjoavan New Bohemian kanssa, joka vaikutti kivalta paikalta. Pitäisiköhän joku kerta varatakin Tampere-reissun yhteyteen kampaaja-aika? Olen viime vuosina ollut supertylsä ja päässyt vähän jämähtämään tukkaprojektini kanssa…

Tykästyin Design Boulevardiin kovasti silloin keväällä, kun ensimmäisen kerran kävimme siellä Akkikin kanssa. Uusi tila on isompi, joten kauppa tuntuu vanhaan verrattuna ihanan väljältä. Myös tuotteiden esillepano on luonnollisesti ilmavampaa ja ne pääsevät paremmin esille. Kaikkea houkuttelevaa oli jälleen tarjolla, mutta pidin näppini erossa kuten olen itselleni vähän luvannut – nyt remontin keskellä on kuitenkin aika hankala arvioida mitä kaikkea kotiin saa sopimaan. Hayn neonoranssi keittiöpyyhe kutkutteli kyllä kovasti, samoin Ferm Livingin korkkitaulu neonpinkeillä reunoilla.

Kiitos Design Boulevardille yllättävästä lauantai-illan käänteestä!

Design Boulevard, Hatanpään valtatie 6 Tampere. Avoinna ma-pe klo 10-18, la klo 10-16.

Vietimme perinteisen Särkänniemi-päivän tänä vuonna edellisistä vuosista poiketen jo elokuun alkupuolella, kun siihen sattui sellainen päivä että pääosa porukastamme oli lomalla tai muuten vapaalla. Olimme murun kanssa karauttaneet prätkillä Akkikin hoiviin edellisenä iltana, joten aamulla ei tarvinnut matkustaa muuta kuin Särkänniemen portille. Ei me aamulla tosin mitään hirmuista hoppua pidetty, sillä sisko puoliskoineen ehti juosta laitteissa tunnin verran ennen kuin me pääsimme paikalle.

Uutta niemessä oli maailman ensimmäinen Angry Birds Land. Vanha (ja hivenen tylsä) kummitusjuna oli poissa ja tilalle oli rakennettu peliä muistuttava alue lintuineen, possuineen, palikoineen ja jopa katukivetyksineen. Seikkailuradan portaat, liukumäet ym. ovat varmasti lapsille varsin mieluisa ja kun ei missään mitään yläikärajaa lukenut, kävimme myös Felinen kanssa tutustumassa rakennelmaan. Hyvin mahtui menemään, mitä nyt tunneleissa oli pakko kontata ja liukumäestä tuli turhan kova vauhti. :)

Akkiki & Onni kiertelivät lapsille suunnattuja juttuja sillä välin kun me muut painelimme laitteesta toiseen. Sitten taas osuttiin vastakkain ja hengähdettiin hetki, jossain välissä syötiinkin vähän jotain. Iltapäivällä Akkikin mies P selviytyi töistä paikalle, sen jälkeen mentiin kiertämään Lasten eläintarha.

Eläintarhassa mun odotus vihdoin palkittiin: mikropossuja! ♥ Pieniä olivat kuin mitkä, sellaisia hivenen kissasta isompia. Maisa ja Pipsa ovat syntyneet keväällä, joten vielä ei voi sanoa minkä kokoiseksi nasut kasvavat. Aikuisen mikropossun sanotaan kasvavan jopa 35-kiloiseksi, mutta ilmeisesti välillä käy niin että kokoa tuleekin rutkasti enemmän. Jos meillä joskus on omakotitalo, haluan kyllä pari mikropossua pihalle röhkimään..!

Mikropossuja ihastellessa aurinko katosi pilvien taakse ja vähän koitti ripsottaa vettä taivaalta. Mä jäin vähän jälkeen kun jumituin possuaitaukselle, mutta löysin sentään Akkikin ja Onnin suht nopeasti ja menin seuraksi Delfinaarioon, jossa kolme delfiiniä kouluttajiensa kera esitteli taitojaan. Käsittämättömiä temppuja osaavatkin! Ja uusia juttuja on keksittävä jatkuvasti, etteivät kaverit aivan tylsisty.

Delfiinien jälkeen spottasimme taas loppuporukan, siitä aika pian Feline & T lähtivätkin ajelemaan Jyväskylään päin. Kävimme vielä muutamassa laitteessa ja pojat pelasivat jotain, siinä vaiheessa yltynyt sade alkoi jo vähän ärsyttää. Suunniteltiin lähtöä kun tajusin etten ollut käynyt keinukarusellissa – ilman sitä ei vaan voi lähteä Särkänniemestä pois! Siispä houkuttelin rakkaani tulemaan mun kanssa keinumaan, vettä tuli kuin aisaa ja olimme ainoat keinujat. Oot ihan hullu, sanoi mies useampaan otteeseen ja mä vaan nauroin. Kokemus sekin istua läpimärkänä karusellissa.

Särkänniemestä siirryimme kaupan kautta isäntäväen luokse, päivän touhuista väsyneinä ilta meni jokseenkin reporankana. Illalla täytettiin vatsat “kevyellä” iltamätöllä, sen jälkeen olinkin aika valmista kauraa kaatumaan petiin.

Ei ollut ihan niin hyvä Särkkis-päivä kuin edellisinä vuosina, alkuillan epävakainen sää vaikutti paljon fiilikseen. Itsellä tuntuu jääneen monta hurvittelukierrosta tekemättä, useimmissa laitteissa kävin vain kerran vaikka yleensä parhaissa tulee pyörittyä ainakin viidesti. Taisin tänä vuonna olla vain vähän laiska (vai nössö?). No, ensi vuonna sitten taas uudella innolla!

Jatketaan männä viikkojen kuva-arkistojen purkamista, nämä kuvat ovat eräältä heinäkuiselta perjantai-illalta. Mia ja Aleksi kutsuivat meidät luokseen viettämään iltaa, mukana menossa oli tietysti myös töpöhäntäinen Mini-kissa.

Ruokapuolen päädyimme hoitamaan noutokiinalaisella, mikä ei valitettavasti ollut kaikille kovin onnistunut vaihtoehto. Oma tofusieniannokseni oli ihan syötävää, kiinalaiset sienet kerrassaan herkullisia mutta tofu suht mitäänsanomatonta. Seuraavalla kerralla ehkäpä jotain aivan muuta. Juomana oli mm. roseeviiniä, jota itsekin maistoin lasillisen vaikka muuten meninkin pääasiassa Skumppa-linjalla.

Vatsat enemmän tai vähemmän täynnä päätimme lähteä katsastamaan Johansson Productionin uudehkon työtilan komeissa Barkerin maisemissa. Matkalla oli paljon upeaa katutaidetta, joista piti tietysti ottaa kuvia.

Tyhjältä näyttää. Seurasin Raunistulan siilojen purkua silloin kesällä ’10 täällä blogissakin, joten vertailun vuoksi postaukset tuolta ajalta: toukokuun puoliväli, kesäkuun alku ja kesäkuun loppupuoli. Erinäköistä on nykyään juu.

JP:n työhuone oli upea ja erittäin inspiroiva. Isot ikkunat, studion puolella esiin kaivettu tiiliseinä ja toisessa huoneessa siniset seinät yhdistettynä valkoiseen – me likes! Tuollaiseen asuntoon kun pääsisi asumaan, inspiraatio olisi varmasti läsnä koko ajan.

Kotimatkalle lähtiessä auringonlasku värjäsi jo taivaan kauniin vaaleanpunaiseksi. Lämpimästä päivästä huolimatta kesäilta oli kaukana lämpimästä, myöhemmin yöllä murun kanssa kotiin kävellessämme tuntui oikeasti todella vilpoiselta. Eipä tosin elohopea tainnut sinä yönä olla paljoa kymmentä astetta ylempänä, ellei jopa kylmempi. Hrrr.

Barkerilta palattuamme mussutimme porukalla kokonaisen vesimelonin sekä maistelimme Akkikilta keväällä saatua kuohuviiniä. Eteläafrikkalainen J.C. Le Roux La Fleurette hurmasi kertaheitolla ja kiilasi kuohuvasuosikkieni kärkikolmikkoon. Sopivasti marjaisa, ei liian kuiva eikä makea – hyvin viilennettynä täydellinen kesäjuoma.

Serj Tankian – Harakiri [2012]

Viime perjantaina päätin unohtaa kaiken stressin ja viettää laatuaikaa muruni kanssa. Aloitettiin ilta Amarillon After Work Buffetista, aika perus-texmexia mutta hintaansa (S-etukortilla 7,50e) nähden bueno. Tankkasin oikein kunnolla ja jälkiruuan jälkeen olikin sitten aikamoinen ähky vatsassa. Mutta pakko oli jälkkäritkin ottaa, kun sattui olemaan kuun lopussa vanhaksi menevä kuponki kaksi jälkiruokaa yhden hinnalla…

Jälkiruuaksi valitsemani brownie vaniljajätskin ja mansikkakastikkeen kera oli ihan ok, joskin seuraavana päivänä saatu tädin omatekoinen mutakakku vei voiton aivan kuus-nolla. Amarillosta suuntasimme pyörimme Klubille, jossa oli live-ilta Humalistonkatukasi Rock Night. Ensimmäisestä keikasta kuulimme vain loppuosan, mutta se ei ihan ollut kummankaan meidän makuun.

Myöskään seuraava bändi ei sytyttänyt, hieman turhan raskasta ja liian “örinää”. Ensimmäinen tunti meni siis osaltamme lähinnä hengaillen, ruokaa sulatellen ja mm. Suen uusinta numeroa (kannessa oli tuttu naama!) selaillen.

Keikat olivat aina vuorotellen pienemmällä Illan ja isommalla Liven lavalla, välillä piti siis nostaa perse penkistä ja siirtyä paikasta toiseen. Ilta-lavalla esiintynyt Face of God yllätti positiivisesta menevällä meiningillään eikä musiikkikaan hullummalta kuulostanut. Fanitin koko keikan ajan tuota laulajan paljettitakkia, oijoi!

Vähän ennen puoli kahtatoista Liven lavalle nousi vihdoin se yhtye, joka meidät ylipäänsä oli saanut paikalle: tuorein suosikkini Isoveli. Hankin 2012-levyn aika pian julkaisemisen jälkeen ja sitä on ehditty renkuttaa jo monta viikkoa. Niin hyvä kuin kyseinen lätty onkin, niin voi härregyyd miten paljon hienompi bändi on vielä livenä!

Live-vedoissa soivat saksofoni, trumpetti ja haitari tulivat aika yllätyksenä – ja kuulostivat aivan järjettömän mahtavalta! Tanssi tai kuole -kappalekin sai ihan uusia syvyyksiä ja oli niin loistava ettei tosikaan. Ykkössuosikikseni levyn kuuntelun myötä noussut Koti-ikävä ei minnekään oli sekin erinomainen (ja ihana ♥) livenä. Jos teillä joskus on mahdollisuus kuulla Isoveljeä jossain livenä, menkää ja ihastukaa! Tämä on käsky. ;)

Viimeisenä lavalle nousi työkaverini bändi Polar Ends, kerrankin osuin (sattumalta!) paikalle kun ovat jossain soittamassa. Hyvältä kuulosti sekin, joskin me puoliskon kanssa lähdimme ennen loppua jo pois kun ei meinannut enää silmät pysyä auki. Kello oli siinä vaiheessa sentään jo yksi, normaalisti olen perjantai-iltaisin joskus kahdeksalta jo aivan sippi.

Loppuun vielä treffi-illan asu: t-paita Lindex (organic cotton), tuunatut farkkushortsit ja sukkikset H&M, neuletakki H&M Divided. Olalla laukku Rocktoo ja jalassa toffeenväriset Converse All Star Light Acousticit. Kuorrutuksena korvikset Mielikuvituskirahvi, linnunkallokaulakoru fashionology.nl, ranneke H&M Men sekä sormus Kalevalakoru.

Ja kuten kuvasta näkyy, sain blondista tarpeekseni ja viiletän nykyään punapäänä. Ei muuten ollut helppoa löytää tuollaista enemmän oranssia kuin kirkkaanpunaista hiusväriä! Eikä tämäkään näytä kauhean hyvin pysyvän, mutta ehkä väriä kirkastavasta hoitoaineesta olisi apua. No, se selvinnee huomenissa kun käyn hakemassa KC Professional Color Maskin sävyssä Curry.

Nemo – Oravanpyörä [2007]

Uskaltauduin viimein kokeilemaan kaikkialla hehkutettua COSia verkkokaupan kautta – Suomen ensimmäinen liikehän on vasta tuloillaan, Helsinkiin kuinkas muutenkaan. Torstai-iltana viime viikolla klikkailin ale-puolelta muutaman tuotteen ostoskoriin ja annoin VISAn laulaa. Tämän viikon keskiviikkona puhelimeen tuli odotettu tekstiviesti, että paketti olisi noudettavissa lähi-Siwastamme. Kätevää.

Ilahduin paketin sisällöstä niin, että heitin heti seuraavana päivänä kaikki uudet artikkelit päälleni yhtä aikaa. Kerrankin hyvin valitut värit siis!

Parasta paketissa oli ehdottomasti musta neuletakki, materiaali 100% merinovillaa ja ah niin pehmeää. Miesten malli ja koko S toimii mulla loistavasti – naisten neuletakit ovat usein höntin mallisia eikä niiden koosta voi koskaan olla varma. Neule on aika ohut mutta yllättävän lämmin, tai ehkä olen kokemattomana ollut skeptinen merinovillan lämpöisyyden suhteen. En ole enää.

Keltainen ihanuus on puuvillainen paita, jossa on reiät peukaloille: top with thumbholes. ♥ Huolittelematon reuna rullautuu kivalla tavalla ja ohuehko puuvilla tuntuu mukavalta ihoa vasten. Aika läpikuultava tuo kyllä on, mutta vaaleanharmaa alustoppi näyttäisi ainakin kuvien mukaan pysyvän sopivasti piilossa.

Väriskaala täydentyi kauniilla tummanharmaalla, nimittäin villasekoitesukkahousuilla (54% villaa, 41% polyamidia, 5% elastaania). Tuntuvat jalassa samalta kuin ns. normaalit sukkahousut mutta a. ovat lämpimämmät ja b. eivät mene niin helposti rikki. Kestävyyttä testasin lyömällä polven bussissa penkkiin niin että polveen tuli nirhauma, sukkiksiin ei jälkeäkään. (Polveen sattuu vieläkin, auts.)

Mainittavaa lienee myös kuvissa näkyvä veska, jonka tulin hankkineeksi viime viikolla Stockalta. Olin ihastellut Selected Femmen laukkua monessa eri osoitteessa (mm. Heijastuspinnassa), mutten edes ollut vaivautunut etsimään kun kommenttibokseissa huudeltiin että ovat kaikkialta loppu. Ja sitten pyöriessäni päämäärättömästi Stockan naistenvaatenurkassa laukku yhtäkkiä on siinä silmieni edessä! Juuri oikeassa värissä, viimeinen rivissä. Mallailin peilin edessä ehkä kymmenen sekuntia ja suuntasin kassalle. Kiitos kanta-asiakassetelin hinta putosi kympillä, vaikka oli se silti aika paljon tuollaisesta taskuvarkaiden unelmasta. Tosin olen käyttänyt laukkua päivittäin ja se on ihana, kun sinne mahtuu vaikka koko elämä!

Päivän asuun kuului eilen COS-artikkeleiden sekä Selected Femmen laukun lisäksi sulkakorvikset ja linnunkallokoru Fashionology, rannekello Axcent, revityt farkkushortsit Zara sekä prätkämonot Vagabond. Kuvista kiitän kanssa-asujaa, joka jaksoi kärsivällisesti räpsiä ruutuja ohjeideni mukaisesti. Kiitos muru!

Loppukevennys: COS-sukkahousut olivat vyötteen lisäksi vielä muovipussissa ja pussin päällä oli yllä oleva tarra. Hauska yksityiskohta ja olivat todella perille saapuessaan in perfect condition.