AvainsanaOdotus

Vuosiluku saatiin onnistuneesti päivitettyä seuraavaan enkä päätynyt synnärille vanhan vuoden puolella, peukku sille. Alkuillasta alkoi tosin olla varsin mielenkiintoisia tuntemuksia ja ehdin miettiä tuleeko yöllä lähtö, mutta ei sentään – yhtenä pakettina täällä ollaan edelleen. Olo on tänäänkin kyllä ollut vähän kummallinen, joten saa nähdä kuinka pitkään tässä saadaan vielä odotella ennen kuin aika on kypsä. Ensi viikolla se the päivämääräkin jo koittaa, ettei sen puoleen. Hurjaa ajatella, että tämän kuun aikana meille tulee vauva!

Eilen oli pakko käydä bloggaamisen lomassa ikuistamassa, kun aurinko värjäsi taivaan viimeistä kertaa vuonna 2014. Aikamoinen vuosi se olikin, vaikkei se ehkä blogissa näkynyt. Oikeasti, mua ihan nolottaa miten surkea bloggaaja olin vähän läpi vuoden suunnitelmistani huolimatta. No, jospa asia korjaantuisi tänä vuonna? Palaan viime vuoteen erikseen koontipostauksilla tuttuun tapaan, näin äitiyslomalaisena olen kerrankin jopa ehtinyt aloittaa urakan.

Vuotta vaihdoimme tosiaan maalla ystäväperheen hoteissa. Samalla kaavalla mentiin kuin useampana edellisenä vuotenakin (2013/2012/2011/2010) eli ruokaa, saunaa ja muutama raketti lapsen iloksi. Illan menyy käsitti tällä kertaa nachohässäkkää, jota emme ole tehneet kotona pitkään, pitkään aikaan. Omaan kasvisversiooni heitin nachojen lisäksi papusekoitusta, salsaa, juustokastiketta, creme fraichea, Aura-juustoa sekä tuoretta ananasta; lautaselle toki myös guacamolea kylkeen. Ja hyvää oli! Kuohuvaa emme lopulta korkanneet lainkaan, jouluna saamani Lehtikuohukin jäi juomatta kun ei vain tehnyt mieli. Teimme ehkä myös ennätyksen siinä, että painuimme koko sakki pehkuihin yhteen mennessä – vanhuus ei tule yksin. ;)

Tänään aamupalan jälkeen pyörähdimme vielä meillä kotikotona ennen kuin suuntasimme takaisin kaupunkiin, siskon porukkakin oli selvinnyt aatosta suurin piirtein ehjänä. Vastikään 14 vuotta täyttänyt kissarouvamme Dharma hyöri paikalla myös, ehti hetken koisata mun sylissä sohvalla ja kotvan kuluttua löytyikin jo patsastelemasta terassin pöydällä. Kamera kun sattui olemaan sopivasti hollilla, sain napattua rouvasta vähän kuin synttäripotretin.

Kuningasidea – Nimi on enne [2014]

Joulukuu on pyörähtänyt käyntiin ja vuosittainen karkkilakkokin jo reippaasti voiton puolella, joten eiköhän ole viimeinen aika värkätä jonkun sortin toivelista aattoa ajatellen. Yksi jouluinen traditio tämäkin, toivekollaasia on meinaan väännetty lähes jokaisena jouluna blogin (myös edellisen) olemassaolon aikana: 2013, 2012, 2011, 2010 ja 2009. Hauska selata männä vuosien toiveita näin jälkikäteen ja huomata, miten monista jutuista tykkään edelleen. Monet toiveet ovat jääneet vain haaveen asteelle, mutta haitanneeko tuo – haaveilu ei maksa mitään ja on sitä paitsi ekologista. :)

Joulun 2014 suurin toive on epäilemättä se, että keittiöremontti tulisi valmiiksi ja saisimme korkattua suunnittelemamme Kvik-keittiön käyttöön. Keittiöön sopisi Muuton Silent-maljakko kauniin harmaana, koti kun kaipaa kipeästi piristystä leikkokukkien muodossa. Makuuhuoneeseen taas kelpuuttaisin mieluusti harmaat pellavalakanat, merkillä ei niin väliä. Henkilökohtainen garderobi tuntuu varmasti kuin uudelta mahapallon kadottua, raskauskilojen sulamista odotellessa voisin verhota itseni with love Sanna Hopiavuoren kivan epäsymmetriseen Dahlia-mekkoon, johon kuuluu myös kierrätysnahkavyö. Olalle kelpaisi heittää Marimekon klassikko-olkalaukku ruskeana nahkaversiona, se toimisi varmasti myös hoitolaukkuna tarpeen vaatiessa. Kameraan ottaisin innosta puhkuen hieman objektiivipäivitystä: M.ZUIKO DIGITAL ED 12‑40mm 1:2.8 olisi unelmien täyttymys, mutta käyttöä olisi taatusti myös huomattavasti edullisemmalle M.ZUIKO DIGITAL 45mm 1:1.8 -linssille. Ensi vuoden menot ja häppeningit tahtoisin kirjata Lahden Muotoiluinstituutin valokuvausopiskelijoiden tekemään Yhdessä 2015 -kalenteriin, joka näyttää tänä vuonna ihan älyttömän hyvältä.

Onko teillä lahjatoiveita ja jos niin minkälaisia?

(Kuvat: Kvik, Finnish Design Shop, H&M, with love Sanna Hopiavuori, Olympus, Yhdessä 2015.)

Huhtikuu humpsahti ohi ja näin ollen päättyi myös photo a day -haaste tältä erää. Jospa kesällä sitten ottaisi uusintakierroksen ihan kunnon kameran kanssa, muuten varmaan vierähtää taas vuosi kun seuraavan kerran muistan. Kuvausinnostus on edelleen kova, harmi vaan kun on niin paljon muuta että kuvaaminen jää väkisinkin jalkoihin. Kunhan nämä ovat paketissa, sanon kyllä tiukan ein kaikkeen paitsi valokuvaukseen liittyviin juttuihin.

Huhtikuu kuvin / päivät 21-30

Hauskasti osui tähän viimeiseen osaan valokuvausaiheisia kuvia parikin kappaletta. Päivän 22 kuvassa on nykyinen kalustoni, joka mahtuu huomattavasti pienempään tilaan kuin vanha setti. Alan uskoa, että vähempi parempi kamera-asioissakin – yhdellä valovoimaisella kiinteällä (25mm f1.8) ja yhdellä peruszoomilla (12‑50mm f3.5‑6.3) pärjää mun kuvaustyylillä jo pitkälle. No okei, zoomin voisi toki vaihtaa valovoimaisempaan 12‑40mm f2.8 PRO:hon, mutta toistaiseksi tyydyn tuohon edullisempaan versioon. Päivän 26 kuvassa taas kameran vieressä nököttää Olympukselta Instagramin kautta saatu avaimenperä, E-M5:n pienoismalli meinaan. Aika pähee!

Siinäpä se. Tsekkaa myös huhtikuu 2014 kuvin osat yksi ja kaksi.

Von Hertzen Brothers – Nine Lives [2013]

Maanantai, joulukuun ensimmäinen sellainen. Turussa ei ole lunta eikä todellakaan tunnu siltä, että jouluun olisi enää vain muutama hassu viikko. Pitäisiköhän kirjoittaa joulupukille? En tosin tiedä mitä toivoisin, tavaraa on jo vähän liiaksikin. Remontin valmistumista, naurun täyteisiä hetkiä rakkaiden kanssa, uusia elämyksiä ja kokemuksia. Kaikkea sellaista mikä ei täytä nurkkia lisää.

Mieleni on ollut viime aikoina jokseenkin myllerryksessä. Suurin piirtein siitä hetkestä asti, jolloin huipuista huipuin esimieheni töissä kertoi lähtevänsä. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun tuo työpöytä nökötti paikallaan yksinäisenä, vailla istujaa sen äärellä. Muutos sai myös mut miettimään elämääni, erityisesti työ- sellaista. Se on loppujen lopuksi todella iso osa arkea, kun toimistossa kuitenkin istuu monen monta tuntia joka ikinen viikko.

Olen jämähtänyt nykytilanteeseen, vaikka pestini oli tarkoitus kestää vain joitakin kuukausia. Pidin työstäni ja olin tottakai iloinen saadessani vakipaikan. Nykyään tuntuu enemmänkin siltä, että vuosien varrella hankittu osaaminen valuu hukkaan. Tiedän, että osaisin niin paljon enemmän sen sijaan, että nyt käyn ikään kuin puoliteholla. Aika on ehkä oikea, mutta paikka auttamattoman väärä mulle. Kaipaan työhöni haastetta, sitä että aivonystyrät on pakko laittaa liikkeelle. Ikävöin koodaamista, ongelmien ratkaisemista, onnistumisen tunnetta.

Pyörä on jo pyörähtänyt käyntiin, nyt vain odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Postauksen kuvat ovat iPhone-räpsyjä viime lauantailta Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston avointen ovien päivästä. Aika inspiroivia tuollaiset kankaanpainannan suojakankaat! Tuollaisen kun saisi kehystettynä seinälle, oijoi. Loppuun vielä menovinkki: kyseisen opinahjon vaatetusartesaanien Runway to Wonderland -pukunäytöksen pääsee näkemään myös Turussa tulevana torstaina. Tsekkaa lisätiedot ja mene ihastumaan, ehdottomasti yksi upeimmista muotinäytöksistä mitä olen nähnyt!

The Sounds – Weekend [2013]

Bloggausinto on viime aikoina ollut nollissa ihan puhtaasti siitä syystä, että melkein puoli vuotta sitten tehty ulkoasu tuntui niin kovin tunkkaiselta kesäpäivien valon keskellä. Kuukauden se näköjään otti ennen kuin pääsin tähän pisteeseen – kuvia ja postausajatuksia on tietysti rästissä vaikka kuinka. No, onneksi ihan kohta alkaa loma niin silloin ainakin ehtii kuroa kuulumisia kiinni.

Oli tuo edellinen leiska vaan niin tumma, siksi tästä uudesta varmaan tulikin niin överivalkoinen. Vaan kuvat näyttävät paljon paljon paremmalta kokovalkoista taustaa vasten, eikö vain? Täydellistä selaintarkistusta en vielä ehtinyt tehdä, mahdollisista probleemista sopii tuttuun tapaan raportoida kommenttilootaan. Kevyttä eroa on havaittavissa jo Chromen ja Firefoxin (Mac-versiot) välillä, uskallankohan IE:llä edes katsoa… Internet Explorer – tuo web-suunnittelijan ikuinen painajainen.

Tästä on hyvä jatkaa kohti unimaailmaa, palataan asiaan piakkoin!