AvainsanaSivistävää

Treffattiin viime viikolla Desthean kanssa päämääränämme paikata joitakin sivistysaukkoja turkulaisuudessamme, niitä kun omalla kohdallani ainakin riittää. Olen joissakin asioissa todella aikaansaamaton ja vaikka aina ajattelisin että “tuolla pitää ehdottomasti käydä”, saattaa mennä kuukausia ennen kuin oikeasti saan suunnitelmani toteutettua. Tämän postauksen naputeltuani esimerkiksi meinaan polkaista Logomoon katsastamaan ilmaisen Turku valokuvissa -näyttelyn, joka on viimeistä päivää huomenna – en taas ole saanut aikaiseksi mennä aiemmin…

Tyttöiltapäivämme alkoi jokirannasta, kun köröttelimme Förillä joen yli. Tarkoituksena oli alkuun haukata jotain pientä, mutta olimme liikenteessä juuri lounasaikaan ja joka paikassa oli tietysti lounasmeininki täydessä vauhdissa. Lounaalla sai paikattua sivistysaukon numero yksi, Kasvisravintola Keidas siinä heti Förin vieressä. Ruoka oli ok ja pieni lautasellinen tarpeeksi täyttämään vatsan. Erityisesti opiskelijana kannattaa suunnata tuonne kasvislounaalle, sillä opiskeiljakortilla aterian saa alle puoleen hintaan! Hieman ehkä kismitti maksaa 7,20e/hlö, kun meidän jälkeen tullut opiskelijapariskunta söi yhteensä hintaan 5,40e… Harvemmin ero kuitenkaan on ihan noin suuri opiskelija- ja normaalihintaisen aterian välillä.

Huomaa yhtäläisyys.

Lounaan jälkeen suuntasimme toiselle puolen jokea ja Felinekin liittyi seuraamme. Seuraava sivistysaukko paikattiin Café Siriuksessa, jossa päätimme aurinkoisen sään kunniaksi juoda päiväsiiderit ulkosalla. Itse otin kylkiäiseksi vielä pekaanipähkinäpiirasta, joka oli melko taivaallista. Siriukseen on mentävä kyllä joskus uudestaankin!

Tarpeeksi istuskeltuamme Feline lähti ajelemaan viikonlopuksi kohti Jyväskylää ja me Desthean kanssa kävimme paikkaamassa vielä yhden isohkon sivistysaukon. Se vaatii kuitenkin oman postauksensa, joten palataan asiaan seuraavalla kerralla. Vinkkinä yllä oleva kuva, jonka otin kyseisen paikan sisäpihalla. Arvaako kukaan?

Terveisiä Helsingistä! Varasin junaliput Tku-Hki-Tku oikeastaan ihan vain siksi kun ne olivat VR:n kevätkamppiksen yhteydessä aivan käsittämättömän edullisia, määrätyissä junavuoroissa vain 9e/suunta. Siis oikeasti, tuolla hinnalla ei normaalisti pääse edes 50 km päähän Saloon! Onneksi kampanja tuli puheeksi pääsiäisenä niin saatiin saman tien sovittua K-serkun kanssa kummankin aikatauluun sopiva viikonloppu.

Olin jo aiemmin bongannut jostain lehdestä vinkin Fonttikävelystä, jonka kartat tulivat saataville huhtikuun lopussa. Käväisin heti perjantaina alkuillasta Napa Galleriassa hakemassa omani, ettei vain jäisi syystä tai toisesta saamatta. Fonttikävelyllä siis tehdään Camilla Pentin piirtämän kartan mukainen kierros Kampin kaduilla ja koitetaan bongata karttaan merkityt 31 kohdetta. Ajatuksena on myös herättää fonttikävelijä havainnoimaan ympäristöään tarkemmin.

Lähdin kierrokselle lauantai-illalla, kun oltiin K:n kanssa palaamassa kaupungilta. K huoli mun ylimääräiset romppeet mukaansa ja lähti edeltä kotiin sulattelemaan ruokaa, itse kaivoin kartan esiin ja suuntasin ruuansulatuskävelylle fonttien maailmaan. Alkuun bongailu oli yllättävänkin vaikeaa, kävelin useampaan otteeseen kohteen ohi ja sain sitten palata puoli korttelia takaisin. Varmaan se oli sitä, kun ei osannut katsoa oikeisiin kohtiin ja vähän saatoin mennä katujenkin kanssa sekaisin.

Bongailin vähän muutakin, mm. herkullisen minttujätskifillarin näyteikkunassa.

Arvioitu 45 minuuttia venähti pienen Filmtown-harhailuni takia noin tuntiin ja varttiin, mutta täyden kierroksen köpöttelin ja irtokarkkejakin sain ostettua illaksi. Ei muuten ollut mikään lämmin keli! Karkkipussin valkkaaminen tuli aika sopivaan saumaan noin kävelyn puolivälissä, oli ihanaa päästä hetkeksi lämmittämään kohmeisia sormia (pulsusormikkaat ei selkeästi riittäneet). Kahdesti kysyttiin tarvitsenko apua, mahtoivatko edes osata yhdistää kun kieltäydyin ja sanoin etsiväni fontteja. ;) Näytin toki hyvin turistilta pyöriessäni kadulla kartta kädessä.

Tällainen ovi tuli irtokarkinmetsästyskoukkauksella vastaan. Upea!

Oli jännä huomata miten paljon hienoja yksityiskohtia jää huomaamatta, kun vain porhaltaa normaalia vauhtia pitkin katuja. Elämänrytmi on aivan liian kiireistä nykyään! Omalla kohdalla ainakin tuntuu, että aina on kiire johonkin eikä koskaan ehdi kävellä rauhassa ja katsella ympärilleen. Sen takia olo varmaan onkin koko ajan väsynyt ja ahdistunut. :/ Olen jonkun verran onnistunut vähentämään työmäärää maaliskuulta, mutta vielä on matkaa.

Onneksi on hetkiä, jolloin voin karata hetkeksi omaan maailmaani – kuten tämä fonttikävely esimerkiksi, lauantai-iltana kun muut valmistautuvat lähtemään ulos viettämään iltaa. Yksi kohta kartalta jäi löytämättä, tosin nyt kun katsoin karttaa niin tajusin että olin etsinyt väärältä puolelta katua… Taisin olla lopussa jo niin jäässä, etten osannut enää lukea karttaa oikein.

Designpääkaupunkivuoden ohjelmaan kuuluva Fonttikävely on kerrassaan hurmaava idea, samanlaista karttaa toivoisin myös tänne Turkuun! Tai ehkä alan tietoisesti rauhoittaa elämääni ja iltaistumiset koneen äärellä vaihtuvat kävelyihin Turun kaduilla, vastaavia bongattavia löytyy varmasti täältäkin. Mikäli joku sattuu sopivasti Helsingin suunnalla liikkumaan, suosittelen lämpimästi kartan noutamista ja visuaalista retkeä Kamppiin!

Terveisiä Jyväskylästä! Vietin pitkästä aikaa viikonlopun rakkaassa opiskelukaupungissani, edellisestä kunnon visiitistä oli ehtinyt vierähtää jo reippaasti yli kaksi vuotta. Mahtavaa että sisko päätyi juuri Jyväskylään kouluun, niin tulee lähdettyä taatusti useammin käymään Keski-Suomessa. Nyt olin liikenteessä porukoiden kanssa, äiti & iskä olivat menossa Rompetorille sekä kaupunginteatteriin, joten pääsin siinä samalla kyydillä kätevästi Felinen hoteisiin.

Saavuimme kaupunkiin perjantai-illalla kahdeksan paikkeilla. Keli oli koko matkan suhteellisen kamala, lunta pyrytti joka suunnasta ja tuuli pöllytti vielä vähän lisää. Propsit iskälle ajamisesta, itse olisin varmaan ohjannut Teukan jossain vaiheessa matkaa lumipenkkaan.

Omalta osaltani viikonloppu sisälsi mm. Elixiaa (Jykylän keskus on ensirakkauteni kuntosalien saralla), kaupungilla pyörimistä sekä kämpillä löllöilyä The Big Bang Theoryn kera. Ja tulipa kerrankin myös vähän sivistettyä itseään, kun käytiin sunnuntaina koko konkkaronkka Alvar Aalto -museossa. En ollut siellä käynyt aiemmin, vaikka tosiaan nelisen vuotta kaupungissa asuin… Nyt on sekin vääryys korjattu!

Jyväskylässä oli lunta, paljon ihanaa valkoista lunta! Lauantaina pakkanenkin nipisteli mukavasti poskia, olisikohan mittari näyttänyt kymmentä miinusastetta suunnilleen. Aleista viime viikolla ostamani kunnon paksu Benchin talvitakki selvisi koeajostaan loistavasti, kyllä sen kanssa kelpaa odotella iltapäivälehtien lööpeissä peloteltuja kolmenkymmenen asteen pakkasia.

Harjun kupeessa joku oli ärsyyntynyt presidenttiehdokkaista.

Ruokapuoli hoidettiin lauantai-iltapäivällä Foodissa, joka tällä kertaa oli kohdallani valitettavasti pienoinen pettymys. Chiliburger oli iso ja poltteli mukavasti suussa, mutta ranskikset eivät olleet ihan tarpeeksi kypsiä. Lautaseltani puuttui kunnon veitsi kuten burgereiden yhteydessä yleensä, viereisen pöydän annoksessa veitsi kyllä näytti olevan. Extrana tilaamani guacamoledippi ei ollut avokadoa nähnytkään, haaleanvihreä mönjä maistui lähinnä perunamuusilta. Pöh.

Hienot valaisimet Foodissa kyllä oli.

Jaa mikä guacamole? Jaa avokadosta vai? Nevöhöörd.

Yllättävän rankkaa tuollainen kotimaan matkailukin, vaikka viikonlopun ohjelma oli hyvinkin kevyttä ja rentoa. Sunnuntaina olin puolikuollut suunnilleen koko kotimatkan ja kotiuduttani olin aika valmis painumaan pehkuihin saman tien – eikä kello tainnut siinä vaiheessa olla kuin vasta seitsemän. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että enhän mä kuitenkaan nukkumaan mennyt vaan istuin koneen ääressä oikein tajuamatta mistään mitään. Siispä nyt olen viisaampi ja suuntaan unten maille, kerrankin suht ajoissa. Hyvää yötä!

Huh, viimein on kaikki jouluhommat valmiina! Onnistuin jopa leipaisemaan joulupiparit ja -tortut niin, ettei mikään kärähtänyt uunissa. Ja piparit jopa koristelin – viime jouluna ei hermot (ja taidot) riittäneet kuin muutaman ruman piparin koristuksiin, nyt olin viisaampi ja homma onnistui yllättävänkin helposti. Aina oppii jotain uutta. ;)

Heitetään tähän väliin kuvapläjäys viime lauantailta. Silloin tosiaan tehtiin Sansun kanssa Logomo-visiitti vol. 2 ja tällä kertaa seuranamme oli Miro 5v. sekä Jyväskylästä joulunviettoon saapunut siskosein. Kulttuuripääkaupunkivuoden päättäjäisviikonlopun kunniaksi näyttelyihin oli kumpanakin päivänä vapaa pääsy, joten käveltiin näyttelytkin läpi vaikka alunperin oli vain tarkoitus kahvitella.

Kokemus oli tietysti aivan erilainen, kun oli lapsi mukana. Tuli on irti! kärsi alkuun teknisistä ongelmista ja ensimmäiset pääsivät sisään vasta kahdeltatoista, kun paikka oli tuntia aiemmin avannut ovensa. Otettiin siis ensin suunnaksi hauska Naphouse, jossa oli säkkituolimeri sekä sen alapuolella vähän niinkuin iso maja. Sellainen lastenhuone olisi varmaan kenen tahansa ipanan unelma!

Valokuvanäyttely Alice in Wonderland – Liisa ihmemaassa käveltiin pikaiseen läpi, ja Sansun & Miron katsastaessa toista osaa me Felinen kanssa pyörähdettiin kurkkaamassa Tom of Finlandin hyväkuntoiset miehet. :P Tulinäyttely saatiin vihdoin auki, mutta siinä oli niin kamalasti porukkaa jonottamassa että päätimme ensin käydä tankkaamassa SIS. Delissä. Lautaselle valitsin Turku 2011 -viinerin, joka oli vähän överi kermansa JA aprikoosi- tms. hillonsa kera, sekä teekuppiin omena-rooibosta.

Kaffelta tulessa jouduimme tovin odottelemaan pääsyä tulimaailmaan, mutta lopulta ovet vihdoin aukenivat meillekin. Kierrettiin näyttely aika samassa järjestyksessä kuin ensimmäisellä kerralla oltiin hyväksi havaittu. Tällä kertaa tosin päästiin myös pelaamaan sellaista hauskaa peliä, jossa piti yhteistyöllä pelastaa palavasta talosta hyppääviä ihmisiä. Lisäksi pumpattiin sammutusvettä liekeissä olevaan taloon, ihmeteltiin vanhoja tulentekotapoja sekä käveltiin Turun palossa kartalta kadonneella Tiirikkalankadulla ennen ja jälkeen tulipalon.

Paimion VPK:n vanha paloauto.

Jätettyämme tulet taaksemme tsekattiin vielä aulassa viime kerralla kokonaan välistä jäänyt jalkapalloaiheinen Only a game? -näyttely. Katosta roikkuvista pelipaidoista löytyi infoa aina paidan parina roikkuvasta juomapullosta, aika kivasti toteutettu kokonaisuus. Lisäksi alueella oli infolaatikoita, pari iPadia, hauskoja tuoleja sekä säkkituolimeri, jonka yhteydessä pyöri jalkapalloa varmaan kahdessakymmenessä televisioruudussa.

Vähän erilainen olohuone televisioineen.

Oltiin tosiaan tultu paikalle aika pian yhdentoista jälkeen ja jo silloin porukkaa tuntui olevan liikenteessä ihan pipona. Lähtiessämme sisätiloissa oli yllättävänkin rauhallista ja ihmisiä suht vähän, mutta syy selvisi kun astuimme ovista ulos. Sisään oli useamman kymmenen metrin jono! Siinä vaiheessa kiiteltiin, että oltiin sovittu treffit heti aamusta – ei meinaan olisi hotsittanut jonotella tihkusateessa lapsen kanssa.

Joululaulut shufflella

Pientä tarinointia ja muutama kamerasta löytynyt otos Logomosta, johon mainitsinkin viime viikolla olevani menossa. Seuralaisellani Sansulla oli mukanaan kuponki, jolla sai kaksi lippua yhden hinnalla – eipä siis tullut jokaiseen osioon oikeuttava lippu kymppiä kalliimmaksi. Viiden pisteen vihje: kuponki oli TS-kestotilaajan Päivästä päivään -kalenterista ja voimassa muistaakseni vielä tämän kuun puoliväliin saakka!

Aloitettiin Tuli on irti! -näyttelystä, joka oli hauskasti interaktiivinen ja siinä pääsi itsekin mm. sammuttamaan tulipaloa vanhalla palokärryllä sekä kokeilemaan eri menetelmiä saada syttymään tuli. Turun palo oli tietysti merkittävä osa näyttelyä, oli kadonneita katuja ja palon etenemistä pienoismalli-Turussa ja vaikka mitä.

Tämä keskustan katu paloi karrelle ja lakkasi olemasta.

Lämpökamerassa jammailua.

Siellä oli heppa! Hassua ajatella, että siinä se jonkun polle nököttää, täytettynä Logomossa.

Keskellä huonetta liekkien ympäröimänä. Ei ois kiva tilanne oikeassa elämässä!

Jätettyämme tulet taaksemme oli vuorossa taidepläjäys. Alice in Wonderland – Liisa ihmemaassa on kuulemma suurin koskaan Suomessa järjestetty nykyvalokuvataiteen näyttely, jossa on mukana valokuvia esimerkiksi yhdeltä suosikkikuvaajaltani Elina Brotherukselta. Viimeiseksi ehdittiin vielä tsekata nopeasti läpi Tom of Finland Retrospective, josta on erityisen paljon puhuttu loppumassa olevan kulttuuripääkaupunkivuoden yhteydessä. Voin kuvitella, ettei kaikkien katsojien huumorintaju riitä niihin kuviin. ;)

Kulttuurielämykseen varattu parituntinen hujahti vauhdilla, puoli tuntia tai tunnin kun olisi saanut lisäaikaa niin olisi ehtinyt kaiken tsekata rauhassa läpi. Sisustukseltaan ehkä mielenkiintoisin kahvila koskaan jäi sillä kertaa näkemättä, onneksi kyseinen SIS. Deli + Café on auki 18. päivään saakka kuten näyttelytkin.

Yhteenvetona:

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan ainakin tuohon tulinäyttelyyn, jos se on vielä näkemättä. Ja jos päättää kiertää kaikki näyttelyt läpi, kannattaa varata muutama tunti aikaa niin ei tarvitse turhaan pitää kiirettä. Logomo itsessään on jo niin mieletön miljöö, että se on todellakin kokemisen arvoinen!