AvainsanaMuutoksia

Äkkiä ne viikot vaan vierivät, kuukauden viimeinen päivä jälleen. Ja kevään myös! Huomenna se on virallisesti kesä, vaikka kelit toki ovat varsin kesäisiä jo olleetkin. Vietän nyt viimeistä viikkoani vanhempainvapaalla, ensi maanantaina meillä vaihtuu miehen kanssa osat ja mä palaan puolentoista vuoden jälkeen takaisin sorvin ääreen. Aikamoinen muutos enkä oikein tiedä mitä ajatella asiasta, mutta eiköhän se siitä lähde rullaamaan.

Pieni pläjäys kuvia kotikotoa toukokuun puolivälistä, hurjan nopeasti luonto vihertyy sitten kun se oikein pääsee vauhtiin. On muuten omenankukat vielä ikuistamatta… Lisäksi alppiruusuaika on juuri nyt parhaimmillaan, täytynee lähipäivinä piipahtaa katsastamassa Raision alppiruusupuiston kukoistus.

Palataan taas, nauttikaa ihanasta kesäsäästä!

1. Mitä sellaista teit vuonna 2015, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Koska vauva ei ollut ennestään mulle mitenkään tuttu juttu niin hyvin paljon kaikkea siihen liittyvää: mm. synnytin, imetin, nukuin yöuneni pätkissä kuukaudesta toiseen, opettelin (kesto)vaippaviidakkoa, järjestin ristiäiset, käytin Nenä-Friidaa sekä osallistuin vauvajumppiin. Vauvajuttujen lisäksi sain kummipojan, nukuin pehmeissä trikoolakanoissa, kävin Helsingissä Lapsimessuilla, näin Kuhankuonon rajakiven, olin aikuisbalettikurssilla, osallistuin ID:n blogitapahtumaan ja järjestin vaatekutsut.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Tavoitteena oli (keittiö)remontin valmistuminen, ei turhia paineita vanhemmuudesta sekä nauttiminen vanhempainvapaalla olemisesta. Keittiö saatiin käyttökuntoon jo heti alkuvuodesta, joskin pieniä viilauksia (mm. peitelevyt, listat, yhden seinän käsittely) on edelleen tekemättä. Mitä vanhemmuuteen tulee, olemme pyrkineet valitsemaan oman tiemme ja toimimaan kuten parhaaksi näemme. Kotona olemisesta olen kyllä nauttinut, mutta on myönnettävä että väsyneimpinä hetkinä sitä tahtoisi olla missä tahansa muualla… Seuraavan vuoden tärkeimpänä missiona voisi olla kärsivällisyyden kasvattaminen – välillä nimittäin tuntuu, että mun pinna on lyhyempi kuin ennen äidiksi tuloa, vaikka kuinka väitetään lasten kasvattavan kärsivällisyyttä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Kesällä ystäväperheeseen tuli toinen lapsi ja lisäksi serkkuni synnytti sukuun uuden jäsenen (eli meidän tytön ekan pikkuserkun).

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Kaverin sisko ja geokollega, vuosien syöpätaistelun jälkeen. :'(

5. Missä maissa kävit?
– Tukholman satamassa laivaristeilyn aikana, eh heh.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2016 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2015?
– Omakotitalon maalla.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2015?
– 14.1. syntyi tyttäreni, esikoiseni. ♥ Ja puolisen vuotta myöhemmin 16.7. päivänvalon näki hänelle tulevaisuudessa toivottavasti läheinen tyttökaveri.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Synnytys ja äitiys, vaikken jälkimmäisessä ole aina loistanutkaan.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Äitiyden synkeämmät hetket.

10. Kärsitkö vammoista?
– No imetys kyllä vaati veronsa (ja kipunsa).

11. Paras asia, jonka ostit?
– Uudet vaunut, kun ensimmäiset eivät tuntuneetkaan meidän käyttöön sopivilta.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Mieheni, jonka kanssa olemme yhdessä opetelleet uutta titteliä elämässä.

13. Mikä aiheutti ahdistusta?
– Se, kun vauva oli niin huono nukkuja.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Lainojen maksuun sekä lapseen suoraan tai välillisesti liittyviin juttuihin.

15. Mistä innostuit eniten?
– Vauvasta, kotielämästä ja vaunuista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2015?
– Apulanta, Sanni.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Sinänsä onnellisempi, mutta tietyllä tavalla surullisempi.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Laihempi, viime vuoden lopussa kun olin viimeisilläni raskaana.

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Ollut parempi kumppani, harrastanut liikuntaa.

19. Entä vähemmän?
– Menettänyt hermojani, kiukutellut, mäkättänyt turhasta.

20. Miten vietit joulun?
– Aattoon sisältyi tänä vuonna oksennustauti, jonka pirpana oli jostain onnistunut nappaamaan. Siitä huolimatta jouluaatto oli ihan mukava, ja tautikin oli onneksi vuorokaudessa selätetty. Loput joulunpyhät menivät sukuloidessa, niin että tuntui varsin helpottavalta kun joulu jäi taakse. Ensi vuonna voisi vaikka pysyä koko joulun kotona…

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2015?
– Toteutunut haave oli ehdottomasti uusi keittiö!

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Musta mekko epäsymmetrisellä helmalla (with love Sanna Hopiavuori), kokomustat Converset, korallinväriset kuviolliset haaremipökät (Lindex), keltainen lätsä (Costo), mustat korkeavyötäröiset farkut (Levi’s).

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Telkkaria ei tänäkään vuonna tullut kovin usein katsottua, mutta loppuvuodesta piti tietty tsekata uudet Solsidan-jaksot.

24. Suosikkilehtesi?
– Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Apulannan uusin albumi oli aika kova.

27. Mitä halusit ja sait?
– Lapsen, uuden keittiön.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Muuttaa maalle: omakotitalon ja oman pihan.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2015?
– En tainnut katsoa yhtäkään, hupsis.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Olin 5-kuukautisen vauvan kanssa kotosalla ja alkuillasta kävimme naisvoimin ihastelemassa alppiruusuja. Ensimmäinen vuosi kolmekymppisenä tuli päätökseen, oli kyllä kaikin puolin kelvollinen aloitus uudelle vuosikymmenelle.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Paremmin nukkuva lapsi -> vanhemmilla vähemmän univajetta -> parempi mieli kaikilla. Vaan aina ei mene nallekarkit tasan..

32. Miten kuvailisit vuoden 2015 tyyliäsi?
– Kotoinen rönttä. :D Toinen yleispätevä adjektiivi voisi olla ‘imetysmyönteinen’. Noin ylipäänsä siivosin vaatekaappiani aika rankalla kädellä, joten kotivaatteiden lisäksi garderobin pitäisi nykyään olla myös suhteellisen simppeli. Ainakin vaatemäärä on vähentynyt huimasti eikä uusia artikkeleita tullut vuoden aikana montaakaan.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Tieto siitä, että jonain päivänä arki helpottaa.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– Kanssahulluista Facebookin Lastenvaunuhullut-ryhmässä. ;)

35. Ketä kaipasit?
– Mammaa ja pappaa, joiden olisin halunnut tapaavan lapsenlapsenlapsensa.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Tyttäreni.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– Tuon parhaan ystäväni eli avioäijelin kanssa otimme kyllä yhteen mooooonta kertaa, mutta pysyvästi emme sentään ole riitaantuneet. Muistan lukeneeni jostain, että lapsen ekan vuoden aikana toiselle sanottuja asioita ei pidä ottaa todesta eikä muistella jälkikäteen. Allekirjoitan tämän kyllä täysin!

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Kävisin kesällä ajamassa prätkällä edes kerran.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2015?
– Se on ‘vain vaihe’..!

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
– “Yksi pieni elämä / Suuri valo sisällä / Katson hiljaa nukkuvaa / Katson lohdunkantajaa / Pidän aina lähellä / Kuljen matkan vierellä / Sillä saattajani on / Vasta syntynyt – Lohtu (Uusi Lastensairaala 2017)

Edellisten vuosien katsaukset: 2014, 2013, 2012, 2011 ja 2010.
Kuvat lokakuiselta pakkaspäivältä kotikotona.

Vauva 11 kk

• On koko ajan vähemmän ja vähemmän vauva. Näyttää jo niin isolta tytöltä eikä äiti voi käsittää, että tyyppi on joskus muka ollut näin pieni.
• Oppii uusia juttuja nopeasti, erityisesti vanhemman esimerkistä (esim. moiskauttamaan suullaan).
• Pitää kovasti musiikista ja näin joulukuussa kuuntelussa ovat olleet tietysti joululaulut. Hytkyy musiikin tahdissa suu leveässä hymyssä. ♥
• Äiti kuvitteli, ettei näin pieni vielä kaipaa joulukalenteria, mutta sattumalta meille päätyi Mauri Kunnaksen perinteinen luukkukalenteri. Ei mennyt montaa päivää, kun likka oppi homman jujun ja osoittelee silloin tällöin hyllyllä olevaa kalenteria, että josko taas avattaisiin luukku.
• On pariin otteeseen hengaillut kummitätinsä kanssa muutaman tunnin ja hyvin on sujunut. Äiti on ollut vähän hassu, kun ei ole tajunnut beben voivan viettää aikaa muidenkin kanssa – ilman vanhempiaan… (Ja mä kun kuvittelin olevani se, joka heti tyrkkää muksua hoitoon muille. Ehh.)
• Muutenkin on tullut sosiaalisemmaksi eikä ujostele uudessa tilanteessa enää yhtään niin kauaa. Eroahdistus vaikuttaisi siis olevan hiipumaan päin, huh!
• Auttaa mielellään pyykkäämisessä. Pesukoneen käynnistäminen on mahtavaa (ja luukkuun voi työntää päänsä sekä huutaa pyykeille :P), mutta sitäkin kivempaa on pyykkien ripustaminen. Tai no, puhtaiden pyykkien ottaminen pyykkikorista ja levittäminen lattialle. Välillä sentään ojentaa niitä ripustettavaksikin.
• Kaikenlainen avaaminen on pop: vetoketjut, tv-tason ovet, Componibilin lokerot jne. Keittiön laatikoita yrittää saada auki, mutta niissä on (onneksi!) vielä vastusta.
• Lelukori saa välillä olla pitkään rauhassa, kun neiti käpistelee about kaikkea muuta. Kielletyt asiat tietysti houkuttelevat eniten ja äidistä tuntuukin monesti, että ei on yleisin sana mitä päivisin tulee sanottua.
• Tykkää sellaisista nupillisista palapeleistä, joskin lähinnä vain viskoo paloja ympäriinsä. Mauri Kunnaksen purkkipyramidi jatkaa suositaan, samoin kylpylelut ja niiden kassi (koska vetoketju). Sai Primo-legoja lainaan, mutta ei yllättäen ole ollut erityisen kiinnostunut niistä.
• Kirjoja selaa edelleen monta kertaa päivässä ja on alkanut myös “lukea”. Vähän siinä vanhempia naurattaa, kun mini istuu kirjakasan keskellä ja kääntelee sivuja blaa blaa blaa blaa (no siltä se kuulostaa!) selityksellä säestettynä. :D
• On ruvennut etenemään polvillaan, siis pystyasennossa kuten kävellessä mutta jalkapohjien sijasta maassa on polvet. Vauvasirkuksen ohjaaja totesi, ettei ole vauvajumppavuosiensa aikana nähnyt vastaavaa liikkumistapaa.
• Nukahtaa useimmiten omaan sänkyynsä; tosin toisen vanhemman pitää olla lähellä ja nukuttamisrumbassa menee monesti toista tuntia. Yöt sujuvat vaihtelevasti, välillä herää vain kahdesti ja äitikin saa välillä jopa 4 h unipätkän…
• Päiväunet ulkosalla sen sijaan menevät yleensä aina mukavasti ja tyttö vetelee hirsiä vaihtelevasti 2-4 h päivällä + noin tunnin vielä alkuillasta.
• Ruoka on maistunut huonommin. Yhdessä vaiheessa mikään lämmin ei uponnut, paitsi se lemppari eli puuro. Porkkana maistuu suunnilleen aina, tomaatti (tai mikään tomaattipohjainen) taas tuntuu olevan ihan blääh.
• Toki lattialta pitää sitten napostella kaikki mahdolliset muruset, joista suurin osa on kissanhiekkaa… Naminam! No, pinsettiote ainakin on kehittynyt varsin hyväksi.
• Flunssaisen syksyn jälkeen sairastelu on helpottanut ja nyt on menty useampi viikko ilman räkätautia. (Kopkop vaan, ettei taas iskisi kun menin mainitsemaan.)
• Hammasmäärä lisääntyi pian 10 kk päivän jälkeen, kun 8. nökö tuli viimein läpi. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että alhaalle olisi tulossa jo poskihampaita… Ilmeisesti niitä myös saa pusertaa pidempään, että saa nähdä koska täällä alkavat yöt mennä paremmin.
• Päivisin kotona on edelleen kestovaipat käytössä, yöllä ja reissussa Muumi-kertikset. Päikkärivaipaksi on viime aikoina laitettu kertis, kun keston (läpimärän sellaisen) kanssa tuntui heräävän aina ennen aikojaan.
• Vaatteista on pääasiassa 74 käytössä, pienimpiä tosin on laitettu syrjään ja lisäksi 80-kokoisia otettu käyttöön. Olisi mielenkiintoista tietää missä senttimäärässä mennään, ehkä täytyy yrittää mittausta kotioloissa vielä ennen 1-vuotisneuvolaa.

Päässä kypsyi jokin aika sitten ajatus uuteen ulkoasuun ja muutamana päivänä naperon uniajat menivät projektin parissa äheltäen. Ihan hyvin siihen nähden, ettei meidän huushollissa ole viime aikoina paljoa öisin nukuttu… Kuitenkin myöhään perjantai-iltana leiska alkoi näyttää siltä kuin piti ja pystyin jättämään sen julkiseksi. Tuntuupa pitkästä aikaa mukavan freesiltä blogata! Isommat muutokset vaativat selkeästi nykyään enemmän aikaa, sillä edellisestä kerrasta oli jälleen lähemmäs vuoden verran aikaa – siinä missä ennen värkkäilin leiskan parissa useammankin kertaa vuodessa. Toki myös koodaamiseen käytössä oleva aika on suhteellisen rajallista, ainakin tällä hetkellä.

Nyt kun vertaa tätä uutta layoutia tuohon vanhaan, niin perusperiaate pysyi hyvinkin samanlaisena. Mitä nyt valikko ja widgetit seilaavat osittain uusille paikoille sekä yleisilme on pehmeämpi värivalintojen ansiosta. Suurin muutos taitaa olla valikon sisällössä: luovuin arkistosivusta ja tilalle tuli yhteydenotto (johon olisi tarkoitus lisätä myös lomake), minkä lisäksi info-osuus jakautui kahtia bloggaajaesittelyyn ja blogi-infoon. Tekstejä pitäisi vielä päivittää, kun en ehtinyt käydä niitä läpi muuta kuin pikaisesti.

Fonttien suhteen on pienimuotoinen ongelma: ainakin mun testaamilla Windows-koneilla tekstit näyttävät ihan kaameilta! :( Vanhalla läppärillä jopa niin hirveiltä, ettei sanoista meinannut saada edes selvää. Kyllä ottaa päähän, Macilla ja kaikilla kokeilemillani mobiililaitteilla homma kuitenkin pelittää oikein mallikkaasti. Ärh. Hihkaiskaa mieluusti kommenttiboksiin mikä tilanne teillä on ja erityisesti minkälaisella kokoonpanolla (laite + selain) katsotte, niin jospa tästä saisin kehiteltyä jonkinlaisen ratkaisun.

Viikot ne vain jatkavat katoamistaan, kohta se on joulu taas… Ei vaiskaan. Tosin ensi viikolla tulee puoli vuotta siitä, kun pirpana saapui täydentämään perhettämme – että joo, kyllä se aika menee nopeasti! Mies aloitti tuossa taannoin tekemään pelkkää yövuoroa, mikä luonnollisesti muutti myös vauvan ja mun arkielämää. Jonkinlainen rytmi tuntui vähän jo muodostuvankin, mutta tällä viikolla on taas mennyt hommat pipariksi. Hammas (tai hampaat) tekee likasta yleiskärttyisän ja lisäksi nukkumisen kanssa on ollut hankaluuksia, mutta eiköhän se tästä pian helpota. Toivottavasti. No, ainakin puoliskolla alkaa kesäloma ja pääsemme pitkästä aikaa koko perhe tekemään muutakin kuin lojumaan kotosalla.

Viikko 26: Kikkailua zoomin ja sen makro-ominaisuuden kanssa.

Viikko 27: Joutsenperhe Muumimaailman rannassa. Tui tui!