AvainsanaIhkutus

Vajaa kolme ja puoli vuotta sitten tein yhden parhaista valokuvaukseen liittyvistä hankinnoista, kun ostin 35mm f/1.8 -objektiivin. Sen jälkeen on runko vaihtunut, kahteen otteeseen jopa, mutta 35-millinen on säilyttänyt paikkansa käytetyimpänä linssinä. Äkkiseltään en edes osaa sanoa, milloin olen viimeksi käyttänyt jompaa kumpaa zoomeistani… Kolmevitonen vaan toimii melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa. Jokin aika sitten se kuitenkin sai haastajan:

Tuollainen Nikkor AF-S 50mm f/1.4G lähti matkaani Rajalan varastomyynnistä reippaan satasen normaalihintaa edullisemmin. Mietin pitkään onko eroa vanhaan 35-milliseen tarpeeksi, kun ei tietenkään viitsisi turhaan hankkia mitään nurkkiin pyörimään. Kovinkaan kummoisesti en ole uutta kakkulaa ehtinyt vielä testata, mutta näin testailun alkuvaiheessa ainakin näyttää kyllä siltä, että aika erinäköistä jälkeä sillä tulee. Ja on se f/1.4 vaan huikee, kiinnostavan erilainen syväterävyys kuin vanhan linssin f/1.8!

Isoa aukkoa kun testaa niin mikäs sen helpompi kuvauskohde kuin erilaiset kasvit, siinäpä muutama testiruutu 50mm kanssa. Neilikat on kuvattu aukolla f/1.8, tulppaanit ja tädin joulutähti sitten täydellä f/1.4 aukolla. Lähikuvauksessa 35mm on ehkä toimivampi, mutta esimerkiksi asukuvissa 50mm lyö ihan laudalta: tsekkaa jos et usko.

Kuisma näki koiria pihalla.

Sisätiloissa 50-millisellä meinaa jo ihan tosissaan loppua tila kesken, vastaahan se D7000:n kaltaisessa DX-koon rungossa 75mm kinokoossa. On tosiaan FX-linssi tämä 50mm, joskin toimii kivasti myös croppikennolla (+ onpahan peruslinssi valmiina sitten kun joskus siirtyy täyden kennon runkoon). Parhaimmillaan se lienee henkilökuvauksessa, että nyt vaan kaikki kameran edessä viihtyvät ilmoittautumaan tänne! :) Pitäisi varmaan koittaa jossain välissä vääntää jonkun sortin portfolio toiminimeni www-sivuille, jos vaikka joku sattuisi kesällä kaipaamaan simppeliä rippi-/yo-kuvausta miljöössä… Tai ehkä mä olen jo myöhässä sen suhteen ja harjoittelen vielä tulevan kesän ahkerasti.

Lokakuu alkoi sairaslomalla. Niskajumi äityi sen verran pahaksi, että työterveyslääkäri laittoi mut pariksi päiväksi kotiin lepäämään kera kolmiollisen lihasrelaksantin sekä tulehduskipulääkkeen. Rentouttava tabletti ei yllättäen vie tajua saman tien kankaalle, veikkaan että toinen lääke vaikuttaa muhun enemmän. Väsymystä enemmän olen nyt parina päivänä kärsinyt kuvottavasta olosta ja yleisestä heikotuksesta, yhh. Hierontakin jäi tänään väliin, tosin huomenna pääsen kehoa hellivään aromahierontaan – kiitos äipän nettidiili-innostuksen. Sillä on hyvä aloittaa viikonloppu.

Napsin eräänä päivänä kakkoskamerallani (josta en muuten vieläkään ole kirjoittanut blogissa mitään, köh köh) muutamat syksykuvat, tällaiselta meillä päin maailma väreineen näyttää parhaillaan. Tosi lämmintä on ollut siihen nähden että on jo lokakuu, aikaisin aamullakin mittari on reippaasti kymmenen lämpöasteen paremmalla puolella. Sateista toki on, mutta noin yleisesti vuodenaika tarjoilee parastaan. Vielä kun saisi itsensä terveen kirjoihin niin mikäs tässä ollessa. Syksy ♥!

Jatketaan aiheella Habitare – sorry jos jollain tulee messujutut jo korvista ulos, joskin taitaa olla lähinnä sisustusblogien lukijoiden probleema. Yleisistä fiiliksistä blogatessani jätin kaksi kiinnostavinta aluetta kokonaan pois, koska halusin ihastella niitä erikseen ja oikein ajan kanssa.

Aikamatka

En muista lukeneeni mistään, että tämän syksyn messuilla oli pyhitetty iso osasto aiheelle Arkielämän designia kuudelta vuosikymmeneltä. Olin siis vähintäänkin innoissani, kun kyseinen alue tuli yhtäkkiä vastaan! Koska sisustus alkoi kiinnostaa mua vain muutama vuosi sitten, oma sisustusmakuni ja -tyylini on edelleen hieman hakusessa. Tiedättehän, siihen malliin että kun ensin tajuaa jonkun uuden asian olemassaolon niin innostuu about kaikesta, sen jälkeen vasta alkaa muodostua se mikä oikeasti miellyttää eniten. Vaikken mitään muuta osaisi sanoa, sen tiedän että suomalaisesta designista mä tykkään. ♥

Aikamatka-näyttely rakentuu kuudesta tilasta, joihin on koottu aikakaudelle tunnusomaisia huonekaluja, valaisimia, esineistöä, tekstiilejä ja materiaaleja 50-, 60-, 70-, 80-, 90- ja 2000-luvun tyylien mukaisesti.
Lähde: Habitare

Omat suosikkini tulivat heti alussa: 50- ja 60-luku. Olisin voinut ottaa minkä tahansa huonekalun omaan kotiini saman tien! Onneksi jotain tänne on tulossakin, kunhan vain remontista selvitään. Suomalaisen muotoilun kulta-aikaa kyseiset vuosikymmenet tosiaankin. Eikä muotoilu ollut ainoastaan kauneuden vuoksi, vaan siinä ajatus oli selkeästi myös kestävyydessä ja käyttökelpoisuudessa. Sitten se lähtikin lapasesta…

70-luvustakin vielä tykkään, vaikka silloin vedettiin jo aika överiksi ja kertakäyttökulttuuri alkoi nostaa päätään; öljykriisit sun muut sentään vähän hillitsivät. Muotoilu alkoi mennä teollisempaan suuntaan ja 80-luvun tuotokset eivät enää viehätä silmääni lainkaan, vaikka elin lapsuuteni juuri tuolla vuosikymmenellä.

90-luvun tyylin mäkin jopa muistan ja varsinkin Aikamatkalla esillä olleet kaakelimallit saivat väreet menemään selkää pitkin. Hennon sinistä, persikkaa, vaaleanpunaista – usch! Vaikka olihan silloin toki hienoakin muotoilua, Nokian ekat kunnon matkapuhelimet (no hei 5110 ja värikkäät vaihtokuoret!) ja mm. kuvassakin näkyvä Block-valaisin.

Trash hotel

Toinen kiinnostava ja erittäin inspiroivat kokonaisuus messuilla oli International Trash Hotel, joka käsitti nimensä mukaisesti romusta tehtyjä huoneita hotelliajatuksella. Loistavia ideoita ja toteutuksia, monia niistä voisi hyvin soveltaa omassakin kodissa. Pakostikin tosin alkoi ajatella miten herkästi – ja miten paljon! – ihmiset heittävät täysin käyttökelpoista tavaraa roskiin vain koska on saatava jotain uutta…

Metallista syntyy vaikkapa nojatuolit ja sänky.

Yksi lemppareistani: uunin luukuista tehty kirjoituspöytä.

Älyttömän hieno seinävaaterekki! Trukkilavoja oli toki hyödynnetty myös romuhotellissa.

Pimpattu vanha karttapallo.

Erilaisista heloista ym. väkerretty sisustusteksti.

Aika huikeita juttuja, vai mitä? Lisäkuvia voi kurkata esimerkiksi Kotilo-blogista, jonka Trash Hotel -kuvat ovat hieman eri suunnista ja yksityiskohdista kuvattuja. Tällaisten jälkeen tekee aina mieli unohtaa kaikki uusi ja pohdiskella sen sijaan miten vanhaa saisi sovitettua vielä täysin keskeneräiseen huusholliimme – katsotaan mitä vielä keksinkään. Ideoita ainakin on! Ja kotikotona myös paljon mahdollista materiaalia.

Käväisin viikonloppuna pääkaupunkiseudulla ja yövyin armeija-aikaisen tupakaverini luona. Oli hauskaa vaihtaa taas kuulumisia ihan kunnolla, edellisestä kerrasta kun oli hurahtanut jo ties miten pitkään. Pääsin vihdoin myös tutustumaan kahteen suloiseen kissaneitiin, jotka tulivat taloon keväällä.

Tämä karvatassu on Olga. Olga on toveruksista nuorempi ja vielä aika pentumainen. Se ei pidä suljetuista ovista ja vessaan mennessä oven takaa alkoikin hyvin nopeasti kuulua epätoivoista maukumista. Voi pientä.

Valkeakarvainen Sylvi on himpun verran Olgaa vanhempi. Sillä sattui olemaan juuri kiima-aika, joten neiti oli kovin hellyydenkipeä. Aamuyöstä havahduttuani johonkin ei kulunut montaa sekuntia, kun Sylvi jo loikkasi viereeni kehräämään.

Olgan ja Sylvin edustama rotu Devon Rex oli itselleni tätä ennen aika tuntematon, olen siis jälleen yhden asian verran viisaampi. Alkuun tuntui kuin ne ei olisi edes kissoja olleet, kun karva olikin peruspörrön sijaan lyhyttä ja samettisen pehmeää. Nopeasti siihen kuulemma tottuu ja muut kissat alkavat näyttää kamalan isoilta. ;)

Tämän yökyläilyn seurauksena kissakuumeeni nousi taas pari astetta, voi että mäkin haluan oman karvapalleron! Olisi se mahdollista kunhan vain tämä pirun remontti tulisi valmiiksi… No, ainakin ehtii valmistautua.

Samuli Putron koko tuotanto [Spotify]

Silloin Taiteiden yö -torstaina oli vielä ihanan lämmin ilta, joten laitoin päälleni Raumalta löytyneen uuden ihastukseni. Busstop ei turhaan ole lempikauppani Raumalla: siellä se odotti alerekillä, kaunis Samujin sinikukertava mekko, -50% hintalapulla varustettuna. En ole kukkamekkotyttöjä enkä sinisestäkään välitä sen kummemmin, mutta Peacock II Dress tuntui jotenkin juuri oikealta.

Suurin haaveeni Samujilta on keväästä asti ollut Swallow Print Dress, jonka hihatonta versiota kävinkin jollain Helsingin reissulla hipelöimässä. Vaan ei raaskinut laittaa yli kahtasataa mekkoon ja sitten ne jo myytiinkin loppuun. Nettikaupasta saisi edelleen lintuja valkoisella sekä mintunvihreällä pohjavärillä ja vieläpä puoleen hintaan, mutta ei tätä kroppaa saisi ängettyä kokoon 34 mitenkään päin.

Nyt kun olen tutustunut kunnolla kukkamekkooni, en enää ajattele lintuja vaan iloitsen sinisestä kukka- ja pitsimerestä. Pidän mekon simppelistä mallista. Kevyt yläosa korostaa kapoista ylävartaloani, vyötärö löytyy oikealta paikaltaan ja väljä alaosa kadottaa lantion leveyden eikä reisien muhkuroistakaan tarvitse kantaa huolta (ei sillä että niin normaalisti edes tekisin, anteeksi vain kanssaihmiset). Helman pituus on tavallaan mummo, mutta virkistävä sellainen ainaisten minihameideni seassa.

En nykyään osta vaatetta, ellen jo heti sovituskopissa keksi sille useampaa yhdistelytapaa. Kukkamekon kuvittelin heti maihareiden kaveriksi syksyyn, nahkaliivikin voisi ehkä toimia. Mekko muuntuu hameeksi kun päälle heittää neuleen tai muun pitkähihaisen. Entäs sitten värikkäät sukkahousut, vaikkapa violetit! Ainoa jarru käytölle on tässä vaiheessa jokapäiväinen asia nimeltä polkupyörä, en ole vielä uskaltautunut kokeilemaan luonnistuuko fillarointi mekko päällä.

Taiteiden yönä sinisessä mekossa ei vielä ollut yhtään syksyä. Olalla keikkui Mhannin Tomi, jalassa Vagabondin kiilakorkosandaalit. Aurinkolasit D&G, hopeiset sulkakorvikset Fashionology, kaulakoru Carnival Skulls, sormus Kalevalakoru sekä ranneketju H&M men. Hyvin samanlaisessa kokonaisuudessa juhlin pari päivää myöhemmin isoäitini syntymäpäivää, korut vain vaihtoon niin mekko on juhlakelpoinen!

(Kuvista kiitos S:lle.)