AvainsanaInspiraatio

Olen ollut koko tämän jouluviikon vapaalla, kiitos meille annettujen tavoitteiden täyttymisen töissä. Paluu työpisteelle tapahtuu vasta ensi vuoden puolella, sillä sain vielä ekstrana ensi viikon maanantaina ja tiistaina pitää pois kertyneitä tunteja. Tämä miniloma on tullut todella tarpeeseen! Tänään ehdin vihdoin käydä läpi joulukuussa kertyneitä kuvia koneen uumenista, joten ajattelin jakaa muutaman täälläkin.

Itsenäisyyspäivän iltana olin kuvauskeikalla, työkaverini K:n mies täytti pyöreitä. Kemut pidettiin Submarinassa, joka oli tilana kiva ja tunnelmallinen. K oli hankkinut yllärilahjana paikalle Valtteri Roihan, jonka puolen tunnin improvisaatioteatteri kirvoitti hervottomat naurut juhlaväessä ja valokuvaajakin tyrski niin, että kamera hytkyi. Juhlat on ihania – kyllä vaan tuli taas fiilis, että ensi kesänä on ihan pakko järkätä jotain kivaa, kun itse siirryn seuraavalle vuosikymmenelle.

Tasan kaksi viikkoa myöhemmin meillä oli tiimi-ilta vol. 2 ja aloitimme illan Hohtogolf West Coastin uudehkolta curling-radalta. Ihan älyttömän hauskaa puuhaa! Rata oli varattu meille tunniksi ja päädyimme ottamaan skaban tytöt vs. pojat. Johto pysyi pojilla loppuun saakka, vaikka me tytöt kovasti yritimme nousta tasoihin. Taisimme lopulta hävitä pisteellä tai kahdella.

Curlingin jälkeen kävimme Koulussa yksillä ja siirryimme sitten Pub Niskaan ruokailemaan. En ollut käynyt Niskassa aiemmin ja ihastuin paikkaan aika kympillä. Tärkeintä on tietysti se, että ruoka on hyvää – ja sehän oli! – mutta omalla kohdallani myös sisustus ja tunnelma ovat tärkeässä osassa. Niskassa kumpikin oli varsin kohdallaan enkä voinut kuin huokailla katsellessani ympärille. Ihastuttavia elementtejä oli kaikkialla: lankkua, betonia, harmaata, viinilaatikoita jne. Uudestaan on mentävä, se on selvä se! Kaupungin parhaat pitsat aiheuttavat toki oman houkutuksensa, joten taidanpa suostutella äijelini lähiaikoina treffeille…

Viikate – Kymijoen lautturit [2013]

Marraskuun viimeisenä päivänä hurautin Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston joulumyyjäisiin, jossa ohjelmassa oli mm. vaatetusartesaanien järjestämä pukunäytös Runway to Wonderland. Ehdimme paikalle juuri sopivasti päivän toiseen näytökseen, vaikka mulla ehkä hieman tulikin kiire lähdön kanssa… Kuten tavallista, nimimerkillä “Aina myöhässä about kaikkialta”.

Teemana näytöksessä oli siis Liisa Ihmemaassa ja oli kyllä aivan huikea esitys! Ihan perinteisestä muotinäytöksestä ei ollut kyse, vaan vaatteet esiteltiin osana tarinaa ja mukana oli myös dialogia Liisan, Hatuntekijän sekä Valkoisen Kanin kesken. Rekvisiitta oli viimeisen päälle suunniteltu aina catwalkin reunoilla olevaa esineistöä myöten, moni jäikin ihmettelemään kilkkeitä näytöksen jälkeen. Lavalla nähdyt vaatteet olivat kiinnostavia nekin, mitäpä muuta tällaiselta inspiroivalta porukalta voisi odottaa. Käsittämätöntä, miten joku keksii ja ennen kaikkea osaa tehdä kaikkia niin siistejä juttuja!

En harmikseni muista nimiä asujen takana enkä onnistunut enää netistäkään löytämään listaa pukunäytökseen osallistuneista suunnittelijoista. Taisin olla liian lumoutunut esityksestä, kun en huomannut ottaa lainkaan kuvia screenistä, jossa aina näkyi lavalla olevien asukokonaisuuksien suunnittelijat. Niin tai näin: taitavia tyyppejä, joiden touhuja kannattaa seurata jatkossakin.

Maanantai, joulukuun ensimmäinen sellainen. Turussa ei ole lunta eikä todellakaan tunnu siltä, että jouluun olisi enää vain muutama hassu viikko. Pitäisiköhän kirjoittaa joulupukille? En tosin tiedä mitä toivoisin, tavaraa on jo vähän liiaksikin. Remontin valmistumista, naurun täyteisiä hetkiä rakkaiden kanssa, uusia elämyksiä ja kokemuksia. Kaikkea sellaista mikä ei täytä nurkkia lisää.

Mieleni on ollut viime aikoina jokseenkin myllerryksessä. Suurin piirtein siitä hetkestä asti, jolloin huipuista huipuin esimieheni töissä kertoi lähtevänsä. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun tuo työpöytä nökötti paikallaan yksinäisenä, vailla istujaa sen äärellä. Muutos sai myös mut miettimään elämääni, erityisesti työ- sellaista. Se on loppujen lopuksi todella iso osa arkea, kun toimistossa kuitenkin istuu monen monta tuntia joka ikinen viikko.

Olen jämähtänyt nykytilanteeseen, vaikka pestini oli tarkoitus kestää vain joitakin kuukausia. Pidin työstäni ja olin tottakai iloinen saadessani vakipaikan. Nykyään tuntuu enemmänkin siltä, että vuosien varrella hankittu osaaminen valuu hukkaan. Tiedän, että osaisin niin paljon enemmän sen sijaan, että nyt käyn ikään kuin puoliteholla. Aika on ehkä oikea, mutta paikka auttamattoman väärä mulle. Kaipaan työhöni haastetta, sitä että aivonystyrät on pakko laittaa liikkeelle. Ikävöin koodaamista, ongelmien ratkaisemista, onnistumisen tunnetta.

Pyörä on jo pyörähtänyt käyntiin, nyt vain odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Postauksen kuvat ovat iPhone-räpsyjä viime lauantailta Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston avointen ovien päivästä. Aika inspiroivia tuollaiset kankaanpainannan suojakankaat! Tuollaisen kun saisi kehystettynä seinälle, oijoi. Loppuun vielä menovinkki: kyseisen opinahjon vaatetusartesaanien Runway to Wonderland -pukunäytöksen pääsee näkemään myös Turussa tulevana torstaina. Tsekkaa lisätiedot ja mene ihastumaan, ehdottomasti yksi upeimmista muotinäytöksistä mitä olen nähnyt!

The Sounds – Weekend [2013]

Tykkään kiilakorkoisista kengistä, erityisesti sandaalimallisista sellaisista. Yksi suosikkiparini kesäkengistä on vuosi sitten hankitut Vagabondin kiilakorkoiset sandaalit, joilla tällainen jalkaongelmainenkin saa mukavasti vähän lisäpituutta (ja ryhtiä) ilman, että puolen tunnin käytön jälkeen sattuu ja itkettää. Ei siis liene mikään ihme, että & Other Storiesin verkkokauppaa selaillessani huomioni kiinnittyi tällaisiin kaunottariin:

Nahkaiset popot ovat rouhean kauniit, suht yksinkertaiset mutta kuitenkin kiinnostavat. Ehkä ne on nuo soljet, jotka eniten kiehtoo? Tai kokonaisuus ylipäänsä, kiilakorko yhdistettynä kahteen erilaiseen mutta saman väriseen pintaan. Niin ja niihin solkiin. Korkoa kengissä on 10 cm ja platformia 5 cm, saattaisivat koron puolesta olla vielä ihan siedettävät jalassa. Näistä tulee jotenkin mieleen muutama vuosi sitten ostamani DinSkon kiilakorot, jotka muuten ovat ehkä eniten tuntemattomien kehuja saanut kenkäparini. Kutsutaan niitä kavioiksi, mistä syntyi luonnollisesti tämän postauksen otsikkokin.

& Other Storiesin kavioita saa myös vaaleammassa värityksessä:

Mielenkiintoinen tuo marmorimainen pinta, ei mikään ihan tavis valkoinen nahka. Kummatkin kengät löytyvät siis & Other Storiesin alepuolelta. Alle viiteenkymppiin lähtisi pari, kelvollinen hinta nahkakengistä mun mielestä. Kokemusta merkin kengistä mulla ei tosin ole, joten siitä en tietystikään osaa sanoa juuta enkä jaata. Ei varmaan olisi pitänyt postata näistä – mitä enemmän katson näitä kuvia, sitä enemmän haaveilen mustien versioiden siirtymisestä osaksi garderobiani… Ja mulla on muutenkin ihan liikaa kenkiä, ou nou!

Uudessakaupungissa oli elokuun loppupuolella Pytinkien Paris -tapahtuma, jossa olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Äiti ja iskä olivat menossa ja päätin sitten lähteä mukaan, he kun olivat aiemminkin olleet niin oli helppo noviisina kulkea perässä. Tapahtuma järjestetään parin vuoden välein ja lyhyessä yksinkertaisuudessaan idea on se, että ovensa uteliaille on mukana avaamassa niin yksityisiä kuin julkisiakin tahoja.

Kohteita on paljon. Me kiertelimme kuutisen tuntia ja ehdimme käydä ehkä puolissa – jos sitäkään. Asuntomessut saimme luovittua läpi kokonaisuudessaan, mutta Uudenkaupungin pytinkien kohdalla se lienee sula mahdottomuus. Vanhoista puutaloista sai ammennettua inspiraatiota aivan eri tavalla kuin uutuuttaan kiiltelevistä messutaloista, tosin mä olenkin enemmän vanhan perään.

Keittiö-inspiraatiota. Ihastuin lujaa tuohon keltaiseen valaisimeen, ylläri.

Ihana työhuone.

Sisäänkäyntien yksityiskohtia.

Ikivanha Turun kartta, kelpais mullekin!

Kiertelyn lomassa oli toki aiheellista tankata aina sopivassa välissä. Iltapäivän välipalan haukkasimme kohteessa, jossa oli pystyssä kotikahvila ja tarjolla mm. leipiä sekä leipomuksia. Kunnon ruokatauon pidimme Pookissa, jossa pääsin nyt vihdoinkin vierailemaan. Ihan jees paikka, täytynee mennä toistekin. Vatsat täynnä jatkoimme kiertämistä ja jälkiruuaksi nautimme jäätelöt Pakkahuoneella. Oli muuten ihan kevyen isot pallot, yksi olisi epäilemättä riittänyt.

Orkideojen valtaamassa kodissa sain asukkaalta hyviä vinkkejä, jospa munkin orkidea vielä joskus kukkisi uudestaan… Viime aikoina se on pukannut vaan uutta lehteä.

Upeat saunatilat.

Pytinkien Paris oli mielenkiintoinen tapahtuma enkä yhtään ihmettele, että vanhempani ovat siellä käyneet jo useampaan otteeseen. Sain paljon ideoita nykyiseen (edelleen aivan liian keskeneräiseen) kotiimme, vaikka se 50-lukulainen kerrostalokoti onkin. Nyt ei muuta kuin remppaintoa lisää ja hommat taas uudelle tasolle..!