Viikko 30: Mökkeilyä upeissa maisemissa Repovedellä.
Viikko 31: Kummipoikaa moikkaamassa koko perheen voimin.
AvainsanaLapset
Viikko 23: Beben juhlatamineet miehen siskon valmistujaisissa.
Mekko – KappAhl Vintage Stories (kaverin kirppislöytö)
Pitsibody – name it
Sukkahousut – KappAhl (serkulta peritty)
Viime viikolla kävimme suvun naisten (feat. Hipon) kesken Linnateatterissa katsomassa kahden naisnäyttelijän Vauvasuihku-esityksen, johon oli myös alle 1-vuotiaat lapset tervetulleita. Vähän jänskätti ottaa pirpana mukaan, kun tyyppi on aika kovaääninen sille päälle sattuessaan, mutta eipä tuo haitannut menoa kun paikalla oli monta muutakin änisijää. Itkulta ei siis vältytty ja tissillekin piti kertaalleen päästä, mutta kaiken kaikkiaan meni hienosti. Vähän kyllä hihitytti, kun likka “istui” pöydän reunalla katse lavan suuntaan ja jutteli äänekkäästi. ♥ Esitys oli varsin hulvaton ja nauraa sai useaan otteeseen, vaikka välillä vähän menikin ohi omaan bebeen keskittyessä.
Viikko 17: Tytön ensimmäinen kulttuurikokemus ristiäislahjamekossa.
Päätinpä muuten tähän samaan syssyyn luoda uuden kategorian Vauvan vetimet, jos vaikka näin tulisi ikuistettua enemmänkin minin ihania vermeitä muistoksi itselle. Teatteriin tyttö sai yllensä Pikku emäntä -kuosisen bodymekon, joka on ristiäislahja ja ihan älyttömän suloinen. Miuku-bodymekko siis Marimekko, sen päällä mun vanha valkoinen neuletakki vuodelta -84 eli tytön isoäidin tekemä. Valkoisia sukkahousuja ei löytynyt, onneksi puolipotkarit H&M toimivat nekin. Sukat Lundmyr Of Sweden, alun perin kummitädin toiselle kummilapselleen ostamat ja sittemmin meille päätyneet.
EDIT 19.1.2016:
Päädyin vaihtamaan kategorian nimeen mini vauvan tilalle, jotta se toimii myös näin vauvavuoden jälkeen. Ei vaan jotenkin tullut silloin alkuun tällainen mieleen… :P
EDIT 13.3.2018:
Lapsimäärän kasvettua minin vetimet vaihtui tyttären tamineiksi ja kuopus sai oman pojan pukimet -kategoriansa.
Päätimme tänä keväänä lähteä kaverini S:n kanssa Helsinkiin tsekkaamaan Lapsimessut, kun kumpikaan ei ollut kyseisessä tapahtumassa koskaan käynyt. Päiväksi valikoitui messujen aloituspäivä perjantai ja perille Helsinkiin selvisimme vähän ennen puoltapäivää. Ajomatkan jälkeen olikin jo nälkä, joten heti alkuun painelimme lounasbuffetiin hiljentämään kurnivat mahat. Lounaan 15 euron hinta tuntui hivenen suolaiselta, mutta onneksi ruoka oli maittavaa ja mahan sai hyvin täytettyä.
Syömisen jälkeen lähdimme kiertämään messuja, joskaan ei päästy kuin vähän alkuun kun jo bebe heräsi ja kaipasi myös vatsaansa täytettä. Siinä vaiheessa ei vielä ollut messuhallin imetysnurkkaus tullut vastaan, mutta hyvin se sujui hieman sivummalla olevilla portaillakin. :) Ennakko-odotuksia ei messuista sinänsä ollut, kotimaisten merkkien osastot tietysti kiinnostivat mahdollisten messutarjousten osalta. Itse toivoin pääseväni eteenpäin vaunupohdinnoissani, harmiksi vaunuja ei kuitenkaan ollut kovin kummoisesti esillä. Ennen kotiinlähtöä heitimme pikaisen uusintakierroksen parin isomman lastentarvikeliikkeen osastoilla, minkä seurauksena sitten kävin seuraavana päivänä pieni messuale mukanani tilaamassa meille uudet kulkupelit kotikaupungin toimipisteestä… Siitä aiheesta varmasti lisää myöhemmin.
Ja tulihan niitä ostoksia muutenkin tehtyä, kiitos messutarjousten. Lauran Lastentarvikkeella oli mm. Skip Hop -tarjouksia ja koska hupullisia pyyhkeitä on kuulemma kätevä olla useampia, niin äitiyspakkauksesta tulleen lisäksi tyttö saa jatkossa kääriytyä turkoosiin pöllöpyyhkeeseen. Ruokailujutut eivät meidän kohdalla ole ihan vielä ajankohtaisia, mutta en voinut vastustaa suloista jääpingviinisettiä – varsinkaan kun kyseessä oli limited edition. Mehujehun pillimehun käyttökotelo värissä mandariini joutuu niin ikään hetken odottamaan käyttöä, onpahan nyt kuitenkin hankittu jo valmiiksi. Nalleavaimenperä tuli kaupanpäällisenä vitamiiniostoksiin ja roikkuu tällä hetkellä leikkimaton kaaressa Muumilaakson hahmojen seassa.
Pirpanan vaatevarasto on ihan kivasti hanskassa, joten messuilla keskityin lähinnä kotimaisten merkkien valikoimiin ja messutarjouksiin. Messuseurani tutustutti mut Blaan tuotteisiin ja päädyinkin ostamaan leggingsit Grey Bird -kuosissa. Metsolan röyhelöpeppupotkareita ihastelin viime syksyn lomareissulla käydessämme merkin liikkeessä, mutta jäi silloin hankkimatta kun ei vauvan sukupuolesta ollut vielä tietoa. Alekasasta löytyneet herkulliset punavalkoraidalliset pökät päätyivät siis aika nopsaan kassan kautta mukaan. Melli EcoDesignilla oli vaikka mitä ihania juttuja, meidän likka saa pukeutua päheään keltasävyiseen Sateenvarjotanssi-kuosiin huppumekon muodossa.
Tanskalaisen bOblesin tuotteet olivat tuttuja ennestään, sillä olen ihastellut niitä jo ennen omaa lasta – mahtava idea! Osastolla oli myynnissä alehintaan poistuvia värejä, joista hetken pähkäiltyäni päädyin ostamaan Elefantin vihreäsävyisenä. Kiva lisä sisustukseen vähän kuin vahingossa, kun muuten olisin kuitenkin valinnut tylsästi harmaan. Luonnollisesti pirpana ei vielä hetkeen tule fantin kanssa leikkimään, mutta siihen saakka se saa pyöriä jakkarana aina siellä missä tarvitaan sekä tietysti pienten vieraiden viihdykkeenä.
Ei ole väliä, miten käytät bObles Elefanttia, niin se kannustaa liikkumaan. Elefantti on keinu, joka stimuloi tasapainoaistia lukemattomin eri tavoin. Yksinkertaisesti istumalla Elefantin päällä, lapsen kehonhallinta ja tasapaino kehittyvät. Myöhemmin lapsi voi seistä Elefantin jalkojen päällä ja harjoittaa tasapainoaistia sekä koordinaatiokykyä. Lapsen lihaksille tekee hyvää maata joko vatsallaan tai selällään Elefantin jalkojen välissä tai Elefantin seistessä, sen kaarevan selän päällä. Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, Elefantti on loistava istuin niin lapsille kuin vanhemmillekin miten päin tahansa käännettynä. Kokeile myös käyttää Elefanttia yhdessä Kanan kanssa ja kehitä tasapainoaistiasi entisestään. Kana sopii täydellisesti Elefantin jalkojen väliin ja muodostaa täysin suoran pinnan tasapainoilua varten.
(Kuvaus: geffer.fi)
Rahoistaan siis Lapsimessuilla pääsi varsin helposti eroon. Enemmänkin olisi ollut houkutuksia erityisesti vaatepuolella, mutta eipä tuollainen minityyppi vielä niin paljoa vaatetta tarvitse. Vanhemmalle lapselle olisin varmasti tehnyt useampia hankintoja, kun käyttö on niin erilaista: esimerkiksi Gugguun tai Papun valikoimista olisi kelvannut montakin juttua. Noin muuten messut olivat ihan jees, mutta tiedä häntä lähtisikö sitä enää uudestaan niiden takia parin tunnin ajomatkan päähän. Tosin vanhemman lapsen kanssa voisi messuista saada enemmän irti, tai vaihtoehtoisesti kokonaan ilman lapsia.
Palataan vielä hetkisen verran pirpanan ristiäisiin, kun muistin napsineeni muutamia kuvia koristeluista varsinaisen juhlapäivän jälkeen. Kahvitteluthan pidimme tosiaan meillä kotona ja purtavat vieraille pääsimme tarjoilemaan vastavalmistuneesta keittiöstä (joka muuten on vieläkin vailla viimeisiä viimeistelyjä, hups). Värimaailmaksi kekkereihin muodostui keltaisen, harmaan ja mustan liitto.
Kutsut väänsin vähän viime tingassa, kun ei vauvan hoidolta muka tahtonut ehtiä istahtamaan pöydän ääreen ajan kanssa. Kaikki paperimateriaalit kävin hakemassa askartelijan aarreaitasta eli Muovitukusta. Valkoisen A6-koon korttipohjan kansi oli yksinkertainen: ylhäällä kolmesta eri värisestä kartongista tehty viirinauha ja alhaalla dymolla nakuteltu musta KUTSU-teksti. Sisäpuolen tekstit printtasin pahvinruskealle paperille ja liimasin korttipohjaan, epätasaiset reunat syntyivät ihan vaan repimällä lipareet leikkaamisen sijaan. Info-osuuden lisäksi kortissa oli Housegrind-fontilla värssy:
Peiton alla posken nukka,
jalassa pieni oranssi sukka.
Näin on meille onni tuotu,
ikioma tyttövauva suotu.
On olo uusi ja uskomaton,
meistä juuri äiti ja isä tullut on.
Likka nukkui suurimman osan kastejuhlastaan, simahti kirkossa kummien käsivarsille ja nukkui koko kahvittelun ajan työhuoneessa. Nukkumisen kanssa oli tuolloin ollut ongelmia, niin ei raaskittu herättää tyyppiä seurustelemaan vieraiden kanssa ja varsinainen juhlavaatetus jäi käyttämättä. Kiitoskorttia varten sitten otin kaksikuukautispäivänä kuvia ne vaatteet päällä, jotka tytölle oli tarkoitus pukea ristiäisissä, ja näistä kuvista valkkasimme yhden kiitoskortiksi. Tein kuvasta polaroidmaisen, laitoin tekstit kuvan alle sekä toiseen ylänurkkaan harmaan, keltaisen ja mustan kolmion viirihengessä. Yllättävän kiva kortista lopulta tuli, vaikka ensin tuntui pää olevan aivan tyhjä ideoista.
Pimun toinen kummitäti, serkkuni K, pyöräytti ennen juhlia kasaan pari rykelmää keltaisia ja mustia ilmapalloja. Toinen kiinnitettiin olohuoneen verhotankoon, toinen löysi paikkansa keittiön seinään kiinnitetystä vintage-Stringistä. Jälkimmäinen on sijoillaan itse asiassa edelleen, kun pallot ovat pysyneet hyvin kuosissa. Kuvassa näkyvä Lokki-valaisin on ristiäislahja mun porukoilta, se tosin lensi paikalleen vasta kemujen jälkeen. Ehkä inan iso keittiöön, mutta olkoot siinä toistaiseksi.
K:n avustuksella värkkäsin tytön nimellä varustetun viirinauhan, joka löysi paikkansa olkkarista sohvan yläpuolelta. Yllättävän pitkä nauhasta nimittäin tuli, vaikka nimi on noinkin lyhyt. Kartongista leikatut kolmiot pujotettiin samaan mustavalkoiseen juuttinauhaan kuin mitä hääjuhlassamme oli käytössä valokuvien ripustuksessa. Viiri-idea tuli vastaan Design Wash -blogissa ja nauhan värit asettautuivat lopulta noin, jotta nimen kirjaimet sai näkymään parhaiten. Imetyshuuruissani olin ensin laittamassa värit sikin sokin nauhaan, mutta tajusin onneksi ajoissa ettei mulla ole mitään kynää, jolla voisi kirjoittaa mustaan paperiin…
Teemavärit toistuivat myös juhlien kattauksessa. Muffinssien pahvikupit olivat keltavalkoisia ja mustavalkoisia, servetit valkoista polkadotia keltaisella pohjalla (löytyivät Myllyssä olevasta iiiihanasta kaupasta, Inspiraatiosta). Tarjoilupöydälle laitettu kynttiläkin osui teemaan varsin kivasti: musta kynttilä työkavereilta saadussa keltaisessa Nappula-kynttilänjalassa.