AvainsanaSuomi Design

Viime keväänä keittiöremontin jälkimainingeissa koin ahdistusta siitä tavaramäärästä, joka meillä on sullottu tähän 66 neliöön. Varsinkin kun suurin osa kamoista on mun, joko ikivanhoja tai uudempia, mutta joka tapauksessa mun hankkimia tai jostain saamia. Olen saanut tavarahamsterimallin kotoa ja usein roipetta jemmataan omissa kaapeissa ennemmin kuin laitetaan kiertoon, vaikka kuinka itsellä ei enää olisi tarvetta.

Erityisesti vaatekaappini on raskauden ja imetyksen myötä muuttunut isoksi kysymysmerkiksi: se tuntuu olevan täynnä vaatteita, jotka eivät sovi keskenään yhteen tai jotka eivät ole just nyt sopivia. Joidenkin vaatteiden kohdalla kyse on istuvuudesta (ne rask… eikun imetyskilot), mutta joidenkin ihan vaan siitä fiiliksestä. Keväällä sain käsiini Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, jonka innoittamana kävin koko vaatekaappini läpi oikein ajatuksen kanssa. Otin käyttöön mallin, etteivät kaikki kelvolliset vaatteet ole kaapissa yhtä aikaa, vaan päivitän valikoimaa silloin tällöin esimerkiksi vuodenajan vaihtuessa.

Aiempaan verrattuna malli on ollut toimiva, mutta nyt tartuttuani kyseiseen kirjaan uudestaan sen jäätyä keväällä kesken tunnen kaipaavani jotain enemmän. Kaapissani on edelleen vaatteita tyyliin ihan kiva ja huomaan, että niitä tulee käytettyä kyllä varsin harvoin. Sen sijaan sieltä puuttuu joitakin perusjuttuja, joita kaipaan vähän väliä – esimerkiksi musta sekä harmaa ihan perus t-paita. Niiden kohdalla ongelmaksi muodostuukin, mistä sellaiset löytäisi! Sen olen oppinut, että ketjuliikkeiden tusinapaidat on parempi jättää väliin, kun ei niistä kiertävine saumoineen ja pikanukkaantumisineen tule kuin paha mieli. Tukisin mielelläni vaikkapa kotimaisia vaatemerkkejä, vaan toistaiseksi ei vastaan ole tullut ainuttakaan simppeleitä perusvaatteita tarjoavaa merkkiä. Toki kiinnostavat leikkaukset ym. ovat omiaan joissakin vaatekappaleissa, mutta esim. peruspaidalta en ihan oikeasti kaipaa yhtikäs mitään kikkailua.

Hankalaksi asian tekee myös se, etten oikeastaan tiedä millainen mun tyyli on. Olen pohtinut tätä ennenkin, mutta vastaus on edelleen löytymättä – ja luonnollisesti tämä totaalisen uusi elämäntilanne eli äitiys on muuttanut ajatusmaailmaa siinäkin asiassa. Esimerkkinä: ennen rakastamani minihameet tuntuvat nykyään aivan liian lyhyiltä. Tai matalavyötäröiset housut, ne eivät vain enää tunnu mukavilta päällä eivätkä todellakaan imartele vyötärölle kerääntynyttä rengasta. Toivon kroppani palautuvan edes jossain määrin imetyksen loputtua, mutta ehken mä halua sitä tarpeeksi kun en saa järjestettyä itseäni liikkumaan.

Tavoitteena ja toiveena siis on rakentaa vaatekaappi, josta voin napata päälleni mitä tahansa joutumatta sen kummemmin pähkäilemään asiaa. Ekaksi täytynee selvittää, millaisena näen itseni ja tyylini; sen jälkeen ehkä miettiä millaisena toivoisin näkeväni ne. Millaisista vaatteista tykkään, millaisista en niinkään? Mikä on oma arkiunivormuni? Missä tunnen oloni kotoisaksi? (Onneksi on ne kuva-arkistot.)

Eeva kirjoitti taannoin osuvasti:

“Lempivaate on sellainen, jonka voi pukea päälle ja sen jälkeen unohtaa.”

Projektista bloggaan varmasti lisääkin, kunhan tässä pääsen kunnolla liikkeelle. Samalla tulee mukavasti kerrattua alkuvuodesta kirjattuja ajatuksia tyyliasioiden suhteen. Eiköhän tämä tästä!

Tämä kevät on ollut aika mukavaa aikaa kotinurkissa. Sen jälkeen kun suurin remonttikaaos saatiin selätettyä on ollut vallan ihanaa hengailla kotona – varsinkin nyt pienen vauvan kanssa, kun koti on ikään kuin mun työpaikka. Sen tosin olen myös huomannut, että nurkat likaantuvat helpommin ja nopeammin kun on enemmän kotona. Kevätaurinko paljastaa kertyneet pölykerrokset armottomasti eikä kerran viikossa imurointi tunnu riittävän, kun vielä kissallakin irtoaa karvaa oikein pölähdyksinä. Ja luonnollisesti kun itseä alkaa ahdistaa kodin ryönäisyys, vauva vaatii jatkuvasti huomiota eikä suostu nukkumaan kuin lyhyitä pätkiä jne. Vaan on se niin mahtia sitten kun lopulta onnistuu puunaamaan paikat kuntoon!

Trikoolakanat Marimekko, musta tyyny Saana ja Olli, valkoinen tyynyliina H&M Home.

Yleensä olen ostanut tulppaaneita useampaan otteeseen keväisin, mutta tänä vuonna se on vähän jäänyt. Ristiäisiin äiti toi pari kimppua ja kahdesti olen tainnut itse ostaa, toinen setti tuossa kuvassa. Oli kyllä mun suosikkeja nuo, tummanpinkin ja valkoisen yhdistelmä oli tosi kiva. Pitäisikin taas joku kerta muistaa napata joku puska kauppareissulta mukaan, saisi vähän eloa olohuoneeseen. Makkarin puolella korkkasin viimein käyttöön aikaa sitten Finnish Design Shopista hankkimani Marimekon trikoiset Tasaraita-lakanat, jotka ovat juuri niin täydellisen pehmoiset kuin kaikki hehkuttavat. Halusin ottaa lakanat käyttöön vasta kun makuuhuoneessa on remontin osalta kaikki valmista ja se hetki oli nyt, kun puolisko porasi verhotangon kiinni ja mä ripustin verhot paikoilleen. Sitä ei lasketa, että oven maalaus on edelleen työn alla… :)

Joulukuu on pyörähtänyt käyntiin ja vuosittainen karkkilakkokin jo reippaasti voiton puolella, joten eiköhän ole viimeinen aika värkätä jonkun sortin toivelista aattoa ajatellen. Yksi jouluinen traditio tämäkin, toivekollaasia on meinaan väännetty lähes jokaisena jouluna blogin (myös edellisen) olemassaolon aikana: 2013, 2012, 2011, 2010 ja 2009. Hauska selata männä vuosien toiveita näin jälkikäteen ja huomata, miten monista jutuista tykkään edelleen. Monet toiveet ovat jääneet vain haaveen asteelle, mutta haitanneeko tuo – haaveilu ei maksa mitään ja on sitä paitsi ekologista. :)

Joulun 2014 suurin toive on epäilemättä se, että keittiöremontti tulisi valmiiksi ja saisimme korkattua suunnittelemamme Kvik-keittiön käyttöön. Keittiöön sopisi Muuton Silent-maljakko kauniin harmaana, koti kun kaipaa kipeästi piristystä leikkokukkien muodossa. Makuuhuoneeseen taas kelpuuttaisin mieluusti harmaat pellavalakanat, merkillä ei niin väliä. Henkilökohtainen garderobi tuntuu varmasti kuin uudelta mahapallon kadottua, raskauskilojen sulamista odotellessa voisin verhota itseni with love Sanna Hopiavuoren kivan epäsymmetriseen Dahlia-mekkoon, johon kuuluu myös kierrätysnahkavyö. Olalle kelpaisi heittää Marimekon klassikko-olkalaukku ruskeana nahkaversiona, se toimisi varmasti myös hoitolaukkuna tarpeen vaatiessa. Kameraan ottaisin innosta puhkuen hieman objektiivipäivitystä: M.ZUIKO DIGITAL ED 12‑40mm 1:2.8 olisi unelmien täyttymys, mutta käyttöä olisi taatusti myös huomattavasti edullisemmalle M.ZUIKO DIGITAL 45mm 1:1.8 -linssille. Ensi vuoden menot ja häppeningit tahtoisin kirjata Lahden Muotoiluinstituutin valokuvausopiskelijoiden tekemään Yhdessä 2015 -kalenteriin, joka näyttää tänä vuonna ihan älyttömän hyvältä.

Onko teillä lahjatoiveita ja jos niin minkälaisia?

(Kuvat: Kvik, Finnish Design Shop, H&M, with love Sanna Hopiavuori, Olympus, Yhdessä 2015.)

Tätä vuotta on ehtinyt hurahtaa jo kuukausi ja risat, mutta ajattelin silti palata viime vuoteen vielä parin kokoavan postauksen verran. Vuoden tapahtumien muistelemisessa menee yleensä hetki jos toinenkin, joten aloitetaan tyyliasioilla. Tammikuussa 2013 listasin tällaisia mietteitä tänne blogiin:

1) Panostan hankinnoissani entistä enemmän laatuun ja tuen useammin kotimaisia merkkejä.
2) Teen ostokseni pikkuliikkeissä suurten ketjujen sijasta.
3) Hiusten väri tai leikkaus tuskin tulevat muuttumaan, mutta kampaajalla voisi ehkä vierailla useamminkin kuin pari kertaa vuodessa.
4) Tsemppaan vartalostani pois muutamat ylimääräiset kilot, jotta saan vaatevaraston paremmin hyödynnettyä.
5) Muistan tepastella useammin korollisilla kengillä, jottei jalat totu liikaa lättäpohjiin.

Viime vuonna tärkein projektini garderobin suhteen oli sen selkeyttäminen. Oletettavasti onnistuin ainakin jollain tapaa, sillä huomasin kaapistani löytyvän vaatekappaleita, jotka oli helppo heittää päälle aina silloin kun ei jaksanut kikkailla mitään sen enempää. Kuvissa on paitsi vanhoja suosikkeja (mm. COSin merinoneuletakki, Vagabondin pitkät saappaat, punaiset Converset), myös kolme varsin onnistunutta vuoden 2013 hankintaa ja arjen varmaa nakkia: Marimekon Tasaraita-paita, Levi’s Skinny Roller -farkut sekä H&M Conscious Collectionin kevyet kesäpökät päheällä viidakkokuosilla.

» Tarkemmat tiedot asuista: 15/3, 19/4 ja 9/6.

Suomalaiseen designiin panostin enemmän kuin koskaan ennen. Samuji valtasi kaappitilaa usean artikkelin verran: alkuvuodesta hankin raidallisen taskumekon, kesällä löytyi musta bleiseri aivan uskomattomalla alella ja syksyllä ostin himoitsemani Kamu-neuleen harvinaislaatuisesti täydellä hinnalla. Muita kotimaisia ihastuksia vuonna 2013 olivat mm. Katri/n, R/H sekä asustemerkki gTIE.

» Tarkemmat tiedot asuista: 13/4, 27/5 ja 4/10.

Materiaalien suhteen olen nykyään hyvin tarkka ja muuten kiinnostava vaate jää kyllä kauppaan, mikäli sen matsku tuntuu huonolta. Kuvissa loppuvuoden lämpimät lempparit: COSin merinoneule epäsymmetrisellä helmalla, aiemmin mainittu Samujin paksu Kamu sekä hyvällä alella löytynyt Benettonin harmaa neuletakki 100% villaa. Ekassa kuvassa on lisäksi laadukas ja kotimainen Coston punavihreä lätsä, ehdottomasti yksi viime syksyn suosikkijutuista.

» Tarkemmat tiedot asuista: 29/10, 14/12 ja 30/12.

Helmoja ylläni nähtiin tuttuun tapaan usein, ja viime vuonna tein niiden osalta muutaman loistavan täsmähankinnan. Innostuin maksimitasta vuosien tauon jälkeen, kun löysin kesäaleista R/H:n mustan maksihameen. Mustia mekkoja kaappiini muutti jopa kaksin kappalein: edellisen kollaasin viimeisessä kuvassa on Riivarin trikoomekko jännällä selkäosan leikkauksella ja tässä kollaasissa toisena EMP:ltä tilattu Innocentin mekko, jossa on pitsiä selässä. Kumpikin on lunastanut paikkansa garderobissa ja käytössä, musta mekko on varma valinta silloin kun vaatteiden valinta ei jaksa inspiroida sitten yhtään. Kolmannessa kuvassa oleva design by katri/n upea keltainen mekko on viime vuoden uutuus sekin, mutta ei ostos vaan arvonnassa voitettu. Jollain on pikkumusta, mulla pikkukeltainen. :)

» Tarkemmat tiedot asuista: 10/7, 11/10 ja 22/11.

Mitä päätelmiä voidaan tehdä? Vaatekaappini olisi varmasti selvinnyt vähemmilläkin lisäyksillä, sitä en kiellä. Positiivista kuitenkin on se, että kiinnitin erityistä huomiota laatuun plus hankinnoista oli ennätysmäärä kotimaisten merkkien tekeleitä (1.) – monet luonnollisesti pienistä putiikeista (2.) ostettu. Tyylini tuntuu jossain määrin selkeytyneen ja osaan paremmin katsoa, mistä oikeasti tykkään ja mikä mulle sopii. Tällä hetkellä tosin kärsin seurauksia loppusyksyn laiskistumisestani ja suurin osa vaatteista puristaa ikävästi. (4.) Alkusyksystä tilanne näytti vielä hyvältä mutta sitten kosahti, ei muuta kuin uudella innolla eteenpäin siis. Hiukset saivat olla rauhassa koko vuoden (3.), muutaman kerran istahdin kampaajan tuoliin ja väripurkeista pysyin edelleen kaukana. Korkoja olisin voinut käyttää enemmänkin (5.), mutta suurimman osan vuodesta pyöräilevänä jaksan harvoin kantaa vaihtokenkiä mukana niin se vähän jäi.

Mietteitä tyylivuodelle 2014:

• Kesällä pamahtaa 30 mittariin, mun on pakko alkaa huolehtia itsestäni paremmin. Ei enää tekosyitä, vaan kroppa kuriin ja vaatekaappi kiittää!
• Teen hiuksilleni jotain. En vielä tiedä mitä, mutta jotain nykyisestä poikkeavaa.
• Kengistä tehokäytössä tulevat todennäköisesti olemaan talvella maiharit ja kuivalla kelillä Converset. Kesällä paljasjalkakengät ovat pop, korot valitsen kun muistan.
• Epäiltävästi mua voidaan tänäkin vuonna kuvailla lauseella “ai se kenellä on niitä hassuja housuja”. Kuosit on ehkä helpoin tapa piristää arkea, suupielet kääntyvät ylöspäin automaattisesti.
• Hankin vihdoin sen valkoisen kauluspaidan, jota olen kaivannut ties miten pitkään. Ei liian nipo, vaan sellainen sopivan rento.

(Nämä ja muut vuoden 2013 asut nähtävissä Flickrissä, kliketiklik.)

Jontte Valosaari – Haastaja [2013]

Ennen ristiäisviikonloppua kävimme lokakuun puolessa välissä ekaa kertaa tekemässä tuttavuutta tulevaan kummityttöömme. Voi miten pieni tuollainen vajaa viisiviikkoinen voikaan olla! Ja aivan uskomattoman rauhallinen, neiti ei hätkähtänyt vaikka ympärillä olisi ollut minkälaista hälinää tahansa. Tuhisi vaan tyytyväisenä.

Matkasimme Tampereelle perjantai-iltana ja lauantaina aamupalan jälkeen piipahdimme äijelin kanssa kaupungilla. Sää oli ihan kummallinen: aurinko paistoi mutta samaan aikaan taivaalta tuli rakeita alas! Onneksi ehdin pari geokätköä etsiä ennen sääilmiötä eikä sen jälkeen tarvinnut enää kovin kauaa vaeltaa, kun jo poikkesimme ensimmäisessä kaupassa.

Iltapäivän kahvihetken vietimme Kuninkaankadulla Café Gopalissa. Ajattelemattomuuttani vetäisin (taas kerran – miten mä en ikinä opi?!) kevyet suklaaöverit, tilasin kaakaon ja hetken mielijohteesta myös minttusuklaaruudun. Erinomaisia kummatkin, mutta vähän turhan paljon suklaata mulle noin kaiken kaikkiaan. Ihana paikka tuo Gopal kyllä, joskus täytyy ehdottomasti mennä testaamaan paikan kasvisruokaa.

Jätettyämme ydinkeskustan kadut taaksemme heitimme vielä pienen lenkin Näsinpuistossa, ei kovin yllättäen kätköpurkin perässä. Matkalla törmäsimme sorsalaumaan, joiden meininkejä pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään. Hassuja lintuja.

Tyhjin käsin en kaupunkireissusta selvinnyt, sillä Studio25:n Pop Up Lauantaista löytyi jotain kivaa. Kerrankin oikeassa kaupungissa oikeaan aikaan! Coston pöydästä löysin täydellisen syyslätsän niille päiville, kun konjakkinen nahkaversio ei toimi (esim. sateella). Metsänvihreää ja oranssinpunaista, piristää mukavasti asua kuin asua. Sanoivat vieläpä hatun olevan uniikkikappale eikä toista täysin samanlaista ole tehnyt ja antoivat lisäksi extratupsun (ovat siis irrotettavia) kaupan päälle. Eivät olisi kovin paljon paremmin voineet myydä!

Pariisin Kevät – Jossain on tie ulos [2013]