AvainsanaOmakuva

Nyt kun osa Suomesta on jo saanut ensimmäiset lumihiutaleensa – täällä Turussa senkun sataa vettä – lienee sopiva hetki muistella hetki mennyttä kesää. Mitään koko kesän kattavaa kuvakokoelmaa tästä ei kuitenkaan ole tulossa, vaan huomio on tasan tarkkaan yhdessä päivässä. Elokuisessa lauantaissa, jolloin sain viettää päivän rakkaiden ystävieni keskellä. Polttareista on siis kyse, mikäli joku ei vielä hiffannut.

Päivän olin sopinut kaasoni kanssa etukäteen, mikä oli erittäin hyvä kun kesäisin kuitenkin tuppaa vähän joka viikonlopulle haalimaan jotain ohjelmaa. Mia nouti mut kotoa Turusta, sitten haimme K-serkun asemalta ja suuntasimme kohti ensimmäistä etappia. Päädyimme maalle tutuille lapsuusnurkille, jossa loppuporukka odotti kera kuohujuoman sekä piknik-herkkujen. Ennen syömistä sain tehtäväkseni yhdistää viltillä olevat päähineet oikeaan ihmiseen ja samalla esitellä tyypit toinen toisilleen. Oli muuten yllättävän hankalaa!

Piknikin jälkeen ajoimme kotikotiin, kuten olin toivonutkin. Käteeni lyötiin lista Kersantti Karoliinan (olen toiselta nimeltäni Karoliina ja sotilasarvoni tosiaan kersantti) polttarikätköt, viitaten tietysti tuoreeseen harrastukseeni geokätköilyyn. Juoksentelin vihjeiden ja D/T-arvojen avulla pitkin pihamaata, välillä sain hieman apujakin taustajoukoilta jos en meinannut kätköä löytää. Mainioita kätköpaikkoja näköjään löytyy ihan kodin pihapiiristäkin, propsit Felinelle ja S:lle kierroksen organisoinnista.

Purkkeja oli kaiken kaikkiaan yhtä monta kuin polttareihin osallistujia. Jokaisessa niissä oli sisällä juttu, joka mun piti liittää oikeaan henkilöön ja kertoa sitten mahdollinen asiaan liittyvä tarina. Voi että, mitä kaikkia hauskoja oivalluksia ja muistoja purkeista paljastuikaan! Tuossa kuvassa yllä esimerkiksi on valokuva yläasteen päättäjäispäivää seuraavalta aamulta, kun olimme olleet Sansun kanssa yötä “kämpällä” (= kesähuone Sansun isoäidin piharakennuksessa). Mulla on kaunis kirkkaansininen letti ja Adidas-verkkatakki ikivanhan Nanson trikooyöpaidan päällä – oikea tyylikkyyden multihuipentuma. :)

Viimeisestä purkista löytyi reissaaja, aktivoimaton Travel Bug -lätkä. Avaimenperän possuun S oli värkännyt kiinni hunnun, joten aktivoidessani annoin TB:lle luonnollisesti nimeksi Sian morsian. Seuraavaksi siirryimme sisätiloihin kahvittelemaan, minkä jälkeen oli vuorossa saunomista ja uimista. Saunalla oli paitsi kylmää saunajuomaa, myös päivän hemmotteluhetkeen jos jonkinlaista purkkia ja putelia. Kookosöljyllä sai hierottua hartiajumit pois, kuorinta syntyi hunajasta ja merisuolasta, kasvoille lätkittiin koivunlehtiä virkistämään. Kyllä kelpas saunoa!

Kuva: JS Disain

Saunan jälkeen oli pöytään katettu herkullisia salaatteja ja vaikka mitä muuta, joilla pulikoimisen aiheuttaman nälän sai taltutettua. Loppuilta vierähti hengaillen ja puhua pulputtaen, hiljalleen siinä alkoi sitten vieraatkin tehdä lähtöä. Kotimatkalla Turkuun piti vielä poiketa yhdellä ihan oikealla geokätköllä, pitkään sitä pimeässä etsittiin mutta lopulta purkki löytyi kuin löytyikin. Kokonaisuudessaan päivä oli mahtava ja oli ihanaa, kun niin moni pystyi osallistumaan! Harmi tietysti, että kaikki eivät päässeet tulemaan. Hääjuhlassa sain vielä porukalta muistoksi kivan kuvakirjan polttaripäivän tapahtumista.

Iso kiitos ja halaus teille, rakkaat ihmiset! ♥

Jaa että hippasenko on vanha juttu jo nämä menneen kesän asuntomessut?! Vaan ei haittaa, postaan tämän kuvapläjäyksen joka tapauksessa. En taida sepostella kohteista sen enempää mitään, yksityiskohtaisempia asuntomessukatsauksia löytynee kuukkelin avulla pilvin pimein. Lähdimme siis Hyvinkäälle äitin ja S:n kanssa elokuun ensimmäisenä päivänä, joka alkuun oli valitettavasti harmaa ja sateinen. Onneksi keli siitä parani ja loppupäivästä tarkeni ihan eri tavalla niissä kesäisissä vaatteissa, jotka oli aamulla päällensä valkannut.

Heti ensimmäinen kohde oli poikkeava: Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnittelema Piiri-House, yhdentoista neliön miniasunto. Ideana sijoittaa pieneen tilaan kaikki tarvittava, kuitenkaan ettei tunnelma kävisi liian ahtaaksi. Puunsävyinen kokonaisuus oli kieltämättä varsin näpsäkkä!

Kamerassa oli päivän päätteeksi 500 kuvaa ja risat, ei ihme että meni hetki (noin puolitoista kuukautta) ennen kuin ehti ja jaksoi edes aloittaa kuvien selaamisen koneella. Kaikkia en sentään aio tähän lykätä, mutta tarpeeksi monta kumminkin. Katso tai kelaa, that’s up to you. Niin ja hei kohteen nimen saa näkyviin kun pysäyttää hiiren kuvan päällä, toivottavasti en onnistunut sekoittamaan kuvia ja kohteita keskenään.

Tänä vuonna yksikään kohteista ei noussut selvästi yli muiden kuten viime vuonna, mutta muutaman suosikin osaan kyllä nimetä. Mediassa paljon kohkattu Lammi-kivitalo Maja (kohde 25) oli erilainen ja upeasti toteutettu sekä sisustettu, Bassotalo Villa Avanti (kohde 24) noin kaiken kaikkiaan mieleinen kokonaisuus sekä Deko-talo (kohde 18) sisustukseltaan inspiroivin – kaikki ne grafiikat seinillä, oi että! Tietyt trendielementit toistuivat todella monessa sisustuksessa niin ettei voinut kuin huokaista, onneksi kaikki ei sentään hukkunut massaan. Kuvista ehkä huomaa tämänhetkiset mieltymykseni: perusvärejä mustaa, valkoista, harmaata ja niiden kaveriksi ehdottomasti jotain freesimpää. Oranssi, keltainen ja punainen sekä vaalea tammi ovat aika kovia juttuja just nyt.

Messuilta lähdimme sisustukset päässä pyörien, kukaan ei oikein enää muistanut mitä asioita oli missäkin kohteessa nähnyt. No, onneksi on nämä sekä ne loput kolme sataa kuvaa. Ennen kotimatkaa päätimme vielä poiketa syömään, Kauppakeskus Willan vierestä löytyi mukavan oloinen Ravintola Hiillos. Eikä oltaisi voitu paremmin valita ruokapaikkaa näin asuntomessujen jälkimainingeissa, oli meinaan todella kivasti sisustettu rafla! Betonia, puuta, teollisuushenkeä… Täältä iso peukku ylös. Myös ruoka oli erinomaista, burgeri bataattiranskalaisilla oli aivan älyttömän hyvä. Lämpimät suositteluni – menkää ihmeessä Hiillokseen syömään, mikäli joskus satutte Hyvinkään suunnalla liikkumaan!

Maisemaa kotimatkan geokätköpysähdyksellä.

Lomareissun keskiviikkopäivän viimeinen vierailukohde Konijänkän kotieläinpihan, Muonion sekä Olostunturille kipuamisen jälkeen oli Äkäsmylly, joka osui sopivasti kotimatkan varrelle. Entisöity mylly sijaitsee Äkäsjoen alkupäässä, mielenkiintoinen ja aika sympaattinen paikka. Netistä löydetyn tiedon mukaan myllykahvilan pitäisi olla auki juhannuksesta ruskaan, mutta hiljaiselta siellä tuolloin juhannuksen jälkeisellä viikolla käydessämme näytti. Kuvia sai toki näppäistyä muistikortille mukavan pläjäyksen!

Ei ollut maisemissa valittamista Äkäsmyllyn nurkilla, kuten ei muuallakaan kesä-Lapissa. Myllyltä matka jatkui tosiaan takaisin mökille, taisi kello näyttää lähemmäs yhdeksää kun illalla viimein astuimme ovesta sisään. Keskiviikosta jäikin lopulta matkan viimeiseksi aktiivisemmaksi päiväksi – loppuajan keli oli suht harmaa ja sateinen, joten silloin otimme vain mahdollisimman rennosti.

Kotieläinpihalta jatkoimme matkaa Muonioon, jossa kävimme syömässä pitsat ja etsimme pari geokätköä. Yhtä mysteeriä koitimme haeskella, mutta kun se ei millään löytynyt (= oli ongelmia koordinaattien syöttämiseen kätköilysoftaan) luovutimme ja auton keula käännettiin takaisin Äkäslompolon suuntaan. Meillä oli kuitenkin pari pysäkkiä ennen mökille paluuta, ensimmäinen niistä oli Olostunturi. Olimme jo alkulomasta suunnitelleet, että jonkin tunturin laelle olisi kiivettävä ja kohteeksi valikoitui Olostunturi, 524 metriä merenpinnasta (ja jossa oli ihan sattumalta myös geokätkö).

Ylös mennessämme reitti ei ollut kaikista parhaiten valittu, mutta pääasia että ylös päästiin. Maisemat olivat upeat jo matkan varrella, tunturin laelle päästyä ei typerä virne poistunut kasvoilta enää lainkaan. Kuvat kertovat juu enemmän kuin tuhat sanaa, mutta ne näkymät mitä Olostunturin laelta katsoin – ne olivat jotain vielä kauniimpaa kuin mitä nämä kuvat pystyvät välittämään. Rakkauteni kesäistä Lappia kohtaan sen kuin syveni entisestään.

Alaspäin tullessamme onnistuimme valikoimaan jokseenkin helpomman reitin eikä mennyt kauaa, kun olimme taas hiihtokeskuksen nurkilla. Raksatyypit olivat lopettaneet työpäivänsä ja sen sijaan rakennusten nurkilla pyöri porotokka, josta sain napattua pienen videopätkänkin Instagramiin. Tuolta mun Ig-profiilista muuten löytyy myös muita kuvia Olostunturilta, aika samanlaisia toki kuin nämä postauksen kuvat.

Lappi-viikon sunnuntai-illalla alkanut auringonpaiste helli meitä seuraavinakin päivinä, joten kiertelimme aika ahkeraan Ylläksen lähiseutuja. Maanantaina lähdimme käymään Muonion puolella huokailemassa Pakasaivon kauneutta. Pakasaivo on noin kilometrin pituinen rotkojärvi, jolla on myös lisänimi Lapin Helvetti. Syvimmillään järvessä on vettä 60 m ja kun lasketaan mukaan 30-40 m korkuiset kallioseinämät, tulee rotkolle syvyyttä yhteensä siis 100 m. Aikamoisen komeat oli maisemat!

Pakasaivolla ohjelmaan kuului toki myös paikan geokätkön etsiminen, sen jälkeen suuntasimme seuraavan kätkön perässä Äkäslompolon lintutornille. Kuten todettua kätköillessä näkee paikkoja, joissa muuten ei välttämättä tulisi edes käytyä. Lintuja emme siis bongailleet, vaan ensin etsimme kätkön logattavaksi ja sitten kiipesimme lintutorniin pällistelemään maisemia. Torni oli järven kyljessä ja ylhäältä näki viisi järveä ympäröivää tunturia: Ylläksen, Kuerin, Kukaksen, Lainion ja Kesängin.

Koska Äkäslompolon keskusta oli alkuviikosta hyvin hiljainen, päätimme lintutornilla vierailun jälkeen lähteä ajelemaan jonnekin mistä löytyisi auki oleva ruokapaikka. Päädyimme sitten Leville, jossa hetken pyörimisen jälkeen löysimme itsemme istumasta Rock Café Wanha Hullu Poron penkeiltä.

Mulla oli hienoinen epäilys, sillä paikka oli enemmänkin tanssipaikka kuin ravintola, mutta onneksi luulot osoittautuivat vääriksi. Ruokalista oli oikein bueno ja hinnatkin siedettävät, ei sen suhteen mitään valittamista siis. Omalla lautasellani oli kasvisburgeri nimeltä Hippihampurilainen, joka oli kyllä tosi herkullinen. Suosittelen, mikäli liikutte Levin suunnalla.