AvainsanaOmakuva

Vietin tosiaan toissaviikonlopun Helsingissä, kuten taisin ohimennen mainita. Perjantaina ajeltiin Felinen kanssa K-serkun luokse, lauantaina huinittiin kaupungilla ainakin miljoonan askeleen verran ja suununtaina harrastettiin kylttyyriä sekä pyörittiin vielä muutamassa kaupassa. Siinä sivussa syötiin mahat täyteen useampaan otteeseen eikä tarvinnut kyllä joutua pettymään minkään safkojen kanssa.

Helsinki oli kyseisenä viikonloppuna pullollaan mielenkiintoisia tapahtumia – kerrankin olin oikeassa kaupungissa oikeaan aikaan! Lauantain kaupunkikierros aloitettiin Skannosta, joka oli Ellen tapahtumien pääpaikka. Elle Caféa emme testanneet, mutta paljon kaikkea muuta ihanaa Skannosta löytyi: ihastuin mm. aivan mielettömiin ruokapöydän tuoleihin. Lottovoittoa tai tuntuvaa palkankorotusta odotellessa, maksoivat meinaan parikymppiä vajaa 800e kipale… Ei sillä että olisi edes koti, johon 6+ hengen ruokapöytä mahtuisi – mutta ehkä sitten joskus.

Skannosta suunnattiin vanhalle YO-talolle, joka oli täynnä pinkkejä ilmapalloja sekä muotikansaa. Fashion Stock Sales siis kyseessä, piti nyt käväistä tsekkaamassa vaikka vastaavassa Turun tapahtumassa aiemmin keväällä kävinkin (ja tuhlasin sijoitin Lumin myyntipisteellä täydelliseen laukkuun). Selkeästi suurempi tapahtuma tuo Helsingin, enemmän myyjiä ja rutkasti enemmän vierailijoita.

Vähänkö banaanihuivi olis ihana! ♥

Nälän kasvettua sietämättömäksi paineltiin Rossoon, kaikkia taisi houkutella kunnon pizzat. En edes muista milloin viimeksi olin syönyt kyseisen puljun pizzaa, ai että oli hyvää! Varsinkin kun sain vihdoin ja viimein aikaiseksi testata ruispohjan, joka oli suhteellisen loistava valinta enkä taida jatkossa enää tavallisella pohjalla pizzaa ottaakaan.

Otettiin jokainen fantasiapizza, itse valitsin rukiisen pohjan päälle ilmakuivattua kinkkua, sinihomejuustoa, rucolaa sekä basilikaa. Koskaan en ole mitään vastaavaa pizzaa syönyt, mutta aivan taatusti syön uudestaankin! Ihan mielettömän hyvää, ei voi muuta sanoa. Maistoin myös Felineltä niinkin erikoista täytevalintaa kuin bearnaisekastiketta, oli yllättävän hyvää. Jopa niin hyvää että taidan itse seuraavalla kerralla valita pizzani päälle sitä. :)

Ostettiin ennustetun maailmanlopun kunniaksi pari pulloa kuohuvaa, jotka lipitettiin vaikkei loppua sitten tullutkaan. Illalla lähdettiin vielä käymään Bar Bäkkärissä, joskaan ei siellä lopulta kovin pitkään viihdytty. No, tulipahan paikka ainakin nähtyä. Reissasin mahdollisimman vähin varustein, joten illan asu koostui aika samoista elementeistä kuin päivälläkin mutta jalkaani heitin vähän leopardia. K:n kaapista löytyi lainaan kimalteleva paljetticlutch leokuosilla, nauroin yhdistelmälle niin että se oli ikuistettava myös blogia varten.

Sunnuntaina nukuttiin hieman pidempään ja puoliltapäivin lähdettiin Felinen kanssa kävelemään kohti Designmuseota. Matkan varrella oli hieno kirkko ja kiva leikkipuisto, onneksi ei ollut kiire niin ehti hetken keinua. Aurinko paistoi ihanasti mutta tuuli teki ilmasta kylmemmän kuin olisi toivonut, takki ja huivi olivat siis todellakin tarpeen. Tuntui kyllä aika hurjalta, kun kaupungilla näkyi porukkaa t-paidassa, shortseissa ja sandaaleissa! Varjossa ainakin oli sen verran viileä, että mieluummin meni aurinkoiselle puolelle katua kävelemään.

Designmuseossa kierrettiin Marimekon 60-vuotisjuhlanäyttely, joka oli ihan okei mutta jotenkin jätti vähän kylmäksi. Näyttelyssä oli ehkä enemmän alkuajan Marimekkoa kuin uudempaa, esim. H&M-yhteistyö oli jätetty kokonaan pois ja Maija Louekaria oli vaivaisen yhden printin verran, vaikka hänen käsistään on lähtöisin mielestäni parhaat Marimekon nykykuosit.

Kaupunkiin päästyämme seuraan liittyi ensin K-serkku ja hetken kuluttua inttikaverini S. Tällä porukalla otettiin sitten suunnaksi Ysibaari, jonka salaatit K kehui maasta taivaisiin. Kieltämättä seuralaisteni caesar-salaatit näyttivät todella herkullisilta ja sellaisen otan ehdottomasti seuraavalla kerralla. Näin ensivisiitilläni olin jo edellisenä iltana päättänyt vetää pastaähkyt Pollo Limonellon muodossa eikä tarvinnut katua valintaa, sitruunainen kanapasta jogurttikastikkeella ja basilikalla oli kerrassaan loistava yhdistelmä. Annos muuten näytti alkuun hämäävän pieneltä, mutta tuntui syödessä siltä ettei vähene lautaselta lainkaan…

Ja rykäistäänpä tähän loppuun saman tien vielä ostoksetkin.

Kaksi Helsinki-ostoslistallani ollutta ostosta tein heti alkuunsa: Sagaformin kaunis valkoinen yrttiruukku ihanasta sisustuskaupasta nimeltä Pino sekä Lushin teepuu- ja sitruunadeodoranttipala. Dödöpala on ollut käytössä nyt runsaan viikon ja omalla kohdallani toimii erinomaisesti. Pala tosin halkesi kahtia heti ensimmäisellä käyttökerralla, mutta toisaalta pienempää palaa on helpompi hieroa kainaloon. Tuoksu on raikas sitruuna ja sen haistaa vielä työpäivän jälkeenkin, ei huono. Olen tosin suht vähän hikoileva, tehokkaamman tuosta saisi hankkimalla pohjadödön laitettavaksi tuon alle.

Raitapaidat lähtivät mukaan Monkista, jossa sai 1-vuotissynttäreiden kunniaksi -20% kaikista tuotteista. Nuo maksoivat yhteensä muistaakseni vähän päälle parikymppiä. Mustavalkoraidallinen toppi pääsikin heti sunnuntaina päälle, kesällä tulee taatusti käytettyä enemmänkin.

Sunnuntain ostokset rajoittuivat Henkkamaukkaan. Ensin Home-osastolla silmäni nauliintuivat oransseihin tyynynpäällisiin, samettimainen materiaali ja väritys muistuttivat niin paljon verhoilemaani nojatuolia että nappasin tyynyliinoja kaksin kappalein. Lisäksi ostin violetin kylppärinmaton, joka makoilee jo paikoillaan eikä joutanut kameran eteen. Asustepuolelta nappasin matkaani Xena-henkiset rannekorut, joita olin aiemmin ihaillut Heijastuspinnassa. Töissä en voi kyllä käyttää kuin yhtä kerrallaan, ei meinaan ole hiiren käyttö kovin ergonomista tuollaisen kilkuttimen kanssa.

Oranssi väri sopii kyllä mahtavasti harmaan sohvan kanssa! Halpistyynyt hain nyt männä viikonloppuna toisesta ruotsalaisesta ketjusta, katsotaan josko myöhemmin sitten panostan laadukkaampiin tyynyihin. Nuo ovat nyt ikäänkuin testissä tuleeko sohvatyynyjä käytettyä ylipäänsä, koristeena ainakin näyttävät hyvältä – joskin tyynyliinoille voisi näyttää vähän silitysrautaa…

Tuossa vielä K-serkun ostos Pinosta, onko hippasen ihana seinätarra! Naamiolinnun löydettyä paikkansa seinällä innostuin jo tutkailemaan eBayn tarjontaa seinätarroista, seuraavaan asuntoon on kyllä ehdottomasti saatava jotain tarraa seinälle. Ehkä joku puuaihe, ehkä kukkia, linnutkin kävis… Katsotaan mitä keksitään, kunhan nyt se seuraava kotikin joskus tästä löytyisi.

(Kameran takana joko minä itse taikka Feline.)

Stalingrad Cowgirls – Kiss Your Heart Goodbye [2010]

Tarkoitukseni oli tänään töiden jälkeen käydä kaupassa ja datailla sitten rauhassa (puoliskolla on iltavuoroviikko) kotosalla rästihommien kimpussa. Toisin kävi. Feline ilmoitti tulevansa illalla Turkuun, ja lopulta päädyin minäkin torille ihmettelemään kultahuumaa. Ihan pirskatin kylmä ulkona kyllä oli – ei voi kuin ihmetellä niitä älyn jättiläisiä, jotka heiluivat t-paidassa taikka pienessä mekossa ilman takkia tai sukkahousuja. Iloita saa, mutta ei järkeä silti tarvitse jättää kotiin! Toisaalta kaikki tuntuu olevan sallittua ihan vain koska Suomi on maailmanmestari, edes torikioskin katolla vaatteet päältänsä heittänyttä parivaljakkoa ei kukaan käskenyt lopettamaan helikopterin pyörittämistä…

Feline otti kuvan jostain hullusta pipopäästä Poron edustalla.

Katsoin eilen matsia toisella silmällä koneella istuessani (en ole viime vuosina enää ollut niin innoissani MM-jääkiekosta kuin mitä olin nuorempana) enkä oikein jaksanut uskoa Ruotsin rökittämiseen – onhan rakas naapurimme antanut meille viime hetkellä pataan niin monta kertaa aiemmin. Siinä vaiheessa kun lukemat taululla alkoivat olla useamman maalin verran Suomen hyväksi aloin vasta uskoa, että hei tässä taitaa nyt tulla mestaruus. Vaikken ole lätkää seurannut muutamaan vuoteen aktiivisesti niin on tämä kieltämättä aika hieno fiilis. Että tattista vaan, Jellonan poikaset!

Muutama muukin oli eksynyt torille, kuten kuvasta näkyy… Ja Helsingissä vasta porukkaa olikin, Iltalehden mukaan jopa 100 000 ihmistä! Huhheijaa, siellä varmaan oltiin kivasti kuin sillit suolassa. Sakkia hilluu juhlatunnelmissa taatusti vielä monta päivää, mutta tämän tytön on nyt aika siirtyä peiton alle kiskomaan unta palloon. Jaksaa huomenna sitten herätä taas uuteen päivään.

Päivä 21 – Toinen hetki

No se toinen hetki voisi olla vaikkapa tämä, jääkiekon MM-finaali 2011 ja sen jälkeiset tunnelmat. Ruotsin rökitys luvuin 6-1. Granlundin kuuluisa ilmaveivi. Järjetön maalien tykitys finaaliottelun viimeisessä erässä. Kultamitalit kaulassa. Se on siinä!

Päivän biisit: Poika (saunoo), Taivas Varjele! sekä tietysti Ihanaa Leijonat ihanaa ja Den glider in

Kun vähentää koneen ääressä istumisen minimiin pariksi päiväksi, olo pysyy yllättävän levollisena jopa tällaisella nörtillä. En mä mitään sen erikoisempaa ole tehnyt, kunhan ollut ja nukkunut ja pitänyt seuraa flussaiselle kanssa-asujalle. Niin ja eilen illalla olin kummitädin ja serkkujeni kanssa Muskettisoturit rock-musikaalin katsomossa. Mielenkiintoinen näkökulma klassikkoteokseen ja nauraa sai mukavasti lauantai-illalle sopivan määrän. Kotonakin vielä hihitytti jotkut kohtaukset.

Perjantaina päätin poikkeuksellisesti kävellä töihin fillaroinnin sijaan. Matkalla takistani putosi TAAS yksi nappi, tällä kertaa katosi ihan kokonaan. Illalla kotona havaitsin, ettei takin mukana ollut tullut varanappia. Tietenkään, kerrankin kun sellaista tarvitsisi. Nyt pohdin mistä nappaan napin pois, jotta edes takin kiinnitys olisi toimiva. Muualla napit ovat todellä jämäkästi kiinni, mutta nämä kiinnitykseen osallistuvat ovat olleet aivan rimpuloita ja surkeasti kiinnitettyjä.

Onneksi kevät pisti parastaan eikä asia harmittanut kovin kauaa. Aamulla mennessä oli vielä vähän vilpoinen, mutta iltapäivällä aurinko lämmitti mukavasti. Töiden jälkeen suunnistin kaupungille, matkalla ei olisi voinut olla parempaa fiilistä. Kuulokkeissa soi Lykke Lin uusin, joka on ehdottomasti suosikkilevyni tällä hetkellä. Ja punaiset WeSCin kuulokkeet pitivät hyvin tuulenvireen pois korvia vihlomasta.

Oranssi pikkupokkarini kulkee kätevästi mukana missä vain ja milloin vain. Laatua ei tietenkään voi verrata järkkäriin, mutta kelpaahan tuolla ainakin kirkkaalla säällä räpsiä. Ja hei, kalansilmäefekti!

Idag är en bra dag att hjälpa. Siitä tulikin mieleeni, että pitäisi mennä joku päivä luovuttamaan verta. Tai ainakin yrittämään, parilla viimeisellä kerralla ei ole hemoglobiini ollut tarpeeksi korkealla. Siitä tosin on jo aikaa, joten ehkä nyt voisi olla paremmat tsäänssit.

Päivä 16 – Eka suudelmani

Kuudennella luokalla, “hipoissa” kuten ala-asteaikaisia koululla järjestettyjä diskoja silloin kutsuttiin. Poika kysyi mitäs jos pussattais. Ihan sama, vastasin ujona. Pussattiin kuitenkin, sellainen märän limainen pusu. Seuraava taisikin sitten myöhemmin jo olla parempi, mutta se ei jäänyt samalla tavalla mieleen.

Amy Macdonald – A Curious Thing [2010]

Päivä 6 – Minun päiväni

Sunnuntaiaamu oli laiska, miehen kanssa noustiin vasta puoli yhdeltätoista. Siihen mennessä tosin oli Onni koittanut jo varmaan tunnin koko kaksivuotiaan tarmollaan saada meitä heräämään uuteen päivään. Onneksi sentään välillä Feline kelpasi leikkiseuraksi äidin lisäksi, joten saimme torkuttua vielä hetkisen pidempään. Mikä siinä onkin, että lauantaina jaksaa herätä ihan hyvin mutta sunnuntaina ei millään?

Ulkona oli käsittämättömän lämmin! En muista milloin viimeksi olisin ihan oikeasti ollut ulkona pelkkä lyhythihainen päällä huhtikuussa. Vietettiin pihalla seuraavat pari tuntia: istuskeltiin, juteltiin, puhallettiin saippuakuplia, tehtiin hiekkakakkuja, haravoitiin… Söin aamupalaa ulkosalla, raikas greippi oli siihen tarkoitukseen täydellinen. Olen tällä hetkellä hurahtanut greippeihin ja verigreippeihin, voisin syödä niitä varmaan useamman päivässä. Slurps.

Nappasin lauantain kaupunkipyrähdyksellä mukaani superpäheät housut, viidellätoista eurolla Backstreetin loppuunmyynnistä. Punamustaraidallisesta ei onneksi ollut omaa kokoani jäljellä, muuten olisi voinut tulla vaikea valinta niiden kahden välillä. Ohuehko matsku on taatusti just passeli viileämpiä kesäpäiviä ajatellen – toivottavasti sellaisiakin vaan tulee! Auringonpaisteelta voi suojautua kätevästi kietaisemalla neuletakki turbaaniksi päähän, hyvin pysyy eikä ainakaan tule auringonpistosta. ;)

Hassua kun on niin hurjan lämmin, mutta luonto on vasta heräämässä talven jäljiltä. Leskenlehtiä sentään on näkynyt ja kovasti alkavat puutkin työntää silmuja esiin. Vappuna tilanne on ehkä jo aivan toisenlainen? Sitten alkaakin jo toukokuu, yksi ihanimmista kuukausista. Kaksi sanaa: omenapuun kukat! ♥

Kello taisi olla jotain päälle kaksi, kun lähdimme ajelemaan kohti kotikotia. Matkalukemisena mulla oli uusin Trendi sekä mussutettavana tervalakuja, joita maistoin nyt ensimmäistä kertaa. Sopivasti tervaisia, ei liikaa mutta kuitenkin se terva vähän sieltä maistui lakritsin seasta.

Pysähdyttiin vessassa ja ostettiin samalla kevään ekat irtojäätelöt, omalla kohdallani ainakin. Pohdin hetken ihan vakavissani tervajäätelön maistamista, mutta lakuja syötyäni päädyin kuitenkin herkku-nougatiin. Olisin ottanut kaveriksi toisen pikkupallon mangomelonia, mutta se oli kioskista ihan finaalissa. Felinen tuutti oli vanhan ajan salmiakkia, ihan hyvää sekin kun sain maistaa.

Kotikotona mies kaivoi prätkäkamppeet esille, hyppäsi Cebarin selkään ja lähti kohti Turkua. Kevään ensimmäinen ajo ja nahkapuku oli ihan riittävä, hassua! Aika ihanaa kyllä, kun on tuo äijelikin innoissaan moottoripyöräilystä. :) Me tytöt jäätiin kotikotiin yöksi, illalla saunottiin ja grillattiin. Saunasta pihan poikki tallustellessa oli ihan sellainen fiilis kelin puolesta kuin olisi toukokuun loppu eikä vasta huhtikuu.

Dharma on edelleen hyvin kevätlevoton, Miska sen sijaan jaksaa välillä pysähtyäkin paikoilleen. Kuten eilen illalla tyynyn päälle sohvalle. Yritti kyllä ensin siskon syliin, mutta kun siinä oli jo läppäri niin kissamassu joutui tyytymään tyynypaikkaan. Onnelliselta vaikutti kyllä tuossakin nukkumapaikassa.

Että sellainen pääsiäissunnuntai.

(Kuvat otti minä, Feline taikka mieheke.)

The Knife – Deep Cuts [2003]

Jospa vihdoin ehtisi naputella kokonaisuudessaan mielessä pyörineen GOOM-postauksen. Kuvat sain jo viikonloppuna, mutta silloin en ehtinyt hetkeä kauemmin koneella istua, ja nyt alkuviikko on mennyt tiiviisti koneen ääressä – töiden parissa. Viime yön olin varastollakin taas pitkästä aikaa, nukkumisesta vaan ei meinannut aamupäivällä tulla oikein mitään ja univelkaa alkaa taas olla turhan paljon. No, tämän kirjoitettuani melkein voinkin sitten painua pehkuihin.

Meillä oli ikkunallinen hytti! Ja siitä näki ihan jopa ulkoilmaa! Se on kuulkaas aikamoista luksusta verrattuna viime vuosien onnettomiin kopperoihin ö-luokassa autokannen alla. GOOMilla ei A-hytit maksa mitenkään enempää, vaan nopeimmat varaajat saavat parhaat hytit. Ihan toimiva käytäntö, sanoisin. Varsinkin kun ottaa huomioon, että jokaiselle tulee maksettavaksi hytin lisäksi ruokaliput (24e per naama) – matkalle tulee hintaa ihan tarpeeksi ilman mitään A-hyttien lisämaksuja.

Laiva irtosi Helsingin satamasta keskiviikkoillalla puoli seitsemän jälkeen. Käytiin vähän kannella pomppimassa, mutta aika nopeasti viima palautti meidät sisälle lämpimään. Viereisessä porukassa oli Teletappeja muutama, joku niistä yritti haliakin kerjätä.

Ensimmäiset tunnit tutustuttiin laivaan sekä käytiin täpötäydellä tanssilattialla jammailemassa mm. Paskanmusiikinfestivaalissa ja Leikkilaulutuokiossa. Ennen ensimmäistä esiintyjää ehdittiin vielä osallistua Yhteishoilausperseilyihin, aika pian sen perään sitten Cheek nousikin jo lavalle. Muut feidasivat tässä kohtaa pöytään tai jonnekin istuskelemaan, mutta me Felinen kanssa hypittiin ja pompittiin koko keikan ajan. Olen kyllä jonkun verran Cheekiä kuunnellut mutta ihan ykkössuosikkeihin se ei kuulu, hyvä keikka ja fiilis oli joka tapauksessa!

Oulu pilaa aina kaiken, näin meille kerrottiin. Pysähdyttiin rupattelemaan kyseisen jampan kanssa, kun huomasin hällä olevan viininpunaiset Jyväskylän haalarit… Raumalta oli kuulemma kotoisin mutta asunut jo pitkään muualla – ja meinasi revetä vähän väliä, kun siskon kanssa hölistiin omalla Turku-Laitila-Rauma-murteellamme. Jatkettiin siitä sitten matkaamme, jotta kaveri ei ihan tukehtuisi nauruunsa. Tällaisen hipräp-tsirbulankin kanssa vaihdettiin muutama sana jossain kohtaa, se ei onneksi nauranut meille tai meidän puheelle. ;)

Lähikuvaa räpsyttimistä. Kunnon vaatetus aka haalarimekko päällä, as you can see.

Kello 2.00 oli aika Kalsariwiuhahduksen, sitä ennen oltiin tietysti pistäydytty hytissä vaihtamassa vähän kevyempää ylle. Oma wiuhahdusasuni koostui leopardikuvioisesta satiini/pitsi-yöpaitulista ja Dr. Martenseista, komeuden kruunasi aiemmin illalla silmiin isketyt jättimäiset tekoripset timanteilla. Tässä vaiheessa laiva oli siis seissyt jo useamman tunnin Tallinnan satamassa, kuten taustalla nököttävästä paatista voi päätellä (tai no oikeastaan siitä voi päätellä pelkästään sen, että ollaan satamassa). Anyhow, kannella loikki lisäksemme ties minkälaista wiuhahtelijaa – uskaliaimmat olivat tietysti täysin vailla rihmankiertämää. Takaisin sisälle päästyämme mentiin vielä hetkeksi tanssahtelemaan, jotta kannella tullut pieni vilu lähtisi lätkimään.

Ei muuta kuin vaatteet vaihtoon ja suunta kohti yökerhoa, sillä kolmelta aloitti seuraava esiintyjä. Porukkaa näkyi jo selvästi vähemmän, ilmeisesti uni vienyt osan GOOMailijoista lataamaan vähän akkuja siinä vaiheessa. Pakko myöntää, että puolivälissä keikkaa alkoi vähän uni omiakin silmiä painaa, mutta loppuun asti vedettiin. Ja lavallahan yöseuraa piti…

…Happoradio! En ole aiemmin yhtyeen keikalla ollut, vaikka noin muuten olen paljon bändin tuotantoa kuunnellut, joten tätä keikkaa odotin kaikista eniten. Uusia kappaleita en niinkään tiennyt kun en ole Puolimieli-albumia kuunnellut (kunnes tänään tajusin kuunnella sitä Spotifyn kautta…), mutta GOOMilla herrat onneksi soittivat ihanan paljon kaikkia vanhoja hyviä biisejä. Tunnin aikana ilmoille kajahti mm. Hirsipuu, Che Guevara, Linnusta sammakoksi ja jopa Leevi-cover (hyi Comic Sans videossa!) Unelmia ja toimistohommia. Niin ja loppupuolella soittivat myös yhden suosikkini Puhu äänellä jonka kuulen, voi ihanuus! ♥

Montaa tuntia ei ehditty vetää unta palloon hytissä, kun jo herättiin ja painuttiin (tanssilattian ja Hopeinenkuuolavielujen kautta, köh) aamupalalle. Yleensä rakastan aamiaisia laivalla, mutta Baltic Princessin versiota kuvaa parhaiten sana säälittävä. Jotenkin tosi kökköä kaikki. Tomaatit näyttivät siltä kuin joku olisi yrittänyt tappaa ne, appelsiinimehu veti kirpeydellään naaman irvistykseen (eikä siinä edes ollut yhtään hedelmälihaa!), leipävalikoima oli onneton, samoin leikkeleet… Ei siellä aamupalalla kyllä paljoa ollut porukkaa, ehkä eivät sitten olleet viitsineet panostaa tarjoiluun. Tämän perusteella en kyllä ehkä koskaan enää uskalla mennä Tallinkin laivojen aamiaiselle, Siljan paateilla sentään vielä siedettävää on kaikki paitsi hinta (ainakin Serenadella yli kymppi!).

Noh, nälkä ei kuitenkaan jäänyt ja se lienee pääasia. Aamupalan jälkeen löydettiin itsemme jälleen tanssilattialta, tällä kertaa Aamupepeiltiin erään ihanan kappaleen (linkki pöllitty Felineltä) tahtiin. Ei saa tätä tunnelmaa kun vain aamuisin, näin aloittaa mä päiväni tahdonkin… Alun perin ajattelin tässä välissä ottaa pienet torkut, mutta se sitten vähän jäi. Sen sijaan kultasimppailtiin hyvä tovi, loistavia biisejä tuli jatkuvalla syötöllä niin ettei lattialta meinannut päästä pois.

Puolenpäivän maissa käytiin syömässä, ruoka oli hyvää mutta palvelu jokseenkin kyseenalaista. Sen jälkeen kuunneltiin parin biisin verran Kymppilinjaa, itse lähinnä mielenkiinnosta – ja totesin aika nopeasti ettei ole mun makuun se musiikki. Mä taidan olla ainoa ihminen muutenkin, joka ei voi sietää sitä ärsyttävää hauki-renkutusta… TaxFree-visiitin jälkeen oli sopiva väli mennä hyttiin nukkumaan hetkeksi, itse asiassa siihen loppuaika aika lailla menikin. Ja silti väsymys oli suuri.

Kaiken kaikkiaan siis aivan loistoreissu, ja oli myös ihan loistonelikko meidän hytissä! Feline ja Sintsu (lempinimi lainattu ensin mainitun blogista) jäivät vielä toiselle kierrokselle, meille Nooran kanssa riitti yksi risteily – tällä kertaa. Kotimatkalla oli jo puhetta, että ensi kerralla vedetään kyllä tuplana. :) Tämä tosin edellyttää sitä, että GOOM palautuu aiemmilta vuosilta tutulle reitilleen Turku-Tukholma-Turku, tuo viidentoista tunnin seisoskelu Tallinnan satamassa oli kyllä ehkä typerintä ikinä. Pidetään peukkuja.

Vinkki: samanlaisen/erilaisen (valitse mieluisa vaihtoehto) sepustuksen GOOMailustamme toisen kierroksen lisähöysteillä voit lukea täällä.

Toim. huom. Mä olen nykyään ihan normaalistikin niin sekaisin, ettei mun tarvitse enää edes humaltua hilluakseni ihan kympillä. :D Tosiaankin ajoin Helsingistä kotiin torstai-illalla eikä ajokuntoa painanut taatusti mikään muu kuin väsymys (ja sekin oli taltutettavissa energiajuomalla). Ei muuten mennyt pahemmin rahaa reissussa!

Petri Nygård feat. Lord Est – Selvä päivä (…ja tätä tanssittiin MONTA kertaa!)