AvainsanaSafkaa

Taiteiden yötä vietettiin Turussa tänä vuonna 18. elokuuta. Sää oli sateinen ja ehkä jopa hieman viileä, vaihtelua hellekeleihin siis. Kyseinen torstai oli mukavasti oman viikkoni viimeinen työpäivä ennen hurjaa neljän päivän kesälomaa, joten työasiat sai työntää luvan kanssa mielestä ja keskittyä illan taidetarjontaan. Lähdin liikenteeseen meiltä siskon ja äiskän kanssa, aloitettiin Hansatorilta katsastamalla Designmyyjäiset.

Myyntipöydillä oli jälleen kerran kaikkea ihanaa: koruja, vaatteita, sisustusjuttuja. Kuvasarjan ylimpänä Omstartin herttaisia klipsuja, keskimmäisenä Koruharakan mahtava korukehys (tuon tapaista olen itsekin suunnitellut koruilleni – kun vain löytäisi jostain sopivat kehykset) ja alimpana kiinnostava mulle uusi tuttavuus Running Koala. Tällä kertaa en tehnyt hankintoja, vaikka kaikkea houkuttelevaa olikin tarjolla.

Turun Sarjakuvakaupalla pyörähdimme katsomassa ullakon näyttely eli Mummo-sarjiksen originaaleja. Mikäli joku on elänyt pussissa eikä ole kuullut tästä Anni Nykäsen luomasta teräksisestä hahmosta, nyt ehdottomasti klikkaamaan tuota linkkiä ja tutustumaan! Kaupan ovella vartioi mummoksi naamioitunut viittasankari, joka sekin oli saanut hieman vettä niskaansa.

Äiti lähti etsimään töistään kaupunkiin ehtinyttä iskää, mä houkutt huijasin Felinen mukaani hylkeitä bongaamaan. Kolme kappaletta löytyi Koulun pihalta, hienoissa puitteissa saivat siellä möllöttää – ja suojassa ilkivallalta öisin Koulun porttien suojissa.

Tajusimme onneksi katsoa kelloa ja ehdimme ajoissa takaisin Hansaan pyytämään Jubalta signeerausta. Taiteiden yön kirjahankintoihin kuului uusin Viivi ja Wagner, jonka signeeraus omistettiin tällä kertaa kullalle (meiltä löytyy siis sarjakuvakirjoja vähän jokaiselle vuorotellen signeerattuna). Kansilehdeltä löytyi Wagner käsi ojossa ja toivotuksena Sikaa A:lle.

Treffattiin sekä porukat että Desthea kävelykadulla ja siirryttiin taltuttamaan nälkää Red Hot Chilisiin. Sapuskaa odotellessa Feline ja iskä kävivät hakemassa signeerauksen Pertti Jarlalta, kuvaan pääsi yksi loistavimmista Fingerpori-vitseistä: emokarhu.

Valitsin listalta “vähän jotain pientä”, kanafileitä ja ristikkoperunoita, mutta totuus oli että olin jokseenkin ähky jo noiden jälkeen. Jälkiruuaksi oli silti otettava se alkujaan himoittu The Cake, onneksi oli useampi suu syömässä kun myös M ja A liittyivät seuraamme. Oli kyllä hauska istuskella isommalla porukalla!

Mahat täynnä jatkoimme sitten kukin minnekin, porukat lähtivät kotiin, Desthea tapaamaan kaveria ja me muut suuntasimme Klubille – vaan se onkin sitten oma tarinansa.

(Kuvat © Jose ja Feline.)

Madonna – Hard Candy [2008]

Vihdoin ja viimein ehdin selata läpi kuvia, joita on ollut tarkoitus postata tänne! Läiskäistään siis saman tien pari kollaasia elokuun alkupuolelta, kun oli vielä lämmin ja tuntui kesältä. Nyt kelit ovat jo selkeästi viilentyneet, öisinkin pystyy taas nukkumaan kun ilma on viileä ja raikas. Iltaisin voi melkein haistaa syksyn.

Täällä pohjolassa parasta on se, että meillä on neljä selkeää vuodenaikaa. En edes osaa sanoa mikä niistä on suosikkini, sillä rakastan jokaista vuodenaikaa aina kun sen aika koittaa. Kulunut kesä meni niin tiiviisti töissä, etten ehtinyt siitä oikeastaan edes nauttia – mutta onneksi vuoden päästä koittaa taas uusi kesä (tai eihän siihen niin paljoa ole aikaa, runsaat yhdeksän kuukautta ainoastaan). Eikä tämä kesäkään nyt täysin ole vielä ohi, elokuuta on vielä melkein puolet jäljellä.

Ensimmäiset kaksi kuvasarjaa ovat tädin ja hänen miehensä luota, jossa kävimme eräänä lämpimänä elokuisena iltana. Loppuillasta ei tosin enää ollut ihan niin lämmin, mutta istuimme kuitenkin aika pitkään ulkosalla. Ehkä ne olivat ensimmäiset merkit kesän hiipumisesta, siitä huolimatta että grilli tarjoili ruokaa, jälkkäriksi oli mustikkapiirakkaa tuoreista marjoista ja ruohikolla tarkeni kävellä paljain jaloin.

Päivä 31 – Viimeinen hetki

Keväällä aloitettu 31 päivää -meemi on hyvä päättää kesän viimeiseen hetkeen. Otsikkoon viitaten: aina on paras aika vuodesta. Ja kun yksi ovi sulkeutuu, aukeaa uusia ovia joiden takana voi olla ihan mitä vain. Unohtumattomia kokemuksia, kauniita hetkiä, ilon ja surun aiheita – elämää kaikki tyynni. Muistahan sisko-rakas tämä fakta siellä Keski-Suomessa ja kurkkaa rohkeasti mitä kaikkea uuden oven takaa löytyykään! ♥

Loppuun vielä blogivinkki: Suomen ainoa oikea muotiblogi Lainahöyhenissä on herännyt uniltaan! Paluun kunniaksi Piret on järkännyt superkivan Stylestalker-giveawayn, johon mäkin tällä linkkauksellani osallistun. Ei muuta kuin arpaonnea siis!

The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]

Tein tämän luonnoksen viime torstaina, kun muutama asia otti päähän. Joskus on pakko avautua.

1) En ehdi öisin nukkua tarpeeksi; vuorokaudessa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tunteja! Olen kotona noin puoli viideltä kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen, pari tuntia olen aivan naatti ja kun vihdoin saan draivin päälle niin kohta pitääkin jo mennä nukkumaan. Treenipäivisin (2-3 krt/vko) ei ehdi sitäkään vähää, Elixia-reissussa kun menee helposti parikin tuntia.

2) Alkukesästä kadotetut pari kiloa ovat tulleet takaisin. Syön taas aivan liikaa karkkia, vaikka ne nykyään maistuvat ihan puulta. Logiikka? Ei ole. o_O

3) Miksi niin monet neuleet ovat 100% akryylia?! H&M esimerkiksi tarjoaa syysneuleissaan ihania malleja ja herkullisia värejä, mutta materiaalin takia on sanottava ei kiitos. Halvalla ei saa hyvää, tiedän, mutta ketjuliikkeiden tarjontaa voisi laajentaa hieman paremmilla materiaaleilla ja vähän suuremmalla hintalapulla – akryyliversiot kun maksavat parikymppiä eikä se ole iso hinta neuleesta. Kalliimpien merkkien neuleet saattaisivat toki olla laadukkaampia, mutta en ole vielä täysin vakuuttunut että ne 150e tuotteet olisivat täysin hintansa väärtejä.

4) Pukeutumisahdistus. Vaatekaapin hyllyillä on kyllä yhtä jos toista kivaa vaatetta, mutta yhdistelyssä on viime aikoina ollut vaikeuksia. Ja se hyvien neuleiden puute on ongelma näin helteilläkin, vilukissan kun on pakko pitää hyvin ilmastoidussa toimistossa neuletakkia ellei tahdo palella. Kaapistani puuttuu niitä paljon puhuttuja perusvaatteita vielä monta – mustan, valkoisen ja harmaan t-paidan sentään jo olen hankkinut.

5) Koska tänä kesänä vapaapäivät ovat olleet kortilla, päätin etten enää loppukesästä suunnittele viikonlopuiksi mitään ohjelmaa. Täksi viikonlopuksi oli vähän jotain suunnitelmaa ja elokuussa mennään perinteiselle Särkänniemi-reissulle, mutta muuten olen täysin vapaa. Harmi vaan, että kaikilla kavereilla on suunnilleen jokainen viikonloppu täyteen buukattu – vaan ei mun kanssa. Höh.

Onneksi torstaina oli mun nimipäivä ja porukat päättivät illalla pistäytyä Turussa. Äiti toi nimpparilahjaksi turkoosin urheilutopin, jonka nyt on jo ehditty testata toimivaksi. Mieltä kohotti myös uusi ihana kynsilakka (Mavala 171 Blue Curaçao) ja viikonloppuna JC:stä parilla eurolla ostettu seeprasormus Karjaan sormuksen kaverina. Vallitseva säätila oli helteinen, illemmalla raitajakku oli juuri sopiva lisä.

Kävin Äxässä hakemassa erään levytilauksen ja siinä lähistöllä olevassa kuppilassa oli oivallinen kyltti. Kulttuuria se on juomakulttuurikin.

En malta odottaa syksyä ja Turun seudun kolmannen Elixian avautumista! Vaikka Länkkäri pysyy todennäköisesti meidän vakitreenipaikkana jatkossakin, on silti mielenkiintoista nähdä minkälainen muistaakseni syyskuussa avautuva Centrum on. Muutenkin odotan syksyä siinä mielessä, että uusien aikataulujen mukaan luvassa on paljon mielenkiintoisia tunteja ja treenejä. (Kyllä, tykkään kesästä, mutta joskus sen on myös aika päättyä ja vaihtua syksyyn. Ei kuitenkaan ihan vielä, onneksi.)

Päädyttiin myöhäiselle lounaalle Ricoon, porukat kun tykkäävät suosia noita TOKin paikkoja. En ollut aiemmin käynyt kyseisessä ravintolassa, ruokalista vaikutti kuitenkin ihan kiinnostavalta. Broilerin filee serranokinkulla, aurajuustokastikkeella ja mustaherukkahyytelöllä oli maukas, joskaan ei mielestäni aivan listahinnan arvoinen (meillä oli joku alekuponki).

Annos oli kooltaan passeli, mun ruokahalulla tosin viimeiset suupalat otin jo ähkyn partaalla. Rapsakoiden ranskisten ystävänä perunat tuntuivat vähän kypsymättömiltä, mutta eivät niin paljoa että olisi tarvinnut asiasta valittaa. Ruokailun jälkeen maha oli kyllä täynnä, mutta olo muuten jotenkin tyhjä. Seuraavalla kerralla joku toinen ruokapaikka, uskoisin. Ja pitäisi ehdottomasti kokeilla useammin myös ketjuravintoloihin kuulumattomia paikkoja, vaan kun ei tiedä hinta-laatu-suhteeltaan hyviä ravintoloita Turussa. Vielä.

Rammsteinin keikkaliput helmikuiselle Hartwallille jäivät tänään saamatta, muuten päivä oli oikeastaan aika jees. Oltiin hoidettu hommat hyvin ja päästiin töistä jo kahdelta, oi että minkälaista luksusta oli kun päivä tuntui niin pitkältä! Kävin kotona ainoastaan kääntymässä ja vähentämässä vaatetusta – aamulla sää tuntui jotenkin tosi viileältä ja mulla oli sitten iltapäivän helteessä mustat farkut ja pitkähihainen paita… Ei sillä, toimisto pysyy vähän turhankin viileänä ja pitkät housut ovat vilukissalle aika must.

Feline ja R mua jo odottelivatkin alaovella tullessani kotiin, lähdettiin siitä sitten kaupunkiin. Mun piti saada viimekuisia lounasseteleitä käytettyä (olis tämän kuun setelitkin vielä kaikki 10 kpl käyttämättä!) ja R:lla oli joku lahjakortti, joten mentiin myöhäiselle lounaalle Rossoon. Olin haaveillut pizzasta bearnaisekastikkeella siitä asti, kun keväällä Helsingin reissulla sellaista Felinen lautaselta maistoin. Valinta ei siis tänään ollut vaikea, muita täytteitä tosin jouduin hetkisen pohtimaan ja bearnaisen kaveriksi pizzan päälle päätyi kanaa, rucolaa sekä tuoreita herkkusieniä. Ja oli kyllä hyvä setti!

Mahat piukassa suunnattiin Hansaan, tytöt siitä pian lähtivätkin kohti Ruissaloa. Mun piti käydä työasioiden puitteissa Studio25:ssa ja tulipa sitten vilkaistua alerekkien suuntaankin. Vähän Tiger of Swedeniä muutti mun kaappiin loistavien alehintojen kera, niistä lisää mahdollisesti myöhemmin. Tuollainen Firetrapin Deadly the Gnome -maskotti olisi ihan mahtava saada kotia koristamaan, varsinkin kun niitä on ties missä väreissä. Eivät vaan taida olla tavallisen tallaajan ostettavissa, ainakaan Studiosta (en tosin ole kysynyt).

Alejuttujen lisäksi kuikuilin myös normaalihintaisia tuotteita, joista ainakin tämä Dieselin lompakko on aivan mieletön! Toisaalta olen eBayssa kytännyt yhtä Iron Fistin vähän vastaavanlaista lompakkoa (tai pientä kirjekuorilaukkua, hursomhelst) useamman kuukauden, mutta kyllä Dieselistä ehkä kilpakumppanin saisi. Hintaeroa niillä on jonkin verran, ei mahdottomasti kuitenkaan. Ja voi olla, etten lopulta hanki kumpaakaan kun huomaan että pärjään vanhoillakin. ;)

Lopuksi vielä pari kynsilakkauutuutta Mavalalta, haaleanvihreä Khaki Vintage tarttui Sokokselta matkaan viime viikolla ja mustahileinen Black Oyster tänään. Olin sopivasti eilen illalla ottanut vanhat lakat pois kynsistä, niin pääsin heti kokeilemaan tuota vähän tummempaa versiota avaruuskynsilakasta. Hyvältä näyttää, tycker jag! Sokoksella on muuten parhaillaan S-etukorttitarjouksessa Mavalan lakat 3,50 e / kpl, mikäli joku sattuu kaipailemaan esimerkiksi kivaa kesäväriä kynsiin.

Tällaista tämä mun bloggaaminen näköjään on jatkuvasti, jutut tulee viikonkin viiveellä kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi naputella postauksia saman tien. Tai no ehdi ja ehdi, kysehän on loppujen lopuksi asioiden priorisoimisesta. Muuten varmaan lätkäisisin pelkästään kuvat kehiin ja antaisin sepustusten olla, mutta se söisi hieman tämän blogin ajatusta, päiväkirjamaisuutta. Ei näitä vanhoja postauksia kukaan muu varmaan edes selaile paitsi mä itse – paperisen päiväkirjan pitäminen tai valokuvien kerääminen albumiin kun on viime vuosina ollut kovin heikkoa.

Mutta siis, juhannus. Miten nyt tuntuukin, että tuosta keskikesän juhlasta olisi jo kovin pitkä aika? Viime viikonloppuna se joka tapauksessa oli, ja kolmen päivän vapaa teki kyllä gutaa.

Juhannusaattoa vietettiin meillä kotikotona, jonne saatiin vieraita Tampereelta: Akkiki miehineen saapui perjantaina iltapäivällä nauttimaan kanssamme maaseudun rauhasta. Onni oli kasvanut hurjasti viime visiitistä, nyt mentiin vauhdilla paikasta toiseen ja polkutraktorissakin jalat melkein ylettyivät polkimille.

Iltapäivällä otettiin vähän jotain murkinaa ja ennen saunomista vielä kahviteltiin. Kahvin kaverina oli siskon tekemää limekakkua sekä vieraiden mukanaan tuomia kotitekoisia suklaakeksejä, todella herkullisia kumpikin. Olisin niitä keksejä voinut vetää varmaan sata, mulla taisi olla joku käsittämätön suklaanhimo just silloin… Yleensä en ekaksi ala suklaata havitella, ennemminkin jotain esanssista hedelmäkarkkia tms.

Illan varsinainen menyy oli peruskesäinen – siis kaikkea mahdollista grillattua (lihaa, maissia, halloumia, kasvisvartaita) kera salaatin, uusien perunoiden jne. Olisi taas tarvinnut lisämahan taikka kaksi, kun ei kaikki meinannut mahtua omaan massuun. Santsikierros oli pakko jättää väliin, kun ei kerta kaikkiaan jaksanut. Maljat nostettiin perhoskuohuvalla, joka ansaitsee kyllä jo vuoden 2011 kuohuviinitittelin omalla kohdallani. On se vaan niin hyvää!

Onnin simahdettua unten maille me muut istuskeltiin vielä hyvä tovi tuvassa mm. Suomi Tietopelin merkeissä. Lisäksi P tekaisi meille illan päätteeksi vielä makuhermoja hellivän jälkiruuan, liekitettyä ananasta. Syötiin sitä omenakanelijäätelön kanssa, oi että kun oli namia!

Juhannuspäivänä keli oli pilvinen ja aattoa viileämpi, joten ulkona ei pahemmin istuskeltu. Oli jotenkin tosi laiska fiilis, kunhan hengailtiin ja jutskailtiin ja leikittiin Onnin kanssa. Tuntui vähän siltä kuin maailma olisi pysähtynyt, mikä ei tosin ole ollenkaan huonompi homma tuollaisten yleisten vapaapäivien keskellä. :)

Jossain vaiheessa laitettiin jälleen grilli tulille ja grillimestarina toimiva iskä hoiteli pöydälle kystä kyllä. Ruokalajien suhteen jatkettiin samoilla linjoilla, mitäpä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan. Halloumi on tänäkin kesänä se mun suosikki numero yksi, ja periaatteessa mikä tahansa ruokailu on onnistunut, kun vaan halloumia löytyy lautaselta. Äippä taikoi jänskän salaatin pihan antimista, en edes tiedä mitä kaikkia “rehuja” siinä oli mutta hyvältä se maistui.

Kahvien jälkeen vieraamme pakkasivat itsensä ja tavaransa autoon ja lähtivät ajelemaan takaisin kohti Tamperetta. Mekin kultsin kanssa päätettiin mennä illaksi kotiin, joten loppuilta meni sitten suht hiljaisessa kaupungissa (muistaakseni mä torkuin suurimman osan illasta… vähän väsytti). Rentouttava juhannus oli joka tapauksessa, ja oli aivan ihanaa saada tuollaisia huippuvieraita seuraamme maalle. Kiitos vielä Akkikin poppoolle käynnistä ja toivottavasti nähdään taas pian uudestaan!