AvainsanaInstagram

Heinäkuussa 2016…

• olimme pitkästä aikaa koko poppoo Tampereella kavereiden luona. Mini pääsi myös ekaa kertaa huvipuistoon, kun olimme muutaman tunnin Särkänniemessä.
• kävimme ihmettelemässä parissakin taloesittelyssä. Talokuume on kova, mutta mistään ei tunnu löytyvän sellaista meille täydellistä tönöä.

• tyttö ja iskä viettivät viimeistä kuukautta kotona, kuun lopussa kävivät ulkona lounaalla ym. mukavaa. Aika söpöä! :)
• mulla oli pari viikkoa kesälomaa. Tuli kyllä tarpeeseen ja olisi sitä voinut vähän kauemminkin lomailla…

• pirpanan kummitäti tuli Lontoosta meille muutamaksi päiväksi, minkä jälkeen suuntasimme kaikki Repovedelle K-serkun äidin mökille.
• nautiskelimme mökkielämästä jokusen päivän, sääkin jopa oli ihan kelvollinen vaikkei mistään helteistä ollut tietoakaan. On se Repovesi vaan kaunista seutua!
• kotimatkalla käväisimme myös Helsingissä, siellä tosin talsimme pääasiassa sateessa (mm. Rambo-peruukkia metsästäen).

• juhlittiin kaksia 1-vuotisjuhlia, ensin minin pikkuserkun S:n ja muutama viikko myöhemmin kavereiden tytön L:n. Herkkuja siis piisasi!
• kävin perinteisesti kesäteatterissa, tällä kertaa laadukasta perheaikaa vanhempieni ja siskon kanssa.
• yllätimme kaverimme S:n polttareilla, joita vietimme mökillä Taivassalossa. Ohjelmassa oli mm. arvailuleikkejä, jousimetsästystä sekä tietysti syömistä ja saunomista.

• ostin viimein uuden fillarin! Olen ajellut tätini vanhalla Tunturilla viimeiset vuodet, mutta jatkossa karautan työmatkani mattamustalla Konalla.
• innostus lastenvaatteisiin jatkui; taitaa olla selvillä, mikä on mun seuraava hulluus, kun ratasaika joskus jää taakse… :P

• ipana muksahti yhtenä iltana tuolilta alas ja seuraavana aamuna oli selvästi häikkää tasapainon kanssa. Ei muuta kuin päivystykseen, illalla magneettikuvattiin pää ja jäimme TYKSiin yöksi. :/ Seuraavana iltapäivänä likka onneksi oli valmis kotiutumaan, ilmeisesti putoaminen oli aiheuttanut lievän aivotärähdyksen. Säikähdyksellä joka tapauksessa selvittiin!

• bongasin Lastenvaunuhulluista vihreät vaihtokankaat Indieihin, ihan kuin olisi kokonaan uudet rattaat! ;)
• eteiseen ilmestyi uudet kärryt, tosin ihan vain lainaksi kanssahullulta. Harmi vaan, kun loppukuu oli niin hitsin kiireinen ettei ehtinyt ollenkaan testilenkille.

Ratasjuttuja olisi luonnoksissa vaikka kuinka, kun vain ehtisi ja/tai saisi aikaiseksi kirjoittaa ne auki! Osa kokemuksista saattaa olla jo vähän unohtunutkin mielestä, mutta koitan tässä nyt vihdoin saada naputeltua edes jokusen eteenpäin. Tällä kertaa vuorossa siis meidän rattaat numero kolme, Britaxin perushyvät ja suht edulliset B-Motion 4 -kuomurattaat. Meillä olleet olivat mallia 2013, väritys taas vuoden 2015 erikoiskuosi nimeltä Hidden Treasure.

Ensikosketukseni B-Motioneihin taisi olla tamperelaisessa lastentarvikeliikkeessä, jossa niitä ehdotettiin meille matkarattaiksi. Mallikappaleet olivat ruskeat ja minä taas en todellakaan ruskean ystävä, joten ensivaikutelman perusteella en olisi uskonut näitä hankkivani. Mutta värillä on väliä: Hidden Treasure herätti kiinnostukseni heti ja erikoiskuosin musta runko oli toki vain plussaa. Pari kuukautta ehdin näistä salaa haaveilla ennen kuin klikkailin rattaat ostoskoriin, tarjoushinnalla onneksi.

Positiivinen yllätys oli, että paketissa tuli mukana Click & Go -adapterit turvakaukalolle, vaikka meillä ei sellaisille tarvetta ollutkaan. Hidden Treasure -version rattaisiin kuuluu lisäksi Britaxin organizer, jossa mukilokeroiden sisäosat ovat tuota samaa kuosia. Tykästyin kovasti tuohon organizeriin, se on paitsi kaunis niin myös todella kätevä ja laitoinkin aiemmin hankkimani 3 Sproutsin organizerin eteenpäin aika nopsaan.

Koko

B-Motion 4 on näppärä kooltaan niin käytössä kuin kasattunakin. Rattaiden leveydeksi ilmoitetaan monessa paikkaa 58 cm, mutta joissain lähteissä sekä oman mittaukseni mukaan todellinen leveys on 55,5 cm. Tältä osin rattaat tuntuivat heti kotoisammilta kuin jokusen sentin levämmät Swiftit eivätkä toisaalta jääneet Vikingien kapeudesta kuin pari hassua senttiä. Kuomurattaalle tyypillisesti istuin ei ole käännettävissä, mutta vauva-aikaa ajatellen Britaxilla on tarjota lisävarusteena ihan kunnon koppa. Vaihtoehtoisesti voi tehdä kuten Hiekkaleikkejä-blogissa ja hommata kantokassi, jonka saa kiinni rattaiden d-lenkkeihin.

Jousitus ja renkaat

Perus B-Motioneissa on ilmakumirenkaat, takana isommat ja edessä pienemmät. Kokoero renkaiden välillä on aika iso ja omaan makuuni eturenkaat saisivat olla inan suuremmat, nuo vähän tuppaavat töksähtämään jos tulee syvempi sadevesikouru tms. vastaan. Ymmärrän kyllä sen olevan mahdotonta, sillä joskus rattaita taaksepäin vedettäessä eturenkaat osuvat toisiinsa ja jäävät hetkeksi jumittamaan. Eturenkaiden tilalle saa lisävarusteena kiinteät maasto-/talvirenkaat, joiden avulla B-Motionit muuntautuvat hivenen maastokelpoisimmiksi. Yllättävän tönköt ne kuitenkin ovat työntää ihan normirenkaillakin ja kevyiksi rattaiksi raskaat keulia (esim. kanttareiden yli). Takarenkaiden jousitus auttaa asiaa jonkun verran, mutta eivät nämä musta silti parhaimmat tai sutjakkaimmat työnnettävät ole.

Kuomu

Kuomu ei B-Motioneissa ole kovin suojaava ja vetoketjun takana oleva jatkopalakin on verkkoa, mikä ei kamalasti talviaikaan lämmitä mieltä kyytiläisestä puhumattakaan. Olen nähnyt useamman tuunauksen, että verkon päälle on ommeltu kangas – olipa joku keksinyt laittaa heijastinkangasta ja se muuten näkyi hitsin hyvin! Toinen vaihtoehto on hankkia plus-mallin kuomu, niitä saa eri väreissä (mukana myös turvakaaren suoja samaa sävyä) ja niissä verkko-osa on kangasta. Kurkistusluukku löytyy, tosin tarrakiinnityksellä (= pitää äänen ja saattaa herättää nukkuvan lapsen) ja avonaisena se vain lötköttää tuossa kuomun päällä.

Työntöaisa

B-Motionin työntöaisa on säädettävä, säätönapit ovat aisan sisäpuolella. Materiaali on jonkun sortin vaahtomuovia, joka tuntuu käsissä ihan ookoolta. Aisan muotoilu ei henk. koht. mua viehätä, se on jotenkin kankea eikä niin käteen sopiva – muoto kun ei ole pyöreä, vaan sellainen vähän soikea. Säätövara kuitenkin on kelpo ja Britaxin oma organizer istuu aisaan erinomaisesti.

Istuin ja jalkatuki

Selkänoja menee täysin makuulle, nukkumiseen siis hyvä mikäli vain jalkatuen puutteen kestää. Jalkatuki on perus B-Motioneissa pienoinen miinus, sillä se ei ole säädettävä. Plus-mallista tämä säätö löytyy, mutta hyvin tuon säätymättömänkin jalkatuen kanssa pärjää, kun ikään kuin pullauttaa kankaan ulos (ks. ylempi kuva).

Makuulla takaosan kankaan saa irti ja sen alla on verkko, kesähelteillä oikein mukava lisä. Takaosan kangaslipareessa on kivan kokoinen tasku, joskin mulle on jäänyt hieman epäselväksi miten se oikein kuuluisi asetella selkänojan ollessa pystyasennossa… Taskua jos mielii käyttää on lipare jätettävä roikkumaan selkänojan taakse, mikä mielestäni on ehkä vähän hassun näköistä. Selkänojan säätö on varsin rasittava, tai sitten tekniikassani on häikkää. Ylöspäin säätämisessä ei ongelmaa yleensä ole, alas päästettäessä taas säätö toimii välillä kelvollisesti mutta useammin se jumittaa, hihnat menevät ruttuun ja sen sellaista. Niin ärsyttävää!

Selkänojan ollessa pystyimmässä asennossa ei tuollainen 1-vuotias tunnu löytävän B-Motioneissa hyvää istuma-asentoa, ja varsinkin toppahaalari päällä asento valuu helposti (kuva yllä). Jostain muistan kuulleeni, ettei selkänojan edes tulisi missään nimessä olla täysin pystyssä eikä meidän ipana koskaan mitään valittanut, joten ei kai siinä sitten mitään. Valjaat toki ovat pienelle aivan must ja varmasti isommallekin tarpeelliset, koska haararemmiä ei ole.

Valjaat ja turvakaari

Valjaista tykkään kovasti, ne ovat yksinkertaiset käyttää ja säätää. Olkavyöt saa helposti erikseen, joten tarvittaessa voi käyttää pelkästään lannevöitä. Valjaiden pehmusteet ovat musta todella hyvät, sellaiset jämäkät mutta pehmeät – ja kivana yksityiskohtana samaa spesiaalikuosia kuin rattaiden sisäosakin. Turvakaari on helposti irroitettavissa ja sen saa käännettyä syrjään. Meillä kaari ei ollut kovinkaan ahkerassa käytössä, sillä se pidentää selvästi rattaiden kasauskokoa.

Jarru ja tavarakori

Toisin kuin monissa rattaissa, B-Motioneissa ei ole takarenkaiden välissä lainkaan sitä poikkitankoa, johon jalka kivasti vahingossa osuu. Itse tosin onnistuin toisinaan kävellessä osumaan jalalla jompaan kumpaan takarenkaaseen, en kyllä yhtään tiedä miten ihmeessä… Jarrua käytetään työntäjästä katsottuna oikean takarenkaan vierestä, varsin perus ja ihan toimiva tapaus. Tavarakori ei ole kummoisen kokoinen, isompikin voisi olla mutta kyllä tuolla jotenkin pärjää. Ja painopisteeltään B-Motionit ovat sellaiset, että aisasta uskaltaa vähän jotain kantamusta roikottaakin.

Kasaus

Britaxin kuomurattaiden kasaussysteemi on varmasti yksi markkinoiden kätevimmistä: pakettiin laittaminen onnistuu vaikka yhdellä kädellä! Ensin painetaan toisesta sivusta nappi pohjaan ja sen jälkeen kiskaistaan istuimessa olevasta kahvasta (kuvassa valjaiden välissä) rattaat nippuun. Aisa tosin on hyvä säätää etukäteen hieman alaviistoon, jotta paketista tulee tarpeeksi littana ja automaattinen kasauslukko (harmaa klipsi kasausnapista alas) lukittuu varmemmin. Koska rattaat taittuvat keskeltä kahtia, ovat ne kokoontaitettuna varsin näppärän kokoinen nippu. Vielä kun turvakaaren ottaa irti, B-Motionit eivät vie auton takaluukussa tilaa paljon mitään.

Sadesuoja ym. asusteet

B-Motionit ovat kuomunsa kanssa sen verran isommat, että sadesuojalla on oltava tarpeeksi kokoa. Mulla oli ensin Elodie Detailsin suoja, mutta se tuntui turhan jämptiltä eikä myrsyikkunastakaan ollut mainittavaa hyötyä. Tullsan ison kuomurattaan suoja istui mielestäni paremmin, myrskyikkunaa siinä ei ole mutta en sitä sitten edes kaivannut. Kuvissa olevat rattaat ja Tullsan tähtisuoja ovat kaverin, mä kun unohdin ottaa vastaavat kuvat omista kärryistä ennen myyntiä. Niin ja hei, tuossa myös näkee miltä B-Motionit näyttävät maastorenkaat alla!

Istuinpehmusteista mulla ei valitettavasti ole kuvia, mutta ainakin AddBaby istuu B-Motioneihin nätisti ja sen saa kiinni istuimen d-lenkkeihin. Myös kantikkaampi Outlook menee kivasti, erityisesti pullautetun jalkatuen kanssa. Hidden Treasuren kanssa hankalaa on se, että pehmusteen saisi melkeinpä olla yksivärinen, kun ruutukuosissa itsessään on niin paljon värejä. Pusseista taas värin puolesta sopii loistavasti Mamas & Papasin keltainen All Seasons -pussi (kuva alla), joskin se on enemmän välikauden jalkapeitto kuin varsinainen lämpöpussi.

Britax B-Motion 4 (Hidden Treasure 2015) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 55,5 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 83 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 71×55,5×29 cm (turvakaaren kanssa pituus 89 cm)
• Paino: 10,5 kg
• Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 10″ ja edessä 7,5″
• Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 84-110 cm
• Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, portaaton remmisäätö
• Istuimen painoraja: 17 kg
• Selkänojan korkeus: 46 cm
• Kuomun alla tilaa: 60 cm
• Istuimen makuupituus: 95 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 37×31 cm (max. 4 kg)

Ruusuja:

• Kasaus! Supernäppärät laittaa pakettiin ja paketti on pieni.
• Sopivan kapeat matkarattaiksi.
• Hyvät valjaat ja olkapehmusteet.
• Aukeava turvakaari, jonka saa helposti irti.
• D-lenkit istuimessa.
• Kuomussa kurkistusluukku.
• Verkko-osat hyvät tuuletukseen kesäkeleillä.
• Click & Go -adapterit tulevat mukana.
• (Kaunis kuosi. ♥)

Risuja:

• Raskaat keulia.
• Aisan tönkkö muotoilu.
• Kuomu ei kovin suojaava, koska lisäpätkä verkkoa.
• Eturenkaiden pieni koko, jumittuvat välillä osuessaan yhteen.
• Selkänojan säätö saa välillä ärräpäät lentämään.
• Pienellä lapsella makaava istuma-asento.
• Jalkatukea ei saa säädettyä.
• Ei heijastimia.
• Pienehkö tavarakori.

Huhtikuussa 2016…

• vaunuhulluus nosti päätään: myin viikon sisään kaikki meillä olleet rattaat, jotta voisin kokeilla taas jotain uutta. Hullu mikä hullu, todellakin. ;D
• sain kanssahullulta lainaksi Bumbleride Indie 3 -rattaat, joihin ihastuin suuresti! Koostaan huolimatta varsin näppärät rattaat, joiden kanssa tekee mieli lähteä lenkille jopa sateella. Olisiko tässä sellaiset kärryt, joita ei tarvitsisi heti olla vaihtamassa..?

• vaihdoin palveluntarjoajaa ja sen seurauksena blogi oli viikon verran alhaalla + katosi tyystin Googlen hakutuloksista. Ei taas mennyt ihan putkeen, eh heh. Ja valitettavaa kyllä, aivan täysin oma moka.
• juhlimme äidinisän 90-vuotissyntymäpäiviä Turun Upseerikerholla brunssin merkeissä. Seuraavaksi tuo meidän teräsvaari suuntaa yleisurheilun veteraanikisoihin ulkomaille, huisaa!
• osallistuin kevään CITO-tapahtumaan eli geokätköilijäporukalla siivosimme jokirantaa. Parituntisen rupeaman aikana säätila vaihtui ehkä 10 kertaa, välillä paistoi aurinko ja yhtäkkiä satoikin rakeita. Suomen kevät ♥

Oikealla huhtikuun ainoa asukuva, vaarin ysikymppisiltä: kamerakorvikset markkinoilta Raumalta, raitamekko Samuji, punaiset kuviosukkikset äidin kätköistä (ehkä), kengät Vagabond.

• jatkoin kodin raivausta ja olin kaiken kaaoksen keskellä hieman ahdistunutkin.
• mulle iski myös joku ihmeen ulkonäkökompleksi. Päädyin sitten hyppäämään hiustenvärjäyksen mutkikkaalle tielle ja kuun lopussa mulla olikin vapputukka omasta takaa.
• ei paljoa päivän asuja kuvattu, varmaan johtuen juurikin edellisestä kohdasta. Tämä on kyllä kamala olotila, toivottavasti vain jotain raskaus-/synnytys-/imetyshuurujen poistumista ja menisi kohtapuolin ohi…

• kävin tuhlaamassa ratasrahoja Lapsimessuilla. Sinänsä ristiriitaista kotiahdistuksen kanssa, mutta hankinnat olivat kaikki niitä iloa tuottavia.
• olin kaksilla vaatekutsuilla (Me & I sekä Nosh) ja tyyliasiat sekä innostivat että mietityttivät. Myös Vaatevallankumous sai pohtimaan vaatteiden alkuperää ja omia kulutustottumuksia ylipäänsä.
• sisko miehineen oli lomalla Jenkeissä ja vappuaattona olimme koko perhe ihmettelemässä matkakuvia sekä maistelemassa tuliaisia. Ehkä pientä reissukuumetta tuli itsellekin, mutta taitaa vielä hetken varannot mennä muihin juttuihin.

• meille tuli uudet patjat, Porin villan ja peitteen futonpatjat. On muuten ihanaa herätä aamulla, kun ei ole enää selkä kipeä! Nyt kun vielä saisi kadotettua vanhat patjat olohuonetta tukkimasta…
• toimitimme kaikki sisäovet maalattavaksi, joten meillä on taas hieman sellaista remppafiilistä. Sinänsä ei elo hankaloitunut, mutta vessaan vähän kyllä kaipaan sitä ovea. :)

• mini nappasi jostain kunnon flunssan ja räkä lensi reippaat puolitoista viikkoa. Ehtihän siinä jo pari kuukautta mennäkin terveenä.
• päätös päivähoitopaikasta tupsahti postiluukusta juuri ennen kuun vaihtumista: elokuun alussa tyttö menee näillä näkymin päiväkotiin. Voi apua, milloin siitä tuli noin iso!?

Mulla on ollut hivenen huono omatunto blogin laiminlyömisestä, vaikka olenkin kautta aikain kirjoitellut tätä välillä tiiviimmin, välillä harvemmin. Ehkä se on sitä, että ideoita olisi kasapäin, mutta kun jokaisen postauksen tekemiseen tuntuu menevän pieni ikuisuus, ei oikein tahdo saada koneistoa edes käyntiin. Ja on kyllä myönnettävä, että viime vuoden kuvaprojektin päätyttyä kamera on saanut levätä laakereillaan turhankin paljon, ettei ole edes kuvia mitä postata. Nyt pääsiäisen pyhinä viimein aloittamani tavarankarsimisprojekti on sekin varsinainen aikasyöppö, vähän jo tuli mieleen oliko ihan pakko aloittaa se tähän väliin… Mutta kyllä vaan on mieli jotenkin kirkkaampi, kun kaappien sisältö selkiytyy!

Lapsi on vihdoin oppinut suurin piirtein nukkumaan yönsä ja mekin saamme viettää yön pimeimmät tunnit useimmiten omassa sängyssä sen sijaan, että pitäisi olla hytkyttelemässä tyttöä takaisin unten maille. Välillä toki tulee huonompia öitä, mutta pääsääntöisesti homma luonnistuu – huh! Eikä nukuttaminenkaan ole enää parin tunnin tuskallinen projekti, vaan toisinaan se on jopa ihan miellyttävä vartti, max. puolituntinen. Voisi siis sanoa, että kivasti menee nukkumisjuttujen saralla.

Paitsi että! Väsymys on meillä edelleen säännöllinen vieras, ihan vaan koska olemme miehen kanssa kumpikin huonoja menemään ajoissa nukkumaan. Niin typerää ja hölmöä ja urpoa ja ties mitä, mutta silti sama toistuu about joka ilta. Ja aamulla sitä on tietysti sitten aivan raatona, kun lapsi herä(ttä)ä siinä 6-7 maissa suunnilleen (tai miehen pitää herätä viiden jälkeen aamuvuoroon töihin). Usein aamulla noustessa vannon, että otan itsekin päiväunet sitten kun muksu nukkuu, mutta harvoin mua enää siinä kohtaa väsyttää – ja koska oma aika. Se ihana aika päivästä, jolloin on hiljaista, kukaan ei kaipaa mua ja voin istua koneen ääressä teemuki käden ulottuvilla. Se vain tuntuu monesti tärkeämmältä kuin lisäuni, päiväsaikaan erityisesti.

Ei tässä varmaan ole kuin kaksi vaihtoehtoa: käyttää enemmän tahdonvoimaa siihen, että menisi ajoissa unille tai sitten vain hyväksyä, että tämä on nyt tällainen vaihe, joka ei kestä ikuisesti. Taidan kallistua jälkimmäiseen ja lohduttautua sillä, että me emme todellakaan ole ainoita omien unien kustannuksella valvovia vanhempia.

(Kuvituksena random pläjäys Instagram-otoksia maaliskuulta, klik vaan isommaksi.)

Niin tyytyväinen kuin Emmaljunga Vikingiin olinkin, alkoi jossain kohtaa niiden kikkailu auton perään ottaa päähän. Istuin kasvot menosuuntaan paketin sai just mahtumaan purkamatta takaluukkuun, mutta koska käytimme istuinta aina selkä menosuuntaan, piti ratasosa aina kääntää tai irroittaa kokonaan auton kyytiin laitettaessa. Niinpä aloin kartoittaa vaihtoehtoja autokelpoisista rattaista, joissa olisi selkeät vaiheet 1) rattaat kasaan 2) paketti autoon. Pirpanan kasvettua uskaltauduin laajentamaan etsinnät myös sellaisiin, joissa lapsen saa ainoastaan kasvot menosuuntaan. Kävin liikkeissä testaamassa ja vertailin eri rattaiden ominaisuuksia Vikingeihin enkä oikein osannut päättää suuntaan tai toiseen.

Lopulta tuumasin, ettei tämä voi olla niin hankala asia – jos ostos ei mene nappiin, eiköhän kärryt saa myytyä eteenpäin. Niinpä eräänä syksyisenä iltapäivänä hurautin Euraan hakemaan kanssahullulta punamustat Mountain Buggy Swift -rattaat. Sinänsä yllätysveto multa, joka aiemmin vannoin neljän renkaan ja mustan rungon nimeen… Päätöstä helpotti yhden vaunuhullun kattava blogikirjoitus (postauksessa olevat kärryt ovat itse asiassa täsmälleen samat kuin nämä mitkä ostin) sekä ryhmässä saamani vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Huom! Meidän Swiftit eivät ole 2015 myyntiin tullut Swift 3.0, vaan sitä edeltävä malli. Mitoiltaan nämä mallit eroavat aika lailla, uudet kuulemma muistuttavat kooltaan enemmän nuken rattaita.

Ensivaikutelma Swifteistä oli positiivinen: suhteellisen pienet rattaat mutta kuitenkin jämäkät työntää, kulkivat jopa leikkikentän hiekalla selkeästi Vikingejä helpommin. Kolmirenkaisuutta ei oikeastaan edes huomaa muuta kuin etuosalle kevennettäessä (esim. bussiin noustessa), kiikkerät Swiftit eivät missään tapauksessa ole, vaikka sitä vähän jännitinkin alkuun.

Koko

Swiftit ovat inan alle 60 cm leveät, mutta Vikingien kapeuteen (Airit 54 cm) tottuneena ne tuntuvat yllättävän leveiltä. Kaupoissa olen yrittänyt monta kertaa viedä rekkejä yms. mukanani, kun toinen takarengas onkin jäänyt kiinni johonkin. Rattaat ovat myös aika pitkät, aisa lyhimmillään 102 cm (vrt. Vikingien 82 cm) ja käytössä toki vielä hieman pidemmät. Busseissa kulkeminen ei kuitenkaan ole millään tavalla hankalaa (vrt. teleskooppi-Happyt 109 cm), vaan Swifteillä sopii oikein mainiosti rivin jatkoksi.

Eturenkaan lukitusnamiska.

Jousitus ja renkaat

Eturenkaan saa lukittua tarvittaessa, ja kolmen renkaan kanssa lukitukselle onkin ehkä tarvetta useammin kuin nelipyöräisten kanssa. Kunnon jousitus Swifteistä valitettavasti puuttuu ja esim. sadevesikourujen ylittäminen jalkakäytävällä on välillä todella töksähtelevää. Toisaalta maaseudulla rullaillessa mitään ongelmaa ei ole ollut: Swiftit kulkevat moitteettomasti niin hiekka- kuin peltoteillä. Ymmärtääkseni jousituksen kaipuiselle Mountain Buggyn vähän isommat mallit ovat the juttu, ja kieltämättä houkuttaisi joskus päästä testaamaan ainakin Urban Jungleja (tsek ihana Nautical), vaikka ne leveydeltään huitelevatkin reippaasti 60 cm paremmalla puolella.

Kuomu

Swiftien kuomu on kooltaan kelvollinen; pientä kyytiläistä ei kovin hyvin suojaa, mutta pidemmän lapsen kanssa toimii varmasti paremmin. Aurinkolippa on omaan makuuni turhan lörppä, vaikka toki tuo kuomuun vähän lisäpituutta. Varsinaisen kuomun reunassa on selkeä vetoketjun hammastus ja nopea googlailu selvensi, että siihen saa kiinnitettyä Swiftien oman aurinkosuojaverkon (lisävaruste). Tavallaan kätevää, mutta saisi tuo suoja kyllä olla ihan vakiovaruste, kun rattaissa joka tapauksessa on se vetskarin toinen puoli. Yläosassa kuomua on kurkistusluukku, jonka saa pidettyä auki pienen tarran avulla. Ainakin pienemmän muksun kanssa kurkistusluukku on tarpeen, ja Swifteissä se on toteutettu mielestäni hyvin.

Työntöaisa

Työntöaisa on muotoilultaan tosi kiva, mutta sen päällimateriaalista en oikein tykkää. Materiaali tuntuu kumin ja muovin sekoitukselta, siinä on paljon ohuita raitoja vieri vieressä ja jotenkin se vain tuntuu kovalta paljaiden käsien alla (hanskat kädessä asia ei luonnollisesti vaivaa). Jonkinlaisella kankaisella suojalla tämän “vian” tietysti saisi varsin helposti fiksattua.

Eräs kiva pikku lisävaruste Swifteihin kuuluu mukaan, nimittäin kankainen mukiteline työntökahvassa. Sen saa toki halutessaan myös irti, mutta itse olen todennut sen toimivan lisätaskuna vaikkapa hanskoille tai kangaskassille kauppareissulla. Aisassa roikkuu lisäksi ylimääräiseltä näyttävä hihna, joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi työntäjän ranteeseen, jotta rattaat eivät pääse karkaamaan vahingossa. Meillä hihna ei ole tainnut olla käytössä kertaakaan, mutta jotkut varmasti arvostavat tämän sortin lisäturvallisuutta (myydäänhän vastaavia hihnoja myös erikseen).

Istuin

Istuimen selkänojaa säädetään remmeillä kummaltakin sivulta, eli hommaan tarvitsee kahta kättä. Toisaalta säätö on varsin yksinkertainen eikä säätämisen kanssa tarvitse säätää. :D Swiftien selkänoja menee täyteen makuuasentoon, mikä on kuppi-istuimen jälkeen oikein tervetullut ominaisuus. Pystyin asento sen sijaan on hieman makaava eli pienemmälle lapselle valjaat ovat ihan ehdottomat, ettei valu pois kyydistä.

Valjaat, turvakaari ja jalkatuki

Valjaat ovat mielestäni perushyvät. Korkeusaukon vaihtaminen tosin oli aikamoista näpräämistä, onneksi sellaista ei tarvitse usein tehdä. Lisäksi haararemmissä oleva valjaiden lukko on suhteellisen iso ja näin ollen hankala saada esim. lämpöpussin vyöaukosta läpi. Turvakaari on topattu (irroitettavalla kankaalla) ja sen saa näppärästi irti kliksauttamalla. Sen voi myös ottaa irti vain toiselta puolelta ja työntää syrjään, jotta isompi lapsi pääsee kiipeämään itse kyytiin. Jalkatuki on metallinen eikä sitä saa säädettyä, mutta yllättävän hyvin se toimii pienelläkin matkustajalla.

Jarru ja tavarakori

Jarru vanhoissa Swifteissä on tuollainen metallihässäkkä ja toisinaan jalka ei tahdo osua oikeaan kohtaan, nuo punaiset päät kun ovat loppupeleissä aika ylhäällä maasta jarrun ollessa vapautettuna. Tavarakori on pienempi kuin aiemmissa kärryissämme ja muodoltaan luonnollisestikin kolmio. Hyvin sinne silti tavaraa saa mahtumaan ja niihin myös pääsee käsiksi suht helposti, jopa selkänojan ollessa makuulla. Korin sivuissa on näpsäkät taskut, joihin voi sujauttaa pienempää rompetta helpommin löydettäväksi.

Kasaus

Ja sitten se kasaus! Kasaaminen tapahtuu jalkatuen sivuilta, toiselta puolelta pidetään varmistusvipu sivussa ja vedetään kummankin puolen namiskat yhtä aikaa ylös, jolloin eturengas taittuu rungon alle. Rattaissa on näppärä kasauslukko, joka kliksahtaa automaattisesti kiinni, kun rattaat ovat tarpeeksi pienessä paketissa. Emmaljungien kasausärsytyksen jälkeen Swiftit olivat varsin unelmat heittää kasaan, tosin eivät nekään kasattuna ole pienimmästä päästä paketin jäädessä suhteellisen pitkäksi. Kasauskoon lisäksi Swiftit saavat pienen miinuksen siitä, että kasaaminen naarmuttaa runkoa – ei toki näkyvästi vaan rungon alapuolelle, mutta perfektionistin silmin sekin voisi jättää tapahtumatta.

Sadesuoja

Alkuun vältin liikkumista Swifteillä, jos vähänkin näytti sateiselta, koska mulla ei ollut niihin sopivaa sadesuojaa. Onneksi bongasin OzBabyn alekorista vitosella Tullsan ärtsyn vihreän suojan, joka on tarkoitettu pieneen rattaaseen (eli aisalle on aukko). Se istuu Swifteihin oikein passelisti eikä ollut kallis kokeilu.

Paitsi ettei sadesuoja lopulta ehtinyt montaa kertaa näitä rattaita suojata… Tulin siihen tulokseen, että Swiftit ovat joo ihan kivat, mutta eivät aja asiaansa tehtävässä johon ne alkujaan ostin. Suurimmat syyt luopumiseen olivat pitkähkö kasauskoko ja jousituksen puute. Jokusen viikon ne olivat myynnissä, kunnes päädyin tekemään vaihtarit toisen hullun kanssa. Ja se oli muuten erittäin onnistunut vaihtokauppa, mutta siitä lisää toisella kertaa! ;)

Mountain Buggy Swift (legacy) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 59 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 102 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 100x59x36 cm (turvakaaren kanssa korkeus 42 cm)
• Paino: 9,5 kg
• Renkaat: 3 kpl ilmakumi, kaikki 10″
• Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 78-106 cm
• Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, portaaton remmisäätö
• Istuimen painoraja: 25 kg
• Selkänojan korkeus: 49 cm
• Kuomun alla tilaa: 55 cm
• Istuimen makuupituus: 87 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 39×33 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

• Kevyet, mutta kuitenkin todella tukevat.
• Mukavan kokoiset ilmakumirenkaat.
• Korkea painoraja.
• Kuomun kurkistusluukku.
• Irroitettava ja sivuun kääntyvä turvakaari.
• Tilavahko tavarakori, jossa sivuilla kapeat taskut.
• Takarenkaiden ollessa irti tapit saa sisälle pois tieltä.
• Irroitettava mukiteline kuuluu varustukseen.
• Laadukkaan oloiset kankaat.

Risuja:

• Leveys; 59 cm on tavallaan kapea, mutta omaan makuuni turhan leveä.
• Jousituksen puute.
• Pitkähkö paketti kasattuna.
• Ei heijastimia lainkaan.
• Työntöaisan materiaali.
• Jalkatukea ei saa säädettyä.
• Kuomuun kiinnitettävä aurinkosuoja ei kuulu varustukseen.