AvainsanaIhkutus

Mennyt viikonloppu vierähti pääosin pääkaupunkiseudulla, edellisestä kerrasta olikin jo monta kuukautta aikaa. Kersanttitoverini intistä majoitti mut luonaan Espoossa, sieltä sitten käytiin lauantaina ensin Sellon Elixiassa vähän kuntoilemassa ja myöhemmin päivällä lähdettiin katsastamaan Helsingin keskustan sisustusliikkeitä. Pidempäänkin olisin reissussa viihtynyt mutta ei auta, viikonloppu on aina liian lyhyt.

Pääsin matkustamaan junalla, jei! Rakastan junia ja tunnelmaa junassa, vaikka opiskeluvuosina tuli VR:n penkkejä kulutettua turhankin usein. Nykyään vaan junamatkustaminen tuntuu älyttömän kalliilta, kun ei saa enää mitään opiskelija- tms. alennuksia. Pelkkä pari tuntia suuntaansa Tku-Hki-Tku verottaa tiliä jo reippaasti yli 50e!

Sisustuskierroksella kävimme mm. Pinossa, Formverkissa ja Perobassa. Formverk oli itselleni uusi tuttavuus ja voi elämä, miten ihana liike! Jos joskus voitan lotossa niin se on se paikka, johon menen taatusti ostoksille. Yllä oleva kuva taas on Design Forum Shopista, tuttua turkulaista KLO Designia sekä Studio Jaffen supersuloisia vauvantossuja. Mulle yhdet tuollaiset aikuisten koossa, kiitos!

Design Forum Shopista myös tämä, samaan ruutuun osunut muutama henk. koht. suosikkini: Muuton Unfold– ja E27-valaisimet sekä Restore-säilytyskorit. Eikä tuo Woodnotesin K-tuoli sekään mikään kamala kapistus ole, ei ollenkaan. Mulla on nykyään käsittämätön himo keltaiseen, oi voi kun saisi esimerkiksi jomman kumman noista keltaisista valaisimista oman kodin kattoon! Se olisi niin täydellinen pari harmaalle seinälle…

Stockan sisustusosasto piti tottakai myös koluta läpi, S ostikin sieltä ihanan raikasta limenvihreää Marimekon verhokangasta. Itse saatoin melkein seota Kartellin osastolla, ks. kuva yllä. Kaikkea ihanaa muovista, nam! Olen alkanut salaa haaveilla läpinäkyvästä Take-valaisimesta, sen luoma valo on niin kaunista.

Kauppojen suljettua ovensa aloimme pähkäillä mihin mennä taltuttamaan kurnivat vatsamme. Pari vaihtoehtoa katsastettuamme päädyimme lopulta Memphikseen, mikä ei loppujen lopuksi ollut yhtään hullumpi valinta. Mukava tunnelma, kiva sisustus ja herkullinen ruoka pelastivat suuremmalta nälkäkiukulta. Tuo kuvassa näkyvä lehtitelineseinä on aika hauska idea!

Tilasin eteeni Holy Halloumi -luomuleipäannoksen, jossa oli mukana normiranskisten tilalla rapsakat dipping strips -perunat. Itse leipä sisälsi peruslisukkeiden ohella pariloitua halloumijuustoa, paprikaa, pinaattia ja harissaöljyä. Ah kuola valuu, kun vain ajatteleekin tuota annosta!

Seuraan liittyi myös K-serkku ja istuskeltiinkin hyvä tovi kuulumisia ja muita juttuja (mm. Australian matka -sellaisia, voi kateus!) kertoillen. Pääruokaa hetken sulateltuani päädyin vielä ottamaan jäätelöä jälkkäriksi, Sweetest Ice Cream Story kuulosti aivan liian herkulliselta skipattavaksi. Appelsiinijuustokakkujäätelöä, suklaabrowniejäätelöä ja mojitosorbettia, mansikka-passionkastiketta, mascarponevaahtoa, viinirypäleitä, appelsiinipippuria ja granaattiomenansiemeniä – oli kyllä niin mahtava setti ettei paremmasta väliä. Siihen hetkeen sopi kuin nenä päähän; joskus tekee mieli pientä suklaakakkupalaa, joskus taas on saatava kunnon jätskiannos.

Jotenkin kummasti päästyämme takaisin Espooseen joskus kymmenen jälkeen illalla vatsassa oli taas sopivasti tilaa viinille ja juustoille. Lauantai-illan juomaksi valikoitui uusiseelantilainen kuohuviini Saint Clair Vicar’s Choice, joka oli sopivan kirpakka ja kivasti karviaismainen. Voin suositella lämpimästi, aion ehdottomasti toistekin ostaa tuota.

Juustolautasella oli perushomejuustot Valion aurajuustoa sekä Castellon valkohomejuustoa sekä vähän erikoisempaa savusulatejuustoa juustotiskiltä. Erinomaisia olivat kaikki ja maistuivat hyvältä myös kuivan kuohuviinin kanssa.

Pakko muuten fanittaa tuota isompaa Lokki-valaisinta, aivan ihana valo! Sopisikohan meidänkin keittiöön..? Vinkkinä muuten jos joku on kyseistä valaisinta kattoonsa kaavaillut, kumpikin koko on helmikuussa Anttilan ja Kodin1:n tarjouksessa Plussa-kortilla isompi 280e (norm. 450e) ja pienempi 200e (norm. 350e).

Sunnuntaina aamupäivällä olikin sitten mun aika lähteä kohti kotia. Tammikuun aurinko pisti parastaan, kun suuntasimme lähijunalla Espoon keskukseen. Kymmenen asteen pakkanen oli virkistävää muttei yhtään liian kylmä. Samanlaista oli onneksi Turussakin, niin ei tarvinnut kaunista säätä ihailla vain junan ikkunasta.

Lopuksi vielä ostokseni, esittelijänä tällä kertaa Nafnaf. Sininen hattu Monkista 20e ja setti nappikorviksia H&M:stä 3e; voin siis vihdoin heivata mäkeen vanhat überkuluneet napit, jotka aikoinaan ostin jostai alekorista eurolla. Nyt on hyväksi todettua nappikorvista useammassa värissä, niin ehkeivät kulahda ihan niin nopeasti. 100% villaa oleva hattu on mustan hattuni serkku, hieman isommalta tosin tuntuu vaikka on kokoa XS/S. Loistava vaihtoehto joka tapauksessa mustalle versiolle.

En ole koskaan tainnut jakaa kuvia kodistani mihinkään julkisesti, LiveJournalin puolelle kyllä mutta se onkin aina ollut friends only. Täysin off topic: aika jännä miten sinne kirjoittamiseni on hiipunut aivan kokonaan – viimeksi olen päivittänyt journalini viime vuoden joulukuussa ja sitä edeltäväkin kerta oli lähes vuotta aiemmin. LJ tuntuu olevan suhteellisen hiljainen paikka muutenkin nykyään, ja kotimaan kielellä kirjoittaminen vain on niin paljon helpompaa ja monimuotoisempaa. Rakastan sitä, miten suomen kielessä asian voi usein kertoa niin monella eri tavalla ja sanalla!

Asiaan. Räpsittyäni kasan kuvia ensimmäisen yhteisen kotimme vuokrailmoitusta varten ajattelin vilauttaa muutaman täälläkin. Tervetuloa siis meille!

Tällainen on näkymä, kun ovesta astuu sisälle. Nurkan takana oikealla on keittiö.

Vas. Pieni mutta toimiva eteinen. Ja mun perintölipasto! ♥
Oik. Keittonurkkaus, pieni mutta toimiva sekin (kunhan ei ole kahta kokkia hääräämässä).

“Hinttivitriinin” takana aukeaa olohuone: vuodesohva, mun työpöytäni sekä vasemmalla tv-taso ja ruskea iso Expedit-hyllykkö. Olohuoneesta on myös käynti parvekkeelle, joka on ISO ja josta näkee kivasti yli kaupungin kattojen.

Makuuhuoneen täyttää sänky ja miehen työpiste. Yksi seinä on kokonaan kaappeja, jotka syövät sisuksiinsa kaikki meidän vaatteet ja vähän muutakin tavaraa.

Kylpyhuone on vähän turhankin iso, mutta eipähän ainakaan ole koskaan ollut ahdasta. Saunaa meillä on lämmennyt näiden parin vuoden aikana yhteensä ehkä kymmenen kertaa, tulee turhan kuumat paikat kun kämpässä muutenkin on aina vähintään +23°C. Myös talvella – pattereita me ei olla koskaan pidetty päällä. o_O

Että tällaiset 46 neliötä meiltä on tähän saakka löytynyt, näyttääkö sellaiselta kuin voisi blogin perusteella luonani olevan? Tulevassa kodissa on neliöitä mukavasti kaksikymmentä enemmän, keittiö erikseen ja lisäksi vielä yksi ylimääräinen makuuhuone (josta tulee työhuone). Erona nykyiseen on myös se että 5. kerros vaihtuu ensimmäiseen, ei sentään aivan maan tasalla mutta kuitenkaan ei tarvitse hissiä käyttää. Muuttokamojen kantamisen ajattelisi ainakin olevan paljon helpompaa, todellisuus selvinnee ensi viikolla kun päästään roudaamaan tavaroita.

+ bonus: meidän possupino on vähän kasvanut. Pikkuinen Angry Birds -possu tarttui tosiaan mukaan laivalta, isomman kruunupäisen palleron kanssa-asuja toi kerran mulle yllätyksenä. Possufani on helppo ilostuttaa pienelläkin jutulla. ;)

Äkkiä vähän kuun alkupuolelta kissa-aiheisia kuvia kehiin ja sitten suorinta tietä unten maille. It’s been a long day… Ja huomenna on vasta torstai! Kuka ihme keksi, että vuorokaudessa on VAIN kaksikymmentäneljä tuntia! Suunnaton vääryys, niitä saisi olla ainakin kolmekymmentä että ehtisi kaikkea mitä tahtoisi. Tai ehkä se on vaan valinnoista kiinni.

Siinäpä meidän oma pörrökasa-oravanhäntä-villahousu eli Miska. ♥ Dharma oli jossain karkuteillä, joten neidistä ei tällä kertaa ole kuvamateriaalia. Kissat olivat viime viikolla roudanneet pihaan ihan sananmukaisesti kissan kokoisen rusakon! Siitä ei ole tietoa kumpi sen oli kiinni saanut, mutta aika hyvin kymmenvuotiailta kateilta että nyt tuovat ensimmäisen kerran näytille jotain niinkin isoa saalista. Oli muuten kiva saada kuvaviesti maukujien tempauksesta kesken ruokailun..!

Siirrytään ystävien S & A luokse, jossa kissaperhe on vastikään kasvanut yhdellä.

Minni.

Pate.

Tähän ei ehkä voi sanoa muuta kuin LOL XD – ilmeet!

Ja tässä uusin tulokas, Nanna. On se pieni!

Nanna on ensimmäinen kissa, jolla olen nähnyt noin infernaaliset silmäpussit. Pikkukissalla siis silmäpussit suurenee mitä väsyneemmäksi neiti tulee. Ja lopulta torkahtelee tietysti ihan mihin vain, esimerkiksi siskon syliin. Kuvasarjan jatkona oli vielä vertailukuva kummalla on pahemmat silmäpussit, Nannalla vai seitsemän aamuvuoroa putkeen tehneellä murulla, mutta en ehkä olisi saanut lupaa kuvan julkaisuun. Sorry.

Tuntien taukoamattoman hölötyksen jälkeen lähdimme kotiin. Kissatkin olivat väsähtäneet meihin aikaa sitten ja nukahtaneet kuka minnekin. Nukkuva kissa on taatusti yksi ihanimmista asioista maailmassa! Voi kunpa voisin ottaa kotikotoa kissat meille asumaan, mutta eivät ne taitaisi pientä kerrostalokämppää kauheasti arvostaa.

Onnea on kissaystävä jos toinenkin.

Ei mulla oikeastaan mitään sen kummempaa asiaa ollut, paitsi että koetallustelin uudet Converset tänään! Tämä ensimmäinen asu oli osittain mielessä jo kenkien ostohetkellä, oli meinaan silloin samat housut jaloissa ja kirkkaanpunainen sopii tossujen kuosiin just mahtavasti. Olin ehtinyt unohtaa sen tosiasian, että punainen ja sininen = loistoyhdistelmä! ♥

Kuvasta kiitos kanssa-asujalle.

Olen viime aikoina ihastunut housunlahkeiden nilkkamittaan, piristävää välillä vähän kikkailla jotenkin tuollaisen asun peruselementin kanssa. Myös farkunlahkeet kääräistynä on testattu, toimii! Joku päivä voisi ehkä kokeilla Natan tyyliin kääntää lahjetta taktisesti vain kerran, tosi kivalta näyttää noinkin. (Ja voi aargh, nuo Nudien farkut näyttää niin mahtavilta! En uskalla mennä edes kokeilemaan niitä, etten vain onnistu kehittämään itselleni mitään uutta wannahavemustget-juttua – joka kuitenkin päättyisi siihen, että hankin TAAS yhden uuden farkkuparin.) Tiedän joo että saatan mennä jossain aivan muissa maailmoissa aina vaateinnostuksieni kanssa, usein monet trendit kolahtavat muhun vasta siinä vaiheessa kun muut ovat jo siirtyneet seuraavaan.

Pop Art Collection Conversejen kaverina tänään oli siis päällä H&M Divided neuletakki ja housut, t-paita organic cottonia ja nahkavyö kumpikin H&M miehet. Kaulakoru (johon pitäisi käydä jossain kaupassa suihkauttamassa jotain uutta tuoksua testiin) Kaipaus, piilossa olevat mustat korvikset Pieces ja sormus Kalevala Koru. Tuon t-paidan kävin ostamassa Eevan kommenttiboksin vinkkien perusteella, itse asiassa myös mustana. Miestenosastolla peruspaitavalikoima tosiaan on parempi, joskin monet mallit ovat hartioista turhan ilmavat tällaiselle henkarihartialle. Myös kaula-aukko tuntuu usein ahtaammalta, mutta nämä ostamani ohuehkot puuvillapaidat ovat kaikeksi onneksi kaulasta normaalia vähemmän ahdistavat. Ajattelin sijoittaa paidat vaatekaapissa miehen paitapinoon ja lainailla niitä sieltä sitten kun siltä tuntuu (ja kun ovat puhtaita). Tai käyn hakemassa pari lisää, mikäli käyttökerroista aletaan tapella.

Tähän postauksen loppuun elvytelläänpä keväällä ahkeroimaani 31 päivää -haastetta, ei ole enää montaa päivää jäljellä… Koitan saada haasteen vihdoin pakettiin, niin on blogi valmis jälleen uusiin haasteisiin.

Päivä 28 – Ikävöin

Mammaa ja pappaa. Jyväskylän opiskelukavereita, joiden kanssa tulee oltua yhteyksissä aivan liian harvoin. Kissoja, vaikka pääsenkin melkein viikottain palluttamaan niitä. Inttikavereita ja tavallaan myös inttiaikaa (pasit ♥). Nuoruuden kiireettömiä kesäpäiviä, jolloin saattoi vaikka vain lukea kirjoja kaksi päivää putkeen. Viikatetta Down by the Laiturissa. Hoikempaa ulkomuotoa (en prkl vieläkään mahdu täydellisiin mustiin lempparifarkkuihini #€%&!). Kunnon yöunia. Pitkiä iltakävelyitä. Kavereita joita ei (mukamas) ehdi treffata muuten kuin a) kerran-pari vuodessa tai b) vahingossa. Vanhaa, Tarja Turusen ajan Nightwishia.

+ bonus:

En ikävöi

Teini-ikää. Menneitä suhteita tai säätöjä. Lähtemistä. Armeijan metsäleirejä. Kännäämistä. Sinkkuaikaa. Baareissa käymistä. Luteita. Näppylärakasta ihoa kasvoissani (jotain hyötyä vanhenemisesta sentään!). Vanhoja työpaikkoja. Unohdettuja hetkiä.

Veronica Maggio – Och vinnaren är… [2008]

Vihdoinkin sain sen levyhyllyyni! Ihan oikeana levynä, käsin kosketeltavana ja konkreettisena. Nimittäin Lykke Lin uusimman albumin Wounded Rhymes. Nyt kelpaa luukuttaa tuota mahtavaa kiekkoa myös autossa, ahh parasta! Olen tosissaan kuunnellut tuota jo koneella varmaan kuukauden enkä vieläkään ole kyllästynyt… Välillä sentään soitan muutakin, kuten esimerkiksi Lyken esikoisalbumia (joka muuten sekin pitäisi hankkia levyhyllyyn jossain vaiheessa).

Tuon levyn olin ajatellut hankkia lähiaikoina ja kun CDON.comin uutiskirje tupsahti inboxiin, päädyin selailemaan aleosastoa ja tilaukseen eksyi vähän muutakin. Viikatteen Kesävainaja-ep ja Kwanin Love Beyond This World (oi opiskeluaikoja!) maksoivat kumpikin vaivaiset neljä euroa eikä Wounded Rhymesistäkään tarvinnut pulittaa paljon yli kymppiä. Lisäksi paketissa oli vielä yksi levy, tuo pinon alta kurkkaava, mutta sitä en paljasta sillä se mun on tarkoitus antaa huomenna reissultansa palaavalle Felinelle. Neiti ehkä arvaa, tai sitten ei – nähtäväksi jää.

Postissa oli tänään tullut muutakin kivaa, mutta niihin palaan myöhemmin (ja yksi paketti pitäisi itse asiassa vielä hakea postista). Seuraava missioni on painua hammaspesun kautta pehkuihin, huomenna on taas aikainen herätys.

Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni

Mä en oikein osaa määritellä varsinaisesti sitä kaikista mieleisintä syntymäpäivää, mutta pari erittäin mieleenpainuvaa kyllä olisi ajatuksissa.

Ensimmäisenä 8-vuotissynttärini, se ainoa jolloin kutsuin about koko luokkani meille synttärikemuille. Kun on syntynyt kesällä niin luokkatovereiden kutsuminen oli hankalampaa, eihän silloin mitään kännyköitä ollut eikä edes nettiä. Taisin lähettää kutsukortit postitse, monta muksua ilmaantui paikallekin ja oli muistaakseni ihan hauskat kekkerit. Toiste en kuitenkaan rumbaan lähtenyt tai edes yrittänyt houkutella äiskää järkkäämään, jatkossa juhlin perheeni ja lähimpien kavereiden kesken.

Toisena tietysti se erikoisin syntymäpäivä eli 25-vuotispäiväni, jonka vietin sateisessa Niinisalossa. Oli loppusodan viimeinen päivä, kaikkia väsytti ja vettä tuli koko päivän kuin siitä kuuluisasta Esterin arsesta. Illaksi onneksi sää kirkastui, mutta vähän harmitti se että me jouduttiin jäämään vielä yhdeksi yöksi maastoon kun taas AUKin porukka painui edeltä takaisin Säkylään.

Kolmantena sitten tuorein synttärini eli kun viime vuonna täytin kaksikymmentäkuusi. Se oli aurinkoinen päivä, muuten ihan perustyöpäivä kotosalla mutta iltapäivällä iskä vei mut synttärikahville. Sen päivän väri oli keltainen sekä fiilis iloinen ja onnellinen. Mulla on elämässä niin monta ihanaa ihmistä, etten voi muuta kuin olla kiitollinen.