AvainsanaSivistävää

Onko siitä tosiaan jo yli viikko, kun viimeksi olen tänne jotain rustannut?! Toisaalta kun katson tuota viikkoa taaksepäin niin onhan se ollut aika haipakkaa, että ei ehkä mikään ihme tämä bloggaamisen vähäisyys. Kuviakin olisi kamerassa aikamoinen kasa, joita en ole edes ehtinyt vielä käydä läpi. No, ehkäpä tämä tästä rauhoittuu (toivottavasti ainakin!).

Kuluneen viikon aikana olen…

• repinyt loputkin tapetit eteisestä. Alta paljastui huonosti tasoitettu betonipinta, jossa riittää korjailtavaa ennen kuin pääsee maalauspuuhiin.
• ollut elämäni ekoissa kunnon pikkujouluissa. Naantalin Kaivohuone oli silmiä hivelevän kaunis paikka ja ruoka oli aivan käsittämättömän herkullista. Kekkereissä oli hauskaa, vaikka lähimmät työtoverit eivät paikalla olleetkaan – onneksi meillä on paljon huipputyyppejä myös muissa tiimeissä.
• nauttinut ensimmäisestä kunnon pakkaspäivästä sunnuntaina. Harmi vain, että sitä iloa kesti vain hetken ja nyt ollaan taas oltu monta päivää selvästi plussan puolella.
• käynyt kotikotona saunomassa ja palluttamassa musseroita. ♥
• tehnyt töitä iltaisinkin, toivottavasti niitä ei kovin monena iltana tarvitse enää tehdä.
• ollut hullun väsynyt, kymmenen aikaan illalla olen jo aivan naatti. Sitä se syksy ja pimeys teettää, tulisi vaan jo se lumipeite maahan niin ei tuntuisi maailma ehkä ihan niin kamalan pimeältä ja kylmältä!

Ja tälle illalle saatiin vihdoin sovittua Sansun kanssa treffit Logomoon! Onneksi ei edes kestänyt, vaikka toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan… Onhan tässä vielä muutama viikko jäljellä ennen kuin kulttuurivuoden näyttelyt loppuvat. ;)

Sarjassamme rästiin jääneet postaukset, osa 1836.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettiin Suomen ensimmäiset SlutWalkit useammassa kaupungissa. Feline ja kumppanit olivat marssimassa joukon mukana Turussa, mä heiluin paikalla kameran kanssa – ja mukaan pienelle iltakävelylle houkuteltu kanssa-asuja söi vieressäni jäätelöä. Kyllä me sitten liityttiin letkaan kaikkien mentyä ohi, sattuipa kävelykadulla Turun Sanomien kuvaajakin ikuistamaan Felinen, miehen ja mut viikkoliite Extraan.

Tyttöjen teemana oli underground ja miten sen tyylisuunnan pukeutuminen ei tarkoita samaa kuin maksullinen nainen. Tai edes ilmainen. Itsekin heitin päälleni vähän jotain illan aiheeseen sopivaa, ajatuksena koulutyttöhenkinen asu. Jostain kumman syystä niinkin ihmeellinen asia kuin polvisukat aiheuttavat lähestulkoon aina vislaamista tai huutelua ohi ajavasta autosta.

Marssille lähdettiin Kauppatorilta, josta suunta oli Aurakatua pitkin joen toiselle puolen ja sieltä sitten Teatterisiltaa takaisin. Päätöspiste oli Puolalanpuisto, jossa marssin jälkeen oli vähän jotain häppeningiä vielä palan painikkeeksi. Porukkaa marssimassa oli noin 1500 henkeä, loistavia iskulauseita ja erilaisia asuja laidasta laitaan. Hyvä Turku!

Tytöt jäivät puistoon istuskelemaan ja jatkoivat sitten illalla jonnekin hummailemaan, me äijelin kanssa suunnattiin askeleemme kotia kohti. Matkalla ihailtiin Puolalanpuiston takana olevia taloja ja haaveiltiin omasta kodista. Jonain päivänä vielä mekin löydetään just se oikea.

Kahdesti peräkkäin sama kuvakulma – vahingossa! Kauniit neidit Envia & Feline. ♥

PS. Kaikki lutkamarssilla ottamani kuvat on nähtävillä Flickrissä!
PPS. Tsek myös Felinen postaus aiheesta.

Kun vähentää koneen ääressä istumisen minimiin pariksi päiväksi, olo pysyy yllättävän levollisena jopa tällaisella nörtillä. En mä mitään sen erikoisempaa ole tehnyt, kunhan ollut ja nukkunut ja pitänyt seuraa flussaiselle kanssa-asujalle. Niin ja eilen illalla olin kummitädin ja serkkujeni kanssa Muskettisoturit rock-musikaalin katsomossa. Mielenkiintoinen näkökulma klassikkoteokseen ja nauraa sai mukavasti lauantai-illalle sopivan määrän. Kotonakin vielä hihitytti jotkut kohtaukset.

Perjantaina päätin poikkeuksellisesti kävellä töihin fillaroinnin sijaan. Matkalla takistani putosi TAAS yksi nappi, tällä kertaa katosi ihan kokonaan. Illalla kotona havaitsin, ettei takin mukana ollut tullut varanappia. Tietenkään, kerrankin kun sellaista tarvitsisi. Nyt pohdin mistä nappaan napin pois, jotta edes takin kiinnitys olisi toimiva. Muualla napit ovat todellä jämäkästi kiinni, mutta nämä kiinnitykseen osallistuvat ovat olleet aivan rimpuloita ja surkeasti kiinnitettyjä.

Onneksi kevät pisti parastaan eikä asia harmittanut kovin kauaa. Aamulla mennessä oli vielä vähän vilpoinen, mutta iltapäivällä aurinko lämmitti mukavasti. Töiden jälkeen suunnistin kaupungille, matkalla ei olisi voinut olla parempaa fiilistä. Kuulokkeissa soi Lykke Lin uusin, joka on ehdottomasti suosikkilevyni tällä hetkellä. Ja punaiset WeSCin kuulokkeet pitivät hyvin tuulenvireen pois korvia vihlomasta.

Oranssi pikkupokkarini kulkee kätevästi mukana missä vain ja milloin vain. Laatua ei tietenkään voi verrata järkkäriin, mutta kelpaahan tuolla ainakin kirkkaalla säällä räpsiä. Ja hei, kalansilmäefekti!

Idag är en bra dag att hjälpa. Siitä tulikin mieleeni, että pitäisi mennä joku päivä luovuttamaan verta. Tai ainakin yrittämään, parilla viimeisellä kerralla ei ole hemoglobiini ollut tarpeeksi korkealla. Siitä tosin on jo aikaa, joten ehkä nyt voisi olla paremmat tsäänssit.

Päivä 16 – Eka suudelmani

Kuudennella luokalla, “hipoissa” kuten ala-asteaikaisia koululla järjestettyjä diskoja silloin kutsuttiin. Poika kysyi mitäs jos pussattais. Ihan sama, vastasin ujona. Pussattiin kuitenkin, sellainen märän limainen pusu. Seuraava taisikin sitten myöhemmin jo olla parempi, mutta se ei jäänyt samalla tavalla mieleen.

Amy Macdonald – A Curious Thing [2010]

Sunnuntaina Feline oli flunssan osalta vähän paremmassa kuosissa ja poikkesi kotikotoa tullessaan iltapäiväksi meille. Lähdettiin sitten puolenpäivän jälkeen käymään kaupungilla tyllihameostoksilla (siskolle, mulle viidessä eri värissä riittää toistaiseksi) sekä Brinkkalassa viikonloppuna olleessa Aura Street Marketissa.

Aloitettiin kierros kuitenkin aivan muissa merkeissä, nimittäin samoissa tiloissa olevan Brinkkalan Gallerian näyttelyllä. Esillä oli Therese Sunngrenin ja Hans G. Hästbackan yhteinen valokuvainstallaatio Metamorphosis, kokoelma erilaisista palapeleistä luotuja sekoituksia. Paloiltaan samanlaiset palapelit olivat muuttuneet kuviensa puolesta uudenlaisiksi, surrealistisiksi tilanteiksi. Hauska idea eikä toteutuskaan hullumpi, pakostikin jäi miettimään mistä kuvasta minkäkin palapelin “ylimääräiset” palat olivat.

Kannattaa muuten tsekata Sunngrenin portfolio, joka on paitsi sisällöltään mielenkiintoinen myös ulkoasultaan yksinkertaisen tyylikäs ja kivasti WordPressilla toteutettu.

Palapelit katsottuamme bongattiin heti ensimmäiseksi Mielikuvituskirahvin pöytä, johon oli tullut uutuutena myyntiin mm. ihania pipoja. Jutskailtiin siinä Santun kanssa tovi, kunnes lähdettiin (ensin vastavirtaan, eh heh) kiertämään muutkin myyntipisteet.

Aika paljon oli lastenvaatteiden ja muiden lapsille suunnattujen juttujen myyjiä, olisin saattanut seota kaikista kivoista jutuista mikäli mulla olisi tarvetta lapsitavaralle.

Olisin kaivannut Turku Design Now! -porukan yrityksiä, varsinkin kun olin ajatellut vihdoin hankkia jonkun mahtavan laukun joko Klo Designilta tai KUI Designilta. Täytynee siis piipahtaa joku kerta siellä Kulma 2011 Design Shopissa, tulee tosin kiire kun nyt tuota linkkiä kaivaessani huomasin em. tuotteiden olevan myynnissä enää syyskuun loppuun.

Onneksi paikalla oli sentään Yono (kuvassa) ja lisäksi pari muutakin kiinnostavaa korumyyjää. Hypistelin monenlaista korvisparia ja sitäkin useampaa kaulakorua, mutta mitään ei loppujen lopuksi lähtenyt kotiin saakka. Liikaa vaihtoehtoja enkä koskaan saa päätettyä mitä tahtoisin kaikista eniten, huoh. (On mullakin ongelmat, hehe.) Myös Saanan ja Ollin tuotevalikoimaa ihastelin jälleen, mutta tämän huushollin tulevien sisustusjuttujen suhteenkaan mulla ei vielä ole mitään selkeää visiota.

Sunnuntainakin muuten oli sellainen ihan outo sää, auringonpaiste ja sade vuorottelivat ja välillä esiintyivät yhtä aikaa. Esimerkiksi lähtiessämme kävelemään Brinkkalasta kotiinpäin oli aurinkoista ja aika lämmintäkin, mutta Aninkaistenmäkeä kavutessa oli pilvistä ja tuuli puhalsi turhankin viileästi. Kuin tilauksesta silmiin osui erittäin sopiva katutaidepläjäys:

Nyt nukkumaan, huomenna täytyy taas olla ajoissa Salossa kampausta ja meikkiä varten. Viimeiset näytökset huomenna perjantaina Turussa, illalla kello 18 ja 20 Vimmassa. Ei maksa mitään eikä ole ikärajaa, tuokaa tututkin mukananne! :)

Sunnuntaiaamupäivä vietettiin siskon kanssa Länsikeskuksessa kirppistelemässä. Aamulla kotoa lähtiessä oli +15°C ja pilvistä, ensimmäiset tunnit oli yllättävän vilpoinen istuskella myyntipöydän takana. Taivas kuitenkin alkoi selkeentyä ja puoliltapäivin lämpötila lähentelikin sitten taas kolmeakymmentä, aika hullua. Ja taas ei meinaa öisin saada nukuttua, kun on niin älyttömän kuuma ja kostea ilma.

Anyhow, myyntisaldo oli keskitasoa – pöytävuokra saatiin kuitattua ja edes jotain tavaraa onneksi muutti uusiin koteihinsa. Myytävää jäi silti yllinkyllin, joten kamat pakattuamme kipitettiin Kirppis-Centeriin ja varattiin loosi kahdeksi viikoksi. Kaikki kynnelle kykenevät siis nyt suunta Länkkärin Kirppis-Centerille ja ostamaan paikka 98 tyhjäksi! Tarjolla on pääasiassa naisten vaatteita (XS-M) sekä joitakin kenkäpareja (37-39).

Illalla lähdettiin äiti mukanamme kesäteatteriin, jossa vierähti parituntinen Johan Gadolinin seurassa. Näytelmä oli ihan hauskaa katseltavaa, tosin edellisyön vähät unet vaikuttivat välillä keskittymiskykyyn ja lisäksi ilma oli hiostavan kuuma. Unirytmiä ei näköjään saakaan ihan helposti kuntoon, kun on ollut kolme yötä putkeen töissä… No, ainakin sunnuntai-illalla tuli uni silmään melkein saman tien kun pään painoi tyynyyn.

Väliajalla piipahdettiin pullapuodissa ostoksilla ja nautittiin hieman virvokkeita. Kahvittelukuvassa sisko, joka parhaillaan puhuu äiskän kanssa – ilmeisesti kahdesta jotain. ;) Aika hellyyttävä kuosi muuten tuossa vahakangaspöytäliinassa, retroa ja nykyaikaa yhdistettynä.

Teatteripaikalla näkyi paljon mielenkiintoista kuvattavaa, alla joitakin yksityiskohtia sieltä täältä. Olen paikassa käynyt kyllä useasti ennenkin, mutta katsonut ehkä eri tavalla silloin kun nyt tuntui huomaavaan kaikenlaista.

Tämä ilta on mennyt mukavasti vasta siivotussa kodissa, leffaa (huonoa sellaista) katsellen ja punaviiniä uusista ihanista viinilaseista (saatu Veikon Koneen kanta-asiakaspisteillä) nauttien. Huomenna painelen aikaisin kotikotiin järkkäilemään, sillä iltapäivällä odotellaan saapuvaksi vieraita Tampereelta. Akkiki tulee vihdoin meillä maalla käymään!

Kat DeLuna – 9 Lives [2007]