AvainsanaMuutoksia

En ole koskaan tainnut jakaa kuvia kodistani mihinkään julkisesti, LiveJournalin puolelle kyllä mutta se onkin aina ollut friends only. Täysin off topic: aika jännä miten sinne kirjoittamiseni on hiipunut aivan kokonaan – viimeksi olen päivittänyt journalini viime vuoden joulukuussa ja sitä edeltäväkin kerta oli lähes vuotta aiemmin. LJ tuntuu olevan suhteellisen hiljainen paikka muutenkin nykyään, ja kotimaan kielellä kirjoittaminen vain on niin paljon helpompaa ja monimuotoisempaa. Rakastan sitä, miten suomen kielessä asian voi usein kertoa niin monella eri tavalla ja sanalla!

Asiaan. Räpsittyäni kasan kuvia ensimmäisen yhteisen kotimme vuokrailmoitusta varten ajattelin vilauttaa muutaman täälläkin. Tervetuloa siis meille!

Tällainen on näkymä, kun ovesta astuu sisälle. Nurkan takana oikealla on keittiö.

Vas. Pieni mutta toimiva eteinen. Ja mun perintölipasto! ♥
Oik. Keittonurkkaus, pieni mutta toimiva sekin (kunhan ei ole kahta kokkia hääräämässä).

“Hinttivitriinin” takana aukeaa olohuone: vuodesohva, mun työpöytäni sekä vasemmalla tv-taso ja ruskea iso Expedit-hyllykkö. Olohuoneesta on myös käynti parvekkeelle, joka on ISO ja josta näkee kivasti yli kaupungin kattojen.

Makuuhuoneen täyttää sänky ja miehen työpiste. Yksi seinä on kokonaan kaappeja, jotka syövät sisuksiinsa kaikki meidän vaatteet ja vähän muutakin tavaraa.

Kylpyhuone on vähän turhankin iso, mutta eipähän ainakaan ole koskaan ollut ahdasta. Saunaa meillä on lämmennyt näiden parin vuoden aikana yhteensä ehkä kymmenen kertaa, tulee turhan kuumat paikat kun kämpässä muutenkin on aina vähintään +23°C. Myös talvella – pattereita me ei olla koskaan pidetty päällä. o_O

Että tällaiset 46 neliötä meiltä on tähän saakka löytynyt, näyttääkö sellaiselta kuin voisi blogin perusteella luonani olevan? Tulevassa kodissa on neliöitä mukavasti kaksikymmentä enemmän, keittiö erikseen ja lisäksi vielä yksi ylimääräinen makuuhuone (josta tulee työhuone). Erona nykyiseen on myös se että 5. kerros vaihtuu ensimmäiseen, ei sentään aivan maan tasalla mutta kuitenkaan ei tarvitse hissiä käyttää. Muuttokamojen kantamisen ajattelisi ainakin olevan paljon helpompaa, todellisuus selvinnee ensi viikolla kun päästään roudaamaan tavaroita.

+ bonus: meidän possupino on vähän kasvanut. Pikkuinen Angry Birds -possu tarttui tosiaan mukaan laivalta, isomman kruunupäisen palleron kanssa-asuja toi kerran mulle yllätyksenä. Possufani on helppo ilostuttaa pienelläkin jutulla. ;)

Tämä on ollut kummallinen viikko.

On tapahtunut niin paljon kaikkea, tai ainakin siltä tuntuu. Onkohan oikeasti tapahtunut yhtään mitään? Päivät ovat kadonneet johonkin, havahduin tänään siihen että huomenna on jo perjantai. Taas vaihteeksi. Viikko on mennyt tiiviisti töiden parissa, niitä tehden ja ne ajatuksissa. Kävin pitkästä aikaa työhaastattelussa, sanomalehdestä oli aiemmin osunut silmiin mielenkiintoinen ilmoitus ja viime tingassa päätin laittaa hakemuksen menemään. Yllätyksekseni sain kutsun haastatteluun, ja sitten vielä seuraavaankin vaiheeseen.

Kuinkas kävikään, mulle tarjottiin elämäni ensimmäistä kuukausipalkallista työpaikkaa! Se on toki vain määräaikainen, mutta kuitenkin. Olin aika äimänä kun soittivat asiasta, jotenkin haastattelusta oli jäänyt sellainen fiilis etten ollut ihan sitä mitä haettiin. Uusia ympyröitä, ihmisiä ja haasteita kuitenkin siis tiedossa. Ja mikä parasta, on pakko oikeasti lähteä joka päivä pois kotiseinien huomasta ja lisäksi saa laittautua! Tehdessäni duunia kotosalla en todellakaan vaivaudu laittamaan päälleni kotirytkyjä kummempaa, joten kaikkia kivoja vaatteita on oikeastaan aika ikävä. (Tottakai voisin kotonakin pukeutua kivasti, mutta olen aina ollut enemmän kotona kotivaatteet -ihmisiä enkä oikein osaa muuttaa sitä…)

Avopuoliskolla on myös tiedossa työhaastattelu, pelkkään kesätyöhön tosin, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Herra on sen verran pitkään ollut työkkärin listoilla (vaikkakin välissä melkein vuoden oman alan lisäkoulutuksessa) että todellakin ansaitsisi jo löytää töitä. Täällä ollaan peukut taivasta kohti siis ja toivotaan parasta.

Mitäs muuta vielä. Niin no verhoilukurssia ainakin! Viime viikonloppu vierähti taas maalla verhoilun merkeissä, kuten kuvista voi ehkä päätellä. Äiti aloitti jo uuden tuolin parissa, kun sai edellisellä kerralla jonkun vanhan projektin (eli tuon kuvissa purkautuvan tuolin parin) valmiiksi. Oman projektini sain nyt siihen vaiheeseen, että toiseen ehdin vielä viimeisen tunnin aikana kiinnittää osan istuinkangasta. Huhtikuun alussa viimeisenä verhoiluviikonloppuna sitten pitäisi saada kankaat ojennukseen kumpaankin tuoliin, kotiviimeistelyksi jää ainoastaan käsinojapuiden käsittely.

Kankaaksi valikoitui lopulta pitkien pähkäilyjen jälkeen oranssi, sittenkin vielä kesti valkata se juuri oikeansävyinen oranssi. Kuvassa väri ei ihan näytä siltä kuin oikeasti, kun tuo tuoli kylpee auringonvalossa, mutta siis aika kirkas oranssi se on. Sopii täydellisesti mun opiskeluaikoina hankkimiini Marimekon valkomustaoransseihin Ystävät-verhoihin. ♥ Oranssi on myös yksi niistä harvoista väreistä, josta puoliskokin tykkää. Kehuja tuli tuosta kankaasta, hyvä niin.

Säät alkavat jo olla syksyisiä, paahtava helle on enää muisto eivätkä sadepäivät ole mikään harvinaisuus. Mä ainakin olen täysin valmis syksyyn, itse asiassa odotan jo että saisi heittää enemmän vaatetta päälle eikä öisin olisi trooppisen kuuma. Tosin tässä kerrostalossa on järkyttävän kuuma ympäri vuoden – kiitos taloa pääasiassa asuttavien eläkeläisten, jotka tahtovat pitää peruslämmön reippaasti yli kahdessakympissä…

Että saisi alennusmyynneistä hankitun harmaan nahkatakin käyttöön, voisi kietoa huivin kaulaan sekä sujauttaa jalkaan solkinilkkurit tai pääkallomaiharit ja unohtaa täysin sandaalit ynnä muut kesäkengät. Että voisi illan pimennyttyä valaista kodin kynttilöin ja himmein pikkulampuin ja fiilistellä vuodenaikaa teekuppi kädessä maailman parhaalla sohvalla oman kullan vieressä.

Että haistaisi syksyn tuoksun.

Syksy on ehkä kaunein vuodenaika valokuvauksen kannalta, vähän samalla tavalla kuin kevätkin. Joskus tekisi mieli kuvata alati muuttuva maisemaa joka päivä, koska jokaisena päivänä tulee esiin jotakin uutta ja kaunista. Keväällä maasta puskevat kasvit ja hennon vihreät silmut puissa saavat hymyn huulille kauppareissulla, syksyllä puiden väriloisto ja pimenevät illat ovat kauneinta sinä hetkenä.

Tässä muistikuvia mun elämän kuudesta edellisestä syksystä.

23.9.2004 Kun tultiin Paimiosta pappaa katsomasta, viimeisen kerran.

7.10.2004 Ensimmäinen syksy Jyväskylässä.

9.10.2004 Hyvästit mammalle ja pappalle.

12.10.2004 Päivävisiitti Lappeenrantaan.

13.9.2005 Toinen syksy Jyväskylässä, kiva kämppä ja vielä kivempi kämppis.

1.9.2006 Kolmas syksy Jyväskylässä alkamaisillaan.

3.10.2006 Sinä syksynä ahdisti usein.

7.10.2006 Onneksi oli ystävät ja perhe ja opiskelut.

23.10.2006 Viimeinen vuosi, jolloin iskä viljeli sokerijuurikasta.

12.10.2008 Armeija, aliupseerikurssi, lukemattomat (sateiset) leirit.
Järjettömästi kaikkea uutta, paljon mahtavia ihmisiä.

19.9.2009 Nightwishin konsertti Helsingissä.

11.10.2009 Siskon kanssa kahvilla/kaakaolla Cup & Pintissä.

20.10.2009 Ensimmäinen syksy kullan kanssa saman katon alla.

20.10.2009 Uusi objektiivi oli todellinen rakkauspakkaus.

(Syksyllä 2007 ja 2008 kuvasin todella vähän, siksi niistä ei myöskään löytynyt sopivaa kuvamateriaalia.) Mitä tuleva syksy tuo tullessaan, sitä en vielä tiedä. Tähän saakka jokainen syksy sitten lukiosta poispääsyn jälkeen on tiennyt jonkinlaista muutosta mun elämässä, mutta tänä vuonna sellaista ei ole tiedossa. Tavallaan se hieman ahdistaa: jumitanko paikallani? Suunnitelmia tulevaisuuden varalle on jo tehty, tai ehkä ne ovat vielä enemmänkin haaveita. Toivottavasti toteutuvat.

The xx – xx [2009]

Vihdoinkin se on täällä, nimittäin mun uusi digijärkkärini! Vanha D70s pääsee nyt ansaitulle eläkkeelle, kestihän yhteinen taipaleemme kuitenkin noin kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta sekä 26 000 ruutua. Uusin perheenjäsen on D70s:n isoveli, runsas puolitoista vuotta sitten julkistettu D90. Iän takia pohdiskelin juuri tämän rungon hankintaa useamman kuukauden, mutta Nikon ei inahtanutkaan uusien järkkärimallien suuntaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei ollut turha ostos mulle – sen verran paljon enemmän D90 sisältää kaikkea kuin kesällä 2006 ostettu D70s.

Kooltaan D90:n runko on hieman D70s:n runkoa pienempi ja kevyempi, selkeästi suuremmalla näytöllä tietysti. Takana olevat namiskat on saatu järkevämpään järjestykseen ja ylimääräinen hukkatila on hävinnyt kehityksen mukana, mikä ei ole ollenkaan hullumpi juttu. Olin ensin kahden vaiheilla hankkiako pelkkä runko vaiko joku zoomillinen paketti, vanhan kameran kittilinssihän sai viime syksynä käsittelyn vihaiselta kukkaselta ja sen jälkeen olen käyttänyt lähes koko ajan silloin ostamaani 35-millistä kiinteäpolttovälistä objektiivia. Rajalassa oli onneksi paketteja mistä valita ja mukaani lähti 18-105mm ƒ/3.5-5.6 VR -zoomilla varustettu paketti. Tuntuu muuten todella oudolta käyttää zoomia pitkästä aikaa!

Jossain vaiheessa D70s:n jälkeen Compact Flash -muistikortti on vaihtunut Secure Digitaliin, joita markkinoilla on myynnissä jo todella nopeita suurella kapasiteetilla. Itse päädyin myyjän suosituksesta SanDiskin Extreme HD Video SDHC -korttiin, johon mahtuu 16 GB:n edestä tavaraa. Vanhassa kamerassa kortin kapasiteetti oli hurjat 2 GB ja hintakin silloin 2006 monta kymppiä enemmän kuin tämä 16-gigainen pikkukaveri nyt kustansi.

Testikuvia olen napsinut vasta muutaman, tämän postauksen kuvat kaikki ovat D70s:llä otettuja. Kunhan nyt vain aurinko tulisi taas täälläkin suunnalla esiin, valoisuus on niin paljon inspiroivampaa kuin tällainen sateinen harmaus. Viikonloppuna on tiedossa mukavaa häppeningiä, joten siellä viimeistään uusi kamera pääsee ensimmäistä kertaa tositoimiin.

Lähti kuin telkkä pöntöstä, sanotaan. Niin tapahtuu tälle blogille tässä kohtaa, Eilisestä on ikuisuus unohdetaan ja suunnataan katse kohti uusia tuulia. Kiitoksia lukijoille kuluneesta vajaasta parista vuodesta, toivottavasti tapaamme jälleen uudessa osoitteessa! Mahdolliset kirjanmerkit on suotavaa päivittää saman tien, sillä tämä osoite lakkaa toimimasta aivan näillä näppäimillä.

Ajastaika