AvainsanaOmakuva

Mun on nyt heti alkuun parempi tunnustaa, että kotimainen kosmetiikkamerkki MSCHIC sai joulun alla toteuttamansa blogilahjonnan seurauksena ainakin yhden asiakkaan. Mainonta blogeissa EI siis ole turhaa..! ;)

Itselleni merkki on tuttu parin vuoden takaisen Skunk Girl -yhteistyömeikkisarjan tiimoilta, mustavalkoinen skunkkiluomiväri on edelleen yksi suosikeistani ja myös linjan ripsiväri oli mieleeni. Syksyllä hankin CityDealista kolme MSCHICin ripsaria tarjoushintaan toivoen, että joku niistä olisi SkunkLashin veroinen – 3D Mascara vaikuttaisi hyvin samanlaiselta. Kaksi muuta lähti harjansa perusteella kiertoon ja nyt odotan, että saisin jonkun ripsivärin käytettyä loppuun ja voisin ruveta sutimaan 3D:tä ripsiini.

Joulupäivän iltana lueskelin blogilistaani läpi ja Ida johdatti postauksellaan mut MSCHICin verkkokauppaan. Kun silmiin sattui mukavasti vielä Season Sale -kategoria, tuumasin whatthehell ja laitoin tilauksen menemään. Eikä mennyt montaakaan päivää, kun töistä tullessa keittiön pöydällä odotti kirjekuori sisällään söpöt vaaleanpunaiset kääröt.

Alepuolelta nappasin kahden euron kappalehintaan harmaan silmienrajauskynän Graphite sekä suht neutraalin huultenrajauskynän Betty (sivujen mukaan ‘nude beige’). Yllätyksekseni nämä olivatkin MSCHIC by Seppälä -sarjan kyniä – verkkokaupassa en asiaa osannut päätellä kuin vasta jälkikäteen nimen edessä olevasta MBS-liitteestä. Ilmankos olivat niin edullisia. Ei mulla mitään valittamista ole, ei hinnasta eikä laadusta. Harmaa on aika tumma mutta kuitenkin selkeästi mustaa vaaleampi, huultenrajauskynä olisi saanut rusehtavan sävyn sijaan olla hippasen punertavampaan suuntaan.

Huulipunan sävyn valitseminen olikin sitten kinkkisempi juttu. Kaipasin jotain vähän oranssimpaa punaa, kun noita punaisia ja vaaleanpunaisia on kertynyt laatikkon sievoinen kasa. Tiukka kisa käytiin sävyjen Juicy Orange ja Blood Orange välillä, joista kotiin saapui lopulta jälkimmäinen. Sydämenmuotoinen nimitarra hylsyn pohjassa on kiva yksityiskohta!

Blood orange on juuri sopivan oranssi, ei liian kirkas muttei liian punainenkaan. Puna levittyy huulille mukavasti ja myös pysyvyys on mielestäni ihan ok. Ruokailun jälkeen toki saa lisätä väriä reippaalla kädellä, mutta sellaisia tuppaa iso osa huulipunista olemaan. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen päätökseeni tilata tämä Juicy Orangen sijaan, aavistus kimalletta ei ehkä olisi ollut omaan makuuni ihan niin toimiva lisä huulipunassa.

Siinä vielä sekä rajauskynä että huulipuna tositoimissa, vassokuu. Rajaus haihtuu päivän aikana teille tietämättömille mutta lähtee suht helposti normaalin kasvojenpesun yhteydessä, ihan perustoimintaa rajauskynältä siis. Vaativampaa käyttöä varten on sitten ne tujakat kynät, jotka vaativat irrotakseen vähintään tärpätin. Kuvaa varten huulia punatessa laiskotti sen verran, että jätin huultenrajaukset tekemättä – hups. Vaan eiköhän värisävystä kuitenkin saa selvän, vaikka vähän olisi punaa yli rajojen.

(Rajauskynät 2e / kpl, huulipuna 16e; ostopaikka MSCHIC webstore ja rahat omasta kukkarosta.)

Regina – Oi miten suuria voimia! [2007]

Huh, viimein on kaikki jouluhommat valmiina! Onnistuin jopa leipaisemaan joulupiparit ja -tortut niin, ettei mikään kärähtänyt uunissa. Ja piparit jopa koristelin – viime jouluna ei hermot (ja taidot) riittäneet kuin muutaman ruman piparin koristuksiin, nyt olin viisaampi ja homma onnistui yllättävänkin helposti. Aina oppii jotain uutta. ;)

Heitetään tähän väliin kuvapläjäys viime lauantailta. Silloin tosiaan tehtiin Sansun kanssa Logomo-visiitti vol. 2 ja tällä kertaa seuranamme oli Miro 5v. sekä Jyväskylästä joulunviettoon saapunut siskosein. Kulttuuripääkaupunkivuoden päättäjäisviikonlopun kunniaksi näyttelyihin oli kumpanakin päivänä vapaa pääsy, joten käveltiin näyttelytkin läpi vaikka alunperin oli vain tarkoitus kahvitella.

Kokemus oli tietysti aivan erilainen, kun oli lapsi mukana. Tuli on irti! kärsi alkuun teknisistä ongelmista ja ensimmäiset pääsivät sisään vasta kahdeltatoista, kun paikka oli tuntia aiemmin avannut ovensa. Otettiin siis ensin suunnaksi hauska Naphouse, jossa oli säkkituolimeri sekä sen alapuolella vähän niinkuin iso maja. Sellainen lastenhuone olisi varmaan kenen tahansa ipanan unelma!

Valokuvanäyttely Alice in Wonderland – Liisa ihmemaassa käveltiin pikaiseen läpi, ja Sansun & Miron katsastaessa toista osaa me Felinen kanssa pyörähdettiin kurkkaamassa Tom of Finlandin hyväkuntoiset miehet. :P Tulinäyttely saatiin vihdoin auki, mutta siinä oli niin kamalasti porukkaa jonottamassa että päätimme ensin käydä tankkaamassa SIS. Delissä. Lautaselle valitsin Turku 2011 -viinerin, joka oli vähän överi kermansa JA aprikoosi- tms. hillonsa kera, sekä teekuppiin omena-rooibosta.

Kaffelta tulessa jouduimme tovin odottelemaan pääsyä tulimaailmaan, mutta lopulta ovet vihdoin aukenivat meillekin. Kierrettiin näyttely aika samassa järjestyksessä kuin ensimmäisellä kerralla oltiin hyväksi havaittu. Tällä kertaa tosin päästiin myös pelaamaan sellaista hauskaa peliä, jossa piti yhteistyöllä pelastaa palavasta talosta hyppääviä ihmisiä. Lisäksi pumpattiin sammutusvettä liekeissä olevaan taloon, ihmeteltiin vanhoja tulentekotapoja sekä käveltiin Turun palossa kartalta kadonneella Tiirikkalankadulla ennen ja jälkeen tulipalon.

Paimion VPK:n vanha paloauto.

Jätettyämme tulet taaksemme tsekattiin vielä aulassa viime kerralla kokonaan välistä jäänyt jalkapalloaiheinen Only a game? -näyttely. Katosta roikkuvista pelipaidoista löytyi infoa aina paidan parina roikkuvasta juomapullosta, aika kivasti toteutettu kokonaisuus. Lisäksi alueella oli infolaatikoita, pari iPadia, hauskoja tuoleja sekä säkkituolimeri, jonka yhteydessä pyöri jalkapalloa varmaan kahdessakymmenessä televisioruudussa.

Vähän erilainen olohuone televisioineen.

Oltiin tosiaan tultu paikalle aika pian yhdentoista jälkeen ja jo silloin porukkaa tuntui olevan liikenteessä ihan pipona. Lähtiessämme sisätiloissa oli yllättävänkin rauhallista ja ihmisiä suht vähän, mutta syy selvisi kun astuimme ovista ulos. Sisään oli useamman kymmenen metrin jono! Siinä vaiheessa kiiteltiin, että oltiin sovittu treffit heti aamusta – ei meinaan olisi hotsittanut jonotella tihkusateessa lapsen kanssa.

Joululaulut shufflella

Sisustusaiheista asiaa tällä kertaa. (Ja kaikki huutaa jeeeeee!)

Viime viikon arvoitus ratkeaa tässä – kyllä, tuollainen muovipömpeli sai mut heittäytymään niin hulluksi että menin heti aamusta jonottamaan Stockan aukeamista. Kyseessä siis Kartellin symppis Componibili, jonka hankkimisesta olin haaveillut pitkään. Ostin Componibiliä lopulta tosiaan kaksin kappalein ja alustavasti olisi tarkoitus sijoittaa ne kummallekin puolelle sänkyä.

Paitsi ettei sänkyä vielä ole. Naamiksessa sainkin jo monta vinkkiä patjojen hankintaan, mutta kysynpä nyt täälläkin. Mistä kannattaa hankkia patjat? Mitä puljua/merkkiä on parempi välttää viimeiseen saakka? Hankinnassa on siis 2 x 80 cm patja sekä 1 x 160 cm petauspatja, mistään superpehmeistä patjoista ei tykätä kumpikaan.

Eräs toinenkin uusi hankinta on odottamassa pääsyä uuteen kotiin, nimittäin raidallinen Stockholm Rand -matto Ikeasta. Myös tämä villamatto on ollut pitkään haaveissa ja ehdin jo pelästyä jääväni ilman, kun jossain vaiheessa mattoa ei näyttänyt saavan yhdestäkään Suomen liikkeestä. Lentokenttäreissulla vihdoin sain maton käsiini Vantaan Ikeasta.

Kasa puisia viinilaatikoita löysi tiensä meille viime viikonloppuna, kun kaverini M soitti ja kysyi halutaanko me noita vielä lisää. No meillehän kelpas! En ole vielä ihan varma mihin laatikot päätyvät uudessa kodissa, mutta näin alkuun saavat toimia muuttolaatikoina pikkutavaralle esim. kylppärin kaapeista. Kivoja sisustuselementtejä ovat joka tapauksessa.

Miten niinkin pieni asia kuin kukkapuska pöydällä voi luoda niin mukavan fiiliksen kotiin? Ostin tuon oranssisävyisen kimpun Sokoksen 3+1 -päiviltä hetken mielijohteesta ja se kaunisti keittiötämme melkein parisen viikkoa. Joka kerta katsoessani kukkasia mietin vain voi miksi en osta useammin kukkia kotiin. Piristää kummasti mielialaa, vaikka syksy vähän väsyttäisi.

Sain kerrankin blogihaasteen, jes! Itse asiassa muutama viikko takaperin jo, mutta olin autuaasti ehtinyt unohtaa koko jutun. Että tänne vaan niitä haasteita, muistan tehdä jos muistan. Feline haastoi siis muistelemaan menneitä, toisin sanoen vertailemaan viime syksyä nykyhetkeen.

Valitse kaksi kuvaa, joista toinen on otettu syksyllä 2010 ja toinen nyt 2011. Tämän jälkeen haasta 3 muuta bloggaajaa.

Well, let’s see.

Vuonna 2010

Vuosi sitten syksyllä kuontalo oli punertavanruskea. Kuva on otettu lokakuun alussa, jolloin kävin ensimmäistä kertaa miehen kanssa ehkä Turun symppiksimmissä kahvilassa Bossaliinassa. On muuten tuo kerta jäänyt jostain syystä ainoaksi, pitää korjata tämä vääryys mitä pikimiten! (Kuka lähtee mun kanssa joku ilta töiden jälkeen kaupungille kahvittelemaan?) Tuon ajan asukuvien perusteella olin hieman nykyistä tuhdimmassa kunnossa – ei ole siis Elixia-jäsenyys mennyt täysin hukkaan, vaikka nyt onkin taas ollut hiljaisempaa treenirintamalla.

Vuonna 2011

Vuodessa hiustenväri on muuttunut platinablondiksi, mm. ihanaisen Maja Ivarssonin ja muiden kaunokaisten inspiroimana. Sävy alkaa vihdoin olla aika bueno, kiitos Schwarzkopf Live Color -sarjan XXL Absolute Platinum -hiusvärin sekä Four Reasonsin ja Klippoteketin hopeatuotteiden. Nyt vain odottelen juurikasvun viimeistelemään hiuslookin, ettei tarvitse olla jatkuvasti värjäilemässä. Viime syksynä ostamani Monkin musta hattu on edelleen iso rakkaus, käytän tuota taatusti töissäkin sitten kun en enää kulje polkupyörällä.

Yhteenveto

Nyt kun noita kuvia vertailin, niin en mä kai kovinkaan paljon ole vuodessa muuttunut? Jos siis hiuksia ei oteta huomioon. Ryppyjä ehkä on tullut pari lisää, lähestyyhän se kolmenkympin rajapyykki kovaa vauhtia. Vakituinen ja ennen kaikkea säännöllinen työ on väsyttänyt mutta varmasti myös parantanut elämänlaatua, kun on a) päivärytmi ja b) säännölliset tulot. Kesäloma olisi toki ollut kiva, ei ehkä väsyttäisi nyt syksyn tullen niin paljon, mutta ensi kesänä sitten.

Lopuksi: haastan kanssabloggaajaneidot Midinetin, Nelliinan sekä Marian iskemään vierekkäin nykyisen ja vuoden takaisen omakuvan. Miltä näyttää?

Jack Johnson – Sleep Through The Static [2008]

Viikonloppu meni ohi hups vaan, huomenna olisi taas aikainen herätys ja takaisin työpöydän ääreen. Väsymys on tällä hetkellä sitä tasoa, että parempi heittää kuvat kehiin ja painua sitten pehkuihin. Kai se on tämä vähentynyt valoisuus, joka niin väsyttää? Vaikka tänäänkin kyllä oli nätti aurinkoinen syyspäivä, ei vaan taida kroppa saada imettyä valoisuutta tarpeeksi itseensä.

Syyskuun viimeinen, perjantai. Sisko oli maisemissa ja tehtiin pikavisiitti Iskuun. Mulla olisi ollut -25% alekuponki käytettävänä esimerkiksi aiemmin katsomiini valaisimiin, mutta päädyin lopulta jättämään ne kauppaan. Kun ei tulevan makuuhuoneen sisustus ole vielä tarkasti selvillä niin en viitsinyt vielä panostaa. Ties vaikka muuttuisivat suunnitelmat matkan varrella.

Suunnattiin sitten vielä keskustaan ja käytiin Rossossa syömässä perhepannupitsa puoliksi. Ei tosin jaksettu kuin hippasen yli puolet, mutta kotona flunssainen avomieheni söi onnellisesti sen mitä me mukanamme tuotiin. Fantasiapitsamme täytteiksi valikoituivat muistaakseni pekoni, rucola ja aurajuusto – hyvää oli.

Rakas nykyään jyväskyläläinen siskosein ♥

Että sellainen perjantai-ilta oli se syyskuun viimeinen. Lokakuun olen ollut niin menossa tai niin väsynyt, ettei kuvamateriaalia tai mitään tapahtumiakaan ole ehtinyt paljoa kertyä, ehkäpä kohta saan blogattua itseni ajantasalle. Nyt hammaspesulle ja nukkumaan, öitä!