AvainsanaSuomi Design

Silloin Taiteiden yö -torstaina oli vielä ihanan lämmin ilta, joten laitoin päälleni Raumalta löytyneen uuden ihastukseni. Busstop ei turhaan ole lempikauppani Raumalla: siellä se odotti alerekillä, kaunis Samujin sinikukertava mekko, -50% hintalapulla varustettuna. En ole kukkamekkotyttöjä enkä sinisestäkään välitä sen kummemmin, mutta Peacock II Dress tuntui jotenkin juuri oikealta.

Suurin haaveeni Samujilta on keväästä asti ollut Swallow Print Dress, jonka hihatonta versiota kävinkin jollain Helsingin reissulla hipelöimässä. Vaan ei raaskinut laittaa yli kahtasataa mekkoon ja sitten ne jo myytiinkin loppuun. Nettikaupasta saisi edelleen lintuja valkoisella sekä mintunvihreällä pohjavärillä ja vieläpä puoleen hintaan, mutta ei tätä kroppaa saisi ängettyä kokoon 34 mitenkään päin.

Nyt kun olen tutustunut kunnolla kukkamekkooni, en enää ajattele lintuja vaan iloitsen sinisestä kukka- ja pitsimerestä. Pidän mekon simppelistä mallista. Kevyt yläosa korostaa kapoista ylävartaloani, vyötärö löytyy oikealta paikaltaan ja väljä alaosa kadottaa lantion leveyden eikä reisien muhkuroistakaan tarvitse kantaa huolta (ei sillä että niin normaalisti edes tekisin, anteeksi vain kanssaihmiset). Helman pituus on tavallaan mummo, mutta virkistävä sellainen ainaisten minihameideni seassa.

En nykyään osta vaatetta, ellen jo heti sovituskopissa keksi sille useampaa yhdistelytapaa. Kukkamekon kuvittelin heti maihareiden kaveriksi syksyyn, nahkaliivikin voisi ehkä toimia. Mekko muuntuu hameeksi kun päälle heittää neuleen tai muun pitkähihaisen. Entäs sitten värikkäät sukkahousut, vaikkapa violetit! Ainoa jarru käytölle on tässä vaiheessa jokapäiväinen asia nimeltä polkupyörä, en ole vielä uskaltautunut kokeilemaan luonnistuuko fillarointi mekko päällä.

Taiteiden yönä sinisessä mekossa ei vielä ollut yhtään syksyä. Olalla keikkui Mhannin Tomi, jalassa Vagabondin kiilakorkosandaalit. Aurinkolasit D&G, hopeiset sulkakorvikset Fashionology, kaulakoru Carnival Skulls, sormus Kalevalakoru sekä ranneketju H&M men. Hyvin samanlaisessa kokonaisuudessa juhlin pari päivää myöhemmin isoäitini syntymäpäivää, korut vain vaihtoon niin mekko on juhlakelpoinen!

(Kuvista kiitos S:lle.)

Kävin viikko sitten perjantaina töiden jälkeen äipän kanssa tutkailemassa Fashion Stock Sales -häppeningin tarjontaa Hansassa. Myyjiä oli ihan kiitettävästi ja pöydillä ja rekeillä kaikenlaista ihanaa ja inspiroivaa! Ihastuin kovasti mm. Jenni Alavan valkoiseen pellavamekkoon mustilla kauluksilla, sellaista on ihan pakko päästä joskus vielä sovittamaan.

Vuosi sitten tapahtumasta matkaani lähti komea Tomi Mhannin mallistosta, tänä vuonna tein jälleen ainoan ostokseni Lumin pisteellä. Kauniin violetti nahkalompakko löytyi kolmellakympillä alekorista ja viimeinen laatuaan blingbling-hopeiden kavereidensa keskellä. Vuori on kirkkaanpinkkiä satiinia, sopii tosi kivasti violetin pariksi.

Lompakko on kutakuinkin täydellinen: miellyttävän väriparin lisäksi nahka on ihanan pehmeää ja korttipaikkoja sekä lokeroita on kerrankin tarpeeksi. Ainut probleema tulee eteen, kun ne korttipaikat oikeasti täyttyy! Ihan nätisti laitoin kortti per paikka, mutta silti lompakko näyttää siltä että se pingahtaa auki hetkenä minä hyvänsä. Onko mun viimein pakko uskoa, että lompakossani yksinkertaisesti on liian monta plussaetukantisleimakorttia?!

Taannoisilla messuilla tein pari aivan loistohankintaa, jotka ehdottomasti ansaitsevan esittelyn. Ostettavaa olisi toki ollut monellakin osastolla, mutta pankkitilin sekä rajallisen säilytystilan parasta ajatellen ei auttanut kuin tehdä ainoastaan harkittuja hankintoja.

Villaisen pannumyssyn valmistaja on Design Pylsy, jonka villatuotteita olisin mieluusti haalinut mukaani enemmänkin. Myssy teepannua varten on ollut ostoslistalla jo pidempään, kun en ole halunnut ostaa mitään ihan kivaa. Design Pylsyn pannumyssyt nähtyäni totesin että siinä se on, sitten piti ainoastaan päättää väri ja kuvio. Musta kalanruoto sopii meidän keittiöön erinomaisesti ja mikä parasta, myssy ihan oikeasti pitää juoman lämpimänä hyvän tovin!

Supersuloiset lintupurnukat ovat brittiläisen Isakin tuotantoa ja löytyivät Konttori & Pajan osastolta. Kupit kestävät konepesua ja kansi tekee niistä täydelliset irtoteen säilytykseen. Nämä aion sijoittaa näkyvälle paikalle hyllyyn, jossa ne saavat ilahduttaa söpöydellään niin itseäni kuin vieraitakin – jos vain joskus päästään remontissa keittiöön saakka…

Ennen kotiinlähtöä kävin vielä lunastamassa Elvari korujen pääkallokorvikset korukokoelmaani. Pohdin hetken eri hahmojen välillä, päädyin sitten kalloihin ja ostopäätöksen värin suhteen sinetöi myyjän maagiset sanat “hohtavat pimeässä”. Nyt koruvalikoimassani on todellakin loistava korvispari!

Viikate – Petäjäveräjät [2012]

Olen menneinä viikkoina tehnyt muutaman aivan loistohankinnan, jotka halusin esitellä myös täällä blogin puolella. Pari muutakin pikkujuttua itse asiassa olisi, mutta ne jääköön toiseen ajankohtaan kun en huomannut nyt käsitellä kuvia tähän postaukseen.

Ensimmäiseksi pari viikkoa sitten Superupeen VIP-avajaisissa tekemäni ostos, Satu Kallio Designin hiekanvärinen kainalolaukku. Huomasin laukun vasta pyörittyämme useamman tunnin liikkeessä enkä voi käsittää miten se ei aiemmin osunut silmään. Onneksi kukaan muukaan ei ollut huomannut sitä! Tai jos olisikin huomannut niin oli kuitenkin jättänyt veskan mun löydettäväksi.

Laukun väri näköjään vaihtelee kuvissa paljonkin, tuo alin kuva vastaa lähinnä todellista sävyä. Materiaali on päältä pehmeää nahkajäljitelmää ja vuori taas kermanvaaleaa puuvillasekoitetta, johon on tikattu kiemuroita ja koukeroita. Välissä on kerros vanua, joten veska on kestävä – ja ihanan pehmeä! Laukkua voi kantaa kainalossa tai sitten pitää kiinni noista renkuloista, itse tykkään ensin mainitusta tavasta. Tuo malli on siis nimeltään Stella, yllättävän paljon S-kokoiseksi määritelty pikkulaukku vetää tavaraa. Ja oikeastaan tuo toimii paremmin jos on vähän enemmän rompetta sisällä, muuten se tuntuu vähän lötköltä kantaa.

Satu Kallio Designin ihastuttavia laukkuja saa paitsi em. Superupeesta myös merkin omista verkkokaupoista Etsystä ja Madebystä.

Levyhyllyyn sain vihdoin aikaiseksi hommata Viikatteen keväällä julkaiseman kokoelman Kuutamo, kaiho & katkeruus valokuvakirjaversiona. Samassa paketissa tuli myös Äxän limited edition t-paita kokoelman nimeä mukaillen. Olin jo aiemmin saanut kyseisen paidan Felineltä kun se sopi mun haballe paremmin, mun tilauksessa paita oli siis kokoa isompana ja siskokin sai vihdoin oman KKK-paitansa.

Uudet farkut in action: osa 1 ja osa 2. Lisää tulossa aivan taatusti!

Viimeisenä esittelyvuoron saa ehkä paras ostos hetkeen: täydellisesti istuvat farkut. Monesti olen katsellut Nudien farkkuja sillä silmällä niin blogeissa kuin kaupoissakin ja Natan skeittikuvat olivat se viimeinen niitti, että päätin viimeinkin uskaltautua kokeilemaan kyseisen merkin farkkuja. Ja sattui sitten niin loistavasti, että Skanssin Carlingsista löytyi pino Tight Long John -pökiä alepöydästä ja vieläpä farkkukokoelmaani ajatellen juurikin sopivassa värisävyssä.

Oli aika hurjaa vetäistä (lue: taistella) housut (helteistä hikisiin) jalkaan ja huomata, että nehän pihveli istuu just eikä melkein! Yleensä mulla jää farkut aina reisistä kiinni, siis ettei niitä meinaa saada aivan ylös asti edes kiskottua. Nämä Nudiet taas istuivat reisistä saman tien, pohkeet vähän teki tiukkaa mutta parin käyttökerran jälkeen nekin ovat löystyneet oikein passeleiksi. Ja farkkuekspertin ohjeiden mukaisesti urheilin päälleni sen verran pienen koon, etteivät farkut todellakaan ole lössähtäneet liikaa käytössä. Veikkaan näistä tulevan syksyn ja talven ehdottomia suosikkeja!

(Ekasta laukkukuvasta kiitos Desthealle ja viimeisestä pyllykuvasta kanssa-asujalle.)

Kirjoittelin taannoin Turku-blogiin ensimmäistä kertaa täällä suunnalla järjestetystä Fashion Stock Sales -tapahtumasta, mutta täällä en tainnut asiasta missään vaiheessa sanoa mitään. Kävin pyörähtämässä Hansassa heti perjantaina töiden jälkeen, mua kiinnosti erityisesti Lumin ja My o My:n myyntipöytien tarjonta. Ja tällainen mukanani sitten poistuin kotimatkalle:

Upea nahkalaukku löytyi Lumilta, kyseessä on miesten Mhann-malliston olkalaukku nimeltä Tomi. Hauska sattuma sinänsä, sillä opiskeluaikojen poikabestikseni oli juurikin samanniminen. :) Olen haikaillut sen täydellisen olkalaukun perään jo hyvän tovin ja nyt vihdoin tärppäsi! Alun perinhän ajatuksissani oli etsiä musta tai tummanharmaa laukku, mutta ihastuin tuohon ruskean veskan malliin ja värin sävyyn niin että muut värit unohtuivat saman tien.

Laukku ei ole liian iso muttei mikään pikkuruinenkaan ja tarvittaessa tuota taitettavaa osaa voi pitää myös suorana, jolloin laukkuun mahtuu esimerkiksi aikakauslehti. Kääntelin käsissäni tuon laukun lisäksi erikokoisia Supermarket Bageja, mutta jotenkin ne eivät tuntuneet istuvan omaan tyyliini. Toisaalta Mhannin laukut ovat aina kiehtoneet Lumin laukkuja enemmän, joten ehkä tämä valinta oli odotettavissakin. On tuo vaan niin kaunis! Huokailen edelleen onnesta joka kerta, kun katson uusinta elämänkumppaniani. ♥

Hankittuani oman Tomini samanlaisia on tullut vastaan parissakin blogissa. Jennin poikaystävä paljastui laukkusamikseksi, ja laukkua googlaillessani päädyin Myy Maarian blogiin. En ollut edes tajunnut nuoren tyylitaiturin omistavan tuota laukkua, vaikka se oli useaan otteeseen vilahdellut postauksissa – ehkä olin aina keskittynyt ihastelemaan punaista Swedish Hasbeensin veskaa enkä nähnyt muuta.

Käytiin silloin illalla kotikotona, jossa yllä olevat kuvatkin on otettu. Dharma oli pihalla pyörimässä ja tunki mukaan suunnilleen joka toiseen kuvaan, olisi neiti vissiin kaivannut paljon lisää huomiota ja silittelyä. Tuo kokokuva oli pakko laittaa tähän mukaan ihan vain Dharman venyttelyn takia. :)

Luokseni on muuttanut toinenkin nahkalaukku, joka oli löytynyt edesmenneen isotädin jäämistöstä ja päätyi lopulta mulle. Mummi osasi kertoa, että nahkapalalaukku on hänen siskonsa naapurin tekemä – aitoa turkulaista käsityötä siis. Hihnan saa irti, joten laukkua voi käyttää kätevästi myös isona kirjekuorilaukkuna. Vielä en ole ehtinyt tuota missään käyttää (ihan kuin olisin paljon muualla kuin töissä edes käynyt), mutta eiköhän sille sopivia asuja muodostu ajan myötä monia.

(Alin kuva © minä, muut Feline.)