AvainsanaMuistot

Otsikko sinänsä hämää, että lapsihan ei tietenkään vielä tässä kohtaa vaatteitaan valitse vaan se on äiti, joka ne vaatteet sieltä laatikosta tyttären päälle valitsee. Välillä toki isäkin, mutta isukin valitsemat asukokonaisuudet ovat sanoisinko aika jänniä toisinaan… ;) Näistä loppuvuonna muistikortille tallentuneista asuista en muista kumpi meistä ne on bebelle pukenut, mutta useimmiten varmasti minä – luonnollisesti kun olen kotona arkenakin.

Kattaus Lindexiä, yllätys yllätys. Body on Littlephant-mallistoa ja kummityttömme vanha, vaaleanpunainen uppoaa kyllä mullekin kun sen yhdistää vaikkapa mustaan. Paksuhkoa raitatrikoota olevat housut ovat tulleet meille kaverilta, käännettävien resorien (sekä vyötäröllä että lahkeissa) ansiosta nuo ovat olleet aivan mahtavat! En edes muista milloin ne otettiin käyttöön (tuo kuva on marraskuun alusta), mutta edelleen vaan sopivat minin jalkaan oikein mainiosti. Tämän tyyppisiä housuja pienille pitäisi ehdottomasti olla enemmän tarjolla. Siniset jarrusukat ovat niin ikään samalta kaverilta saadut.

Kummityttömme vanha Cirafin punavalkoraidallinen body on esiintynyt asukuvissa aiemminkin, se oli kyllä yksi omista lemppareistani. Lindexin pandaleggarit olen ostanut kirppikseltä, tuollaiset on itse asiassa odottamassa myös seuraavassa koossa. Raidalliset Pikku Myy -sukat jarruilla ovat serkkutyttöni vanhat.

Keltaisen bodyn olen ostanut joskus aikoja sitten Seppälän alerekistä, ei tainnut silloin olla oma jälkeläinen vielä edes ajatuksissa. Se ei kuitenkaan päätynyt koskaan kenenkään vauvalle lahjaksi, joten jäi sitten itselle käyttöön. Raidalliset pökät Lindexin ja saatu kaverilta, kuten myös oranssiraidalliset sukat.

Punaisen Mauri Kunnas -bodyn tytär on saanut mammaltaan (eli mun äidiltä), siinä kun sattuu seikkailemaan juuri se tietyn niminen hahmo. :) Hauskat kissahousut ovat kirppislöytö, taitavat olla vanhempaa Tuttaa kun ovat varsin leveät malliltaan. Mustat rakettijarrusukat ovat samaten kirpparilta ostettu.

Vuosi sitten hormonipäissäni Lindexin talvialesta ostamani body-henkselihoususetti oli mukamas niin kovin pakkohankinta, kun oli kolmioita ja etupuolella oli söpö kummituskin lisäksi. Vaan eipä nuo housut meillä päätyneet kovinkaan montaa kertaa käyttöön – jotenkin olen kokenut ylös asti tulevat housut hankaliksi, vaikka näissä sentään oli nepparit haaroissa. Settiin kuuluva vihertävän turkoosi (samaa sävyä kuin tuo pepun päällä oleva lätkä) body sen sijaan oli paljonkin käytössä, kun oli malliltaan oikein toimiva. Tässä alla on kuitenkin pinkki Aarikka-body Allun kuvalla, sen on tytön kummitäti meille kiikuttanut (ja Hippo-serkulle samanlaisen turkoosina). Maatila-aiheiset sukat Polarn O. Pyret, ne olen itse ostanut alelaarista.

Tässä jälleen second handia kerrakseen, niin asun kuin kirjojenkin osalta. Tutan punainen söpö Punahilkka-body on kummitytön vanha, mustavalkoiset Seppälän leggingsit kirppikseltä ja sukat ne jo kertaalleen nähdyt serkun vanhat Pikku Myyt. Nalle-kirjat ovat tosiaan myös kirppislöytöjä, tuota sarjaa huolisin kirjahyllyyn enemmänkin mutta nyt ei taas ole pitkään aikaan tullut vastaan yhtään. Noiden kahden lisäksi meillä on vielä yksi, Nallen iltapuuhat, joka on peräisin omasta lapsuudestani. Mä en kuulemma ollut iltaisin suostunut menemään potalle ennen kuin kyseisestä kirjasta oli luettu sivu, jossa nalle istahtaa iltapotalle. :D

Viimeisenä harvinaisen sopivalla hetkellä räpsäisty otos: mini seisoo ilman tukea! Tätä tapahtuu useasti päivässä, mutta liikkeelle ei kaveri ole rohjennut vielä lähteä muutamaa parin askeleen pikapyrähdystä enempää. Noshin ihana siilibody oli kaverilta lainassa ja on nyt jo seuraavan tytön käytössä. Aika reilua mitoitusta tuo kyllä oli, 62/68 meni meidän pirpanalle ihan heittämällä samaan aikaan kun monissa muissa vaatteissa oli siirrytty 74-kokoisiin. Käännettävät hihansuut ja tuplanepparit haarakappaleessa lienevät se olennainen seikka, peukku niille! Housut ovat samat Lindexin mustaraidalliset kuin tuolla ekassa asussa, sukat Marimekon alesta bongatusta setistä.

Vierailin Korvensuun voimalaitos- ja konepajamuseolla ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, ja viime kesänä päätimme äitini kanssa lähteä jälleen pyörähtämään nurkilla. Museolla oli meinaan joku spesiaalipäivä tuolloin heinäkuussa, sisäänpääsy ilmainen ja muutenkin oli niin ihmisiä kuin kaikenmoista häppeningiä.

Ensin kävimme tsekkaamassa voimalaitoksen, jota itse en ollutkaan aiemmin nähnyt. Tilassa oli vehkeitten lisäksi useampi taulu, joissa kerrottiin voimalaitoksen vaiheista ja Korvensuun meiningistä menneinä aikoina. Kiintoisa paikka ja tosi harmi, ettei ollut mitään “työnäytöstä”, jollaisia on kuulemma joskus vastaavina päivinä ollut.

Voimalaitoksen jälkeen siirryimme konepajaan, jossa siis silloin viimeksi siskon ja K-serkun kanssa kävimme ihmettelemässä. Vaikka olin jo aiemmin antanut kameran laulaa ihan huolella, pakko se vain oli nytkin räpsiä setti kuvia muistoksi. Vähän sentään muistin mitä olin aiemmin kuvannut, joten koitin keskittyä muihin kohteisiin ja ihan mukavan pläjäyksen mielestäni sainkin muistikortille tallennettua.

Ennen kotiinlähtöä poikkesimme vielä läheisellä padolla, jonka vieressä muistan joskus lapsena järjestettäneen erilaisia tapahtumia. Hyvin erilaiselta näytti paikka nykyään, ränsistyneeltä ja villiintyneeltä. Sääli, kuitenkin nätti lokaatio kyseessä.

Apua, olin ihan unohtanut yhden asuntomessuhelmen! Siispä kerta kiellon päälle ja vielä yksi postaus kehiin liittyen aiheeseen Vantaan asuntomessut.

Heti kierroksen alkupäässä pääsi matkustamaan ajassa muutama vuosikymmen taaksepäin, sillä yksi kerrostalokohteista oli sisustettu 1980-luvun hengessä. Kodin asukkaat olivat keksittyjä, mutta taustalla oli vaikuttamassa keskustelut paikallisten kanssa. Itsehän olen syntynyt -84, joten varsinaisia muistikuvia tuosta vuosikymmenestä ei ole kuin aivan sieltä loppupäästä. Monet sisustukselliset asiat olivat kyllä tuttuja 90-luvun alkupuoleltakin. :)

Oli mahtavaa päästä fiilistelemään mennyttä aikaa upouusien messukohteiden vastapainoksi! Tästä muistui heti mieleen Habitaren huikea Aikamatka muutama vuosi takaperin. Mä en varmaan ikinä kyllästy tällaisiin nostalgiatrippeihin… ♥

Täällä blogissa ei ole usein näkynyt päivän asu -juttuja, vaikka pyrin tallentamaan asujani säännöllisesti – toisin sanoen aina kun on vähänkään jotain kivaa päällä (ja joku käyttämässä kameraa). Vuodesta 2007 asti olen noita asukuvia laittanut näytille Flickrin ryhmään nimeltä wardrobe_remix. Alkuun tämä “harrastus” tuntui vähän hassulta, mutta jälkikäteen olen monesti ajatellut miten kivaa on, että voi selata menneitä vuosia tällaisessa muodossa. Vanhan asukuvan nähdessäni mieleen muistuu tapahtumia ja elämäntilanteita, kuvat aukenevat itselleni aivan eri tavalla kuin satunnaiselle selailijalle. Ja onhan se hauska nähdä, miten oma tyyli on muuttunut – miten itse on muuttunut – vuosien varrella.

Korvikset siskon vanhat, pellavapaita ja sukkikset Lindex, farkkushortsit Cubus, tennarit Converse.

Aiemmin wardrobe_remix oli itselleni ja varmasti myös monelle muulle inspiraation lähde pukeutumis- ja tyyliasioihin, mutta nykyään ryhmässä on meno muuttunut varsin verkkaiseksi. Liekö ihmiset suunnanneet muille maille asukuvineen, ehkä Lookbookiin tai omiin blogeihinsa. Itse olen vielä uskollisesti tyrkännyt (kotiäitiyden myötä aika lailla harventuneet) asukuvat Flickriin ja havahduin vasta nyt pohtimaan, jatkanko edelleen samalla tiellä vai mitä keksin.

Lätsä Costo, korvikset Fashionology, huivi kesämarkkinoilta 10+ vuotta sitten, rannekello Axcent, liehuhelmatoppi ja farkut H&M Divided, jakku Samuji, tennarit Converse.

Asukuvia tallennan epäilemättä jatkossakin ja nyt mietin, pitäisikö ottaa ne tiiviimmin mukaan blogiin. Jos vaikka niitä saisi postattua lyhyesti ja ytimekkäästi, toisin kuin kaikkea muuta… Mitä mieltä ollaan ruudun toisella puolen? Eipä kai tällä blogilla mitään tarkkaa kategoriaa edes ole, joten siinä mielessä garderobin esittely silloin tällöin ei kai heittäisi blogia täysin raiteiltaan.

(Kuvituksena pari asua syyskuulta, luonnollisesti. Ja joo, kuontalo on lyhentynyt sitten viime näkemän. :D)

Toukokuussa kaverini M järjesti miehelleen yllätysjuhlat heidän ensimmäisen hääpäivänsä kunniaksi, ja samalla juhlistettiin niin menneitä kuin tulevia ikääntymisen virstanpylväitä. En ole aiemmin ollut mukana tällaisissa ylläreissä, oli jännää päästä kerrankin osallistumaan! Yllätyspuoli onnistui siltä osin hyvin, että A tuli yllätetyksi suunnitelmien mukaan, vaikka osa porukasta saapuikin paikalle vasta myöhemmin illalla. Hauskaa oli, kiitoksia vain asianosaisille!

Lupauduin leipomaan kemuihin jotain makeaa herkkua ja päädyin ottamaan revanssin pimun ristiäisissä olleiden muffinssien kanssa. Tällä kertaa osasin täyttää kipot täydemmäksi, mutta tyylipuhdas suoritus ei tämäkään ollut. En vaan tajua miten taikinan saisi purkkiin nätisti, ilman että sitä on pitkin reunoja (joka sitten luonnollisesti kärtsää uunissa)?! No, onneksi nyt tavara täytti kupin paremmin ja kuorrutteella sai kivasti pelastettua ulkonäön. Kuorrutteesta en tehnyt ihan niin överimakeaa ja lisäksi testasin värjäämistä vihreällä elintarvikevärillä, mikä onnistui yllättävän kivasti. Päälle vielä rakkausaiheisia koristeita, oijoi miten imelää. ;) Heitin taikinan sekaan lakritsinjuurirouhetta, mutta sen maku jäi vähän valjuksi. Noin muuten kakkuset olivat kuitenkin varsin onnistuneita!

M oli keksinyt hauskoja ohjelmanumeroita, mm. Mölkyn peluuta sekä pientä aivojumppaa. Kisasimme tytöt vastaan pojat ja valitettavasti on myönnettävä, että pojat veivät kokonaisvoiton melkeinpä heittämällä. Syytämme sitä, että meillä oli pääasiassa yksi vähemmän joukkueessa. Muistelimme myös lapsuudesta tuttujen siirtotatuointien kiinnittämistä, sellaisia kun oli löytynyt Tigerista muutamaakin erilaista settiä. Ohjeet piti lukaista, mutta sujuvasti saatiin kuvia kiinnitettyä vähän jokaiseen ruumiinosaan. Itse nappasin valikoimasta kissan kämmenselkään ja samaa sarjaa olevan violetin linnun mahaan navan viereen, vähän niin kuin kurkkaamaan housunkauluksesta. Siskon idea, joka oli aika mainio loppupeleissä.

Tapahtumapaikka, miespuolisen juhlakalun lapsuudenkoti, ihastutti sisustuksellaan. Tuoreehko keittiö turkulaisen Terraviivan laatoilla oli aivan ihana! Tykästyin lisäksi ruokailutilan tuoleihin ja sohvaan, jotka olivat kaikki verhoiltu tuollaisella mustavalkoisella kuosilla. A:n porukat lienevät myös jonkun sortin viherpeukaloita, sen verran komea orkidea näkyi olevan alakerran yhdellä ikkunalla. Mun orkideaonneni on ollut hippasen onneton viime aikoina, liekö syynä kasvien epäkelpo sijoituspaikka vai hoitajan hajamielisyys kastelun suhteen…