AvainsanaOmakuva

Heinäkuun loppupuolella miehen ollessa kesälomalla kiikutimme kissan hoitoon ja käänsimme auton kohti Kymenlaaksoa. Edellisestä kunnon visiitistämme oli ehtinyt vierähtää – aivan käsittämätöntä kyllä – jo puoli vuosikymmentä, joten oli todellakin aika tehdä uusi retki sinne suunnalle. Tälläkin kerralla oli käytettävä tilaisuus hyväksi ja vaadin menomatkalla pysähdyksen Porvoossa, koska Brunbergin tehtaanmyymälä ja minttutoffeepalat. Mmm..! ♥ Pidimme kaupungissa muutenkin tauon, ensin pyörähdys vanhassa kaupungissa (pääsin vihdoin käymään Skafferissa) ja sitten makoisa lounas nepalilaisessa ravintolassa. Matka mutkitteli lopulta sen verran kauan, että olimme perillä Kouvolassa vasta illansuussa.

Saaressa punkkasimme päämökistä erillään olevassa aitassa, mikä oli öisin hulinoivan lapsen äänekkyyden huomioon ottaen erinomainen vaihtoehto. Meillä oli rattaat mukana, joten päivisin bebe pääsi vetelemään hirsiä ulkosalle, vaikkei niillä noin muuten mitään mökkimaastossa tehnyt. Aurinkoisena päivänä kävimme veneajelulla lähiseudulla ja etsimme pari geokätköä, jolloin Manduca oli kätevä. Tarkkaa aikataulua kotiinpaluun suhteen emme olleet tehneet ja lopputulos olikin se, että vietimme mökkeilemässä useamman päivän. Sateisesta säästä huolimatta oli tosi kivaa, varsinkaan kun ei Lontooseen muuttanutta K-serkkua kuitenkaan ihan niin usein näe. Ja saipahan K myös hengailla kummityttönsä kanssa, joskin pirpana oli välillä vähän turhan eroahdistunut…

Mä en yleisesti ottaen ole mökkifani, mutta kyllä Repovedessä on sitä jotain!

Aihe ei ole millään lailla enää ajankohtainen, mutta haluan kuitenkin naputella nämä jutut itselleen muistiin. Toisaalta nythän Vantaan asuntomessuista jaksaa taas lukea, kun niihin liittyviä postauksia ei enää tule vastaan joka toisessa blogissa. ;) Oma visiittini tämän vuoden asuntomessuille oli alkuun epävarmaa, sillä vakiomessuseurani S oli raskaana ja laskettu aika osui juurikin heinäkuulle samoille paikkeille messujen alun kanssa. Avajaisviikonloppuna kuitenkin S tuumasi, että olo on edelleen täysin normaali, joten päätimme suunnata Vantaalle heti viikonlopun jälkeen maanantaina. Mukaan lähti myös äitini sekä tottakai tyttäreni, joka kulki näppärästi Manducassa ja rattaat saivat jäädä kotiin.

Tällaisen pihan ja talon voisin huolia meille.

Aika pitkälti koko päivä Kivistössä tuolloin heinäkuussa meni, mutta ehdimmekin käydä läpi kaikki kohteet. Taukoja tietysti oli pidettävä normaalia enemmän, kun seurueessa oli vauva ja viimeisillään raskaana oleva. Ensimmäistä kertaa oman asuntomessuhistoriani (eli, öö, neljän vuoden) aikana oli niin, etteivät kaikki kohteet olleet vierailtavissa. Noin muuten kohteet oli saatu viimeisteltyä ihan kiitettävästi ja tarjosivat kyllä aimo annoksen inspiraatiota ainakin mulle. Tänä vuonna löysin jopa joukosta selkeän suosikin, mutta siitä teen vielä oman postauksensa – on meinaan tässäkin on näitä kuvia aivan riittämiin…

Keittiöinspiraatiota en tällä kertaa tarvinnut, kun meillä vihdoin on toiveiden mukainen keittiö. Mitään mun makuun ihmeellistä ei tosin edes ollut, tuo keltainen oli ehkä ainut spesiaali. Kakkoskuvan keittiössä tykkään tuosta tehosteseinän tapetista, täydensi kivasti kokonaisuutta. Alimman kuvan keittiön mustavalkoisuus on jees, mutta eniten mua miellyttää kasvit ja niiden ruukut sekä tuo matala Eamesin pöytä.

Muutama kiva makuuhuone, joissa yhdistävänä tekijänä on puun sävyt. Haaveilen matalasta sängystä ja toivon joskus vielä saavani futonin, mutta toistaiseksi korkeampi säilytystilallinen laatikkosänky on meille ehdottomasti toimivin vaihtoehto. Muutenkin kieltämättä noissa mietityttää matalemmissa sängyissä se, miten niistä oikein pääsee ylös..?

Messuolohuoneissa ei ollut mitään ihmeempiä ahaa-elämyksiä, pienempiä yksityiskohtia toki moniakin. Mintunvihreää olisi ihana saada omaankin kotiin, harmi vaan että se sattuu olemaan yksi puoliskon inhokkiväreistä. Jospa saisin tulevaisuudessa hivutettua sitä hieman vaikka lastenhuoneeseen? Se oli mun lempiväri silloin kun olin sellainen alle kouluikäinen. :) Alimman kuvan takkanurkkauksesta tykkään kovasti, jotenkin kaikki natsaa kohdalleen.

Lastenhuoneissa sen sijaan oli vaikka mitä mahtavia oivalluksia! Kahden ekan kuvan mustavalkoisuus höystettynä harkituilla värilisäyksillä toimii musta ihan älyttömän hyvin, nuo olivat kumpikin siis samassa kohteessa. Seuraavissa kuvissa on yhdistetty vihreää ja keltaista, hyvin toimii sekin. Katon maalaaminen värillä valkoisten seinien kanssa on muuten aika kiva! Sitten taas hieman graafisempaa, näissä fanitan raidallista jakkaraa (meillekin, kiitos!) sekä huisaa vihrää robottia. Alimman kuvan majasysteemi on epäilemättä lasten mieleen, eikä tuo hullummalta näytä näin aikuisenkaan silmiin. Kettutyynyistä tykkään, ihanat!

Harvoin innostun märkätiloista sen enempää, mutta Kivistössä oli monessa kohteessa omaan makuuni onnistuneita vessoja ja kylpyhuoneita. Seinäratkaisuista pidin erityisesti, esimerkiksi nuo pari normaalista poikkeavalla tavalla laatoitettua seinää. Ihastuin myös kympillä tuohon mustavalkokeltaiseen tapettiin, kyseessä on englantilaisen MissPrintin Mountains Sunrise. Harmaa ja betoni näkyivät myös olevan aika pop – mikäs siinä, sellaista voisin kyllä omaankin kylppäriin kelpuuttaa. Jos joskus pääsen vaikuttamaan oman kodin kylpyhuoneeseen, niin tuollaiset seinän sisällä olevat kolot kyllä tahdon pesuaineille.

Yllättävää kyllä, raskausaika alkaa näinkin pian olla enää pelkkä haalea muisto. Kuva-arkistoja selatessa ihan säpsähdin omia odotuskuviani; vajaa kolme kuukautta jakaantumisen jälkeen tuntuu kummalliselta ajatella, että tuo ihana pikkutyyppi ihan oikeasti majaili mun mahassa 3/4 vuotta! Vaikka kroppa on nykyään erilainen mitä ennen raskautumista, ei asia siltikään tunnu todelta. Äkkiä sitä näköjään tottuu uuteen tilanteeseen. Tavallaan koen olevani ihan se sama ihminen kuin ennen äidiksi tuloa, toisaalta taas kaikki on muuttunut eikä mikään ole kuten ennen.

Tarkoitus oli alun perin blogata raskaudesta ja sen mukana tuomista ajatuksista enemmänkin, mutta lopulta ehdin kirjoittaa aiheesta vain kahteen otteeseen: ensin meiningistä yleisesti ja sitten erinäisiä huomioita, joita matkan varrella oli tullut vastaan. Nyt voisi siis olla aika tehdä jonkun sortin yhteenvetoa noista yhdeksästä kuukaudesta, vielä kun jotain ehkä saa muistin perukoilta kaivettua.

No miten se nyt sitten meni?
Paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Mahafoobikkona jännitti millaista elämä eläväisemmän mahan kanssa olisi, mutta kaikki sujui yllättävän kivuttomasti noin henkiseltä kantilta tarkasteltuna. Pystyin mielestäni ottamaan suht rennosti enkä stressannut turhia, vaikka toki niitä perus raskaushormonisekoamisia muutaman kerran tulikin. Keittiöremontin aloittaminen muutamaa kuukautta ennen laskettua aikaa oli ehkä hivenen uhkarohkeaa, varsinkin kun en itse pystynyt supistelevan mahani kanssa paljoa työmaalla auttamaan. Vauva-arjen alku olisi epäilemättä ollut iisimpää, mikäli koti ei olisi ollut täysi kaaos ja ruuanlaittoon olisi ollut muitakin mahdollisuuksia kuin pelkkä mikro… Hengissä selvittiin kuitenkin.

Mitä opin? Tekisinkö jotain toisin?
Sen ainakin, että yhdeksän kuukautta menee ihan hujauksessa! Viikot vilistivät hurjaa vauhtia eteenpäin ja yhtäkkiä äitiysloma jo alkoi. Itsestäni pitäisin parempaa huolta ja liikkuisin enemmän kun se vielä on mahdollista, koska loppuraskaudesta se ei välttämättä enää onnistu. Tarkkaa laskettua päivää en paljastaisi, tai vaihtoehtoisesti sanoisin pari viikkoa myöhemmän ajankohdan. Näin ehkä välttyisi edes osittain loputtomilta jokojokojoko -kyselyiltä, joihin näin melkein viikolla yli menneenä sain vastailla varsin monta kertaa. Käynnistämisen ajankohdasta en sitten puhunutkaan kuin ihan muutamalle ja onneksi kaikki meni niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt kysellä perään mitään sen enempää.

Mikä fiilis raskauden jälkeen?
Ensimmäinen kuukausi oli yllättävän rankka ja yön pimeinä tunteina tuli monesti mietittyä, oliko tämä nyt ihan järkevää. Bebe alkoi alle kaksiviikkoisena huutaa vatsavaivojaan eikä elämästä meinannut tulla yhtään mitään, kun oli niin väsynyt ja aivan kujalla kaikesta. Luonnollisesti sitä myös kyseenalaisti oman osaamisensa vauvasta huolehtimiseen, kun mikään ei tuntunut auttavan pirpanan oloa. Onneksi mies oli pari ekaa viikkoa isyyslomalla, niin saatiin hommat edes jotenkin rullaamaan ennen kuin arki todella alkoi. Entisestään helpotti, kun tyttö päätti hyvin nopeasti ruveta nukkumaan öisin ja sain itsekin nukuttua useamman tunnin pätkiä. Alkupöhnästä selvittyäni olen ollut joka ikinen päivä maailman onnellisin ja kiitollisin tästä meille suodusta onnesta. ♥

Lähtisinkö leikkiin uudestaan?
Mikä jottei. En nyt ehkä ihan heti, mutta mahdollisesti joskus tulevaisuudessa kyllä.

(Kuvista kiitos miehelle ja siskolle.)

Viikko 2: Pallo 40+0.

Kuningasidea – Nimi on enne [2014]

Wuhuu, ei edes kahta viikkoa tätä vuotta takana ja mä sain jo värkättyä katsauspostauksen valmiiksi! Sen ehtii aina unohtaa, miten jumalattoman hidasta tällaisen kasaaminen oikeasti on, mutta toisaalta on kiva palata vielä kerran kunnolla menneen vuoden tapahtumiin. Vuosi 2014 oli meille varsin hyvä, paljon mahtavia asioita tapahtui ja suuremmilta suruilta vältyttiin. Ehkä päällimmäisenä mieleen jäi oma raskautuminen, karvatassun muutto meille ja pohjoiseen suuntautuneet lomamatkat. Toivottavasti myös 2015 tuo mukanaan positiivisia juttuja!

Tammikuussa…

koti alkoi vihdoin näyttää asuttavalta, kun vihoviimeiset muuttolaatikot tuli purettua ja tavarat järjesteltyä paikoilleen. Pientä fiksattavaa toki riitti, mutta noin muuten asumismukavuudessa ei ollut valittamista. Oli ihanaa kutsua ihmisiä kylään ja loppukuusta emännöin maustekutsutkin meillä. Yhden tammikuisen viikonlopun vietin pääkaupungissa ja mm. kävin Designmuseossa katsastamassa graafisen suunnittelun Don’t Shoot the Messenger -näyttelyn. Seuraavana viikonloppuna osallistuin Turussa teekurssille tätini kanssa. Kuun viimeisenä päivänä mennä paukautin ja ostin mikrojärjestelmäkameran, sitä voisinkin avata ihan omassa postauksessaan.

Helmikuussa…

kävin porukoiden kanssa rakennusmessuilla, minkä jälkeen pähkäilimme miehen kanssa uusia kalusteita minikylpyhuoneeseemme. Viikon talvilomani alkoi opiskelijaristeilyllä ja lomalla ehdin myös pariksi päiväksi Tampereelle. Leikkasin otsatukan sekä innostuin kynsien lakkaamisesta. Kuun päätteeksi olimme koko perhe nautiskelemassa Cindyn herkullisista ruuista.

Maaliskuussa…

alkava kevät sekä onnistunut objektiivihankinta inspiroivat kuvaamaan ja kuvasin jopa päiväni kuvina -setin pitkästä aikaa. Aloitimme työkaverin kanssa kimppasetin fustraa, joka jatkui lopulta elokuulle saakka. Päivitin tietokonetta muistin ja käyttöjärjestelmän osalta sekä opettelin Lightroomin käyttöä. Alkukuusta kävimme miehen kanssa yhdessä Tampereella moikkaamassa kummityttöä perheineen, minkä lisäksi seilasin yhden lauantain työporukan kanssa piknik-risteilyllä ja reissasin päiväksi Helsinkiin töiden puitteissa. Kotona parin vuoden takainen kosintaorkidea puhkesi kukkaan ja viherpeukaloudesta iloissani pyörähdin äitin kanssa puutarhamessuilla.

Huhtikuussa…

hiottiin kesälomareissun suunnitelmia ja tuhlattiin rahat keltaisen haamun tarjouksiin, kun työpöydälle muutti uusi ja isompi iMac. Vuosittaisen yhtiökokouksen jälkeen löysin itseni taloyhtiön hallituksesta, jonka kanssa olikin työsarkaa läpi kevään ja kesän. Työkuviot ahdistivat, kun rakas työtoveri jätti toimistomme taakseen, ja päädyin miettimään tulevaisuutta ihan tosissaan. Yllättävä rahareikä tosin vaati painamaan töitä pääsiäisenäkin, mutta ehdin sentään vähän lepuuttaa hiirikättäni Tammisaareen suuntautuneen geokätköilyreissun sekä siskon synttärikemujen verran. Loppukuusta kävin siskon kanssa Naantalissa ilostuttamassa korviamme sulosoinnuilla.

Toukokuussa…

vietimme vappua Tampereella, vapunpäivänä kävimme vapputorilla ja sitä seuraavana päivänä ihastelimme tyttöjen kesken Andy Warhol -näyttelyä Sara Hildénin taidemuseossa. Tein positiivisen raskaustestin, mistä aloikin sitten vatsapalleron kasvattaminen. Viivähdin yön yli reissulla Ahvenanmaalla, jossa seikkailimme geokätköjen perässä. Loppukuusta olin hivenen huonovointinen ja kävin ekaa kertaa neuvolassa. Viimeisenä päivänä juhlittiin ylioppilaita, joita meidän suvusta valmistui sillä kertaa kaksin kappalein.

Kesäkuussa…

fiilisteltiin eri vuosikymmeniä perinteisillä triplasynttäreillä ja mä saavutin kypsän, kolmosella alkavan vuosikymmenen. Kesä oli luonnollisesti geokätköilyn aikaa, tein iltaisia kätköilykeikkoja erilaisilla kokoonpanoilla. Kävin äipän kanssa ihailemassa alppiruusuja Piikkiössä, kuvasin yllärinä naimisiin mennyttä kaveripariskuntaa Littoistenjärvellä sekä vietin miehen kanssa juhannusta maaseudun rauhassa. Kuun lopussa oli vihdoin ensimmäinen ultra ja näimme pavun kokoluokkaa olevan jälkikasvumme. Viimeisenä viikonloppuna olin siskon kanssa Helsingissä ja kävimme mm. Minna Parikalla shoppaamassa siskolle hääkengät.

Heinäkuussa…

lomailtiin lähes koko kuu. Loma alkoi keilausillalla perheen kesken, minkä jälkeen kävimme Pub Niskassa pitsoilla. Ekalla lomaviikolla olimme miehen kanssa pari päivää Tampereella ja viikonloppuna starttasimme kesälomamatkan Keski-Suomen kautta Kainuuseen. Reissu alkoi geokätköilyn megatapahtuman merkeissä Himoksella, seuraavana päivänä kiersimme S:n kanssa asuntomessut Jyväskylän Äijälänrannassa. Kainuussa majoitumme muutaman päivän Vuokatissa nautiskellen letkeistä lomapäivistä kesäisessä säässä. Loppuviikoksi ajoimme Hyrynsalmelle, jossa tutustuimme suofutiksen maailmaan. Loppukuuhun mahtui vielä mm. DBTL-ilta siskon kanssa, auton hajoaminen moottoritielle sekä helteisen sunnuntain matka museojunalla Turusta Uuteenkaupunkiin.

Elokuussa…

oli kesäloma ohi ja edessä paluu arkeen, jota onneksi helpotti ihanaisen työkaverini J:n paluu äitiyslomalta. Barbi tuli taloon ja loppukuu meni totutellessa kissatalouteen. Tapahtumia riitti: oli serkun rippijuhlaa, toisen serkun valmistujaisia, Taiteiden yötä, Särkänniemen reissua ja ties mitä vielä. Ostimme haaveideni auton ja hommasimme vihdoin putkimiehen asentamaan kylppärin uudet kalusteet. Raskauden puoliväli ylittyi ja tuleva jälkikasvu heilui rakenneultrassa minkä kerkesi.

Syyskuussa…

fiilistelin syksyä ja kävin mm. geokätköilemässä ja sienimetsällä. Syyskuuhun sisältyi monta reissua kotinurkkien ulkopuolelle: Habitare-messut Helsingissä, kummitytön 1-vuotiskemut Tampereella ja kuun lopussa suuntasimme porukalla viikoksi Lappiin. Matka starttasi junalla Rovaniemelle, josta jatkoimme autolla pohjoisemmaksi. Ylläksellä rentouduimme viimeisissä ruskan rippeissä, ulkoilimme päivittäin ja vain olimme.

Lokakuussa…

käynnistettiin uusi kuu päivävisiitillä Norjaan ja loppulomalla mm. kävimme Levillä kylpemässä sekä kapusimme Ylläksen huipulle. Lomaviikon jälkeen löimme keittiösuunnitelmat lukkoon, uusi keittiö laitettiin tilaukseen ja vanhan saimme myytyä kätevästi netin kautta. Ystävät järkkäsivät mulle yllätysvauvakutsut, tein parit täsmälöydöt lastentarvikekirppiksellä Raisiossa, kävin perheen kanssa katsomassa Linnateatterin hulvattoman vision Turun tulevaisuudesta sekä pyörähdin Finnish Design Shopin ystävämyynnissä pariinkin otteeseen, kun sellainen melkein naapurissa pidettiin.

Marraskuussa…

keittiöremontti jatkui, tasoitustöissä tuntui menevän pieni ikuisuus. Remppa-asiat pyörivät mielessä päivittäin, seinämaalit saatiin ostettua sekä tiskiallas ja hana laitettua tilaukseen. Matkustin porukoiden mukana viikonlopuksi Jyväskylään siskon luokse, vietin miehen kanssa yhteisen vapaapäivän mm. lounaan ja leffan (+ tietysti rempan) merkeissä, hiukset lyhenivät reippaasti ja meillä oli S:n kanssa pari viikkoa loosi kirppiksellä. Oli firman pikkujoulut Forum Marinumilla, geotapahtuma Turun linnassa ja kävinpä kuvaamassa parin kuukauden ikäistä pikkuneitiäkin. Olin viimeistä päivää töissä ennen äitiyslomaa ja samalla viikolla selvisi, että bebe nököttää mahassa pylly alaspäin.

Joulukuussa…

totuttelin olemaan kotona, ekoina viikkoina tuntui ehkä jopa hieman turhauttavaltakin. Ravasin neuvolassa ja äitiyspolilla perätilan vuoksi, kääntymään tyyppi ei suostunut mutta onneksi kaikki viittaa siihen, että synnytys alateitse kuitenkin olisi mahdollinen. Kävin sekä Turku Design Now!:n myyjäisissä että Uuden Muotoilun Joulumarketissa, joista ostin pari kivaa juttua. Keittiöremontti jatkui, haimme vihdoin tavarat Kvikiltä ja jouluviikolla mies ahkeroi kaapistojen ym. parissa. Vietimme toista hääpäiväämme, jouluksi suuntasimme kotikotiin kissa mukanamme ja tapaninpäivänä sukuni kasvoi yhdellä, kun pieni serkkupoika Hippo putkahti maailmaan. Vanhalle vuodelle sanoimme heipat tuttuun tapaan ystävien hoteissa maalla.

Jenni Vartiainen – Terra [2013]