AvainsanaSafkaa

No niin, ja sitten olisi vuorossa Provinssirockin toinen osa! Ensimmäinen osahan on siis nähtävissä täällä.

Sunnuntai 19.6.

Heräiltiin Felinen kanssa aamupäivän auringossa lämpeävästä autosta (vastapainoksi viluiselle yölle sai aamulla herätä siihen että kylpi hiessä) joskus yhdentoista pintaan ja hengailtiin siinä rauhassa parisen tuntia. Festarialueella oltiin yhden maissa, siskon käväistestä bajamajassa mä pyörähdin teltassa kuuntelemassa pari biisiä Katri Helenaa. Vähän nauratti kun portille kävellessä pyörätiellä hengaili aikuisempaa kansaa pyörän tarakoilla ym. istuskellen, olivat ilmeisesti tulleet nauttimaan musiikkiannista siihen alueen ulkopuolelle. :)

Syy meidän “aikaiseen” saapumiseemme ei kuitenkaan ollut Katri Helena, vaan Saarilavalla esiintynyt Stella. Sää oli selkeästi lauantaita viileämpi, keikan aikana paistoi sekä aurinko että ripsutteli vettä. Keikasta jäi tosi hyvä mieli, koska Stella nyt sattuu olemaan ihana bändi. Ja miten mahtava ääni laulaja-Marjalla onkaan! Lopussa soittivat vielä suosikkini kesältä viiden vuoden takaa, Lumottu oli ehtinyt jo painua jonnekin mielen perukoille mutta muistui nyt taas mieleen.

Stellan lopettaessa toisella lavalla aloitti keikkansa Scandinavian Music Group, jota jäätiin hetkeksi kuuntelemaan. Päätettiin sitten lähteä käymään autolla, mistä suunnattiin kaupungille syömään. Amarillo osui sopivasti kohdalle, joten mentiin sinne. Otin vanhan suosikkini Chicken ‘Dillan, nyt oli kyllä viimeinen kerta. Olen ennenkin angstannut siitä kun muuttivat kyseisen annoksen huonompaan suuntaan (esim. hedelmäsalsa vaihdettiin coleslaw-salaattiin), mutta nyt oli tapahtunut kaiken huippu: quesadillan sisällä ei ollut sinihomejuustoa EIKÄ guacamolea! Coleslaw sentään oli vaihtunut parempaan salaatti + grillattu ananas -komboon, mutta noiden kahden täytteen puuttumista en voi antaa anteeksi.

Terkkuja Amarilloon, en tuu enää teille syömään!

Amarillo-reissun aikana oli vissiin vettä tullut taivaalta ihan kunnolla, ainakin joka paikassa näytti kovin vetiseltä, ja viiden hujakoilla kun palattiin takaisin festarialueelle alkoi taas sataa. Oli onneksi ihan ohimenevä kuuro, ja Volbeatin aloitettua keikkansa sai sadetakin jo laittaa syrjään. Volbeatin jälkeen seikkailtiin lavan edustalle odottamaan festarin huipennusta. Puoli yhdeksältä vihdoin Törnävä räjähti, kun lavalle asteli ensimmäistä kertaa Suomessa System of a Down!

Mä aloin kuunnella SOADia vuonna ’05, siihen samaan syyssyyn kun tajusin raskaamman musiikin hienouden Nightwishin ja Rammsteinin kanssa. Eniten on tullut soitettua Mezmerize/Hypnotize-linjaa ja vanhemmat albumit ovat jääneet vähemmälle, joskin Provinssin jälkeen Toxicity on viihtynyt soitossa yhä useammin. Olen surkea muistamaan biisien sanoja tai edes nimiä, mutta onneksi se ei estä keikalla jammailemasta mukana! Alkuun oltiin aika edessä, vaan oli meno niin hullua että siirryttiin suosiolla sivummas. Itse asiassa näkyvyys oli siitä parempi eikä kukaan hyppinyt varpaille.

System of a Down viihtyi lavalla yllättävän pitkään – keikka kesti ilman taukoja yli puolitoista tuntia! Suunniteltu lähtöaikataulu ei siis pitänyt alkuunkaan ja oltiin autolla vasta lähempänä yhtätoista. Niin kiire ei kuitenkaan ollut, ettei olisi ehtinyt ottaa iloiset fillaroijat -kuvaa. Ei tosiaan ollut yhtään tyhmempi veto ottaa polkupyörät mukaan, paikasta toiseen liikkuminen sujui huomattavasti sutjakkaammin kuin aiempina Provinssi-kertoina kävellen. Ilkivaltaa fillarit eivät kokeneet, toisaalta jos joku olisi oikeasti vaivautunut katkaisemaan paksun kettingin ja sitten vielä rikkomaan pyörän oman lukon niin olisi filetsu kyllä varastettu ihan tarpeeseen. :D

Kotimatkaa ylläoleva otos kuvastaa täydellisesti, kesäilta oli semipimeä sateinen ja ja jutut välillä hyvinkin levottomia. Muuten olisi mennyt oikein kivasti, ellei olisi joutunut peltipoliisin kuvaamaksi (eiköhän sieltä se 85e rikesakko rapsahda vaikka miten yritin puolustella) ja eksynyt Porin ABC:lle. Oikeesti hei, miten valtatieltä voi lähteä ramppi ainoastaan toiseen suuntaan eikä missään ole selkeää kylttiä miten toiseen suuntaan pääsee?! Jos tavoitteena on päästä Turkuun niin ei Vaasan kyltti ei kauheesti lohduta.

Anyhow, oman festarikauteni avaus oli onnistunut ja Törnävällä tuli kuultua paljon vanhoja live-tuttuja kuin myös uusia kokemuksia. Loppuyhteenvetona Provinssirock ’11 lyhyesti ja ytimekkäästi:

Paras fiilis: Pendulum
Parhaat tehosteet: Viikate
Paras lopetus: Pariisin Kevät ja paperisade
Paras vanha tuttu: Stella
Ainutlaatuisin: System of a Down
Aurinkoisin: Jenni Vartiainen

(Kuvat © Feline ja Jose.)

PMMP – Veden varaan [2009]

Viime viikonloppu oli aikamoista hulinaa, jospa sitä vähän saisi tännekin avattua. Perjantai hujahti firman kesäjuhlissa, joten lauantaiaamu oli pyhitetty nukkumiselle. Ei muuten ollut kovin helppoa, kun koko kämppä muistutti lähinnä saunaa… Yhdentoista jälkeen lopulta heräiltiin, mittarin lukema oli kivunnut jo lähemmäs kolmeakymmentä astetta. Varjossa. Itse arvostaisin sellaista +20…25°C lämpötilaa, ehkä hieman puolipilvistä – ei olis kylmä muttei myöskään sulamispisteessä.

Parvekkeen kuumuudessa meille oli tupsahtanut ruusuvauvoja! Saatiin tuo puska äiskältä loppukeväästä ja silloin olleet kukat varisivat aika nopeasti pois. Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä, että keskellä kämmentä olevasta viherpeukalostani huolimatta ruusu on edelleen hengissä ja jopa puskee kukkaa. Ihana. ♥

Iltapäivällä hurautettiin kullan kanssa maalle, kotikotona käväistiin sen verran että viilentäydyin 24-asteisessa uima-altaassa. Tuntui hyvinkin viileältä, kun ilma oli niin järjettömän lämmintä! Siitä sitten suunnattiin kimpsuinemme ja kampsuinemme ja Feline kyydissä kaveripariskunnan luokse aloittelemaan synttärikekkereiden viettoa. Ei me oikeasti S:n kanssa ajateltu nimenomaan synttäreitä viettää, kunhan niistä sai hyvän syyn koota porukkaa kasaan istumaan iltaa. :)

Vieraita oli kehotettu unohtamaan lahjat ja vain ilmestymään paikalle, mutta pojat yllättivät. S sai paketin pyykinpesuainetta ja mulle herrat olivat hankkineet hiirimaton, jossa lukee Shit happens. Aika hyvin, sillä olin jo monta viikkoa ajatellut että pitäisi hommata uusi hiirimatto. Toisenkin osuvan lahjan sain, Sansu muisti mun huokailleen kulahtanutta possueväsrasiaani joten nyt sain entistä ehomman tilalle! Eikä siinä vielä kaikki, lisäksi paketissa oli juomapullo possu kyljessään – jotain sopivaa vesipulloa (työpöydän ääreen sopivaa) olin myös kaivannut.

Ilta oli oikein onnistunut, melkein kaikki kutsutut saapuivat paikalle ja hauskaa oli. Ohjelmassa oli mölkkyä, sulkapalloa sekä jousiammuntaa, lisäksi grillattiin, saunottiin jne. Auringon painuessa horisonttiin oli pakko siirtyä sisätiloihin hikoilemaan, koska ulkona oli hyttyset jatkuvasti kimpussa. Mulla on varmaan 30 kutiavaa paukamaa joka puolella kroppaa, erityisesti iskivät tällä kertaa polvitaipeisiin. Auts!

Juomapuolen osalta keskityin itse kuohuviin juomiin. Maistoin toki boolia lasillisen, mutta muuten siemailin kylmää kuoharia, milloin milläkin pienellä lisukkeella. Kumpikin kuohujuoma oli testissä ensimmäistä kertaa, punainen rosee oli nimeltään Muscador Muscat Rosé ja tuon toisen Reymos Moscatelin otin myyjän suosituksesta, kun vappuna kokeiltu ja hyväksi todettu perhoskuohuva oli loppu. Olivat ihan ok, mutta ei Reymos Moscatelista ollut Tosti Butterflyn voittanutta. Muscador Muscat taas oli ensiaskel roseeviinien suuntaan sitten teini-iän traumojen, siihen se sopi kyllä hyvin kun kuitenkin olen yleensä makeiden viinien ystävä enemmän kuin kuivien. Aikuistuminen jatkukoon.

Ruokaa tuli vedettyä lauantaina varmaan tuplasti enemmän mitä vatsa olisi tarvinnut, mutta kun oli niin hyvää! Lautaselta löytyi jos jonkinmoista herkkua, pariakin eri lihaa (possua + hirveä) sekä kunnon läjä herkullisia salaatteja. Jostain kumman syystä ekalla kierroksella mun lautasella tuntui käyvän kova vilske… Yllä olevassa kuvassa mikään käsistä ei siis ole omani. ;)

Ennen saunomista täytettiin mahaa vielä vähän lisää Felinen tekemällä limejuustokakulla. Ihanan raikasta verrattuna viime kuukausien kakkukokemuksiin! Ei sillä etteikö perjantaina nautittu, firman logolla varustettu vadelmakakku olisi ollut herkullista sekin, mutta tämä siskon bravuuri painii vain hieman eri sarjassa muiden kakkujen kanssa.

Puolenyön jälkeen oli vuorossa toinen kierros sapuskaa, grilli jälleen kuumaksi ja lautaset täyteen. Tällä iltapalalla mukana oli myös grillattua halloumia ja maissia, lohimedaljongit olivat samoin grillissä kypsentyneet. Hetken mielijohteesta heitin grillimestarille myös kaksi sipulinpuolikasta folioon kääräistynä, jossain olen joskus sellaista syönyt mutten koskaan aiemmin itse kokeillut. Hyvin onnistui, sipulia tulee siis näkymään grillissä jatkossakin.

* * * * * * * * * * * * *

Huomenna sitten olisi se päivä, jolloin ihan oikeasti ikä pyörähtää jälleen yhdellä numerolla eteenpäin. Säätiedotus taitaa ennustaa sadetta, noh päivä menee tietysti töissä. Kanssa-asujalla on iltavuoroviikko joten ei tehdä mitään huomenna yhdessä, sen sijaan ajattelin painella Elixiaan pumppaamaan rautaa – kyseisestä tunnista on selkeästi muodostumassa mulle viikottainen rutiini. Muut tunnit vaihtelevat, mutta keskiviikkoillan Power pysyy. Siellä on niin huippu ohjaaja, ettei muiden Poweriin viitsisi edes mennä! Puolisko sanoo natsiksi, mutta ehkä juuri siksi se on mun mielestä loistava. :D

Valvomo – Toivo [2008]

Vietin tosiaan toissaviikonlopun Helsingissä, kuten taisin ohimennen mainita. Perjantaina ajeltiin Felinen kanssa K-serkun luokse, lauantaina huinittiin kaupungilla ainakin miljoonan askeleen verran ja suununtaina harrastettiin kylttyyriä sekä pyörittiin vielä muutamassa kaupassa. Siinä sivussa syötiin mahat täyteen useampaan otteeseen eikä tarvinnut kyllä joutua pettymään minkään safkojen kanssa.

Helsinki oli kyseisenä viikonloppuna pullollaan mielenkiintoisia tapahtumia – kerrankin olin oikeassa kaupungissa oikeaan aikaan! Lauantain kaupunkikierros aloitettiin Skannosta, joka oli Ellen tapahtumien pääpaikka. Elle Caféa emme testanneet, mutta paljon kaikkea muuta ihanaa Skannosta löytyi: ihastuin mm. aivan mielettömiin ruokapöydän tuoleihin. Lottovoittoa tai tuntuvaa palkankorotusta odotellessa, maksoivat meinaan parikymppiä vajaa 800e kipale… Ei sillä että olisi edes koti, johon 6+ hengen ruokapöytä mahtuisi – mutta ehkä sitten joskus.

Skannosta suunnattiin vanhalle YO-talolle, joka oli täynnä pinkkejä ilmapalloja sekä muotikansaa. Fashion Stock Sales siis kyseessä, piti nyt käväistä tsekkaamassa vaikka vastaavassa Turun tapahtumassa aiemmin keväällä kävinkin (ja tuhlasin sijoitin Lumin myyntipisteellä täydelliseen laukkuun). Selkeästi suurempi tapahtuma tuo Helsingin, enemmän myyjiä ja rutkasti enemmän vierailijoita.

Vähänkö banaanihuivi olis ihana! ♥

Nälän kasvettua sietämättömäksi paineltiin Rossoon, kaikkia taisi houkutella kunnon pizzat. En edes muista milloin viimeksi olin syönyt kyseisen puljun pizzaa, ai että oli hyvää! Varsinkin kun sain vihdoin ja viimein aikaiseksi testata ruispohjan, joka oli suhteellisen loistava valinta enkä taida jatkossa enää tavallisella pohjalla pizzaa ottaakaan.

Otettiin jokainen fantasiapizza, itse valitsin rukiisen pohjan päälle ilmakuivattua kinkkua, sinihomejuustoa, rucolaa sekä basilikaa. Koskaan en ole mitään vastaavaa pizzaa syönyt, mutta aivan taatusti syön uudestaankin! Ihan mielettömän hyvää, ei voi muuta sanoa. Maistoin myös Felineltä niinkin erikoista täytevalintaa kuin bearnaisekastiketta, oli yllättävän hyvää. Jopa niin hyvää että taidan itse seuraavalla kerralla valita pizzani päälle sitä. :)

Ostettiin ennustetun maailmanlopun kunniaksi pari pulloa kuohuvaa, jotka lipitettiin vaikkei loppua sitten tullutkaan. Illalla lähdettiin vielä käymään Bar Bäkkärissä, joskaan ei siellä lopulta kovin pitkään viihdytty. No, tulipahan paikka ainakin nähtyä. Reissasin mahdollisimman vähin varustein, joten illan asu koostui aika samoista elementeistä kuin päivälläkin mutta jalkaani heitin vähän leopardia. K:n kaapista löytyi lainaan kimalteleva paljetticlutch leokuosilla, nauroin yhdistelmälle niin että se oli ikuistettava myös blogia varten.

Sunnuntaina nukuttiin hieman pidempään ja puoliltapäivin lähdettiin Felinen kanssa kävelemään kohti Designmuseota. Matkan varrella oli hieno kirkko ja kiva leikkipuisto, onneksi ei ollut kiire niin ehti hetken keinua. Aurinko paistoi ihanasti mutta tuuli teki ilmasta kylmemmän kuin olisi toivonut, takki ja huivi olivat siis todellakin tarpeen. Tuntui kyllä aika hurjalta, kun kaupungilla näkyi porukkaa t-paidassa, shortseissa ja sandaaleissa! Varjossa ainakin oli sen verran viileä, että mieluummin meni aurinkoiselle puolelle katua kävelemään.

Designmuseossa kierrettiin Marimekon 60-vuotisjuhlanäyttely, joka oli ihan okei mutta jotenkin jätti vähän kylmäksi. Näyttelyssä oli ehkä enemmän alkuajan Marimekkoa kuin uudempaa, esim. H&M-yhteistyö oli jätetty kokonaan pois ja Maija Louekaria oli vaivaisen yhden printin verran, vaikka hänen käsistään on lähtöisin mielestäni parhaat Marimekon nykykuosit.

Kaupunkiin päästyämme seuraan liittyi ensin K-serkku ja hetken kuluttua inttikaverini S. Tällä porukalla otettiin sitten suunnaksi Ysibaari, jonka salaatit K kehui maasta taivaisiin. Kieltämättä seuralaisteni caesar-salaatit näyttivät todella herkullisilta ja sellaisen otan ehdottomasti seuraavalla kerralla. Näin ensivisiitilläni olin jo edellisenä iltana päättänyt vetää pastaähkyt Pollo Limonellon muodossa eikä tarvinnut katua valintaa, sitruunainen kanapasta jogurttikastikkeella ja basilikalla oli kerrassaan loistava yhdistelmä. Annos muuten näytti alkuun hämäävän pieneltä, mutta tuntui syödessä siltä ettei vähene lautaselta lainkaan…

Ja rykäistäänpä tähän loppuun saman tien vielä ostoksetkin.

Kaksi Helsinki-ostoslistallani ollutta ostosta tein heti alkuunsa: Sagaformin kaunis valkoinen yrttiruukku ihanasta sisustuskaupasta nimeltä Pino sekä Lushin teepuu- ja sitruunadeodoranttipala. Dödöpala on ollut käytössä nyt runsaan viikon ja omalla kohdallani toimii erinomaisesti. Pala tosin halkesi kahtia heti ensimmäisellä käyttökerralla, mutta toisaalta pienempää palaa on helpompi hieroa kainaloon. Tuoksu on raikas sitruuna ja sen haistaa vielä työpäivän jälkeenkin, ei huono. Olen tosin suht vähän hikoileva, tehokkaamman tuosta saisi hankkimalla pohjadödön laitettavaksi tuon alle.

Raitapaidat lähtivät mukaan Monkista, jossa sai 1-vuotissynttäreiden kunniaksi -20% kaikista tuotteista. Nuo maksoivat yhteensä muistaakseni vähän päälle parikymppiä. Mustavalkoraidallinen toppi pääsikin heti sunnuntaina päälle, kesällä tulee taatusti käytettyä enemmänkin.

Sunnuntain ostokset rajoittuivat Henkkamaukkaan. Ensin Home-osastolla silmäni nauliintuivat oransseihin tyynynpäällisiin, samettimainen materiaali ja väritys muistuttivat niin paljon verhoilemaani nojatuolia että nappasin tyynyliinoja kaksin kappalein. Lisäksi ostin violetin kylppärinmaton, joka makoilee jo paikoillaan eikä joutanut kameran eteen. Asustepuolelta nappasin matkaani Xena-henkiset rannekorut, joita olin aiemmin ihaillut Heijastuspinnassa. Töissä en voi kyllä käyttää kuin yhtä kerrallaan, ei meinaan ole hiiren käyttö kovin ergonomista tuollaisen kilkuttimen kanssa.

Oranssi väri sopii kyllä mahtavasti harmaan sohvan kanssa! Halpistyynyt hain nyt männä viikonloppuna toisesta ruotsalaisesta ketjusta, katsotaan josko myöhemmin sitten panostan laadukkaampiin tyynyihin. Nuo ovat nyt ikäänkuin testissä tuleeko sohvatyynyjä käytettyä ylipäänsä, koristeena ainakin näyttävät hyvältä – joskin tyynyliinoille voisi näyttää vähän silitysrautaa…

Tuossa vielä K-serkun ostos Pinosta, onko hippasen ihana seinätarra! Naamiolinnun löydettyä paikkansa seinällä innostuin jo tutkailemaan eBayn tarjontaa seinätarroista, seuraavaan asuntoon on kyllä ehdottomasti saatava jotain tarraa seinälle. Ehkä joku puuaihe, ehkä kukkia, linnutkin kävis… Katsotaan mitä keksitään, kunhan nyt se seuraava kotikin joskus tästä löytyisi.

(Kameran takana joko minä itse taikka Feline.)

Stalingrad Cowgirls – Kiss Your Heart Goodbye [2010]

Kävin siskon kanssa eilen ihmettelemässä vapputorilla. Ei mitään kovin ihmeellistä, perhanan kylmä tuuli kylläkin. Okei pakko myöntää, että vieri vieressä olevat Englanti-aiheiset kojut hieman hämmästyttivät. Milloin noin selkeä brittifanitus on rantautunut tänne pohjolaan? The royal weddingin siivellä? Toffeekoju näytti kieltämättä herkulliselta, mutta jättimäiset möhkäleet kolmenkympin kilohinnallaan olivat vähän liikaa.

Jos olisin hankkinut vappupallon, se olisi ehdottomasti ollut possu. Miksei possupalloja ollut mun lapsuudessa, mitä??! Toisaalta muistan kyllä rakastaneeni niin pyöreää Pieni Merenneito -palloa kuin sydämenmuotoista Hessu & kumppanit -palloakin. Muita en sitten muistakaan. Olisin toki voinut ostaa itselleni possun vappukaveriksi, mutta suunnilleen joka toisella vastaantulevalla penskalla oli sellainen. Pöh, en haluu olla kuten muut.

Kierreltiin hetki torilla ja todettiin, että on liian kylmä (tai meillä liian vähän vaatetta päällä) ja otettiin suunnaksi Red Hot Chilis. Taas. Ajateltiin napata vähän pientä purtavaa, toisin sanoen Chilis’ Platter puoliksi. Ei ollutkaan ihan niin helppo nakki – tarjotin näytti kooltaan jaksettavalta mutta syömisen aikana alkoi tuntua, että joku lisäsi koko ajan siihen ristikkoperunoita ja Cajun Friend Chicken Stripeseja ja friteerattuja sipulirenkaita) ja…

Platter sisälsi edellä mainittujen lisäksi mozzarellatikkuja, jalapenopoppersseja sekä raputorpedoja. Uskalsin maistaa vähän rapua (mulla on keskivaikea rapukammo), mutta ei vakuuttanut ja luovutin suosiolla osani siskolle. Onneksi mukana oli tuorettakin: porkkanaa, kurkkua, salaattia, vesimelonia. Dippejä oli kolmea erilaista plus ketsuppia lisäksi – oma suosikkini oli ehdottomasti aurajuusto.

Kun ruoka astui kuvioihin, myös äijelini suvaitsi saapua paikalle. Hyvä niin, koska miehelle saa aina syötettyä loput mitä ei itse jaksa. ;) Yritti se vähän laittaa vastaan aurajuustoburgerinsa jälkeen, mutta vastarinta murtui ja herra napsi kitaansa ne mitä meiltä naisväeltä jäi. Ei se onneksi montaa palaa ollut.

Että sellainen vappu se vappu vuonna kakstuhattaykstoista.

Päivä 12 – Käsilaukussani

Termi käsilaukku ei nyt aivan toteudu tässä, sillä työpäivisin mulla on useimmiten käytössä reppu – se on niin paljon kätevämpi fillaroidessa. Tosin tänään olin piiiitkästä aikaa autolla, mutta en vaan aksanut vaihtaa tavaroita mihinkään toiseen veskaan. Reppu on vähän uuden duunin alkamisen jälkeen ostettu Fjällravenin musta juhla-Kånken, jollaisen hankkimista olin muutenkin jo pohtinut. Tarpeeseen tuli siis.

Tänään reppuni oli imaissut sisäänsä seuraavaa:

• Järkkäri, jota normaalisti en kanna töissä mukana mutta tänään piti ottaa varmuudeksi jos olisikin tarvinnut syöksyä suoraan töistä pienelle kuvauskeikalle. Kiitos siskolle, joka hoiti sen mun puolesta!
• Lompakko mallia mohlo
• Hiusharja, matkakokoinen Tigin hiuslakka, pieni Lumenen käsirasva
• Puhelin (vanha luuri käytössä kun uusi on vielä huollossa)
• Pari Viikate-levyä (toin autosta sisälle)
• Läjä avaimia
• Aurinkolasien suojapussi ja linssinpuhdistusliina
• Nenäliinoja pakkipussissa (eivät näin sotke koko taskua nenäliinanöyhtään)
• Ikivanha H&M:n pääkallokuosinen meikkipussukka
• Raidallinen muovipussi eväille

Normaalisti mulla ei ihan näin paljon ole tavaraa työpäivisin mukana, mutta tällä lailla tänään. Olen monesti ajatellut, että voisin tehdä postauksen laukkuni sisällöstä – musta on aina mielenkiintoista nähdä mitä ihmiset kantavat mukanaan – joten tässähän se tuli kätevästi haastetehtävän puitteissa.

Lykke Li – Wounded Rhymes [2011]

Päivä 8 – Se hetki

Se on se hetki, kun kaikki on just niin kuin pitääkin. Kun on täydellisen onnellinen, että on sinä hetkenä juuri sen ihmisen / niiden ihmisten kanssa siinä. Kun toivoo, ettei hetki menisi ohi ja katoaisi.

Sinä hetkenä voi olla missä vain ja hetki voi tulla milloin vain, se ei katso aikaa eikä paikkaa. Sohvalla kullan kainaloon käpertyneenä tuijottamassa leffaa. Rautatiesillalla katsomassa lähteviä ja saapuvia junia matkustajineen. Maalla saunan terassilla lämpimänä kesäiltana auringon värjätessä taivaan kauneimmilla väreillä. Keskellä peltoaukeaa kirkkaana talvipäivänä sukset jalassa pakkasen nipistellessä poskia. Työmatkalla kun huomaa vastaantulijoissa jotain mikä saa hyvälle mielelle – iloisia hymyjä, hassuja polvisukkia, inspiroivia tyylinosasia.

Tai se hetki voi olla Tampereella leppoisana pääsiäislauantain iltapäivänä. Herkullista ruokaa American Dinerissa rakkaiden ihmisten ympäröimänä. On Spicy Cheeseburgeria, montaa erilaista dippiä, Ben & Jerry’sia, pahvista jenkkiautoa täynnä ranskalaisia perunoita. Nälän talttuttamista, naurua, jäätelöä silmässä, pikkupoika kertomassa tomerasti mikä pöydän ääressä on hänen paikkansa.

Onneksi oli tuttua henkilökuntaa, muuten olisivat ehkä saattaneet katsoa meitä ja naurunremahduksiamme vähemmän hymyillen. Ja onneksi lauantain alkuilta oli suhteellisen hiljainen ainakin tuolla kyseisessä ruokapaikassa. ;) Naurattaa vieläkin, kun palaan päivissä taaksepäin ja muistelen tuota hetkeä.

Vaan nyt on pysyttävä tässä hetkessä ja ajateltava huomista. On aika kasata tavarat aamua ja työpäivää varten, ja sitten kaivautua peiton alle näkemään kauniita unia.

Maroon 5 – Hands All Over [2010]