AvainsanaInspiraatio

Jaa että hippasenko on vanha juttu jo nämä menneen kesän asuntomessut?! Vaan ei haittaa, postaan tämän kuvapläjäyksen joka tapauksessa. En taida sepostella kohteista sen enempää mitään, yksityiskohtaisempia asuntomessukatsauksia löytynee kuukkelin avulla pilvin pimein. Lähdimme siis Hyvinkäälle äitin ja S:n kanssa elokuun ensimmäisenä päivänä, joka alkuun oli valitettavasti harmaa ja sateinen. Onneksi keli siitä parani ja loppupäivästä tarkeni ihan eri tavalla niissä kesäisissä vaatteissa, jotka oli aamulla päällensä valkannut.

Heti ensimmäinen kohde oli poikkeava: Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnittelema Piiri-House, yhdentoista neliön miniasunto. Ideana sijoittaa pieneen tilaan kaikki tarvittava, kuitenkaan ettei tunnelma kävisi liian ahtaaksi. Puunsävyinen kokonaisuus oli kieltämättä varsin näpsäkkä!

Kamerassa oli päivän päätteeksi 500 kuvaa ja risat, ei ihme että meni hetki (noin puolitoista kuukautta) ennen kuin ehti ja jaksoi edes aloittaa kuvien selaamisen koneella. Kaikkia en sentään aio tähän lykätä, mutta tarpeeksi monta kumminkin. Katso tai kelaa, that’s up to you. Niin ja hei kohteen nimen saa näkyviin kun pysäyttää hiiren kuvan päällä, toivottavasti en onnistunut sekoittamaan kuvia ja kohteita keskenään.

Tänä vuonna yksikään kohteista ei noussut selvästi yli muiden kuten viime vuonna, mutta muutaman suosikin osaan kyllä nimetä. Mediassa paljon kohkattu Lammi-kivitalo Maja (kohde 25) oli erilainen ja upeasti toteutettu sekä sisustettu, Bassotalo Villa Avanti (kohde 24) noin kaiken kaikkiaan mieleinen kokonaisuus sekä Deko-talo (kohde 18) sisustukseltaan inspiroivin – kaikki ne grafiikat seinillä, oi että! Tietyt trendielementit toistuivat todella monessa sisustuksessa niin ettei voinut kuin huokaista, onneksi kaikki ei sentään hukkunut massaan. Kuvista ehkä huomaa tämänhetkiset mieltymykseni: perusvärejä mustaa, valkoista, harmaata ja niiden kaveriksi ehdottomasti jotain freesimpää. Oranssi, keltainen ja punainen sekä vaalea tammi ovat aika kovia juttuja just nyt.

Messuilta lähdimme sisustukset päässä pyörien, kukaan ei oikein enää muistanut mitä asioita oli missäkin kohteessa nähnyt. No, onneksi on nämä sekä ne loput kolme sataa kuvaa. Ennen kotimatkaa päätimme vielä poiketa syömään, Kauppakeskus Willan vierestä löytyi mukavan oloinen Ravintola Hiillos. Eikä oltaisi voitu paremmin valita ruokapaikkaa näin asuntomessujen jälkimainingeissa, oli meinaan todella kivasti sisustettu rafla! Betonia, puuta, teollisuushenkeä… Täältä iso peukku ylös. Myös ruoka oli erinomaista, burgeri bataattiranskalaisilla oli aivan älyttömän hyvä. Lämpimät suositteluni – menkää ihmeessä Hiillokseen syömään, mikäli joskus satutte Hyvinkään suunnalla liikkumaan!

Maisemaa kotimatkan geokätköpysähdyksellä.

Seuraavat arkistokuvat uunista ulos, joten tässäpä olisi meidän hääkutsut! Kuten aiemmin kerroin olen juuri se henkilö, joka ei saisi taatusti mitään aikaiseksi ennen viimeistä hetkeä. Hääkutsujen tekeminen ja matkaan saaminen ei ollut poikkeus. Alun perin ajatuksenani oli tehdä ja lähettää kutsut kesä-heinäkuun vaihteessa. Lapin reissulta kotiuduttuamme päätin, että ennen kesäloman loppua niiden on ihan oikeasti oltava valmiina. No niin justiinsa. Heinäkuun viimeisinä päivinä mä lopulta sain kutsut suunniteltua ja printattua, postin kuljetettavaksi taisivat lähteä aivan elokuun ekoina päivinä.

Ideoita olin kerännyt pitkin vuotta Pinterestin hääaiheiselle boardilleni ja kutsujen ulkomuoto ehtikin muuttua moneen otteeseen. Liikaa hienoja ideoita, sanon ma! Tuollaiset niistä sitten tuli, elementtejä vähän joka toisesta inspiraation lähteestä. Kutsu koostui viidestä noin 10×15-kokoisesta osasta, joista yksi oli todellisena hääpäivänä otettu valokuva meistä. Näitä kuvia oli kahta erilaista, kuitenkin siis yksi per kutsu. Tekstiosat väkersin InDesignissa ja tulostin valkoiselle 180 g kartongille. Johtavana teemana oli mustavalkoiset raidat sekä oranssi, fontteja käytin kolmea erilaista. Kansiosan lainaus oli Viikatteen Mintun ja Vernerin häävalssista:

Valssi on ikuinen elämän pituinen

Läjä sidottiin yhteen Tiimarin oranssilla sifonkinauhalla ja koko komeus sujautettiin raidalliseen paperipussiin, joita tilasin Happy Monday -nettikaupasta (100 kpl maksoi yhteensä 5 e). Pussi suljettiin joskus aikaa sitten muistaakseni Teippitarhasta tilatulla oranssilla washiteipillä. Osan kuorista toimitimme vastaanottajille suoraan, kustin poljettavaksi annettuihin kuoriin liimattiin toki valkoinen laatikko osoitetta varten.

En tiedä tuliko kutsuista lopulta sellaiset kuin aluksi ajattelin, mutta ihan tyytyväinen olen joka tapauksessa. Puolisko antoi mulle aika lailla vapaat kädet suunnitteluun ja ainakin väitti tykkäävänsä lopputuloksesta. Kuulemma oli meidän näköisemme kutsu ja sehän kai tärkeintä. Kommenttiboksi on avoin mielipiteille, olkaatten hyvät!

Löysin koneen syövereistä vielä läjän kuvia kesältä ja ajattelin nyt postata näitä, vaikka kesä oli ja meni. Lämpimiä muisteloita kesältä tiedossa siis! Unikeonpäivän jälkeisenä sunnuntaina päätimme siskon ja K-serkun kanssa lähteä hieman sivistämään itseämme ja ajelimme Korvensuun voimalaitos- ja konepajamuseon pihaan. Tarkoitus on jo pidemmän aikaa ollut käydä tutustumassa tähän lähikohteeseen, mutta aina se on jäänyt. Tulipahan vihdoin korjattua yksi sivistysaukko lähiseutujen nähtävyyksistä!

Olimme ainoat vieraat museolla, joten paikalla ollut päivystäjä lähti esittelemään meille museota. Voimalaitoksen puolelle ei valitettavasti ollut pääsyä, mutta konepajan kiersimme rauhassa katsellen ja museohäiskän juttuja kuunnellen. Hurjaa, miten paikka voi edelleen näyttää siltä kuin viimeiset työntekijät olisivat lähteneet tyyliin eilen! Huomioni kiinnittyi ehkä eniten kaikkiin noihin mahtaviin valaisimiin, jotka sopisivat mainiosti myös 2010-luvun sisustustyyliin. Ensimmäinen Suomessa valmistettu auto, Korvensuu 1913, jäi harmiksi näkemättä visiittimme sijoittuessa jonkin verran myöhempään siitä, kun auto oli ollut näytillä museossa.

Tuon heinäkuisen sunnuntain opetus: lähiseutumatkailukin avartaa.

(Kuvat otin minä ja ne piti toki käsitellä ajan henkeen sopivaksi. CameraBag 2 on edelleen kiva.)

Hääkuplasta tervehdys! Päähäni ei tällä hetkellä mahdu paljonkaan muuta kuin tulevat häät: mitä vähemmän päiviä jäljellä, sitä innokkaammin teen hommia järjestelyiden suhteen. En todellakaan ole niitä morsiamia, jotka aloittavat juhlan suunnittelun vuosia ennen, vaan vitkuttelen kunnes alkaa olla jo kiire. Ärsyttää välillä kyllä itseänikin tällainen tapani toimia, mutta minkäs teet. Mä nyt vaan satun olemaan niitä tyyppejä, joilla ei tulisi koskaan valmista ennen sitä kuuluista viimeistä hetkeä… Nytkin on vielä sata asiaa tehtävänä, mutta luotan siihen että kaikki järjestyy ajallaan. Ja jos nyt joku koriste tai muu puuttuu, ei se ole niin vakavaa – kukaan muu ei siitä tiedä mitään. Pääasia juhlissa lienee, että ruokaa ja juomaa riittää, musiikki soi ja vierailla on kivaa!

Häiden järkkäämisen ohella olen ehtinyt mm. haaveilla kuvissa esiintyvästä Samujin neuleesta, joka kolahti heti ensi näkemältä tullessaan vastaan internetin aalloilla. Kamu on mitä täydellisin neule syksyyn: leikkaus näyttää kivalta, harmaa väri on todella kaunis ja materiaaliltaan pusero on 55% villaa, 25% silkkiä, 10% kashmiria, 10% alpakkaa. Aikamoisen loistava kokonaisuus siis. Parin sadan euron hintalapunkin voisi jopa kestää, jos vain neuletta pääsisi sovittamaan jossain. Tuolla hinnalla kun ei osteta mitään ihan kivaa, vaan kaiken on natsattava just eikä melkein.

Ehkäpä tyydyn siis jatkamaan haaveilua. Tuumasin muutenkin tänään, että mulla on (edelleen) aivan liikaa vaatteita. En käytä varmaan puoliakaan, kun koen osan niistä jotenkin “hankalaksi” yhdistellä tai käyttää. Olenkin viimeisen puolen vuoden aikana ostanut lähinnä mustia, harmaita tai mustavalkoisia vaatteita – niitä kun on niin helppo yhdistellä keskenään. Toisaalta vanhan väri-iloitteluminäni huomioon ottaen, mietin toisinaan onko yksinkertaisuus todella tyyliäni vai kuvittelenko vain sen olevan.

Näihin pohdintoihin liittyen on muuten ehdottomasti vinkattava aMinimalist-blogista, joka teki paluun blogimaailmaan jokin aika sitten. Emmikoo kyseenalaistaa nykyisen pikamuodin kuluttamisen loistavasti, ei syyllistäen vaan ennemminkin herättäen kysymyksiä. Kirjoitukset houkuttelevat huomaamatta lukijan tarkastelemaan omaa kulutuskäyttäytymistään ja miettimään vaatekaappinsa nykytilaa kuin myös tulevaisuutta. Toimiva garderobi on taatusti kenen tahansa unelma, miksemme siis kuuntele itseämme paremmin ja tee siitä toimivaa?

(Kuvat: Samuji)

Toukokuiselle Turku Design Festival -viikonlopulle osui myös vintagehenkistä tapahtumaa, 50-luvun meiningeissä järjestetyt kyläjuhlat Kuralan Kylämäessä. Meidän poppoomme suunnisti paikalle lauantaina keskustan häppeningit koluttuamme, sopivasti hetkeä ennen Turku Swing Societyn tanssiesitystä ja sitä seurannutta 50-luvun muotinäytöstä. Samalla korjaantui sopivasti se epäkohta, etten ollut koskaan aiemmin vieraillut Kuralan Kylämäessä.

Muotinäytöksessä juontaja esitteli kunkin asukokonaisuuden erikseen ja kertoi samalla 50-luvun tavoista pukeutumisen suhteen. Aika erilaista on silloin ollut! Toisinaan sitä haikailee, että nykyinen yltäkylläisyydessä eläminen ottaisi muutaman askeleen taaksepäin ja palaisi aikaan, jolloin kaikki ei ollut ah niin vapaata ja itsenäistä vaan asioissa oli sentään joku roti… Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen pohtinut syntyneeni väärälle vuosikymmelle.