AvainsanaMuutoksia

Kesä 2014 oli siinä. Toisaalta pitkä, toisaalta hujauksessa ohi. Paljon kaikkea häppeningiä, vaikka välillä tuntui ettei tapahdu mitään. Ensin oli lämmintä, sitten pirun kylmää, sen jälkeen hurja helleputki, lopuksi viileää ja sateista. En ehtinyt tehdä kaikkea mitä alkukesästä ajattelin, mutta niinhän se aina menee. Ehdin kuitenkin etsiä läjäpäin geokätköjä, juhlia kolmekymppisiäni, olla autossa monta tuhatta kilometriä, nähdä uusia paikkoja, matkustaa museojunalla, käydä kesäteatterissa. Syödä hyvin, loikoilla porukoiden uima-altaalla, nauttia kesästä. Meillä hajosi auto ja tilalle tuli uusi. Luoksemme muutti muutamaksi kuukaudeksi hoitokissa, josta saattaa tulla pysyvä perheenjäsen.

Ei mikään hullumpi kesä siis.

Mennyt kesä oli erilainen edeltäjiinsä verrattuna, mutta ehkä se olen minä itse joka on muuttunut. Ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu jotenkin kovin aikuiselta. Ja ensi kesänä kaikki vasta onkin erilaista, kun perheemme on kasvanut yhdellä. Aika hurjaa, mutta myös varsin jännää ja kiinnostavaa. Vaan sen näkee sitten – seuraavaksi kuitenkin on aika antaa vuoro syksylle. ♥

(Kaikki kuvat Instagram-feediltäni kesän ajalta, isommaksi klikkaamalla.)

Meille kävi lomalla hieman köpelösti: oltiin menossa maalle ja aika pian 8-tien alkajaisiksi autosta kuului järjetön poksahdus. Kuin olisi ajanut sorakasaan, paitsi että mies ehti nähdä taustapeilistä tielle lentelevän palasia. Matka päättyi siihen ja jatkui vasta hinausauton tultua apuun, onneksi sentään pääsimme kyydissä määränpäähän. Huoltamon tuomio oli, jotta moottori vaihtoon mikäli autolla tahtoo vielä ajaa – kiertokanki oli tullut moottorista läpi ja pudonneet osat olivat moottorin nurkasta, jossa nyt on ammottava reikä. Että näin. Vuoden sisään kolmas remontti, kun viime syksynä meni kytkin ja toukokuussa jouduttiin uusimaan kannen tiivisteet; yhteensä hintaa kertyy epäilemättä enemmän kuin auton arvo on.

Ei siitä ole edes neljää vuotta vielä, kun Havu tuli taloon. Kilometrejä on kertynyt varsin maltillisesti ja pääpiirteittäin kaikki on toiminut, mutta jostain syystä stoppi tuli tässä kohtaa. Nyt on kovassa pohdinnassa mitä seuraavaksi, Havua ei ehkä meille kannata korjauttaa mutta joku kottero pitäisi olla, jotta mies pääsee talvella kulkemaan töihin. Vaan millainen?

Mies on sitä mieltä, että panostetaan vähän eikä hankita mitään superedullista. Ehdottomasti 5-ovinen ja ainakin ilmastointi, penkinlämmitykset sekä vakionopeudensäädin pitäisi olla. Ei ihan pieni muttei mikään valtamerilaivakaan. Tavaratilaa tulisi olla niin että kyytiin saa kivasti vaunut ym. lapsiperheen roinat (juu-u, sellainenkin projekti tässä on parhaillaan menossa) ja sen myötä toki ISOFIX-kiinnitys olisi jees. Ranskalaisia tuskin tähän talouteen enää tulee, Volkswagenia kaikki tuntuvat kehuvan ja henk. koht. olen vuosia himoinnut uudenmallista Honda Civiciä. Miksi pitää olla niin paljon erilaisia vaihtoehtoja? Onko se vain tuurista kiinni, sattuuko kohdalle toimiva yksilö vai onneton maanantaikappale? Ehdotuksia em. kriteerit täyttävästä, kohtuuhintaisesta autosta otetaan mieluusti vastaan!

Toukokuu humahti ohi ihan huomaamatta, ihan hurjaa että huomenna on jo “virallisesti” kesä! Kulunut kuukausi oli täynnä tapahtumaa, tänään viimeisenä päivänä vielä juhlittiin suvun kahta tuoreinta ylioppilasta koleahkossa kevätsäässä. Jouduinpa itsekin kaivamaan valkoisen lakkini naftaliinista ja painamaan sen päähäni kuvaussession merkeissä, kun mummi halusi kynnelle kykenevät jälkeläisensä lakit päässä kuvaan. Omista juhlista on vierähtänyt jo 11 vuotta, kieltämättä paljon on elämässä tapahtunut sen jälkeen. Lisäksi mulla on edessä nyt viimeiset pari viikkoani kaksikymppisenä ennen kuin siirryn seuraavalle vuosikymmenelle, se vasta hullulta tuntuukin.

Pyhä tarkoitukseni ei ollut suinkaan päivitellä ajan kulumista, vaan vinkata (sekä laittaa itselleni muistiin) eräästä mainiosta teestä, josta on muodostunut yksi ehdottomista lemppareista. Olen vihreän teen ystävä ja helsinkiläisen Théhuoneen Sencha 8 on ehkä parasta vihreää teetä mitä olen juonut. Listan mukaan se sisältää senchaa, genmaichaa, karpaloa, punaisia ja keltaisia ruusunnuppuja, ruusun terälehtiä, aromia sekä krysanteeminkukkia; maku on mielestäni kepeä ja aina yhtä toimiva. K-serkku tätä mulle joskus antoi olikohan se nimipäivälahjaksi ja sille tielle jäin, pakko aina hankkia lisää kun paketti on tyhjentynyt.

Tällä viikolla tapahtunutta: sain vihdoinkin päivitettyä 4-vuotiaan iMacini tähän päivään. Hankin pari lisäkampaa muistia sekä taskukokoa olevan ulkoisen kiintolevyn (varmuuskopiointia varten) jo joulun aikaan, mutta tietyissä asioissa saamattomana ihmisenä varsinainen työ jäi tekemättä kun ei kerran mikään tulenpalava hätä ollut. Turhaa vitkuttelua tiki, varsinkin kun koko hommassa meni ainoastaan muutama tunti. Vaan kyllä nyt kelpaa datailla! Ursulan muisti kasvoi 4 gigasta 12 gigaan ja käyttöjärjestelmä päivittyi Snow Leopardista parin version yli uusimpaan Mavericksiin (joka vieläpä oli ilmainen). Isoin muutos taitaa olla hiiren uusi skrollaustapa, mutta parin illan jälkeen siihenkin alkaa tottua.

Uudet tuulet puhaltavat myös valokuvien käsittelyn puolella, sillä otin käyttöön Adobe Lightroomin (sekin odottanut joulusta asti). Sen suhteen on havaittavissa vielä pienoista hapuilua, sen verran erilainen ohjelma kuin aiemmin käyttämäni Photoshop ja kaverit. Harjoittelin puolentoista viikon takaisen Tampereen visiitin kuvilla ja tuollaista jälkeä onnistuin saamaan ohjelmasta ulos, kiitos Presetrin ilmaispresettien. Ihan jees, tykkään kovasti tuollaisesta vähän-muttei-liian jännästä meiningistä kuvissa. Seuraavaksi suunnitelmissa on ottaa haltuun RAW-kuvat ja jatkaa niillä Lightroomiin tutustumista, tähän asti kun olen paukuttanut pelkkää jpg-kuvaa. Elämme jännittäviä aikoja! :D

Kuvauskalusto: Olympus OM-D E-M5 + M.ZUIKO DIGITAL 17mm 1:2.8 Pancake

The Sounds – Weekend [2013]

Tänään maanantaina…

• jaksoin nousta ajoissa, niin että olin vähän ennen seitsemää töissä.
• olen napsinut pitkästä aikaa päivä kuvina -materiaalia blogiin.
• korkkasin uudet toimistopopot käyttöön.
• kirjoittelin tulevan kesälomareissun päälinjoista S:n kanssa.
• poljin puolet kotimatkasta sateessa (mut hei: +6°C!).
• ostin uuden objektiivin ja iloitsin lisää kevyemmästä kameravarustuksesta (aiheesta tulossa lähipäivinä lisää).
• heiluin imurin kanssa oikein urakalla. Kyllä nyt on puhdas koti!
• olen huokaillut, että verojuttujen kanssa pitäisi taas painia muutaman viikon sisään.
• inspiroiduin taitavien valokuvaajien tuotoksista – ne potkivat omankin hanurin liikkeelle ja kuvaamaan lisää.
• pääsen pujahtamaan puhtaisiin lakanoihin, oi onnea. ♥

Inspiraatiota tuntuu tällä hetkellä riittävän vähän kaikkeen, tuttua settiä näin valon lisääntyessä. Työ kuitenkin häiritsee vapaa-aikaa sen verran tiukasti, ettei juttujen toteuttamiseen harmikseni riitä aikaa millään. Yritän opetella nukkumaan kunnon yöunia, joten illat lyhenevät väkisinkin sen pari tuntia, mutta ehkä mä tästä opin myös hallitsemaan ajankäyttöäni paremmin.

Yllä oleva kuvasetti on viikon takaa sunnuntailta, jolloin päädyin sattumalta Moikoisiin ja siellä geokätköjen perässä osuin rannalle ihastelemaan sumuista merta. Alan olla sinut uuden kameran kanssa ja tänään hankitun kakkulan kanssa suhde epäilemättä vain syvenee. Ei taida enää mennä pitkään, kun edellinen sotaratsuni saa jatkaa matkaansa eteenpäin… Mutta siitä aiheesta tosiaan lisää tuonnempana.