AvainsanaLapset

Heinäkuun loppupuolella miehen ollessa kesälomalla kiikutimme kissan hoitoon ja käänsimme auton kohti Kymenlaaksoa. Edellisestä kunnon visiitistämme oli ehtinyt vierähtää – aivan käsittämätöntä kyllä – jo puoli vuosikymmentä, joten oli todellakin aika tehdä uusi retki sinne suunnalle. Tälläkin kerralla oli käytettävä tilaisuus hyväksi ja vaadin menomatkalla pysähdyksen Porvoossa, koska Brunbergin tehtaanmyymälä ja minttutoffeepalat. Mmm..! ♥ Pidimme kaupungissa muutenkin tauon, ensin pyörähdys vanhassa kaupungissa (pääsin vihdoin käymään Skafferissa) ja sitten makoisa lounas nepalilaisessa ravintolassa. Matka mutkitteli lopulta sen verran kauan, että olimme perillä Kouvolassa vasta illansuussa.

Saaressa punkkasimme päämökistä erillään olevassa aitassa, mikä oli öisin hulinoivan lapsen äänekkyyden huomioon ottaen erinomainen vaihtoehto. Meillä oli rattaat mukana, joten päivisin bebe pääsi vetelemään hirsiä ulkosalle, vaikkei niillä noin muuten mitään mökkimaastossa tehnyt. Aurinkoisena päivänä kävimme veneajelulla lähiseudulla ja etsimme pari geokätköä, jolloin Manduca oli kätevä. Tarkkaa aikataulua kotiinpaluun suhteen emme olleet tehneet ja lopputulos olikin se, että vietimme mökkeilemässä useamman päivän. Sateisesta säästä huolimatta oli tosi kivaa, varsinkaan kun ei Lontooseen muuttanutta K-serkkua kuitenkaan ihan niin usein näe. Ja saipahan K myös hengailla kummityttönsä kanssa, joskin pirpana oli välillä vähän turhan eroahdistunut…

Mä en yleisesti ottaen ole mökkifani, mutta kyllä Repovedessä on sitä jotain!

Viikko 41: Tuttu pyysi diilaamaan 5 kpl pehmoparsakaaleja, mikä aiheutti hihitystä paitsi Ikeasta poistuessani myös seuraavat pari päivää kotona ennen kuin kipaisin pehmot postiin.

Viikko 42: Pirpana juhli ekoja nimipäiviään ja esitteli kävelytaitojaan isovanhemmille.

Viikko 43: Juhlistimme 4-vuotiasta serkkutyttöä. Mihin ne vuodet oikein katoavat..?

Viikko 39: Kädessä DIY-marakassi peltisestä maustepurkista ja kuivasta riisistä.

Oranssiraidallinen body Pikkuset on äitiyspakkauksesta ja tuplaneppareiden ansiosta menee pitkään. Tällaisia bodyja pitäisi pakkauksessa olla pelkästään! Jos siis ajatellaan, että äp kattaisi mahdollisimman hyvin koko vauvaiän tarpeet. Kaverilta saadut housut KappAhl Newbie, en muista olikohan niin että kaveri oli nuo oranssit napit laittanut itse. Joka tapauksessa sopii tuon bodyn pariksi kuin nenä päähän (housut tosin jouduin jo laittamaan pois, pöh). Marimekon sukat ovat kolmen sukkaparin setistä, jossa jokainen pari on samoilla väreillä mutta erilaisella kuosilla (pieneksi jäivät nämäkin juuri, huoh).

Viikko 40: Vintage-Vipp on just sopivan korkuinen seisomisharjoituksiin.

Tämä asu onkin kokonaan second handia. Sekä ihana Marianne-raidallinen body Ciraf että housut Polarn O. Pyret ovat kummityttömme vanhoja, näyttävät musta kivoilta yhdessä vaikka ovat niin erilaisia kuoseiltaan. Kaverilta saadut siniset sukat Tutta ja pohjissa jarrunypyt, jotka alkavat olla tarpeellisia tässäkin taloudessa. Vahinko, ettei tämän koon sukissa kovin monissa ole noita nyppyjä! Beben laatikossa on vaikka mitä kivoja sukkapareja, mutta kyllä kätsyimpiä vaan ovat nyt nuo jarruversiot.

Koneen syövereistä löytyi muutamia kesällä napsaistuja muistoja jälkikasvun kivoista asuista, eiköhän oteta ne seuraavaksi kehiin. Vauvasta kun on kyse, ei voida enää puhua nykyisestä vaatekaapista – itse asiassa viimeinenkin kuvissa oleva vaatekappale (sukkia lukuunottamatta) sai lähtöpassit tovi takaperin. Niin ne pienet kasvaa… Snif.

Punaiset Lindexin Littlephant-malliston collegehousut ovat kummityttömme vanhat ja ne olivat ehdottomasti yhdet suosikit 56 koon vaatteista! (Toinenkin tuon koon housulemppari on muuten esiintynyt blogissa, nimittäin Maxomorran kuumailmapallopökät. Eka juttu minkä vauvalle ostin päivä nt-ultran jälkeen.) Näin kerran nämä housut kirpparilla koossa 68, jätin ostamatta ja voin sanoa, että on harmittanut monta kertaa. Onneksi samaiset housut ovat päätyneet meille koossa 92, eli sitä odotellessa (juu hetki kyllä menee vielä). Luonnonvalkoinen ristiäisasuun hankittu pitsibody name it, raitasukat Marimekko.

Lindexin eläinkuosinen kietaisubody oli meillä lainassa vain hetken, se oli 62-kokoiseksi aika pientä mallia. Violetit housut Pikkuset, äitiyspakkauksesta peräisin. Yritin käyttää useampiakin pakkauksen alaosia, mutta ne eivät kerta kaikkiaan istuneet meidän rimpulalle lainkaan. Pyllykohta oli aina jotenkin liian leveä (ja hei kestovaipasta huolimatta!) ja vyötärö tuli kainaloihin, sitten kun olisivat muuten olleet sopivat niin ei enää lahkeessa riittänyt pituus. Ovatkohan ne millekään vauvalle hyvän mallisia..? Työkaverilla oli ylimääräisenä Conversen sukkapaketti, jonka sukkaparit ovat varsin tyttömäisistä väreistään huolimatta olleet todella paljon käytössä. Varsi on noissa just hyvä, ettei sukka valu pois jalasta.

Toisetkin punaiset housut meillä oli 56 koossa, joskin nämä olivat suht isot ja taisivat ihan viimeisimpänä jäädä kyseisestä koosta pieneksi. Mauri Kunnaksen hahmot ovat about ainoita piirroshahmoja, joista tykkään, ja unissaan kävelevä Herra Hakkarainen oli musta hauska printti pöksyissä. Body on Punaisen Norsun Herra Hauki, ostimme sen aikoinaan kavereiden pojalle lahjaksi ja nyt se oli sitten meidän muksulla lainassa. Malli tosin ei (taaskaan) ihan istunut rimpulalle, body oli meinaan harteista jotenkin tosi leveä. Paljon tuota silti käytettiin ja erityisesti isi vissiin tykkäsi siitä, koska usein valitsi sen laatikosta pukiessaan tyttöä. Mansikkasukat ovat Mömmeli-serkun peruja muutaman vuoden takaa.

Viimeiseksi vielä yksi hellesään asu, joka oli monta kertaa käytössä. Vesimelonibody Villervalla ja minttuiset raitacaprit H&M, kummatkin peräisin kirpparilta. Body varsinkin oli huippulöytö ja lyhythihaisista lempparein, onneksi viileän alkukesän jälkeen saatiin myös helteisiä päiviä ja body pääsi tehokäyttöön. Mitoitukseltaan se oli just passeli meidän pirpanalle, meinaan sopivasti lämpimien säiden väistyessä jäi bodykin naftiksi.

Se on kesän viimeinen päivä, huomenna on syyskuu ja syksy (kyllä, mä elän kalenterin enkä säiden mukaan). Kesä 2015 oli monella tapaa unohtumaton ja ennen kaikkea, se oli meidän pirpanan ensimmäinen kesä. Miten miniltä tyyppi näyttääkään kesän alussa otetuissa kuvissa! Ja miten isolta kesän lopussa otetuissa, istua tönöttää tukevasti ja näyttää niin kovin touhukkaalta. Tavallaan kesä on tuntunut todella pitkältä, kun ei ole tarvinnut käydä töissä, mutta toisaalta lasta katsoessa ei voi kuin ihmetellä, mihin aika oikein katosi yhtäkkiä.

Kuva-arkistoja on purkamatta vielä jonkun verran kesän ajalta, joten muistellaan näin viimeisen kesäpäivän kunniaksi vaikkapa kesän juhlia. Meidän kesä oli oikeastaan aika vähäjuhlainen, mikä sinänsä oli harmi, sillä pimulle oli sattumalta kertynyt monta kivaa juhlamekkoa juuri siinä kesän vaatekoossa. Oli siis vähintäänkin aiheellista, että ekoissa kemuissa beben vaatteet vaihtuivat päivä- ja iltaosuuden välissä. ;)

Kesäkuun puolivälissä vietimme meillä kotikotona siskon valmistujaisia sekä samaan syssyyn perinteikkäitä triplasynttäreitä. Vaikka kesän kelit olivat mitä olivat, tuona lauantaina aurinko helli meitä juhlijoita. Vilinää ja vilskettä riitti, samoin ruokaa ja herkkuja eikä nälkää todellakaan tarvinnut nähdä. Illalla saliin pystytettiin kunnon disko, oli deejiit ja oli värivalot. Itse jouduin luovuttamaan puolen yön maissa, kun väsymys painoi ja pirpanakin piti saada unten maille.

Aivan kesäkuun loppumetreillä meidän tytölle syntyi pikkuserkku, ja elokuun loppupuolella juhlittiin ristiäisiä äidin veljen luona. Juhlat pidettiin puutarhan puolella, elokuinen aurinko pisti parastaan eikä sää olisi varmasti voinut parempi olla. Enpä ollut koskaan ajatellut, miten kivasti tuollainen kastejuhlakin sopii ulkosalle! Talokuume taisi nousta silloin ihan uusiin lukemiin haaveillessani, mitä kaikkia kekkereitä voisi järkätä sitten kun meillä joskus on oma talo ja piha…