AvainsanaSafkaa

Viikko sitten vietettiin miehen kanssa viikonloppu ystävien hoteissa Tampereella. Perjantai-illalla kohti Pirkanmaata ajaessa oli todella kurja ajokeli: räntää, kovaa tuulta, pimeääkin tietysti. Onneksi ei ollut kiire niin sai rauhassa körötellä olosuhteisiin sopivaa vauhtia, lähempänä yhdeksää oltiinkin sitten vasta perillä.

Oli ihana nähdä Akkikia taas pitkästä aikaa! Onni oli flunssaisuudestaan huolimatta täydessä vauhdissa, milloin houkutteli mua leikkeihinsä mukaan ja milloin puoliskoa. Katsottiin Muumeja, piirrettiin ja maalattiin vesiväreillä. Hurjaa, että poika täyttää alkuvuodesta jo kolme! Nopeasti ne tuntuvatkin kasvavan, vaikka toki itse vanhenee samaa tahtia.

Lauantaina jätettiin miehet viihtymään keskenänsä ja pistäydyttiin naisvoimin Ikeassa ja Pirkkalan Veskassa – todettiin, että kiva kerrankin kierrellä kun ei ollut miestä/lasta kyselemässä milloin lähdetään kotiin. ;) Taisin vihdoinkin keksiä millainen taso meille Bestå-sarjan osasista rakentuu! Seinäpintojen uusiminen ei ollutkaan ihan niin nopea ja helppo projekti kuin ajateltiin, joten jonkun aikaa täytyy sisustusasioiden kanssa vielä odottaa. No, onpahan ainakin aikaa ideoida, arpoa ja haaveilla.

Illalla lähdettiin vielä Dineriin vähän iltapalalle. Joulukoristeet olivat vallanneet ravintolan, paras koristelu oli ehdottomasti vessan ovissa olevat pipariukot. ;) Oma koti kun on kaikkea muuta kuin jouluinen laatikkopinojen ja remonttivermeiden takia, niin kerrankin sitä nauttii täysin sydämin muiden joulukoristeluista. Kuusen ajattelin kyllä saada johonkin mahdutettua, vaikka sitten keskelle olohuoneen lattiaa. Se tuoksu, oijoi!

Lautaselleni päätyi tällä kertaa hampurilaislistalta S-kokoa oleva Bleus B.B.Q Bacon burgeri (sinihomejuustoa, bbq-kastiketta sekä pekonisiivuja) extra-avokadolla. Hyvää oli kuten aina, mutta on vaan tuo pieninkin purilainen mulle liian iso. Olo oli vielä seuraavana aamunakin suhteellisen ähky, hyvähän se toki on ettei ainakaan tarvitse nälkää nähdä.

Ja jälkiruualle vatsassa on aina ihan erillinen kolo! Pari palloa Ben & Jerry’siä kimppaan oli juuri sopiva määrä, että jaksoi vielä vyöryä autoon ja takaisin majapaikkaan. Loppuilta menikin aika lailla vain ollessa, mikäpä sen parempaa toimintaa lauantai-iltana kuin hengailu hyvässä seurassa. Punaviini olisi ollut piste iin päälle, voi kun ei muistettu käydä alkomahoolikaupassa vaikka se jossain vaiheessa mielessäni olikin.

Kiitos Akkiki (ja hänen miehensä) piristävästä viikonlopusta! Ehkä seuraavalla kerralla tavataan sitten meillä, kun ollaan saatu kämppä remppapölyn keskeltä esiin..? :)

Treffasin pari päivää sitten Desthean pitkästä aikaa, kun käytiin työpäivän jälkeen herkuttelemassa keskustan Denniksessä. Mun turkulaisuudessa on ollut sellainen puute, etten ollut kyseisessä raflassa koskaan käynyt! Oli siis jo vähintäänkin ajankohtaista tutustua paikan ruokalistaan.

Elixian jäsenkortilla saa ainakin Turussa salaateista ja pastoista parikymmentä prosenttia hinnasta pois, mikä sopi viimeaikaiseen pitsan suurkulutukseeni paremmin kuin hyvin. Eteeni tuotiin Linguine al Genovese ja heti ensihaarukallisen jälkeen olin myyty – taatusti yksi parhaista syömistäni pasta-annoksista evö! Lautasella oli siis pastan kaverina bufalamozzarellaa, kirsikkatomaatteja, parmankinkkua, punasipulia sekä pinjansiemeniä, minkä lisäksi koko setti oli pestokastikkeesta juuri sopivan vihreä. One word: hyvää!

Mielenkiinnosta vilkaisin jälkiruokalistaa, ei olisi ehkä kannattanut. ;) Otettiin kumpikin Desthean kanssa annos nimeltä Marianne, jossa oli suklaa- ja minttujäätelöä, suklaakastiketta, kermavaahtoa sekä Marianne-rouhetta. Ihan mielettömän herkullista sekin, ei voi muuta sanoa.

Kiitosta vaan Desthealle päivällisseurasta! Ja Dennikseen menen epäilemättä uudestaankin, listalle jäi vaikka mitä testaamisen arvoista…

Viikonloppu meni ohi hups vaan, huomenna olisi taas aikainen herätys ja takaisin työpöydän ääreen. Väsymys on tällä hetkellä sitä tasoa, että parempi heittää kuvat kehiin ja painua sitten pehkuihin. Kai se on tämä vähentynyt valoisuus, joka niin väsyttää? Vaikka tänäänkin kyllä oli nätti aurinkoinen syyspäivä, ei vaan taida kroppa saada imettyä valoisuutta tarpeeksi itseensä.

Syyskuun viimeinen, perjantai. Sisko oli maisemissa ja tehtiin pikavisiitti Iskuun. Mulla olisi ollut -25% alekuponki käytettävänä esimerkiksi aiemmin katsomiini valaisimiin, mutta päädyin lopulta jättämään ne kauppaan. Kun ei tulevan makuuhuoneen sisustus ole vielä tarkasti selvillä niin en viitsinyt vielä panostaa. Ties vaikka muuttuisivat suunnitelmat matkan varrella.

Suunnattiin sitten vielä keskustaan ja käytiin Rossossa syömässä perhepannupitsa puoliksi. Ei tosin jaksettu kuin hippasen yli puolet, mutta kotona flunssainen avomieheni söi onnellisesti sen mitä me mukanamme tuotiin. Fantasiapitsamme täytteiksi valikoituivat muistaakseni pekoni, rucola ja aurajuusto – hyvää oli.

Rakas nykyään jyväskyläläinen siskosein ♥

Että sellainen perjantai-ilta oli se syyskuun viimeinen. Lokakuun olen ollut niin menossa tai niin väsynyt, ettei kuvamateriaalia tai mitään tapahtumiakaan ole ehtinyt paljoa kertyä, ehkäpä kohta saan blogattua itseni ajantasalle. Nyt hammaspesulle ja nukkumaan, öitä!

Palataanpa jälleen ajassa taaksepäin pari viikkoa. Eräänä torstai-iltana soluttauduin aloittavien ja aloittavan mielisten tekniikan opiskelijoiden sekaan Silja Europalle – kysehän oli tietystikin jokasyksyisestä tapahtumasta nimeltä ASTin. Olin toki kuullut risteilystä jo silloin kun itse opiskelin, mutta en kuitenkaan insinööriopiskelijuudestani huolimatta ollut koskaan tapahtumaan osallistunut. Nyt oli sen aika – parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Viime kevään GOOMilla hyväksi havaittu risteilyporukka – Feline, Sintsu ja allekirjoittanut – jälleen koossa, Noora tosin tältä reissulta valitettavasti puuttui. Huomaa hyttiläisten yhtenäinen hattutyyli! (Ja taisi olla mukien sisältökin tässä kohtaa vielä samanlainen.)

Hylkäsin hatun aika pian naulakkoon ja vaihdoin Dressing Mimiasta ostetun hiuskoristeen päätä koristamaan. Kuvaa ottaessa mulla oli näköjään vielä irtoripsetkin naamassa, ne oli kuitenkin pakko ottaa muutaman tunnin jälkeen pois kun silmät tuntuivat kuivuvan päähän. Tekoripset + laivan ilmastointi ei ole kovin hyvä yhdistelmä.

Joskus yöllä poikettiin kannella vähän haukkaamassa happea. Pimeää ja tuulista, taisi olla himpun verran vilpoistakin. Joku random insinööritypy tarjoutui ottamaan meistä yhteiskuvan, niitä kuvia sitten löytyikin muistikortilta yllä olevan lisäksi useamman ruudun verran (tässä oli parhaat hiukset!).

Viiden pintaan kaaduimme väsyneinä petiin, vaikka meitä kovasti yritettiin saada vielä johonkin hillumaan. Vedeltiin unta palloon melkein puolillepäivin, kunnes suurin väsymys oli selätetty ja hytin ikkunasta (jee taas ikkunallinen hytti!) näkyvä aurinkokin paistoi houkuttelevasti. Nälkä kurisi vatsassa odottavasti, joten suunta oli suoraan keularavintolan salaattibaariin. Vajaalla kymmenellä eurolla sai lapata lautasen täyteen fetaa, kanaa, aurinkokuivattua tomaattia, paprikaa, krutonkeja, siemeniä, uusia jänniä makuelämyksiä… Nälkäisenä kokosin annokseni muistuttamaan lähinnä salaattivuorta, mutta kyllä mä kaiken jaksoin ahtaa napaani.

Iltapäivällä kävimme tekemässä ulkoilukierroksen kannella. Oli muuten aikamoinen tuuli! Aurinko paistoi niin mukavasti, että suojaisissa kohdissa kantta istui porukkaa ilman paitaa arskaa ottamassa. Ja perän kansibaarissa oli tietysti täysi meno päällä, vaikkei tainnut baari edes olla auki (vai olikohan, en nyt muista kun en itse juotavia kaivannut).

Asuvalinta laivalle oli helppoakin helpompaa, itse tuunattu haalarimekko pääsi oikeutetusti päälle. Merkkien ompeleminen tosin jäi lähtöä edeltävään iltaan, vaikka GOOMista nyt on jo reippaasti yli puoli vuotta aikaa eh heh. Enkä edes saanut kaikkia merkkejä kiinni, sillä pistin neulalla toiseen olennaiseen sormeen (peukalo ja etusormi ovat ne olennaiset siis) sen verran kipeästi että jäi loput merkit ompelematta. Tarkemmat tiedot asukokonaisuudestani löytyy Flickristä, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Kaksi äksää.

Perjantain loppupäivä sujui meidän hyttimme osalta suhteellisen rauhallisissa merkeissä, kunhan hengailtiin ja tehtiin Tax Free -ostoksia ja sen sellaista. Laiva saapui takaisin Turkuun seitsemän jälkeen illalla, aikamoista menoa oli ihmisillä vielä siinäkin kohtaa. Epäilemättä moni jatkoi juhlintaa baarissa tms., me sen sijaan heitettiin Sintsu kotiin ja sen jälkeen suunnattiin Felinen kanssa yöksi maalle kotikotiin. Kaiken kaikkiaan muksakka reissu ja positiivinen eka ASTin-kokemus, kiitosta vaan kanssaristeilijöille!

Tyylikkäästi kaksi viikkoa myöhässä, mutta sellaistahan tämä mun bloggaaminen on viime kuukausina ollut. Ei musta taitaisi olla raportoimaan reaaliajassa mistään, kun jotenkin tapahtumat aina kasaantuvat ja sitten näpyttelen viikon-pari myöhässä kaikki putkeen tänne blogin puolelle. Tylsät jutut jää toki ulkopuolelle, mutta kun monista asioista oikeasti tahdon kertoa. Niin kuin tällä kertaa esimerkiksi Habitaresta.

Habitare on tähän asti ollut mulle tuntematon tapahtuma, lähinnä varmaan siksi että sisustusasiat ovat alkaneet kiinnostaa vasta parin viime vuoden aikana. Tänä vuonna kaikki osui kohdalleen ja Habitaren lisäksi tuohon kyseiseen viikonloppuun sisältyi muutakin Helsinki-hengailua serkkuni K:n kanssa. Habitare-päiväksi valikoitui lauantai, taidettiin joskus yhdentoista aikaan olla perillä messukeskuksessa ja seuraavat viisi tuntia vierähtikin kierrellessä ihan melkein huomaamatta.

IndoorGardenin Herb-yrttipuutarhan tai vastaavan aion kyllä taatusti hankkia vielä joskus! Toivottavasti suht pian, olisi meinaan aika mahtavaa kun basilikat ja muut yrtit pysyisivät hyvänä myös talviaikaan.

Olen pitkään halunnut kokeilla suihkugeelin sijaan saippuapalaa ja Habitaresta löysin täydellisen palan Soap and Moren pöydästä. Ekalla kierroksella ostin itselleni Ocean-palan ja toisen kerran ohi mennessäni nappasin vielä äiskälle tuliaisiksi greippisaippuan. Ihania tuoksuja!

K-serkku osti tuollaisen sipsintekosysteemin, jolla saa kätevästi tehtyä kotona lastuja pieneen sipsinälkään. Se on siis muovi”ritilä”, johon ladotaan perunaa (tai bataattia tai mitä nyt vaan keksii) ohueksi viipaloituna ja tyrkätään hetkeksi mikroon. Mikrossa neste katoaa ja lastuista tulee rapsakoita, kun antaa niiden hetken olla pöydällä ennen maistamista. Kotitekoiset sipsit voi sitten laittaa vaikkapa PussPuss Companyn hauskaan tekstikulhoon.

Porvoon pajalla oli vaikka mitä kivoja palapelijuttuja, kuten nuo keskenään yhteensopivat pikkukulhot. Sellaisia en kuitenkaan ostanut, mutta eräs toinen palapeliasia mukaani kyllä lähti – palataan siihen tuonnempana.

Avaruuslipasto! ♥

Ah tuo ylempi olisi täydellinen kaluste olohuoneeseen, hieno muotoilu ja ihana puunsävy.

Valaisinosastolta voisin ottaa suunnilleen kaiken omaan kotiini! Oranssijalkainen valaisin olisi aivan loistava tulevaan olohuoneeseemme, jonka teemavärinä on oranssi. Tuosta tulee jotenkin mieleen lintu, valkoiset höyhenet ja oranssia nokassa sekä räpylöissä. Vai kuvittelenko vaan..?

Angry Birds on päässyt jo kankaisiinkin. Ois muuten päheet tyynyt!

Vallilan uutuuskokoelman Karkkipäivän Jaffa-kuosi on myös hauska.

Tällainen keittiönpöytä meille, kiitos. Nuo tuolit, oijoi!

Iittalaa kelpuuttaisin myös meille vanhojen kaveriksi. Kartio-kaadin ja 40 cl laseja meiltä löytyy jo, lasit tosin ovat sitä vanhempaa ja paksumpaa mallia – en ole aivan vakuuttunut, että nuo uudet superohuet lasit oikeasti kestäisivät käytössä yhtä hyvin. Vitriini-rasiaa en ole vieläkään saanut, täytynee esittää toive joulutontuille josko sellainen voisi vaikka joulupaketista paljastua.

Selviydyttyämme takaisin kaupunkiin kierreltiin jalat väsyneenä muutamat kaupat, kunnes mentiin sitten vatsat kuopalla Virgin Oiliin. K:n suosituksesta päädyin pizzaan ja pähkäilyn jälkeen valintani oli Albone: tomaattikastiketta, mozzarellaa, salamia, herkkusieniä, rucolaa. En muuten ole hetkeen syönyt yhtä hyvää pizzaa! Ja oli myös juuri täydellisen kokoinen, että jaksoi kokonaan syödä. No okei, vähän oli ähky olo seuraavan tunnin mutta kuitenkin. Suosittelen!