AvainsanaLapset

Viikko 11: Viikonloppu Tampereella ja Hiio-Hoi! -pingviinipeli.

Voi elämä, mihin nämä viikot oikein katoavat?! Luulin päivien juoksevan vauhdilla työelämässä, mutta näin äitiyslomalla aika vasta katoaakin nopsaan. Sehän on sitä paitsi kevät jo..! ♥ Paljon olisi kirjoitettavaa, kun vain ehtisi jossain välissä kääntää päässä pyörivät ajatukset sanalliseen muotoon. Ehkä se tästä alkaa helpottaa, nyt kun keittiöremontti on viimeistelyä vaille valmis ja bebekin sai jo nimijuhlansa. Voi taas huokaista, ainakin hetkeksi.

Viikko 9: Kalevalanpäivä, tyttäremme kastepäivä.

Viikko 6: Meistä tuli puoliskon kanssa toistamiseen kummeja, kun Mömmelin pikkuveljen Hipon kastejuhlaa vietettiin lauantaina.

Viime vuoden alkupuolella kirjoitin muistiin suunnitelmia ja odotuksia vuodelle 2014. En tosin (taaskaan) muistanut tarkastella muistiinpanojani matkan varrella, mutta sen voinee laittaa pallovatsaisuuden aiheuttaman hajamielisyyden piikkiin. Joka tapauksessa taidan nyt vuoden jo vaihduttua tsekata tuon listan läpi ja tarkastella, miten suunnitelmat pitivät. Ja koska aina on hyvä myös pohtia tulevaa, listaan muutaman tavoitteen tälle alkaneelle vuodellekin.

Postauksen kuvat ovat täysin asiaan liittymättömiä, mutta eikös kissakuville ole aina tilausta? :)

Barbi ja Barbin oma pömpeli (aka norsunluutorni).

Miltä näyttivät vuoden 2014 ajatukset ja toteutuivatko ne?

• Opettelen syömään säännöllisesti (ja kunnolla). Teen enemmän kotona ruokaa enkä mussuta herkkuja päivittäin.
  Meillä on viime vuoden aikana muuttuneet ruokailutottumukset aika paljonkin, lähinnä vehnän ja maitotuotteiden vähentämisen seurauksena. Olen alkanut selvittää ja kyseenalaistaa asioita enemmän; tajunnut sen miten paljon meitä oikeasti yritetään vedättää. Lisäksi nämä vajaa kolme kuukautta ilman keittiötä ovat saaneet odottamaan oikean ruuan tekemistä ihan kympillä!
• Nautin suht valmiista kodista ja naputtelen jonkun sortin raporttia meidän remontista blogiin.
  Kunnon remonttijutut puuttuvat blogista edelleen, vaikka noin puolet vuodesta elimme suurin piirtein normaalissa kodissa. Tuumasin justiinsa miehelle, että ristiäisiin mennessä pitää saada remppa vihdoin valmiiksi! Sitten tulee raporttia blogiinkin, lupaan. Jotain juttua tähän nykyiseen kotiin liittyen löytyy 3h + k -tagin alta.
• Käyn mahdollisimman usein Tampereella moikkaamassa kummityttöä.
  Taidettiin me aika monta kertaa Pirkanmaalla visiteerata, ainakin kuva-arkistosta löytyy materiaalia kuukauden-kahden välein. Loppuvuosi oli hiljaisempaa lähinnä kissan takia, nyt taas voisikin mennä kun Barbi varmasti pääsisi hoitoon siskon luokse (ja kunhan bebe saadaan mahan ulkopuolelle).
• Ikuistan enemmän päivän asujani muistoksi.
  Edellisvuoden asumäärästä mentiin edelleen alaspäin, sillä viime vuonna asukuvia kertyi ainoastaan 42. Asiaan toki vaikutti oleellisesti se, että olin suurimman osan vuodesta raskaana eikä vaatekaapin sisällöstä tuntunut saavan taiottua aina mitään kovin julkaisukelpoista. Tai jos sai, mulla ei ollut ketään ottamassa kuvaa.
• Ryhdistäydyn bloggaamisen suhteen ja pyrin kirjoittamaan hieman lyhyemmällä viiveellä.
  Metsään meni ja huolella, en ole ehkä koskaan aiemmin ollut yhtä “huono” bloggaaja kuin 2014. Ja vaikka kuinka meinasin, etten bloggaa menneistä jutuista viikkoja jälkikäteen, kyllähän mä silti tein juuri niin. Kesä ja syksy oli blogissa varsin hiljaista, mutta onneksi loppuvuodesta tahti vähän reipastui.
• Teen pitkään suunnittelemani valokuvausportfolion nettiin.
  Toteutumatta jäi tämäkin, vähän sentään suunnittelin asiaa. Valokuvaamiseni tosin muuttui aika tavalla viime vuoden aikana, joten näillä eväillä on hyvä jatkaa eteenpäin – ja ehkä saada se portfoliokin lopulta tehtyä.
• Saan täyteen 500 löydettyä geokätköä, mahdollisesti enemmänkin.
  500 löydetyn purkin raja tuli täyteen juhannuksena eli tasan vuoden kuluttua harrastuksen aloittamisesta. Loppuvuodesta tahti luonnollisesti hidastui vatsan kasvatuksen takia, mutta vuoden viimeisenä päivänä löytöjen määrä oli kaikkiaan 693.
• Piilotan ainakin yhden oman kätkön.
  Täysin uutta kätköä en saanut tehtyä, mutta adoptoin hoidettavakseni kaksi jo olemassa olevaa. Toinen pitäisikin muuten muistaa huoltaa kuntoon ja viedä taas haettavaksi.

Näin meillä nukutaan päiväunia. ♥

Mitäs vuonna 2015 lähtisi tavoittelemaan?

• Meistä tulee äiti ja isä. Sitä ei vielä tiedä, millainen tyyppi sieltä putkahtaa ja millaiseksi vanhemmuutemme muodostuu, mutta olen varma että palaset kyllä loksahtavat kohdalleen. Tärkeimmäksi tavoitteeksi äitiydessä otan yrittää parhaani.
• No se remontti valmiiksi. Keittiön jälkeen ei ole enää mitään remontoitavaa, ellei aloita kierrosta alusta. Sitähän me ei aiota tehdä, vaan nautitaan vihdoin täysin siemauksin kättemme (tai no, miehen kätten) jäljistä.
• Liikun! Viime kuukaudet ovat menneet harjoitussupistusten takia varsin rauhallisissa merkeissä, joten synnytyksen jälkeen kaikki liikkuminen on tervetullutta. Vaunulenkkejä varmaan enimmäkseen, mutta lisäksi ainakin fustraliikkeitä kotioloissa ja mahdollisesti sitten pyörä- ja hölkkälenkkejä ns. omana aikana.
• Tarkkailen syömistäni kriittisemmin. Koitan löytää omalle kropalleni sopivan ruokavalion ja ennen kaikkea keskittyä oikeaan ruokaan hötön sijaan. Keittiön valmistumista odotellen… Myös karkit ym. turhat (koukuttavat!) sokerit olisi hyvä saada karsittua kokonaan pois ainakin normiruokavaliosta.
• Otan paljon valokuvia. Jälkikasvusta, kodista, omista asuista – arjesta ja elämästä. Tämän tavallaan jo aloitinkin 52-projektin myötä. Ja se portfolio, sellaisen kyllä teen mikäli sopiva rako löytyy arjen pyörittämisen keskellä.
• Harkitsen jokaista ostosta kahdesti. Olen järkiintynyt kuluttajana huimasti muutaman vuoden takaiseen verrattuna, mutta varsinkin nyt äitiyslomalaisena rahan kulutusta on mietittävä entistä tarkemmin.
• Nautin ajasta kotona. Vaikka välillä on taatusti hankalaa ja pinna kireällä, on suunnaton etuoikeus saada olla vauvan kanssa kotona poissa normaalista työelämän pyörästä.

Hän on Martti, ystäväpariskunnan alle vuoden ikäinen nahkakaveri eli don sfinx.

Keltainen möllykkä taivaalla paistoi tänään niin houkuttelevasti, että ähisin toppavaatteet päälleni ja suuntasin kameran kanssa pienelle kävelylle talviaurinkoon. Mittari oli mukavasti vajaa 10 astetta pakkasen puolella, enemmänkin toki voisi omaan makuuni olla. Kunnon talvikeli on silloin, kun silmäripsiin muodostuu kuuraa. Viime talvena täällä lounaisrannikolla saatiin ehkä yhtenä tai kahtena päivänä nauttia sellaisesta, mutta joskos tänä talvena säät olisivat suotuisammat.

Iltapäivällä puoliskon tultua töistä hurautin kaupungin toiselle puolen juhlimaan synttäreitä, sillä blogissa aiemminkin esiintynyt Miro täytti jouluna jo kahdeksan vuotta. Hurjaa miten vuodet vierivät vauhdilla! Itsehän pysyn vuodesta toiseen 22-vuotiaana, köh köh. Päivänsankari oli itse suunnitellut kemujen tarjoilupuolen ja herkuttelu aloitettiin luonnollisesti kynttilöiden puhaltamisella. Tutustuin myös uuteen teetuttavuuteen, jota joisin mieluusti useamminkin: Forsman Tean Luomu Inkivääri SenCha. Kunhan omista teevarastoista saisi jotain vanhaa loppumaan, niin voisi taas hyvällä omatunnolla piipahtaa marketin teehyllyllä.

Tulin kotiin lopulta vasta kahdeksan maissa, kun jäin “vielä hetkeksi” istuskelemaan muiden vieraiden lähdettyä. Ystävien kanssa riittää aina puhuttavaa tuntitolkulla, vaikkei edellisestä tapaamisesta olisi kuin muutama viikko. Onneksi mulla riittää näitä papupatoja ympärillä, ettei tarvitse yksin höpistä. :)