AvainsanaKipeänä

Vauva 10 kk

• On jo niin kovin tomera! Pakko kai tässä on alkaa valmistautua kahden kuukauden kuluttua häämöttävään etappiin, vauvavuoden päätökseen. o_O
• Nauttii muiden lasten seurasta, kun olemme tämän syksyn käyneet lähes joka viikko vauvasirkuksessa ja vauvabicissa. Joku perhekahvila tms. voisi varmasti olla myös kiva, mutta toistaiseksi ei äiti ole tohtinut sellaiseen mennä. (Emmääyksin…)
• Leikki ja koordinaatio on kehittynyt huomattavasti: bebe on hiffannut, miten asioita laitetaan sisäkkäin. Usein menee kivasti pienempi purkki isomman sisään, kylpylelu purkkiin jne., mutta välillä toki on epäonnistuneempiakin kokeiluja (esim. kylpylelujen pussukka purkkiin, ei mahdu ei).
• Mauri Kunnaksen purkkipyramidi on siis suosiossa edelleen, samoin Laurelinista ostetut kylpylelut ja niiden pussukka. Myös kaikki koliseva/helisevä/muuten ääntä pitävä on tosi jees. Niin ja nimpparilahjaksi saadut Brion vetolelut!
• Kirjojen selaamisesta on tullut yksi suosikkipuuha. Tytöllä on huoneessaan pieni hyllyllinen kirjoja, jotka levittää päivittäin lattialle ja istuu sitten niiden keskellä kääntelemässä sivuja. Positiivista on, ettei enää yritä repiä sivuja.
• Kävelee sujuvasti “puita pitkin” sekä vaihtaa tuesta toiseen. Kävelyvaunun kanssa töpsöttely on siirtynyt myös muualle ja tyyppi käyttää innovatiivisesti apuna mitä tahansa liikkuvaa (pyörällinen pikkupöytä, ruokapöydän tuoli, syöttötuoli yms.), jota voi työntää edellään.
• Harjoittelee tuetta seisomista, yleensä siinä tilanteessa kun vaihtaa kävelytukea. Saattaa pysyä pystyssä useamman sekunnin, varsinkin jos kädessä on jotain.
• Äidin ollessa aikuisbalettikurssilla ovat isin kanssa opetelleet tanssimaan. :D Musiikki päälle (mainoksetkin riittää) ja likka alkaa hytkyä eestaas. ♥
• Istuu monesti jalat suoraan eteenpäin, vaikka toki edelleen myös aitajuoksija-asennossa tai polviensa päällä.
• Yöt ovat hieman rauhoittuneet pahimmasta, kun heräsi pahimmillaan 15-30 min välein itkemään. (Onneksi! Äiti alkoi jo olla vähän väsynyt…) Viime aikoina tosin flunssa on aiheuttanut heräämisiä, raukalla kun on nenä tukossa ja kurkkua kuivaa.
• Nukuttamisesta taas on tullut vaikeampaa, vaatii ties mitä temppuja ennen kuin vauva nukahtaa. Ei ole meidän likka todellakaan sitä sorttia, että voisi vain toivottaa hyvät yöt ja lähteä huoneesta… No, eiköhän se teini-ikään mennessä helpota.
• Viimeinen kuukausi tosiaan on mennyt pitkälti kipeänä, räkää riittää ja yskäkin vaivaa. Oli pakko viedä tyttö ekaa kertaa lääkäriin, itse asiassa kahdestikin, ja toisella kerralla napsahti sitten vauvan ensimmäinen ab-kuuri. Nyt vaan toivotaan, että tauti vihdoin menisi pois! (Ja jospa itsekin tästä paranisin, pöpöt kun iskivät viimein myös äitiin.)
• Ruokailukertoja päivässä on yleensä neljä, sitä viidettä vain on kovin vaikeaa saada mahdutettua päivään. Aamupuuro taitaa olla se lempparein, mmmmmm kuuluu jokaisen lusikallisen jälkeen.
• Reissuvälipalana on kokeiltu Pirkan hedelmäsosepussukoita (100% hedelmää!) ja äiti ihan yllättyi, kun tyttö osasi saman tien imaista tavaraa pussukasta suuhunsa.
• Päiviin on ihanasti tullut vihdoin selkeää rytmiä, varsin rytmittömistä vanhemmista huolimatta. Herää useimmiten 8-9 maissa, on hereillä pari tuntia ja sitten väsähtääkin jo päiväunille. Iltapäivä menee syödessä, leikkiessä, ulkoillessa jne. mitä ikinä keksitäänkään.
• Nukkuu ekat päiväunet rattaissa parvekkeella, joskus jopa kolme(!!) tuntia putkeen. Toiset päikkärit ovat usein suht lyhyet, joskus jopa jäävät välistä kun ei bebe malta ummistaa silmiään.
• Hampaita on se 7 kpl; tosin tunkee sormia (ja vähän kaikkea muutakin) suuhunsa siihen malliin, että kohta on taas yksi lisää rivistössä. Aivan kuin olisin 10 kk-päivän aamuna nähnyt pienen vilauksen valkoista oletetusta kohtaa… Saisi pirulainen jo tulla läpi!
• Tyttö on aikamoinen pissaaja, kun ei meinaa kestovaippojen imut riittää millään… Täytynee tutkailla uusia imuvaihtoehtoja sekä mahdollisesti hommata sivunepillisiä vaippoja lisää, ne kun toimivat edelleen parhaiten. Yö- ja reissukertiksissä käytössä tuttuun tapaan Muumit.
• Päivän rutiineihin on otettu mukaan myös potalla käyminen. Aamuisin ja iltaisin ainakin, usein myös päivällä sopivassa kohtaa. Monta kertaa pottaan on tullutkin tuotoksia, jopa isompi hätä!
• Vaatteissa on käytössä pääasiassa koko 74, myös joitain 68-kokoisia mahtuu edelleen. Jatkuvasti kuitenkin saa olla laittamassa pieneksi jäänyttä syrjään, että kohta täytyy vissiin kaivaa jälleen isompaa kokoa kehiin.

Body – Lindex (kirppikseltä), pääkallopökät – Me & MiniMii (maha-ajan joululahja kummitädiltä).

Viikko 35: Mini sai ekan räkätautinsa ja onnistui tartuttamaan miehenkin.

Viikko 36: Kavereiden kissa Pate haaveili ulkomaailmasta (tai paljusta).

Sairastuvasta, hei! Kiirastorstain työpäivästä selvittyäni mulla alkoi kymmenen päivän vapaa – ja samana iltana flunssa tarrasi kyntensä muhun. Tietysti juuri nyt, sinnittelinhän tunnollisesti terveenä läpi puoli toimistoa kaataneen helmi- ja maaliskuisen sairasaallon. Onneksi ei ollut pääsiäiseksi mitään sen ihmeempiä suunnitelmia, joten olen saanut potea kotosalla. Nyt vaan toivon, ettei tämä tauti tarttuisi puoliskoon, hän kun on toistaiseksi pysynyt suurin piirtein terveiden kirjoissa. Ja kai mullakin alkaa kohta jo helpottaa, kolme päivää olen nyt kuulostanut matalaääniseltä mieheltä, niistänyt, kröhinyt ja nukkunut.

Muistin tuossa vihdoin purkaa kameran muistikortin koneelle ja sieltä löytyi pari kuvaa runsaan kahden viikon takaa. Supertreenejä edeltävänä lauantaina olin messukeskuksessa, joka oli jälleen täynnä kädentaitoja, taidetta ja antiikkia Kädentaitomessujen sekä Turun Taide- ja Antiikkimessujen muodossa. En jaksanut kantaa kameraa mukanani, mutta täältä blogista löytyy fiiliksiä viime ja edellisvuodelta – aika samoilla linjoilla mentiin tälläkin kertaa.

Kuvissa yllä esiintyvät luonnollisesti muutamat messuhankinnat. Käsityötaitoinen äitini hypisteli jos jonkin sortin lankaa ja mäkin sitten hurahdin ostamaan pari alpakkasekoitekerää (3e/kpl), kun silmiin osui siitä kudottu kaulurihuivi. Drops Alpaca Bouclé koostuu pienistä silmukoista ja on koostumukseltaan 80% alpakkaa, 15% villaa, 5% polyamidia. Itse kutominen on vielä hieman vaiheessa, harjoiteltu sentään on, mutta taitaa jäädä ensi syksyyn valmiin kaulurin käyttö. Kenkien suojaamisessa olen luottanut vuosia Nahkiss Skinnfixiin, joka sisältää lanoliinia, mehiläisvahaa ja luontoöljyjä – nyt hankin täydennystä pian loppuvan purkin tilalle. Keittiöön löysin kympillä vihdoin ensimmäisen kasviskeittokirjani, Tuija Ruuskan Kasvisaskeleet. En siis voi enää sanoa, ettenkö tietäisi yhtään kasvisreseptejä. Villainen iLuurin suojakotelo saa kesällä väistyä SeriMerin Kompassiruusu-kuosisen pellavapussukan tieltä. Tämä kännykkäkukkaro imaisee puhelimen toiseen taskuun ja toiseen saa sitten sujautettua sopivasti parit kortit sekä rahaa, käytännöllisyys tuli todettua heti seuraavan päivän Suppareissa. Viimeisenä vielä pussillinen varvasvälivillaa á la Bää-Tuote, siitä olenkin kirjoittanut aiemmin. Mielenkiintoista päästä itse kokeilemaan tuotteen toimivuus. Varvasvälivilla, hihi!

Lokakuu alkoi sairaslomalla. Niskajumi äityi sen verran pahaksi, että työterveyslääkäri laittoi mut pariksi päiväksi kotiin lepäämään kera kolmiollisen lihasrelaksantin sekä tulehduskipulääkkeen. Rentouttava tabletti ei yllättäen vie tajua saman tien kankaalle, veikkaan että toinen lääke vaikuttaa muhun enemmän. Väsymystä enemmän olen nyt parina päivänä kärsinyt kuvottavasta olosta ja yleisestä heikotuksesta, yhh. Hierontakin jäi tänään väliin, tosin huomenna pääsen kehoa hellivään aromahierontaan – kiitos äipän nettidiili-innostuksen. Sillä on hyvä aloittaa viikonloppu.

Napsin eräänä päivänä kakkoskamerallani (josta en muuten vieläkään ole kirjoittanut blogissa mitään, köh köh) muutamat syksykuvat, tällaiselta meillä päin maailma väreineen näyttää parhaillaan. Tosi lämmintä on ollut siihen nähden että on jo lokakuu, aikaisin aamullakin mittari on reippaasti kymmenen lämpöasteen paremmalla puolella. Sateista toki on, mutta noin yleisesti vuodenaika tarjoilee parastaan. Vielä kun saisi itsensä terveen kirjoihin niin mikäs tässä ollessa. Syksy ♥!

Vajaa pari tuntia ja syyskuu jää taakse. Lokakuu jo, hui kamala miten aika juoksee! Näin kuun vaihteessa mieleen hiipii väkisinkin, mihin katosi jälleen yksi kuukausi. Mitä tein vai teinkö mitään? Kenen kanssa vietin aikaa? Jäikö päivistä muistoihin sellaista jälkeä, jonka muistan vielä vuosienkin päästä?

Kuva-arkisto on yleensä paras lähde kuukauden tapahtumien kartoittamiseen. Tänä vuonna syyskuun kansio tosin näyttää surullisen tyhjältä, uudesta kamerasta huolimatta. Täytyykin kunnostautua sillä saralla ensi kuussa. Nyt syksykin alkaa olla jo pitkällä, luonnon väriloistoa parhaimmillaan.

Syyskuussa oli Habitare ja lisäksi kävin muutamanakin viikonloppuna kotikotona maalla. Saunomassa ollaan nyt käyty kahtena lauantaina peräkkäin, oi onnea! Mikään ei voita puukiukaan napakoita löylyjä pimeässä syysillassa. ♥

Arkipäivät ovat menneet tietysti töissä. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen loputtomalta tuntuva väsymys, jota on kestänyt viikkotolkulla jo. Viikonloppuisin vedänkin sitten unta palloon oikein kunnolla, tänäkin viikonloppuna esimerkiksi nukuin sellaisia 10 h yöunia + siihen vielä lyhyet päikkärit päälle kumpanakin päivänä. Syy on enimmäkseen niska- ja hartiakivuissa, joiden seuraksi iskee hyvin usein myös päänsärky. En ole koskaan aiemmin kärsinyt näin pahoista toimistotyöläisen jumeista: välillä lisäksi huimaa ja pää tuntuu ihan puurolta. Varasin ensi viikoksi ajan hierojalle, saa nähdä auttaako se mitään.

Parasta jumeihin olisi varmasti liikunta, mutta kun väsyttää koko ajan niin järjettömästi etten yksinkertaisesti jaksa raahata ruhoani Elixiaan. Hyvä kun aamuisin selviän töihin ja iltapäivällä kotiin. Kaikki kehonhuoltojumpat ovat tietysti aina väärinä päivinä tai huonoina ajankohtina, kotona taas ei ole tilaa venytellä tms. kun kaksi huonetta on edelleen remontin kourissa ja olohuone täynnä tavaraa. Onneksi puolisko on pysynyt terveenä ja jaksaa melkein joka päivä vähän remppailla, mäkin toki autan minkä pystyn.

Ehkä tämä tästä, päivä kerrallaan jos ei muuten. Lokakuussa on tiedossa monta kivaa juttua, joten ainakin on mitä odottaa. Koitan nyt ihan tosissaan tsempata tämän niskan kanssa – liikkua ja ulkoilla ja syödä paremmin. Extravitamiinia naamariin ja taukojumppaa työpäivän lomassa. Tere tulemast, lokakuu!