AvainsanaOma blogi

Eiköhän ruveta vihdoin purkamaan postaussumaa! Kamerakin on selvinnyt talvihorroksestaan ja suljin on räpsinyt ihan kiitettävästi viime aikoina. Vielä kun ehtisi päivittämään myös blogin ulkomuodon keväisemmäksi, jotenkin tämä avaruusteema tuntuu ihan liian tummalta kaiken tämän auringon ja valon keskellä. Tosin huomasin heti sitten, että Fb-profiilissani on edelleen kansikuvana joku karahka lumen ja pakkasen keskellä… Ehkä aloitan siis siitä ja siirryn sen jälkeen operaatioon “blogin keväistäminen”.

Meillä kävi muutama viikko sitten kissavieraita. Inttikaveri poikkesi ohikulkumatkallaan ja myös suloiset Olga & Sylvi olivat mukana. Remontti oli sen verran hyvässä vaiheessa, että kissat uskalsi päästää kipittämään pitkin kämppää – suljettiin vaan työhuoneen ovimuovisuoja, kun kyseinen huone oli täynnä työkaluja ym. remppakamaa. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta ikinä, kun meidän kodissa on nelijalkaisia! Ja voi että miten hyvin ne meille sopisivat, pari ihanaa karvatassua eloa ilostuttamaan. ♥

Olgan suosikkipaikaksi nousi randomisti pinottu sohva, jonka päällimmäiseltä tyynyltä oli hyvä katsella ikkunasta pihalle. Sylvi taas löysi makuuhuoneen listatyömaalta puusäleen, jonka kanssa kelpasi leikkiä hyvä tovi. Noin muuten kissaneidit mennä vaeltelivat siellä sun täällä, olivat tosi nätisti ja välillä tulivat kurkkaamaan mistä me juteltiin.

Uuuuuuuuu, kissakuume!!!

Tasan kolme vuotta sitten Ajastaika näki päivänvalon. Toki arkistoa edellisen blogin puolelta on siihen pari vuotta päälle, mutta blogilapseni tällaisenaan ja tässä muodossaan on tänään 3-vuotias. Olen ollut välillä ahkerampi ja välillä laiskempi bloggaaja, kirjoittanut edelleen juuri siitä mistä tahdon. Yhteistyöehdotuksia on alkanut ilmestyä sähköpostiin yllättävänkin paljon, mutta toistaiseksi olen lähtenyt mukaan hyvin pienimuotoisesti. En oikein osaa ajatella bloggaavani niin, että joku muu “laittaisi sanat suuhuni”, enkä myöskään kaipaa testattavia tuotteita tulvimaan ovista ja ikkunoista. Koti on jo nyt ihan liian täynnä tavaraa, josta varmaan puolesta ainakin voisi ihan hyvin luopua.

Naamakuvaa huhtikuussa 2010.

Vaikka oma bloggaaminen ei ole muuttunut kovinkaan paljoa, blogimaailma yleisesti ottaen on kokenut aikamoisen muutoksen näiden kolmen vuoden aikana. On perustettu blogiportaaleita, yhä useampi bloggaaja saa naputtelemistaan postauksista silkkaa kahisevaa, monet blogit ovat muuttuneet kaupalliseksi hötöksi loputtomine Nelly-kollaaseineen ja mainoslinkkeineen. Netti on niin täynnä erilaisia blogeja, että aika riittää vain murto-osan seuraamiseen. Itse koen blogien seuraamisen olevan kätevintä Bloglovinissa, järjestelmällinen perfektionisti arvostaa mahdollisuutta jakaa blogit ryhmiin, jolloin kiireessä on helppo tsekata vain lemppariblogien päivitykset ja jättää loput myöhemmäksi. Omalla seurauslistallani on siis se about 100 blogia… Mutta kun se vaan on niin mielenkiintoista lukea erilaisista ihmisistä, erilaisista näkökulmista, erilaisista elämistä. Blogien kautta saa ammennettua ihan älyttömästi inspiraatiota!

Kotikotona Dharman kanssa huhtikuussa 2011.

Mulle blogin kirjoittaminen on tavallaan kuin päiväkirjaan raapustaisi, vaikka toki kaikkein henkilökohtaisimmat asiat jätän suosiolla julkisen levityksen ulkopuolelle. Palaan itse usein vanhoihin postauksiin, kun pää ei millään muista jotain mennyttä juttua – esimerkiksi armeija-aika on osin jo unohtunut, mutta blogin avulla voin taas palauttaa mieleen paljonkin. Veikkaan, että tämä blogi tulee pysymään samanlaisena myös jatkossa eikä täällä edelleenkään tulla näkemään arvontoja, mainoslinkkejä tai sen sellaista.

Ruissalossa huhtikuussa 2012; kuva nyysitty Mialta.

Ajastaika ei ole lähipiirin ainoa päivänsankari tänään, sillä myös rakkaan pikkusiskoni blogi täyttää vuosia! Miten en olekaan aikaisemmin hiffannut, että meidän blogit jakavat saman merkkipäivän..? Sisko vain on jaksanut blogata samassa osoitteessa monta vuotta enemmän. Onnea siis sinnekin suuntaan!

Ensimmäisen kerran blogin historiassa mulle tuli sellainen fiilis, että tahdon jakaa reseptin. Joo, just sellaisen syötävän reseptin! Työkaveri vinkkasi erään kerran banaanicurrysta – kuulemma helppo ja hyvä kasvisruoka. Ne olivat taikasanat tällaiselle keittiön00bille, joten vaadin tietysti siltä istumalta ohjeen sellaiseen herkkuun. Ekalla kierroksella setti oli ihan jees, mutta jotain tuntui puuttuvan. Sovelsin hieman alkuperäistä reseptiä ja eilen naksahti kaikki kohdalleen. Olin aivan huumassa jo kastiketta maistaessani ja voi kyllä, myös riisin kanssa maku oli suorastaan taivaallinen! Siksi olen nyt tässä naputtelemassa tätä postausta.

Banaanicurry (2 annosta)

• 2 kypsää banaania
• 1-2 rkl tulista currytahnaa
• 1 sipuli
• 1-3 valkosipulinkynttä
• 2 dl kookosmaitoa
• 3 rkl mangochutneyta
• Ripaus suolaa
• Öljyä

Leikataan banaanit viipaleiksi ja heitetään pannulle öljyn kera sen verran, että saavat vähän pintaa. Siinä odotellessa pilkotaan sipuli ja kun banskut näyttävät sopivilta, vaihdetaan sipuli pannulle ja kuullotetaan. Siblalle kaveriksi murskattu valkosipuli, currytahna, mangochutney sekä suola. Hämmennetään miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, heitetään kookosmaito mukaan ja jatketaan muhittamista vielä toiset viisi minuuttia. Lopuksi banaanit myös sekaan, levy pois päältä ja annetaan olla jälkilämmöllä hetkisen. Tarjoillaan riisin kera, sitä voi maustaa oman maun mukaan esim. basilikalla tai persiljalla.

Ja valmista on, eikun syömään! Maku on ihana makean & tulisen yhdistelmä, kun ainekset ovat tasapainossa. Currytahnan määrää muuttamalla saa säädettyä tulisuutta, yllä olevalla määrällä suu jää mukavasti hohkaamaan hetkeksi.

Viikate – Petäjäveräjät [2012]

Aloin tuossa viime vuoden tyylikoostetta tehdessä pohtia, että voisihan noita asukuvia lykätä tännekin vähän useammin kuin muutaman kerran vuodessa. Mitä siellä ruutujen takana ollaan mieltä, kiinnostaako ketään? Niin tai näin, tässä olisi nyt ensimmäinen tämän vuoden puolella ylipäätään ikuistettu asu synkeän harmaalta keskiviikolta. Siis tältä päivältä. Mutta hei, ehdin sentään niin ajoissa kotiin että kuvan sai vielä otettua ulkona eikä ollut täysin pimeää!

Joulun alla löysin vihdoin syksyn mittaan H&M:n nettikaupassa kuolaamani H&M Dividedin galaksikuosiset housut, ovat päässeet jalkaan monen monta kertaa jo. Toinen loistohankinta on aiemmin syksyllä ostamani H&M Premium Quality -linjan kashmirneule, joka on ihanan pehmoinen ja ennen kaikkea lämmin. Se ei onneksi ole tuntunut menevän käytössä miksikään, vaikka toki kuudenkympin hinta 100% kashmirista oli jokseenkin epäilyttävää kun kashmir kuitenkin yleensä tarkoittaa vähintään kolminumeroista hintalappua. Jalassa Vagabondin Cathy-prätkämonot, jotka ovat alelöytö viime talvelta.

Kaulakorun alkuperä on niin ikään H&M, nettikauppaostos parin vuoden takaa. Tykkään edelleen kovasti. Korvissa roikkuvat sulkakorvikset ja kynsisormus kihlasormuksen kaverina kumpikin Fashionology. Kyllä mä tuota epäonnista sormusta olen toisinaan käyttänyt, vaikka käyttäisin paljon enemmän mikäli se olisi sellainen kuin piti. Musta rannekello on miesten ja merkiltään Axcent, ihan ehdoton asuste arjessa jotta ehtii juosta bussiin.

Apulanta – Kaikki kolmesta pahasta [2012]

Melkein meinasi usko loppua kesken mutta kyllä, nyt se vihdoin on valmis – uusi ulkoasu blogille! Viime kuukausien bloggausinnon surkastuminen on johtunut osittain myös edellisestä leiskasta, se oli kuitenkin ehkä liian yksinkertainen omaan makuuni. Tai no, olihan se toki kesäaikaan jo väkerretty että “muutaman” kuukauden olin ehtinyt blogia sellaisena tuijottaa. Ja tietysti kun vanha leiska alkoi oikeasti ottaa pattiin, niin eiköhän mulla ollut web designer’s block enkä tuntunut osaavan tehdä yhtikäs mitään…

Siinä kuvakaappaus vanhasta layoutista, aikamoinen ero uuteen eikös? Avaruusteema syntyi oikeastaan ihan vahingossa, vaikkakin kyseinen värimaailma on inspiroinut aika tavalla viime aikoina. Olin jo rakentamassa jotain linjalla harmaa-valkoinen-pinkki, mutta sitten koneen uumenista tuli vastaan avaruusmeininkiä ja sai lähtemään aivan toisenlaiselle polulle. Koodasin vanhan teemapohjani melkein kokonaan uusiksi nykyaikaisempaan suuntaan, minkä lisäksi sain vihdoin toteutettua blogista responsiivisen. Ulkoasu siis skaalautuu eri kokoisiin päätelaitteisiin, joten nyt onnistuu lukeminen paremmin myös esim. puhelimella.

Jäin vielä pohtimaan fonttivalintoja, Windows-koneella testatessa teksti kun näytti aika kamalalta. Otsikkofontti toimii ihan okei, mutta leipätekstifontti on ehkä vaihdettava. Täytyy vielä tutkailla tarkemmin ja katsastaa vaihtoehtoja. Mielipiteitä sopii laittaa kommenttiboksin puolelle (jossa muuten uutuutena monitasoinen kommentointi!) ja mieluusti saa infota myös mahdollisista bugeista blogissa. Webtyöläinen kiittää ja kumartaa tältä erää. :)

Ps. Laiskan blogi-instagrammaajan uusimpia kuvia pystyy nyt selaamaan sivupalkissa.

Kwan – Love Beyond This World [2004]