AvainsanaTeeaddiktio

Toukokuu humahti ohi ihan huomaamatta, ihan hurjaa että huomenna on jo “virallisesti” kesä! Kulunut kuukausi oli täynnä tapahtumaa, tänään viimeisenä päivänä vielä juhlittiin suvun kahta tuoreinta ylioppilasta koleahkossa kevätsäässä. Jouduinpa itsekin kaivamaan valkoisen lakkini naftaliinista ja painamaan sen päähäni kuvaussession merkeissä, kun mummi halusi kynnelle kykenevät jälkeläisensä lakit päässä kuvaan. Omista juhlista on vierähtänyt jo 11 vuotta, kieltämättä paljon on elämässä tapahtunut sen jälkeen. Lisäksi mulla on edessä nyt viimeiset pari viikkoani kaksikymppisenä ennen kuin siirryn seuraavalle vuosikymmenelle, se vasta hullulta tuntuukin.

Pyhä tarkoitukseni ei ollut suinkaan päivitellä ajan kulumista, vaan vinkata (sekä laittaa itselleni muistiin) eräästä mainiosta teestä, josta on muodostunut yksi ehdottomista lemppareista. Olen vihreän teen ystävä ja helsinkiläisen Théhuoneen Sencha 8 on ehkä parasta vihreää teetä mitä olen juonut. Listan mukaan se sisältää senchaa, genmaichaa, karpaloa, punaisia ja keltaisia ruusunnuppuja, ruusun terälehtiä, aromia sekä krysanteeminkukkia; maku on mielestäni kepeä ja aina yhtä toimiva. K-serkku tätä mulle joskus antoi olikohan se nimipäivälahjaksi ja sille tielle jäin, pakko aina hankkia lisää kun paketti on tyhjentynyt.

I Think It’s Going To Rain -blogin inspiroimana muistin kerrankin tarttua kameraan (ja pari kertaa myös luuriin) pitkin maanantaita päivä kuvina -postausta silmällä pitäen. Muistelin tehneeni tällaisen edellisen kerran vuosi sitten, mutta näköjään siitä onkin jo kaksi vuotta… Ihan oikeasti?! Niin se aika tosiaan vierähtää. Turha ehkä siis edes ajatella, että voisin näitä tehdä useammin, kun en välttämättä kuitenkaan sitten muista asiaa toteuttaa. :P

Klo 05.46
Nousen ylös, puolisko on jo lähdössä töihin. Aamupesun jälkeen puen vaatteet, meikkaan ja kauhon lennossa suuhuni pienen kulhollisen muroja.

Klo 06.29
Melonipäinen Quasimodo valmiina astumaan ovesta ulos. Lähtiessä on vielä sen verran hämärää, että heitän varmuudeksi heijastinliivin päälle – mielestäni on parempi näkyä liikaa kuin liian vähän. Aurajokea ylittäessäni ihailen auringonnousua.

Klo 06.58
Saavun toimistolle ja laitan koneen päälle. Kaivan repusta viikonloppuna ostamani Reino-tennarit ja hihittelen hetken uusille superpäheille toimistomonoilleni ennen kuin tartun päivän töihin.

Klo 11.07
Lounastan työkavereiden kanssa Maunossa, päivän keitto on tomaattivuohenjuusto.

Klo 15.28
Lähden toimistolta, taivas on harmaa. Poikkean matkalla Rajalassa ja päädyn ostamaan objektiivin, joka ei tietenkään ole Manic Monday -tarjouksessa. Loppumatkan saankin sitten polkea sateessa, onneksi suht kevyessä sentään.

Klo 16.22
Aloitan siivoamisen vaihtamalla lakanat, Kaivot pois ja Finlaysonin geometrisiä kuvioita tilalle. Imuroin työhuonetta lukuun ottamatta koko asunnon, puolisko hoitaa oman alueensa ja suostuu myös pesemään vessan.

Klo 18.19
Urakka on valmis ja puhdistettuani Dysonin huolellisesti voin viimein laittaa sen kaappiin odottamaan seuraavaa siivouspäivää.

Klo 18.46
Heitän suuhuni pari juustonäkkäriä sekä turkkilaista jugurttia, siinä sivussa lueskelen sisustuslehtiä. Syömisen jälkeen käyn suihkussa.

Klo 19.52
Testailen uutta objektiivia (25mm f1.8) ja huokailen ihastuksesta. Ai että, miten nopea tarkennus! Olen tyytyväinen hankintaani ja tuumaan, että pitääkin muistaa laittaa edellinen kakkula (17mm f2.8 Pancake) myyntiin mahdollisimman pian.

Klo 20.07
Istahdan teekupin ja suklaapalan kanssa koneen ääreen. Yritän soittaa äitille, joka ei vastaa mutta soittaa myöhemmin takaisin. Selaan Facebookia ja luen blogeja. Keksin naputella pikaisen postauksen itsekin.

Klo 22.49
Kone on kiinni ja hampaat pesty. Valitsen vaatteet seuraavaksi päiväksi, aamuisin kun en jaksa vaivata unisia aivojani sellaisella toiminnalla. Musta pitkähihainen Nanso by Katri Niskanen tunikamekko on löytö Nanson ystävänpäiväalesta: normaalihinta 80 e, mä pulitin vaivaiset 24 e.

Klo 22.52
Sujahdan puhtaiden lakanoiden väliin ja tarkistan aamun herätykset. Jutskaillaan hetki äijelin kanssa, sitten vaan unta palloon.

Coldplay – Mylo Xyloto [2011]

Osallistuin viime viikon sunnuntaina tätini kanssa Teepolun teehuoneella Humalistonkadulla Tee ja teenmaistelu -tutustumiskurssille. Vaikka olen jo vuosia juonut paljon teetä, olen edelleen suhteellisen noviisi ns. oikean teenjuonnin suhteen. Kurssi aloitettiin perusasioilla teestä, mikä oli hyvä sillä siinä tuli heti paljon itselleni uutta asiaa. En esimerkiksi ollut koskaan ajatellut, mikä lasketaan kunnon teeksi (kiinankamelia eli Camellia sinensis -kasvi) vrt. teenkaltaiset juomat kuten rooibos tai yrttiteet. Uutta oli myös se, että tee on vuosikertoineen kuten viinit ja esim. tietynlaiset teet paranevat vanhetessaan. Maistoimmekin yhtä 10 vuotta vanhaa teetä!

Maistelimme parituntisen aikana yhteensä viittä eri teetä keskittyen kiinalaisiin laatuihin. Kaikki olivat maustamattomia, mikä ehkä hieman jännitti, sillä itse juon useimmiten jotain maustettua teetä. Aika erilaisia nuo olivat verrattuna ruokakaupasta saataviin edullisempiin irtoteelaatuihin! Tosin noita yleensä juodaankin tuollaisista pienistä parin hörpyn kupeista, kun taas mulla yleensä on joku puolen litran saavi vieressä koneella istuessa. Olisi hauska joskus kokea itämainen teehetki jossain aiheeseen sopivassa maassa, kaukana kotoa… Tutkimme joka kierroksella teelehtien ulkonäköä ja tuoksua, lisäksi haudusten jälkeen saimme nähdä miten eri tavalla käsittellyt lehdet erosivat toisistaan.

Siinä vielä kaikkien maisteltujen teelaatujen lehdet haudutusten jälkeen:

1. Kiinalainen vihreä tee, Meng Ding Gan Lu (2012)
2. Japanilainen sencha, Ki Sen (2013)
3. Kiinalainen oolong, Tie Guanyin (kevät 2013)
4. Kiinalainen oolong, Da Hong Pao (2012)
5. Kiinalainen Sheng pu’er, Yi Chang Hao – Yiwu Zhengpin (Changtai 2004)

Toivottavasti menivät oikein kaikki nuo linkit, etsin ne Teepolun nettikaupasta kurssilla tekemieni muistiinpanojen perusteella. Kerrassaan mielenkiintoinen kurssi ja olen iloinen, että tätini pyysi mut seurakseen. Ei musta taida vielä teehifistelijäksi olla, mutta ainakin osaan nyt valita teeni paremmin sekä suoda ajatuksen haudutukselle sen sijaan, että unohdan teelehdet lillumaan vartiksi… Ehkä joku päivä hankin pienen haudutuskannun ja keskityn teetä juodessani nauttimaan siitä.

Nightwish – End Of An Era [2005]

Jouluahdistukseni vaikutti lahjojen hankintaan siinä mielessä, että lähipiirille annetut paketit sisälsivät tänä jouluna enimmäkseen muuta kuin tavaraa: lahjakortteja, syötävää, juotavaa. Kodin tavarapaljouden keskellä omat lahjatoiveeni olivat aika samanlaisia enkä välttämättä olisi tarvinnut lahjoja lainkaan. Kuitenkin jopa pieneltä toivelistaltani toteutui pari juttua: tamperelaisilta saimme pullon Blossaa, ulkoisen Buffalon sekä The Soundsin levyn ostin itse itselleni. Aattona paketteja ei ollut liikaa ja niissäkin iloksemme paljon herkkuja tai käyttötavaraa. Ihan kaikki lahjat eivät kuviin eksyneet, mutta tällaista kaikkea paketeista paljastui.

Olen toivonut tuollaista leivontapurkkia sekä kuumaan maitoon sulatettavaa suklaalusikkaa, nyt sain molemmat samalla kertaa! Purkin aineksista tulee brownie, saas nähdä koska tartun toimeen ja leipaisen kyseistä suklaaherkkua. Kustavin Käsityökylän karpalomarmeladi on jo tuhottu – oli älyttömän hyvää! Koostumus oli täydellinen ja karpalon kirpsakkuuden ansiosta pala ei ollut äklömakea kuten marmeladi usein on. Sinipallollinen pahvipaketti taas sisältää kotitekoista maapähkinä-rusina-suklaata, joka sai about kaikki meidän lahjat tuoksumaan suklaalle. Nam.

Siskolta sain lahjan todellakin tarpeeseen, nimittäin geokätköilytarpeeseen. Otsalamppu on aivan must pimeään aikaan kätköillessä ja lisäksi paketissa oli pieni Marimekko-pussukka (reissaajille), lyijykyniä (loggaamiseen) sekä huulirasva (ulkoilmassa huulet kuivuu). Violetti tuubi on Yves Rocherin laventelista jalkavoidetta. Raitapurkki yllätti mut täysin, joskin olin siitä hyvin iloissani ja se löysikin heti paikkansa joulunpyhinä kasatussa uudessa kotitoimistossani kynäpurkkina.

Kotiin saimme toivottuja Luhdan käsipyyhkeitä, tykkään tuosta siksak-kuviosta ja siniturkoosi väri on myös kiva. Hauska kenkäaiheinen keittiöpyyhe on kotimaisen PaaPii Designin. Possunuolija taitaa olla meidän keittiössä jo kolmas samanlainen, vaan haitanneeko tuo. Aattoiltana kuusen alla olleiden lahjojen avaamisen jälkeen äiti tempaisi jostain varastoistaan vielä yhden hyvin toivotun paketin, nimittäin sauvasekoittimen. Uuu nyt pääsen tekemään keittiössä vaikka mitä herkkuja!

Teetä löytyi lahjakääreistä tänäkin jouluna, jei. Tumma paketti on minttusuklaista mustaa teetä ja hopeassa pussissa on turkulaisen Teepolun wulong-teetä Mae Salong Si Ji Chun. Täytyykin muuten joku kerta pistäytyä Humalistonkadulla sijaitsevassa Teepolussa, kun en ole siellä vielä koskaan käynyt. Pörrösukkia en ole tainnut lapsuuden jälkeen joululahjaksi, joten hihkuin kun löysin nimelläni varustetusta paketista mustavalkoraidalliset Nanson sukat. Käytän pörrösukkia näin talviaikaan lähes päivittäin (nytkin jalassa) ja kaikki vanhat alkavat vuosien käytön jälkeen olla aikamoisen kulahtaneita. Neljäs asia kuvassa on tuollainen pieni pellavan värinen pussukka, jossa on etupuolella possuja ja takana pari muuta eläintä. Possufani tykkää!

Saanan ja Ollin jättityynyn (60×80 cm) saimme käyttöömme jo ennen joulua. Äiti tahtoi ostaa sen meille joululahjaksi ja kävin Turku Design Now! -joulumyyjäisissä itse valitsemassa sopivan yksilön. Ihastuin tuohon turkulaisen suunnittelijakaksikon viime syksynä esittelemään Villi pohjola -kuosiin kertalaakista ja tiesin, että jotain mallistosta tahdon kotiinkin. Jättityynylle oli tarvetta, joten vaikeimmaksi projektissa osoittautui värin valinta – ovat niin kauniita kaikki kolme! Päädyin lopulta mustaan tyynyyn valkoisilla kuvioilla ja lisäksi hankin vihreät kuviot valkoisella pohjalla keittiöpyyhkeenä. Ehkäpä jossain kohtaa sorrun vielä valkoiseen mustilla kuvioilla esimerkiksi kangaspussukan muodossa.

DHT – Listen To Your Heart [2005]

Ah, kevät on niiiiin parasta aikaa! Sitä mukaa kun päivä pitenee ja valo lisääntyy, tuntuu inspiraatio kasvavan samaa tahtia. Ideoita tupsahtaa päähän milloin mistäkin, ahmin tietoa kiinnostavista aiheista, saan hirvittävästi aikaan kun pääsen vauhtiin. Välillä ei malttaisi mennä illalla nukkumaan, kun on pää niin täynnä ajatuksia – ja hei, mä sentään rakastan nukkumista. Vielä kun osaisi syödä kunnolla niin energiataso olisi aivan huipussaan…

Päädyin eilen testaamaan kynsikikkailuja piparireunojen muodossa Ian videon opastuksella. Halusin testata tuota kaverilta lainassa olevaa sähkönsinistä kynsilakkaa (MNY sävy 661), alle valikoitui Lumenen helmenvalkea 2 Toiveikas sydän. Ihan kivalta näyttää joo, mutta Lumenen vaatimat kaksi kerrosta yhdistettynä paksuhkoon MNY-kärkiosaan oli yksinkertaisesti liikaa ja oikean käden kynsilakat rullautuivat melkein kaikki heti kun nostin hanurini pöydän äärestä. No, seuraavalla kerralla osaan ehkäpä valita kynsilakat hieman onnistuneemmin.

Lopuksi pari teevinkkiä! Teekaapissamme on kaksi vastakorkattua makua, jotka ovat selvästi tämän kevään teemaut meidän huushollissamme. Forsman Tean mustaa teetä kumpainenkin, Keisarin Malja paljastui joulupaketista ja Tuli Suudelman nappasin matkaan hypermarketin laajasta teevalikoimasta.

Keisarin Malja: Ruusukvittenin ja litsihedelmän makuinen Reilun kaupan musta lehtitee. Lisämakua antavat appelsiinin ja ananaksen palat sekä saflorin ja liljan terälehdet.

Tuli Suudelma: Intia-Ceylon tee maustettuna litsiöljyllä sekä jasmiinin ja pionin terälehdillä.

Keisarin Malja erityisesti on omaan makuuni mielettömän hyvää, juuri sopiva makujen sekoitus eikä liian tujua. Tuli Suudelma on maultaan “kevyempi”, sellainen mukavan reipas keväinen tee. Kannattaa maistaa tilaisuuden tullen – ja tuttavat, tervetuloa toki kupposelle! Remontin keskellä eletään edelleen, mutta teepannu on aina käden ulottuvilla.