AvainsanaOma blogi

Mulla on ollut hivenen huono omatunto blogin laiminlyömisestä, vaikka olenkin kautta aikain kirjoitellut tätä välillä tiiviimmin, välillä harvemmin. Ehkä se on sitä, että ideoita olisi kasapäin, mutta kun jokaisen postauksen tekemiseen tuntuu menevän pieni ikuisuus, ei oikein tahdo saada koneistoa edes käyntiin. Ja on kyllä myönnettävä, että viime vuoden kuvaprojektin päätyttyä kamera on saanut levätä laakereillaan turhankin paljon, ettei ole edes kuvia mitä postata. Nyt pääsiäisen pyhinä viimein aloittamani tavarankarsimisprojekti on sekin varsinainen aikasyöppö, vähän jo tuli mieleen oliko ihan pakko aloittaa se tähän väliin… Mutta kyllä vaan on mieli jotenkin kirkkaampi, kun kaappien sisältö selkiytyy!

Lapsi on vihdoin oppinut suurin piirtein nukkumaan yönsä ja mekin saamme viettää yön pimeimmät tunnit useimmiten omassa sängyssä sen sijaan, että pitäisi olla hytkyttelemässä tyttöä takaisin unten maille. Välillä toki tulee huonompia öitä, mutta pääsääntöisesti homma luonnistuu – huh! Eikä nukuttaminenkaan ole enää parin tunnin tuskallinen projekti, vaan toisinaan se on jopa ihan miellyttävä vartti, max. puolituntinen. Voisi siis sanoa, että kivasti menee nukkumisjuttujen saralla.

Paitsi että! Väsymys on meillä edelleen säännöllinen vieras, ihan vaan koska olemme miehen kanssa kumpikin huonoja menemään ajoissa nukkumaan. Niin typerää ja hölmöä ja urpoa ja ties mitä, mutta silti sama toistuu about joka ilta. Ja aamulla sitä on tietysti sitten aivan raatona, kun lapsi herä(ttä)ä siinä 6-7 maissa suunnilleen (tai miehen pitää herätä viiden jälkeen aamuvuoroon töihin). Usein aamulla noustessa vannon, että otan itsekin päiväunet sitten kun muksu nukkuu, mutta harvoin mua enää siinä kohtaa väsyttää – ja koska oma aika. Se ihana aika päivästä, jolloin on hiljaista, kukaan ei kaipaa mua ja voin istua koneen ääressä teemuki käden ulottuvilla. Se vain tuntuu monesti tärkeämmältä kuin lisäuni, päiväsaikaan erityisesti.

Ei tässä varmaan ole kuin kaksi vaihtoehtoa: käyttää enemmän tahdonvoimaa siihen, että menisi ajoissa unille tai sitten vain hyväksyä, että tämä on nyt tällainen vaihe, joka ei kestä ikuisesti. Taidan kallistua jälkimmäiseen ja lohduttautua sillä, että me emme todellakaan ole ainoita omien unien kustannuksella valvovia vanhempia.

(Kuvituksena random pläjäys Instagram-otoksia maaliskuulta, klik vaan isommaksi.)

Kovin on ollut hiljaista blogissa viime aikoina… Vieläkö siellä ruudun toisella puolella on joku? Kommentteja ainakin jätetään niin harvakseltaan nykyään, että mietin välillä höpisenkö vaan itsekseni täällä. Toisaalta näin somen kultakaudella vuorovaikutus tuntuu keskittyvän tykkää-napin painallukseen, niin ei ehkä ihme kun mulla ei sellaista nappulaa ole täällä koodattuna enkä ole koko blogia edes Facebookiin vienyt. On se välillä käynyt mielessä, mutta äh, en mä kuitenkaan jaksaisi olla niin some-aktiivinen… Vaunuhulluhommat vievät ison osan mun someajasta, joten eiköhän siinä ole ihan riittävästi. :D

Hmm, mitäs tänne muuten. Omat töihinpaluukuvioni alkavat selkiintyä ja lapsen hoitopaikkahakemus pitäisi hiljalleen tehdä; kesän tyttö saa viettää isin kanssa kotona, mutta syksyllä olisi edessä uudenlainen arki. Ai kamala, miten nopeasti aika menee! Enkös mä just vasta ollut synnärillä..? Onneksi mulla on sentään vielä pari kuukautta kotiäitielämää jäljellä, täytyy koittaa nauttia niistä täysillä.

Olemme myös pähkäilleet tulevaisuuden asumisasioita, maalle tekisi kovasti mieli vaan mistä meille sopiva tönö… Kaikenlaisia vaihtoehtoja on pyöritelty, mihinkään toistaiseksi päätymättä. Sillä välin voin keskittyä nykyisen kodin raivaamiseen, turhaa tavaraa tuntuu tupsahtelevan koko ajan jostakin esiin. Vaate- ja muut kaapit tekisi mieli setviä jälleen kerran eikä vihdoin käsiini löytänyt KonMari todellakaan helpota sitä hinkua, mutta yritän nyt ensin saada luettua opuksen ennen kuin käyn kaappien kimppuun.

Somesta vielä sen verran, että mulla kävi kerrankin mäihä ja voitin Biodellyn Fb-arvonnassa mahtavan tuotepaketin Nafhan luonnonkosmetiikkaa! Käytössäni on parhaillaan merkin silmänympärysvoide, jonka voitin joskus blogiarvonnasta, ja olen kyllä tykännyt, mutta harvoin raaskin kosmetiikkaan laittaa sen enempää euroja vaan tyydyn edullisempiin vaihtoehtoihin. Tosi kiva siis päästä testaamaan itselle uusia tuotteita, ties vaikka joku jäisi pysyvästi peilikaappiin.

Kosteuttava ja rauhoittava kasvonaamio
Kosteuttava ja rauhoittava kasvonaamio on ainutlaatuinen sekoitus kosteuttavia, rauhoittavia ja kiinteyttäviä ainesosia sisältäviä vaikuttaviaaineita. Rautayrtistä ja appelsiininkukista saatavat kukkaisvedet parantavat ihon rakennetta, kiinteyttävät ihon tukirakennetta ja raikastavat ihoa.
Tuotetiedot »

Pehmeä kuorintavoide
Ghassoulsavi yhdistettynä tammenkuorihiukkasiin puhdistaa ihon epäpuhtauksia ja poistaa iholta ylimääräisen talin. Samalla arganöljy, aloe vera ja vihreä tee suojaavat ja kosteuttavat ihoa jättäen sen pehmeäksi ja samettiseksi.
Tuotetiedot »

Arganiaöljy
Luomuarganiaöljy on ravitseva ja elvyttävä. Nafha Arganiaöljyn tehokkuus perustuu ainutlaatuiseen puristimeen, jonka uuttoprosessi säilyttää kaikki öljyn tehokkaimmat ominaisuudet. Nafhan Arganiaöljy tunnistetaan sen erinomaisesta juoksevuudesta, imeytymisestä sekä kultaisesta väristä. Ainutlaatuisen kylmäpuristusmenetelmän ansiosta myös Nafha Arganiaöljyn tuoksu on erittäin mieto ja miellyttävä.
Tuotetiedot »

Puhdistava kasvovesi
Kasvovesi sisältää toisiaan täydentäviä aktiivisia luonnollisia ainesosia. Sitruuna ja pomeranssi yhdessä kaktusviikunan kanssa ravitsevat ja pehmentävät herkkää ja ärtynyttä ihoa. Taikapähkinä ja sitruunaverbena auttavat parantamaan ihon rakennetta samalla, kun kaunokainen, hevoskastanja ja carob vähentävät ihon punoitusta.
Tuotetiedot »

Linkkien takaa löytyy tarkemmat tiedot, mä en klikkauksista hyödy millään tavalla. Biodellyä tosin voin suositella lämpimästi joka tapauksessa, se on meinaan ollut mun suosikkikauppa luonnonkosmetiikan suhteen jo pitkään. Kilpailukykyinen hintataso ja erinomainen valikoima, lisäplussana turkulaisuus. ;) Peruskosmetiikka mulla on lähes kokonaan luonnonkosmetiikkaa, meikkipuolta pitäisi vielä päivittää, mutta sillä ei kiirettä kun kotona ollessa tulee niin harvoin meikattua. Ehkä syksyllä sitten.

Jälleen kerran voisin päivitellä ajan vinhaa kulumista, mutta eiköhän sitä ole tehty jo ihan tarpeeksi… Postausideoita on kyllä jemmassa useampia, mutta ne ovat sen verran suuritöisempiä, että saa nähdä milloin ehdin niitä näpytellä julkaisukelpoiseen kuntoon. Olisi kiva blogata useammin vaikka hieman kevyemmällä setillä, vaan kun se on mukamas niin pihvelin vaikeaa mulle! Viime vuoden viikkokuvahaasteen jälkeen on kamerakin saanut pitkälti levätä omissa oloissaan, ehkä tuli vähän ähky tai jotain. Mutta se siitä, nyt aiheeseen.

Juhlimme tyttären 1-vuotissynttäreitä reipas kuukausi takaperin, oikeaa päivää seuraavana viikonloppuna. Pohdin ensin josko kekkerit olisi järjestänyt muualla, mutta nyt kun remontit alkavat vihdoin ja viimein olla valmiita, tuli sellainen olo että koti on se oikea paikka. Kutsuttavien määrään nähden meillä on niukasti neliöitä, mutta liukuvalla aikaikkunalla saimme mukavasti porrastettua yhtäaikaista ihmismäärää. Olin kerrankin aloittanut valmistelut ajoissa, vaan en siltikään ihan tarpeeksi ja esimerkiksi ensimmäisenä paikalle saapuneet vieraat pääsivät kiinnittämään valokuvia seinille. ;) Hienot kollaasit kyllä tulikin! Olin hippasen innostunut kuvien tilaamisessa ja suunnitellun kuvion (ykkönen) jälkeen oli vielä isohko nippu kuvia laittamatta, niitä sitten ripustajat keksivät lennossa muutaman jutun lisää. Vauvavuoden kuukausikuvat olin sentään saanut itse kiinnitettyä aiemmin, kun niissä oli tietysti tarkka järjestys.

Tarjoilujen suhteen kuvittelin taas liikoja itsestäni (tai ajan riittävyydestä), onneksi edeltävänä päivänä meille majoittunut K-serkku ojensi auttavan kätensä. Siitä isoiso kiitos, ilman olisi varmaan puolet tarjoiluista jäänyt valmistumatta! Suolaista tarjolla oli lehtitaikinahyrrien (pesto-feta ja yrtti-paprika) sekä cocktailpiirakoiden muodossa, lisäksi siskon mies oli pyynnöstäni valmistanut jättimäisen kattilan popcorneja. Makeaosastoa oli metsäteemainen nakukakku (makuna porkkana-persimon), porkkanamuffinsseja, taatelikuivakakkua sekä miehen juhlapäivän aamuna väkertämä hedelmähai, jonka bongasin Marialta sopivasti joitakin päiviä aiemmin. Sinänsä tämä oli kelpo kattaus, mitä nyt suolaiset meinasivat loppua kesken ja makeaa taas jäi yli reippaasti… Kakusta olen varsin ylpeä, se onnistui erinomaisesti niin koristelujen kuin maun osalta, vaikken ollut ennen joulukuuta tehnyt eläissäni yhtään täytekakkua.

Poppareita olisi riittänyt naapureillekin. Huomaa tutut tötteröt.

Juomapöydän kilkkeet, kuumat juomat olivat turvallisuussyistä ylempänä.

Päivänsankari jaksoi hienosti juhlia koko iltapäivän, tosin kynttilöiden (yhteensä kaksi kertaa, kun oli kaksi kakkua) puhaltamista tuntui hivenen ihmettelevän. Lahjojen avaaminen oli kivaa ja toki myös uudet lelut kiinnostivat. Paketeista paljastui mm. Plaston musta mopo, kirjoja, Brion junarataa, keittiövälineistöä, pehmokasvikset sekä iso Nasu-pehmo jouluna saadun Ihaan kaveriksi. Juhlien jälkeen on siis riittänyt millä leikkiä! Illalla talon tyhjennyttyä juhlakalu olikin aika väsynyttä likkaa ja simahti alta aikayksikön.

Juhlat onnistuivat mielestäni oikein kivasti ja ehdin välillä jopa itsekin istahtaa hetkeksi alas seurustelemaan vieraiden kanssa. Oli ihanaa juhlia, kun talo oli täynnä ihmisiä! Siivoaminen ei tosin ollut aivan yhtä mukavaa, tiskikoneen avustuksesta huolimatta… Mutta kaikkiaan päivä oli kaiken sen vaivan arvoinen.

Päässä kypsyi jokin aika sitten ajatus uuteen ulkoasuun ja muutamana päivänä naperon uniajat menivät projektin parissa äheltäen. Ihan hyvin siihen nähden, ettei meidän huushollissa ole viime aikoina paljoa öisin nukuttu… Kuitenkin myöhään perjantai-iltana leiska alkoi näyttää siltä kuin piti ja pystyin jättämään sen julkiseksi. Tuntuupa pitkästä aikaa mukavan freesiltä blogata! Isommat muutokset vaativat selkeästi nykyään enemmän aikaa, sillä edellisestä kerrasta oli jälleen lähemmäs vuoden verran aikaa – siinä missä ennen värkkäilin leiskan parissa useammankin kertaa vuodessa. Toki myös koodaamiseen käytössä oleva aika on suhteellisen rajallista, ainakin tällä hetkellä.

Nyt kun vertaa tätä uutta layoutia tuohon vanhaan, niin perusperiaate pysyi hyvinkin samanlaisena. Mitä nyt valikko ja widgetit seilaavat osittain uusille paikoille sekä yleisilme on pehmeämpi värivalintojen ansiosta. Suurin muutos taitaa olla valikon sisällössä: luovuin arkistosivusta ja tilalle tuli yhteydenotto (johon olisi tarkoitus lisätä myös lomake), minkä lisäksi info-osuus jakautui kahtia bloggaajaesittelyyn ja blogi-infoon. Tekstejä pitäisi vielä päivittää, kun en ehtinyt käydä niitä läpi muuta kuin pikaisesti.

Fonttien suhteen on pienimuotoinen ongelma: ainakin mun testaamilla Windows-koneilla tekstit näyttävät ihan kaameilta! :( Vanhalla läppärillä jopa niin hirveiltä, ettei sanoista meinannut saada edes selvää. Kyllä ottaa päähän, Macilla ja kaikilla kokeilemillani mobiililaitteilla homma kuitenkin pelittää oikein mallikkaasti. Ärh. Hihkaiskaa mieluusti kommenttiboksiin mikä tilanne teillä on ja erityisesti minkälaisella kokoonpanolla (laite + selain) katsotte, niin jospa tästä saisin kehiteltyä jonkinlaisen ratkaisun.

Täällä blogissa ei ole usein näkynyt päivän asu -juttuja, vaikka pyrin tallentamaan asujani säännöllisesti – toisin sanoen aina kun on vähänkään jotain kivaa päällä (ja joku käyttämässä kameraa). Vuodesta 2007 asti olen noita asukuvia laittanut näytille Flickrin ryhmään nimeltä wardrobe_remix. Alkuun tämä “harrastus” tuntui vähän hassulta, mutta jälkikäteen olen monesti ajatellut miten kivaa on, että voi selata menneitä vuosia tällaisessa muodossa. Vanhan asukuvan nähdessäni mieleen muistuu tapahtumia ja elämäntilanteita, kuvat aukenevat itselleni aivan eri tavalla kuin satunnaiselle selailijalle. Ja onhan se hauska nähdä, miten oma tyyli on muuttunut – miten itse on muuttunut – vuosien varrella.

Korvikset siskon vanhat, pellavapaita ja sukkikset Lindex, farkkushortsit Cubus, tennarit Converse.

Aiemmin wardrobe_remix oli itselleni ja varmasti myös monelle muulle inspiraation lähde pukeutumis- ja tyyliasioihin, mutta nykyään ryhmässä on meno muuttunut varsin verkkaiseksi. Liekö ihmiset suunnanneet muille maille asukuvineen, ehkä Lookbookiin tai omiin blogeihinsa. Itse olen vielä uskollisesti tyrkännyt (kotiäitiyden myötä aika lailla harventuneet) asukuvat Flickriin ja havahduin vasta nyt pohtimaan, jatkanko edelleen samalla tiellä vai mitä keksin.

Lätsä Costo, korvikset Fashionology, huivi kesämarkkinoilta 10+ vuotta sitten, rannekello Axcent, liehuhelmatoppi ja farkut H&M Divided, jakku Samuji, tennarit Converse.

Asukuvia tallennan epäilemättä jatkossakin ja nyt mietin, pitäisikö ottaa ne tiiviimmin mukaan blogiin. Jos vaikka niitä saisi postattua lyhyesti ja ytimekkäästi, toisin kuin kaikkea muuta… Mitä mieltä ollaan ruudun toisella puolen? Eipä kai tällä blogilla mitään tarkkaa kategoriaa edes ole, joten siinä mielessä garderobin esittely silloin tällöin ei kai heittäisi blogia täysin raiteiltaan.

(Kuvituksena pari asua syyskuulta, luonnollisesti. Ja joo, kuontalo on lyhentynyt sitten viime näkemän. :D)