AvainsanaKeikalla

Joulusta kirjoittelen myöhemmin, mutta nyt palaan hetkeksi runsaan viikon takaiseen lauantaihin, Old Texasiin sekä kotimaan kovimpaan artistiin. Ilta alkoi meillä, paikalla oli mun ja puoliskoni lisäksi pari kaveria sekä tietysti vakio V-keikkaseurani eli sisko. Muut joivat sivistyneesti prosentillisia juomia, itse tyydyin kuskin pestiin sekä mustikkaglögiin. Terästämättömänä, tietysti.

Showtimeksi huhu oli kertonut noin puolenyön, joten siinä kymmenen jäljissä hyppäsimme Havuseen ja hurautimme naapurikaupunkiin. Kaarinan paikallinen oli lievästi ilmaistuna mielenkiintoinen mesta, puhumattakaan ihmisistä siellä. Paljon oli kuitenkin Viikate-paitoja liikenteessä, joten myös faneja oli löytänyt paikalle. Lavan edusta oli tyhjä pitkän aikaa, itse asiassa siihen asti kun me vähän ennen puolta kahtatoista parkkeerasimme itsemme heti aidan viereen. Kerrankin eturivissä, eikä tarvinnut edes käyttää kyynärpäitä!

Hieman puolenyön jälkeen kajahti ilmoille Haaskalinnut saalistaa ja herrat astelivat lavalle raikuvien aplodien kera. Lava oli pieni ja eturivin paikat lavassa kiinni, joten koko keikan tuntui lähinnä siltä, että kohta saa jalasta/kitarasta/muusta päähänsä. Eipähän ainakaan ollut kameran zoomille paljonkaan tarvetta.

Setti oli tavallaan aika erilainen verrattuna aikaisempiin tämän vuoden keikkoihin, Kuu Kaakon yllä -albumilta ei soitettu kuin pari rallia ja muuten ilta koostui sitä vanhemmasta tuotannosta. Vastapainoksi vanhalle kuultiin kaksi täysin uutta kappaletta, Itkijänainen sekä tammikuun lopussa julkaistava Sysiässä, joka on ensimmäinen singlelohkaisu tulevalta levyltä. Huikeaa kuultavaa oli myös Hautajaissydän Kaarlen vetämänä!

“En tahdo kultaa, kunniaa / kuulla vain ja ainoastaan – AJAKAA!”

Joku känniurvelo heilui loppukeikan vähän meidän takana ja meinasi mm. kaataa parin metrin päässä olleen kaiuttimen. Kyseinen herra myös päätti mukavasti kääntää taakse suunnatun äänilähteen osoittamaan keskelle, suoraan meitä kohti siis. En muuten enää lähde keikalle ilman korvatulppia! Viimeiset säkeet iskivät tajuntaan sen verran täysillä, että korvat soi vielä seuraavanakin päivänä. Olisi varmaan tarvinnut olla humalassa, niin ei olisi koko asiaa edes huomannut. o_O

Seuraavaksi lähdetään miehen kanssa sulattelemaan joulukiloja salille. Mun edellisestä Elixia-visiitistä onkin taas useampi viikko, kun flunssa vaivasi yllättävän pitkään. Toivottavasti ei enää tule takaisin, niin pääsee taas normaaliin treenirytmiin. Palataan astialle!

(Kuvat © Feline ja Jose.)

Viime keskiviikkona, kuudentenatoista päivänä kuluvaa kuuta, hyppäsin autoon kera Felinen sekä Heviletin ja käänsimme auton nokan kohti Keski-Suomea. Saavuimme perille illalla kahdeksan maissa, Jyväskylä tervehti meitä vajaalla kolmellakymmenellä pakkasasteella. Heitin herrasväen hotellille ja suuntasin ystävälliselle opiskelukaverilleni, jonka sohvan sain vallata yösijakseni. Kuulumisten vaihto, keikkatamineet niskaan ja suunta kohti legendaarista Lutakon tanssisalia.

Häpeäkseni mun on myönnettävä, että tämä oli ensimmäinen visiittini kyseiseen paikkaan. Siitäkin huolimatta että tosiaan olen asunut Jyväskylässä neljä vuotta – ja itse asiassa kouluni oli tuossa melkein vieressä. Voi mua onnetonta! Onneksi tämä epäkohta elämässäni on nyt korjattu.

Illan ensimmäinen esiintyjä Lyijykomppania jäi meiltä kokonaan kuulematta, ehdittyämme paikalle lauteilla ärisi jo keskimmäisenä esiintynyt Murheen Laakso. Pääesiintyjää odotellessa kiertelimme ympäriinsä sekä teimme muutaman hankinnan bänditavaran myyntikojulta. Oma ostokseni oli jotain mitä olin kaivannut ja himoinnut jo hyvän tovin, mutta siihen aiheeseen koitan muistaa palata joku toinen kerta.

Aikataulu oli jonkun verran myöhässä, sillä kellon lyödessä yksitoista Murheen Laakso soitti vielä viimeisiä sointujaan. Vajaan puolituntisen ilmoitetun ajankohdan jälkeen lava oli vihdoin valmis Viikatteen herroille! Päivälleen kymmenen vuotta sitten soittanut yhtye nousi lavalle, jossa soitti ensimmäisen keikkansa vuonna 2001.

Koska kyse oli juhlakeikasta, illan aikana kuultiin pääasiassa Viikatteen vanhempaa materiaalia. Itse hyppäsin V-kelkkaan vasta vuonna 2005 ja enimmäkseen olen kuunnellut sen jälkeen julkaistua tuotantoa, mutta oli kuitenkin hienoa kuulla kerrankin aivan erilainen keikka. Pieni shokki tosin tuli heti alussa, kun ilmoille ei kajahtanutkaan tuttu ja turvallinen Haaskalinnut saalistaa… Ei tietenkään, koska kappalehan on tullut kuvioihin vasta Tie-singlen yhteydessä.

Ensimmäinen setti sisälsi alkuaikojen tuotantoa, ja alussa jäsenten saapuessa lavalle taustalla jylläsi tosiaan Alkusoitto viime vuosien totutusta poiketen. Olen maailman surkein tunnistamaan biisejä pelkästään musiikin perusteella, onneksi vierasseinä pelasti onnettoman tällä kertaa.

1. Roudasta rospuuttoon
2. Korutonta
3. Koiran tuokio
4. Kylymä
5. Pihamaa
6. Sepedeus
7. Marrasvalot
8. Yönseutu
9. Aamun hiljainen hetki
10. Alakulotettuja tunnelmia
11. Hanget

Keskisuomalaisen tekemästä jutusta viisastuin, että aiemmin Viikatteen keikat olivat aina jaettu kahteen settiin – nykyisinhän malli on enemmänkin varsinainen setti plus pari-kolme encorea. Lutakossa kuultu toinen setti sisälsi niitä itselleni (ja varmasti monelle muulle) tutumpia ralleja, joskin oli kestoltaan selvästi ensimmäistä lyhyempi.

12. Kuolleen miehen kupletti
13. Tanssi
14. Pohjoista viljaa
15. Viina, terva & hauta
16. Kuu Kaakon Yllä

Mukana keikalla oli myös Viikate-viiri, joka varastettiin kymmenen vuotta sitten Tavastialla ja jonka varas oli kuulemma nyt juhlavuoden kunniaksi palauttanut yhtyeelle. Ja olipa herroilla myös tutut mustat asut valkoisilla kravateilla höystettynä – aivan kuten silloin vuonna 2005 kun eksyin ensimmäistä kertaa Viikatteen keikalle.

Keikka oli raikkaan erilainen, vaikka monet lempikappaleet jäivätkin kuulematta. Sen sijaan illan aikana kuullut rallit saivat mut innostumaan kuuntelemaan myös tuota vanhaa tuotantoa, ehkä seuraavalla kerralla eivät nekään kuulosta enää omiin korviin niin tunnistamattomilta. Illan setistä jäi mieleen erityisesti Sepedeus ja Yönseutu, joita olen ehtinyt jo renkuttaa moneen otteeseen – eikä loppua näy. Suosittelen kuuntelemaan.

Lutakko oli keikkapaikkana ihan jees, alakerta tosin oli ihan järkyttävän kylmä. Onneksi ylhäällä tunnelma oli sen verran tiivis että vilu ei sentään missään vaiheessa ollut. Keikka oli ilmeisesti ikärajaton, koska anniskelualue oli rajattu erikseen. Itse olin autolla liikenteessä eikä asia haitannut mitenkään, mutta pikkasen ärsytti kuunnella ihmisten “yhyy miksi lavan edessä ei saa olla kalja kädessä” -valituksia… Tavallaan parempikin näin, eipähän ainakaan tarvinnut keikan aikana pelätä kenenkään känniääliön heittävän kaljoja päälle.

(Kaikki kuvat © Feline ja Jose.)

Viikate – Parrun pätkiä – Ranka ep:t 2000-2004 [2006]

Jospa vihdoin ehtisi naputella kokonaisuudessaan mielessä pyörineen GOOM-postauksen. Kuvat sain jo viikonloppuna, mutta silloin en ehtinyt hetkeä kauemmin koneella istua, ja nyt alkuviikko on mennyt tiiviisti koneen ääressä – töiden parissa. Viime yön olin varastollakin taas pitkästä aikaa, nukkumisesta vaan ei meinannut aamupäivällä tulla oikein mitään ja univelkaa alkaa taas olla turhan paljon. No, tämän kirjoitettuani melkein voinkin sitten painua pehkuihin.

Meillä oli ikkunallinen hytti! Ja siitä näki ihan jopa ulkoilmaa! Se on kuulkaas aikamoista luksusta verrattuna viime vuosien onnettomiin kopperoihin ö-luokassa autokannen alla. GOOMilla ei A-hytit maksa mitenkään enempää, vaan nopeimmat varaajat saavat parhaat hytit. Ihan toimiva käytäntö, sanoisin. Varsinkin kun ottaa huomioon, että jokaiselle tulee maksettavaksi hytin lisäksi ruokaliput (24e per naama) – matkalle tulee hintaa ihan tarpeeksi ilman mitään A-hyttien lisämaksuja.

Laiva irtosi Helsingin satamasta keskiviikkoillalla puoli seitsemän jälkeen. Käytiin vähän kannella pomppimassa, mutta aika nopeasti viima palautti meidät sisälle lämpimään. Viereisessä porukassa oli Teletappeja muutama, joku niistä yritti haliakin kerjätä.

Ensimmäiset tunnit tutustuttiin laivaan sekä käytiin täpötäydellä tanssilattialla jammailemassa mm. Paskanmusiikinfestivaalissa ja Leikkilaulutuokiossa. Ennen ensimmäistä esiintyjää ehdittiin vielä osallistua Yhteishoilausperseilyihin, aika pian sen perään sitten Cheek nousikin jo lavalle. Muut feidasivat tässä kohtaa pöytään tai jonnekin istuskelemaan, mutta me Felinen kanssa hypittiin ja pompittiin koko keikan ajan. Olen kyllä jonkun verran Cheekiä kuunnellut mutta ihan ykkössuosikkeihin se ei kuulu, hyvä keikka ja fiilis oli joka tapauksessa!

Oulu pilaa aina kaiken, näin meille kerrottiin. Pysähdyttiin rupattelemaan kyseisen jampan kanssa, kun huomasin hällä olevan viininpunaiset Jyväskylän haalarit… Raumalta oli kuulemma kotoisin mutta asunut jo pitkään muualla – ja meinasi revetä vähän väliä, kun siskon kanssa hölistiin omalla Turku-Laitila-Rauma-murteellamme. Jatkettiin siitä sitten matkaamme, jotta kaveri ei ihan tukehtuisi nauruunsa. Tällaisen hipräp-tsirbulankin kanssa vaihdettiin muutama sana jossain kohtaa, se ei onneksi nauranut meille tai meidän puheelle. ;)

Lähikuvaa räpsyttimistä. Kunnon vaatetus aka haalarimekko päällä, as you can see.

Kello 2.00 oli aika Kalsariwiuhahduksen, sitä ennen oltiin tietysti pistäydytty hytissä vaihtamassa vähän kevyempää ylle. Oma wiuhahdusasuni koostui leopardikuvioisesta satiini/pitsi-yöpaitulista ja Dr. Martenseista, komeuden kruunasi aiemmin illalla silmiin isketyt jättimäiset tekoripset timanteilla. Tässä vaiheessa laiva oli siis seissyt jo useamman tunnin Tallinnan satamassa, kuten taustalla nököttävästä paatista voi päätellä (tai no oikeastaan siitä voi päätellä pelkästään sen, että ollaan satamassa). Anyhow, kannella loikki lisäksemme ties minkälaista wiuhahtelijaa – uskaliaimmat olivat tietysti täysin vailla rihmankiertämää. Takaisin sisälle päästyämme mentiin vielä hetkeksi tanssahtelemaan, jotta kannella tullut pieni vilu lähtisi lätkimään.

Ei muuta kuin vaatteet vaihtoon ja suunta kohti yökerhoa, sillä kolmelta aloitti seuraava esiintyjä. Porukkaa näkyi jo selvästi vähemmän, ilmeisesti uni vienyt osan GOOMailijoista lataamaan vähän akkuja siinä vaiheessa. Pakko myöntää, että puolivälissä keikkaa alkoi vähän uni omiakin silmiä painaa, mutta loppuun asti vedettiin. Ja lavallahan yöseuraa piti…

…Happoradio! En ole aiemmin yhtyeen keikalla ollut, vaikka noin muuten olen paljon bändin tuotantoa kuunnellut, joten tätä keikkaa odotin kaikista eniten. Uusia kappaleita en niinkään tiennyt kun en ole Puolimieli-albumia kuunnellut (kunnes tänään tajusin kuunnella sitä Spotifyn kautta…), mutta GOOMilla herrat onneksi soittivat ihanan paljon kaikkia vanhoja hyviä biisejä. Tunnin aikana ilmoille kajahti mm. Hirsipuu, Che Guevara, Linnusta sammakoksi ja jopa Leevi-cover (hyi Comic Sans videossa!) Unelmia ja toimistohommia. Niin ja loppupuolella soittivat myös yhden suosikkini Puhu äänellä jonka kuulen, voi ihanuus! ♥

Montaa tuntia ei ehditty vetää unta palloon hytissä, kun jo herättiin ja painuttiin (tanssilattian ja Hopeinenkuuolavielujen kautta, köh) aamupalalle. Yleensä rakastan aamiaisia laivalla, mutta Baltic Princessin versiota kuvaa parhaiten sana säälittävä. Jotenkin tosi kökköä kaikki. Tomaatit näyttivät siltä kuin joku olisi yrittänyt tappaa ne, appelsiinimehu veti kirpeydellään naaman irvistykseen (eikä siinä edes ollut yhtään hedelmälihaa!), leipävalikoima oli onneton, samoin leikkeleet… Ei siellä aamupalalla kyllä paljoa ollut porukkaa, ehkä eivät sitten olleet viitsineet panostaa tarjoiluun. Tämän perusteella en kyllä ehkä koskaan enää uskalla mennä Tallinkin laivojen aamiaiselle, Siljan paateilla sentään vielä siedettävää on kaikki paitsi hinta (ainakin Serenadella yli kymppi!).

Noh, nälkä ei kuitenkaan jäänyt ja se lienee pääasia. Aamupalan jälkeen löydettiin itsemme jälleen tanssilattialta, tällä kertaa Aamupepeiltiin erään ihanan kappaleen (linkki pöllitty Felineltä) tahtiin. Ei saa tätä tunnelmaa kun vain aamuisin, näin aloittaa mä päiväni tahdonkin… Alun perin ajattelin tässä välissä ottaa pienet torkut, mutta se sitten vähän jäi. Sen sijaan kultasimppailtiin hyvä tovi, loistavia biisejä tuli jatkuvalla syötöllä niin ettei lattialta meinannut päästä pois.

Puolenpäivän maissa käytiin syömässä, ruoka oli hyvää mutta palvelu jokseenkin kyseenalaista. Sen jälkeen kuunneltiin parin biisin verran Kymppilinjaa, itse lähinnä mielenkiinnosta – ja totesin aika nopeasti ettei ole mun makuun se musiikki. Mä taidan olla ainoa ihminen muutenkin, joka ei voi sietää sitä ärsyttävää hauki-renkutusta… TaxFree-visiitin jälkeen oli sopiva väli mennä hyttiin nukkumaan hetkeksi, itse asiassa siihen loppuaika aika lailla menikin. Ja silti väsymys oli suuri.

Kaiken kaikkiaan siis aivan loistoreissu, ja oli myös ihan loistonelikko meidän hytissä! Feline ja Sintsu (lempinimi lainattu ensin mainitun blogista) jäivät vielä toiselle kierrokselle, meille Nooran kanssa riitti yksi risteily – tällä kertaa. Kotimatkalla oli jo puhetta, että ensi kerralla vedetään kyllä tuplana. :) Tämä tosin edellyttää sitä, että GOOM palautuu aiemmilta vuosilta tutulle reitilleen Turku-Tukholma-Turku, tuo viidentoista tunnin seisoskelu Tallinnan satamassa oli kyllä ehkä typerintä ikinä. Pidetään peukkuja.

Vinkki: samanlaisen/erilaisen (valitse mieluisa vaihtoehto) sepustuksen GOOMailustamme toisen kierroksen lisähöysteillä voit lukea täällä.

Toim. huom. Mä olen nykyään ihan normaalistikin niin sekaisin, ettei mun tarvitse enää edes humaltua hilluakseni ihan kympillä. :D Tosiaankin ajoin Helsingistä kotiin torstai-illalla eikä ajokuntoa painanut taatusti mikään muu kuin väsymys (ja sekin oli taltutettavissa energiajuomalla). Ei muuten mennyt pahemmin rahaa reissussa!

Petri Nygård feat. Lord Est – Selvä päivä (…ja tätä tanssittiin MONTA kertaa!)

Seuraavasta viikonlopusta tulee taatusti rauhallinen kiitos joulunpyhien, mutta viime viikonloppuna oli aktiviteettia senkin edestä. Perjantai-illalla nappasin risteilemässä olleen Felinen satamasta mukaani ja karautettiin Saloon, jossa illan ohjelmassa oli Moderndayhippien synttäripirskeet. Tultiin tosin paikalle sen verran myöhässä, että ehdittiin olla jopa tunti ennen kuin jo painuttiin baariin, ennen yhtätoista kun pääsi ilmaiseksi sisään. Mä päätin pitäytyä kuskin roolissa ja koko muun seurueen ottaessa tequilat…

…mä nautiskelin alkoholittoman glögin kera piparin. Hyvä veto muuten Tivolilta, kun autonavaimia ja kyytiläisiä vastaan saa pyydettäessä kuskirannekkeen, joka oikeuttaa ilmaisiin limppareihin ja mehuihin koko illan. Yllättävän hyvin viihdyin selvinpäin tuollaisessa paikassa, vaikka ympärillä oli pilvin pimein kännääviä teinejä. Tanssilattialle en sentään siskon mukana lähtenyt, sitäkin on toki tullut alkoholittomana joskus tehtyä mutta nyt ei vaan ollut sellainen fiilis (ja soitetut biisitkin sitä paitsi oli aika blaah).

Lauantaina koko meidän porukka (= kulta, Feline, S sekä allekirjoittanut) selviytyi mutkien kautta – esimerkiksi S oli vielä lauantaiaamupäivällä jumissa Pariisin lentokentällä – lopulta Helsinkiin ja majapaikkaamme, jossa vietettiin tovi illan häppeningiin valmistautuessa. Ihan suunnitellussa aikataulussa ei pysytty, mutta löydettiin itsemme Kaapelitehtaalta kuitenkin ennen keikan alkua, joka sekin oli onneksi puolisen tuntia ainakin myöhässä.

Tapahtuman oli alun perin tarkoitus olla aamuneljään kestävät Suomen suurimmat reivit, mutta jostain syystä se oli supistettu käsittämään pelkästään Pendulumin keikka. Vaikka eipä sillä mulle ollut niin väliä, Pendulumiahan me sinne mentiin katsomaan ja se me myös nähtiin. Oma keikkahabitukseni koostui mustan, violetin ja punaisen yhdistelmästä: pohjavärinä musta, violetteja yksityiskohtia irtoripsien, sukkisten ja karvasäärystimien muodossa sekä ripaus punaista paidan kuviossa ja käsilaukussa.

Selkeämmän kuvan koko asusta näkee tästä. Violettien sukkahousujen päällä oli siis vielä mustat kuviosukkikset, piti vähän yrittää hämätä kun pökät olivat eri sävyä säärystimien kanssa. Eipä muuten näkynyt muita karva-asuja, vaikka tuollaisessa tapahtumassa sitä ehkä olisi odottanut – keikan jälkeen tuli kaveriltakin kommentti “illan ekat kiksukarvat“. No, olinpahan ainakin erilainen nuori karvajalkoineni. Ja olivat muuten mukavan lämpöiset ulkona tuiskussa tarpoessa!

Itse keikastakin voisin ehkä satuilla muutaman sanan. Pendulumia olen kuunnellut jonkun verran, vanhempaa tuotantoa enemmän ja uutta vähemmän. Tarantula oli mahtava kuulla livevetona eikä kyllä viimeisenä hallin täyttänyt Watercolours jäänyt paljonkaan huonommaksi.

Pendulum oli ehdottomasti tanssikeikka, toisin sanoen about koko setti meni jammatessa. Sakkia Kaapelitehtaalla oli paljon eikä tilaa tietystikään ollut paljoa, vaikka mekin oltiin vain muutama metri anniskelualueen aidasta lavalle päin eli suht kaukana lavasta siis. Tanssahtelu kyllä onnistui, niin ahdasta ei sentään ollut – harmi vain, kun kaikki eivät tajunneet sitä ettei itselleen voi ottaa tilaa kaksi metriä joka suuntaan. Koko ajan lähistöllä oli joku, joka hyppi ja pomppi ihan hulluna ja törmäili muihin eikä välittänyt lainkaan muusta kuin omasta fiiliksestään. Näinpä keikan loppupuolella tilanteen, että eräs juurikin tällainen “riehuva” tyttö hyppäsi vieressä seisovan likan jalan päälle. Riehuja ei edes huomannut mitään, mutta tämä toinen tyttö seisoi loppuajan pitäen jalkaansa ilmassa. Mahtoi sattua!

Aikomuksemme hypätä ratikkaan/bussiin kariutui siihen, että ulos kadulle selvittyämme nähtiin sen verta iso lauma ihmisiä bussia odottamassa, että aika nopeasti lähdettiin talsimaan kohti Kamppia. Matkalla poikettiin K-serkun luona lämmittelemässä, ja puoli kahden aikaan yöllä lähtiessämme ei sitten suunnattukaan enää mihinkään keskustan juottolaan vaan suoraan hotelliin unten maille. Eikä ollut yhtään hullumpi vaihtoehto, sillä itse olin jo ihan kuukahtamassa huonojen yöunien ja koko päivän sinne tänne haahuilun jälkeen… Ainakin jaksoi huomattavasti paremmin sunnuntaina.

(Keikkakuvat, tequila ja ripsikuva © minä, glögikuvan otti Feline ja keikkalippukuvan kulta.)

Viikate – Vuoden synkin juhla [2001]

No niin, nyt vihdoin selostus Viikatteen keikasta pyhäinpäivänä Tavastialla. Matkassa oli mun lisäksi sisko sekä kaksi salolaista häiskää – jutut olivat aika levottomalla tasolla siis jo heti alkumetreiltä asti. :) Koska oli pyhäpäivä ja kaikki kaupat ym. kiinni, lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä vasta joskus seitsemän pintaan.

Keikka oli sekä mun että Felinen ensimmäinen visiitti Tavastialla, vähän ennen keikkaa jänskätti minkälainen tämä legendaarinen paikka oikein onkaan. Oltiin paikalla lämppärin jo lopetellessa settiään, eipä sillä tosin niin väliä kun ei tämä Kaihoro ollut mitenkään entuudestaan tuttu orkesteri. Tutkailtiin siinä hetki bändituotepöytää, kunnes siirryttiin salin puolelle odottamaan Viikatteen herroja lavalle.

Yllättävän hyvät paikat saatiin, vaikka oltiin sinänsä myöhään liikkeellä. Lavan edessä oli vielä hyvin tilaa ja parkkeerattiinkin sitten itsemme vähän lavan oikeaan reunaan mutta suht keskelle kuitenkin, edessä ei ollut kuin yhden rivin verran ihmisiä. Montaa minuuttia ei tarvinnut odottaa luvatun alkamisajan yli, kun Haaskalinnut saalistaa pärähti tuttuun tapaan ilmoille. Ja niillä oli kravatit! Ei täysin vuosien ’05 ja ’06 tapaan mutta oli kuitenkin.

Jos kesän keikoilla kuultiin hyvin samanlaisia settejä, niin tämä pyhäinpäivän setti oli piristävän erilainen. Uusimmalta levyltä soitettiin vähemmän kappaleita ja tilalla oli vanhoja suosikkeja kuten Tie, Ei enkeleitä sekä Leimu. Myös uusimman levyn Aaveissa vainko olet mun kuultiin pitkästä aikaa, edellinen kerta taisi olla ennen kuin Kuu Kaakon yllä -levy oli edes julkaistu.

Keikka tuntui kestävän pienen ikuisuuden, mikä ei tietenkään ollut yhtään huonompi homma. Pari sellaista biisiä tuli, jotka olivat mulle vähemmän tuttuja – esimerkiksi Tanssi, mä kun en vieläkään ole saanut aikaiseksi hankkia Kesävainaja-ep:tä… Siinä olisi mulle hyvä joululahja, vink vink vaan tutut lukijat jotka ehkä haluatte muistaa mua jouluna jotenkin. ;)

G11:n asetuksilla oli pakko vähän leikkiä, tulipahan testattua silläkin sekä mustavalkoiset että seepiat otokset. Loistava keikkakamera tuo kyllä on, varmaan olen aiemminkin hehkuttanut. Kääntyvä näyttö ja siedettävä jälki toimii pimeillä klubeilla paremmin kuin hyvin.

Keikka päättyi tuttuihin uusimman levyn säveliin: ensin Viina, terva ja hauta ja siihen perään täydellinen lopetuskappale, levyn nimikkoraita Kuu Kaakon yllä. Kaiken kaikkiaan mahtava keikka, joskin äänenlaadusta on annettava miinus. Musiikki kyllä kuului hyvin, mutta laulusta ei välillä saanut mitään selvää, kun se ikään kuin hukkui musiikin sekaan. Yleensähän tällaista ongelmaa on tyyliin festareilla, joten siinä mielessä Tavastian heikkous (ainakin tällä kertaa) oli yllätys. Jotenkin olisin ajatellut, että sellaisessa paikassa äänentoisto pelaa moitteettomasti.

Keikan jälkeen valuttiin muun yleisön mukana baarin puolelle, palattiin tosin vielä lavan reunalle ottamaan kuva mun illan asusta. Oli muuten tuolloin ensimmäinen kunnon käyttökerta uusille maihareille, hyvin toimivat niin kävelessä kuin keikalla seisoskellessakin. Kuvan ottamisen jälkeen kävin ostamassa Marraskuun lauluja II -albumin muistoja herättävän c-kasetin muodossa, sen jälkeen lähdettiin autolle ja ajamaan takaisin Saloon.

Loppuun vielä bonuskuva illalta:

“Around the corner, James.“

Pojat löysivät auton läheisyydestä tyhjät ostoskärryt, joilla oli tietysti pakko kärräillä pitkin öistä katua. Me istuttiin siskon kanssa autossa ja pohdittiin mitä tehdä miehenkokoisille lapsille… Onneksi malttoivat jättää kärryt lopulta rauhaan, eivät sentään alkaneet mahduttaa niitä auton takaluukkuun. :D

P.S. Kannattaa muuten tsekata tämä kuvasetti tuolta samaiselta keikalta. Järjettömän hienoja otoksia, värit ja sävyt ja kaikki. Me likes.

(Kuvat © minä tai joku seurueestamme, ostoskärrykuvateksti by Feline.)

Viikate – Kaajärven rannat [2002]