AvainsanaIhmetyttää

Uusi viikko alkoi väsyneesti; vietin eilisen Salossa siskon muuttoapuna pakkailemassa tavaroita, siivoamassa sekä tietysti kantamassa tavaraa autoon. Kotona olin lähempänä puoltayötä ja sitten oli vielä tehtävä koneella yhtä työhommaa eteenpäin. Yhden paikkeilla kaaduin sänkyyn ja simahdin saman tien, harmi ettei ollut kovin montaa tuntia aikaa nukkua. Onneksi edellisenä yönä olin kerrankin nukkunut lähes kellon ympäri eikä viikonlopulta noin muuten ollut univelkaa. Tänään töissä olo oli kuitenkin hieman väsähtänyt – kumma kyllä inspiraatiota oli vaikka mihin ja työt etenivät toivotulla tavalla.

Siinä työnteon keskellä jäin miettimään erästä kielellistä nykytrendiä, jota tulee vastaan jo lehdissäkin: esimerkkisanoiksi voisi antaa kotoilu, kestovaippailu, tyyleily. Mikä ihmeen buumi on tehdä substantiivista verbi, joka kuulostaa kaikin puolin pöljältä? Nyt kun nuo kirjoitin niin taisi koko ihmettely lähteä juurikin tuosta kestovaippa-aiheesta… Ja hei tyttöily, sille on oikein oma taginsa Blogilistalla! En ehkä kestä.

Toinen jo pidempään mietityttänyt sana on sairausloman ns. lempinimi. Itse olen käyttänyt sanaa saikku about aina kuten täällä päin Suomea yleensäkin, mutta nyt yhtäkkiä fb-seinälläkin hyppelee vähän väliä sana saikke. Missä vaiheessa saikusta on tullut saikke vai onko se vain levinnyt pääkaupunkiseudulta myös tänne “maalle”? (Enhän mä oikeasti edes tiedä missä kyseistä muotoa on käytetty ensin, kuulostaa vaan kovin helsinkiläiseltä väännökseltä.)

Se siitä, nyt suljen suuni ja hipsin kohta tästä koneelta peiton alle vetämään unta palloon. Tälle viikolle on taas suunnitelmissa jos jonkinlaista ohjelmaa, loppuviikosta toivottavasti vähän rauhoittuu ja ehdin mahdollisesti vähän hengähtääkin. Vuorokauden kaksikymmentäneljä tuntia, ei ne vaan mihinkään tahdo riittää.

Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään, kunhan olivat tietokoneen uumenissa odottamassa blogiin pääsyä. Ruutuihin tallentui luonnon taidonnäytteitä kuun puolivälistä, kun kävin Salossa palauttamassa vihdoin tavarat edelliseen työpaikkaani. Välillä paistoi aurinko, välillä taas tuli vettä kuin siitä kuuluisasta ahterista. Pilvet näyttivät epätodellisilta, aivan kuin niitä olisi läiskitty säännöllisinä möykkyinä sinne tänne. Kaunista.

Savage Garden – Affirmation [1999]

Juhannus tuli, juhannus meni – yllättävän nopeasti kolme vapaapäivää katoaa johonkin. Tarkoitukseni oli kirjoitella viikon takaisen Provinssin tapahtumista, mutta perjantaina ja lauantaina en pahemmin koneella istunut ja sunnuntain datailut olivat pääosin työjuttuja. Kuvia selatessani tajusin, etten mitenkään saisi tungettua koko reissua yhteen postaukseen, joten tässä siis tulee ensimmäinen osa.

Mitäpä se muutakaan tarkoittaa kuin postauksen verran pelkkää Viikatetta! Kuvasin keikalla sinänsä vähän “normaaliin” verrattuna, mutta kas kummaa miten monta hyvää otosta kuvasatsista löytyikään. Yhtyeen pyrotekniset tehosteet tosin saattavat vaikuttaa asiaan, näyttivät meinaan aika huisilta perusmeiningin päälle lisättynä. Luvattuja tissejä ei kyllä lavalla näkynyt, ei edes manboobseja…

Siirryttiin lavan eteen puolisen tuntia (vai vähän enemmän?) ennen keikan alkua, joten kakkosriviin oli tyytyminen. Kyllä taas laittoi ärsyttämään osa eturiviläisistä, joita keikka ei näyttänyt kiinnostavan piirun vertaa. Ei tartte jumaskega iskeä sitä persettään eturiviin, jos lavalle nouseva artisti ei innosta!! No, eipähän ainakaan pyrot kuumottaneet liikaa tokassa rivissä ja kuviakin sai ihan hyvin. Kamerana siis siskon Canon PowerShot G11, kääntyvä näyttö on keikkakuvauksessa aika pop.

Keikan biisilista oli suht perus, parilla poikkeuksella höystettynä. Suurin yllättäjä oli ehdottomasti helmikuun juhlakeikallakin kuultu Yönseutu, ihan mahtava kuulla se livenä uudestaan! Varsinkin kun nyt olen kyseistä kappaletta renkuttanut kotona lähes laittoman usein. Pohjoista viljaa ja Kuolleen miehen kupletti kuultiin, Tie ja Eräs kaunis päivä taas olivat tästä setistä jääneet ulkopuolelle. Jaksan myös ihmetellä miksi jälleen kerran listassa oli mukana Tanssi, joka ei ole mitenkään ihmeellinen ja edustaa mielestäni sitä “vähiten hyvää” Viikatetta. Siitä vain jotenkin puuttuu se jokin – ja silti kaikki jostain syystä intoilevat siitä.

“Tasatunnein lyö sydän mennyttä aikaa…”

Provinssisetti päättyi odotetusti uusimman levyn nimikkoraitaan Kuu Kaakon yllä, joka omasta mielestäni sopii edelleen erinomaisesti lopetuskappaleeksi. Kaiken kaikkiaan oli kerrassaan hieno keikka, ei voi muuta sanoa! Harmi että tämä jäänee osaltani tämän vuoden viimeiseksi keikaksi, kun ainakin tällä hetkellä Viikatteen keikkakalenteri ammottaa tyhjyyttään. Vaan eiköhän pojat ole keikkataukonsa ansainneet, ensi vuonna sitten uudella tarmolla taas. ;)

(Kaikki kuvat © mää itte; elähän kopioi ilman lupaa jooko!
Vaikka mitä kukaan tällaisilla nettilaatuisilla pikkukuvilla tekiskään…)

Viikate – Noutajan valssi [2000]

Miten paljon pidemmältä päivä tuntuukaan, kun a) ulkona paistaa aurinko ja b) herää ennen kello kymmentä! Tuntuu kuin kello olisi nyt jo jotain yksitoista illalla, vaikka todellisuudessa viisarit näyttävät pari tuntia vähemmän. Miksiköhän mulle on niin vaikeaa nousta ajoissa (lue: klo 8-9 pintaan, mikä ei oikeasti edes ole mitenkään aikaisin aamusta), ellei ole jotain painavaa syytä siihen? Siinä asiassa mulla olisi kyllä paljon petrattavaa.

Tänään aikaisen aamun selitys oli personal trainer -treffit Elixiassa, olin tietoisesti varannut ajan aamulle jotta olisi hyvä syy nousta ajoissa. :) Tapaaminen oli mulle ihan hyödyllinen, opin mm. käyttämään juoksumattoa (en ole aiemmin uskaltanut siinä pelossa että käy niinkuin elokuvissa) ja kuntosalin puolellakin tuli opeteltua pari loistavaa liikettä. Kolmevarttinen meni hujauksessa ohi ja saliohjelmani jäi ehkä hieman tyngäksi. Toisaalta esim. vatsa- ja selkälihakset osaan kyllä lisätä ohjelmaan ihan ilman opastustakin, ja muiden laitteiden (Länkkärissä on ihan erinäköisiä kapistuksia kuin Jokivarressa!) kanssa saa varmasti apua tarvittaessa. Tämä tapaaminen plus puolituntinen joskus myöhemmin kuuluvat siis liittymissopimukseeni, kyllä mulle kymmenen kerran PT-pakettiakin tarjottiin mutta tällä hetkellä en kyllä mitenkään pysty irrottamaan yli viittäsataa euroa sellaiseen. Ehkä sitten kun joskus onnistun kahmaisemaan itselleni vakityön – tai edes sellaisen, jossa saa säännöllistä palkkaa.

Päivääni mahtui tänään paljon muutakin. Aamuisen kuntoilun lisäksi ehdin käväistä eräässä tapaamisessa, istua kaverin kanssa pälättämässä teekupin ääressä sekä tehdä muutaman tunnin töitäkin. Nyt harkitsen josko tämän naputeltuani tekisin vielä joogasarjan Wiillä, pelottaa vähän miten jumissa paikat ovat huomenna… Onneksi olin jo etukäteen päättänyt pitäväni torstain lepopäivänä, perjantaina jatkuu sitten taas.

Ruokavalion olen saanut viime päivät pidettyä suht hyvänä, en mussuta koneella istuessani koko aikaa jotain ja muutenkin syön vain kun on nälkä. Karkit päädyin jättämään kokonaan pois tässä kuussa, se on mulle selvästikin kaikki tai ei mitään. Puuron olen havainnut hyväksi nälän loitollapitäjäksi, tosin kuvassa näkyvä Pirkan vadelmainen pussipuuro ei ehkä ole kaikista paras vaihtoehto. Nopea ja superhelppo kylläkin valmistaa, mikä duunin lomassa on plussaa.

Yksi juttu vielä, eräs meikkikokeilu nimittäin. Pääsin mukaan testiryhmään Olivian fb-sivulla ja posti toi testattavakseni tuollaisen Max Factorin Smoky Eye Effect -luomiväripuikon. Ensimmäisen kerran perusteella olen hämmentynyt: en osannut käyttää tuota alkuunkaan ja tulos oli se että näytin turpaani saaneelta. Ehkä harjoitus tekee mestarin? Tuo ruskea Bronze Haze -sävyinen väri ei ihan toiminut perinteiseen smoky eye -tyyliin, sillä sävyt olivat sumusilmiin turhan vaaleat. Oh well, testailut jatkuvat ja tulokset toivottavasti paranevat.

Joku random saksalainen nettiradio @ SHOUTcast [loistavia biisejä!]

Kun nyt satuin tänään istahtamaan koneelle tasan kello yhdeksän, päätin kurkata H&M:n nettikauppaan ihan mielenkiinnosta. Jos joltain on mennyt ohi, tuli sillä kellonlyömällä myyntiin H&M:n ja Lanvinin yhteistyömallisto käsittäen enimmäkseen suht överejä mekkoja ja sen sellaista. Hinnat pyörivät pääasiassa satasen paikkeilla, kengät olivat 99e ja mekoista suurin osa 149e. Itse en kyllä olisi valmis laittamaan sellaisia summia Henkkamaukan vaatteisiin, olivatpa sitten minkä suunnittelijan tahansa kynästä lähtöisin. No ehkä jos jotain 100% täydellisesti mun näköistä olisi, niin satasen voisin ääritapauksissa pulittaa.

Onneksi tässä(kään) mallistossa ei ollut mitään mua hetkauttavaa. Harmi sinänsä, sillä sivuille klikkaillessani olisin vieläpä saanut hankittua mitä tahansa – yksikään tuote ei ollut sold out ja kokojakin oli mukavasti jäljellä eikä sivut jumittaneet millään tavalla. Ainoat vähänkään mielenkiintoiset vaatekappaleet osuivat silmiin miesten mallistosta: sekä neuletakki (59,95e) että pökät (49,95e) ovat kummatkin sataprosenttista villaa ja ainakin kuvissa tummanharmaa väri näyttää aika täydellisen sävyiseltä.

Mikäli jotain olisin tilannut, tuo kympin huulipuna olisi todennäköisesti eksynyt myös ostoskoriin. Jätin kuitenkin tilauksen tekemättä, koska a) olen todella kranttu neuleiden suhteen ja kelpuutan vain täydellisiä yksilöitä, b) villahousut on hauska idea mutta epäilen tulisiko niille oikeasti käyttöä plus c) punaisia huulipunia mulla on ainakin kaksin kappalein.

Lanvinin sijaan kietoudun tulevana talvena Sonia Rykielin villapaitaan sekä neuleshortseihin, jotka hankin viime helmikuun yhteistyömallistosta. Siinä mallistossa oli niin tuotevalikoima kuin hinnat kohdallaan, ei mitään överijuhlavaatetta toisensa perään vaan sellaista normaalielämään soveltuvaa kampetta – lompakonkestävään hintaan.

(Mallistokuvat: hm.com)

Perjantain hautajaisten muistotilaisuus jäi valitettavasti äiskän ja mun osalta lyhyeksi, sillä meidän oli seitsemältä määrä olla jo Helsingissä. Ihan aikataulussa ei pysytty, mutta onneksi ei kovin paljoa myöhästytty. Äipällä oli siis luokkakokous silloin illalla, ja mä matkustin siinä siivellä tsekkaamaan K-serkun uuden kodin Helsingin keskustan tuntumassa.

Silloin illalla ei enää jaksettu muuta kuin syödä ja löpistä, olin vasta joskus kahdeksan jälkeen perillä kun piti heittää äiti kokouspaikalle ja sen jälkeen saada vielä auto parkkiin. Lauantaina herättiin aikaisin ja oltiin jo ennen yhdeksää kävelemässä kaupungille. Oltiin edellisenä iltana päätetty lähteä käymään Valtterin kirpputorilla, kun siitä aina kaikissa pääkaupunkibloggaajien kirjoituksissa niin kovasti kohkataan.

Mutkien kautta selviydyttiin paikalle, mutta löytöjä ei tehty kumpikaan vaikka kierrettiin koko paikka läpi. Olihan se juu iso mesta ja paljon myyjiä, mutta aika samanlaista tavaraa siellä oli myynnissä kuin kirppiksillä yleensäkin (= vanhoja nyppyyntyneitä vaatteita sekä tuhansittain kaikkea pikkukrääsää). Ainut ero oli ehkäpä ne lukuisat myyntipaikat, joissa oli tavaraa ihan järjettömästi ja kaikki uudelta näyttävää – ja myyjänä aina ei-suomalaisen näköinen tyyppi…

Kaupunkiin tullessamme piipahdettiin pikaisesti MP-myymälässä vähän kauempana, kun ratikkalippu oli sopivasti voimassa. Sitten jatkettiin Aleksanterinkadulta eteenpäin Erottajalle, jossa treffattiin äiti ja lähdettiin valumaan kohti eväspaikkaa. Matkan varrelle osui mm. Salainen Agentti ja useampia sisustusliikkeitä, joista mä en kuitenkaan tehnyt mitään hankintoja.

Lopulta päästiin kahvipöydän ääreen, jalat ehkä hieman hoosiannaa huutaen. Koska meillä ei ollut mikään jättinälkä, valinta oli piskuinen SIS. Deli + Café Kalevankadulla. Kahvila oli täynnä ja hieman ahdaskin, mutta superherkullinen leipä pelasti iltapäivähetken. Olisi kyllä ehkä pitänyt valita tuoremehu teen sijasta, se olisi ollut varsin täydellinen yhdistelmä kalkkunasämpylän kanssa. Herkullista oli joka tapauksessa!

Tankattuamme itsemme pyörittiin vielä tovi Forumissa, kunnes suunnattiin takaisin kohti K:n kämppää. Helsinki 10 oli sopivasti siinä matkalla, joten poikettiin siellä ihmettelemässä mm. 350 euron kuvioituja leggingsejä. Silmiin osui myös ne Acnen möhköpopot, joihin on monissa (välihuomautus: mun on niin ikävä Piretin mahtavia asuja ja kuvia!) muotiblogeissa rakastuttu – ja pakko myöntää, etten yhtään ymmärrä miksi. Kuvissa näyttävät sinänsä ihan ookoolta, mutta livenä olivat jotenkin todella mohlon oloiset. Sen sijaan Gaudeten ikkunasta bongatut Pistolit olivat luonnossa upeammat kuin kuvissa, vaikkakin itse päätyisin todennäköisesti ennemmin kyseisten popojen lyhytvartisiin versioihin.

Helsinki 10:n sisäänkäynti oli aika vaikuttava kasveineen ja valoineen, aivan kuin olisi astunut toiseen maailmaan. Tällaisia ovensuita lisää liikkeisiin, kiitos.

Mulla olisi kerrankin ollut varaa sijoittaa johonkin vaatekaapin peruspilariin, jopa vähän laadukkaampaan sellaiseen, mutta eihän sitten tietenkään löytynyt mitään mieluisaa. En halua tehdä turhia ostoksia, joten parempi vain olla ostamatta mitään kunnes jossain vaiheessa tulee jotakin sopivaa vastaan. Ihan tyhjin käsin en sentään palannut kotiin, sillä ajettiin vielä kotimatkalle lähtiessä Varustelekan kautta. Mutta se onkin sitten aivan toinen tarina, johon palataan seuraavalla kerralla.

Savage Garden – Truly Madly Completely: The Best Of Savage Garden [2006]