AvainsanaTeeaddiktio

Lähdin perjantaina kerrankin ajoissa töistä, kolmen jäljissä jo, kun puolisko tuli hakemaan ja otettiin suunnaksi Pirkanmaa. Matka tuntui menevän hujauksessa miehen ajaessa ja mun uppoutuessa lukemaan lehteä: havahduin vasta siinä kohtaa kun vierestä kuului että 41 km Tampereelle. Deko on juu mielenkiintoinen, koukuttava sekä inspiroiva lehti!

Perillä meitä odotti rakas ystäväni Akkiki sekä Onni-poika, P oli valitettavasti iltavuorossa. Onnia hieman ujostutti alkuun (edellisestä visiitistä oli selkeästi liian monta kuukautta!), mutta muisti ilmeisesti sitten keitä me oltiin – ja kotvan kuluttua puolisko jo kiskottiinkin mukaan leikkeihin.

P oli leiponut meitä varten herkullisen kakun, pohjana oli mutakakku ja päällä jonkun sortin rahkasysteemiä. Korjaa Akkiki jos olen täysin hakoteillä, mulla taas vaihteeksi aivot lyö täysin tyhjää… :O Hyvää oli joka tapauksessa, ja teekupillisen kera vieläkin parempaa!

Lauantaina jätettin miesväki pariksi tunniksi keskenään ja suunnattiin Akkikin kanssa Tampereen keskustaan vähän kaupoille. Lähinnä kiinnosti tutustua muutamaan sisustusliikkeeseen, kun aihe sattuu omalla kohdalla olemaan parhaillaan hyvinkin ajankohtainen. Ensimmäinen etappi oli Seinäruusu, jonka laajaa tapettivalikoimaa kävimme tutkailemassa (olen alkanut salaa haaveilla yhdestä seinästä, jossa olisi jotain tosi ärtsyä tapettia). Monta inspiroivaa kuosia löytyikin, saa nähdä päätyykö meillä lopulta jokin seinä tapetin alle.

Seuraavaksi vuorossa oli Design Boulevard, aivan ihana pikkuliike Aleksanterinkadulla. Ihastelin mm. Norm 69 -valaisimia, HAY:n tuoleja sekä Ferm Livingin lintujuttuja – oih ja voih, niitä kun saisi kodin täyteen! Mukaani lähti setti mustia kissamagneetteja ja lisäksi nappasin lukemiseksi REVS magazinen kakkosnumeron, kun sitä oli vielä tarjolla.

Suklaapuodin (oho hups!) kautta löysimme itsemme Surprise Me -nimisestä liikkeestä, jossa oli vaikka mitä hauskaa sisustus- ja lahjatavaraa. Aloin vakavasti pohtia, voisinko hankkia eteiseen pari sikanaulakkoa (kuvassa) vai olisiko ehkä poro tai joku muu eläin parempi. Hang-It-All kun jäänee haaveeksi, ei vaan pysty laittamaan vajaa 300e naulakkoon…

Onni sai tuliaisia lelukaupasta.

Kotona pojat olivat laittaneet pöydän koreaksi: lounaaksi oli valkosipulisia perunanpuolikkaita, caesar-salaattia sekä nautaa ja pihville aivan järjettömän hyvää kastiketta. Oli pakko ottaa vähän lisääkin, vaikkei mahaan ehkä olisi mahtunutkaan. Nam nam!

Ruokalevon jälkeen käväistiin kaupassa ja loppuilta lööbailtiin, P tosin joutui taas illaksi töihin. Koottiin ensin legolentokone ja sitten muutettiin se veneeksi. Onni kävi kylvyssä ja läiskytti vettä mun räpsiessä kuvia. P:n tullessa töistä poksautettiin kuoharipullo auki ja skoolattiin kihloille ja keväälle. Sieltä se kesä tulee, räntäsateista huolimatta – kohta on jo vappu!

Kiitos vielä Akkikin poppoolle kivasta viikonlopusta! Ei mee kauaa niin nähdään taas. ♥

Pariisin Kevät – Kaikki on satua [2012]

Taannoisilla messuilla tein pari aivan loistohankintaa, jotka ehdottomasti ansaitsevan esittelyn. Ostettavaa olisi toki ollut monellakin osastolla, mutta pankkitilin sekä rajallisen säilytystilan parasta ajatellen ei auttanut kuin tehdä ainoastaan harkittuja hankintoja.

Villaisen pannumyssyn valmistaja on Design Pylsy, jonka villatuotteita olisin mieluusti haalinut mukaani enemmänkin. Myssy teepannua varten on ollut ostoslistalla jo pidempään, kun en ole halunnut ostaa mitään ihan kivaa. Design Pylsyn pannumyssyt nähtyäni totesin että siinä se on, sitten piti ainoastaan päättää väri ja kuvio. Musta kalanruoto sopii meidän keittiöön erinomaisesti ja mikä parasta, myssy ihan oikeasti pitää juoman lämpimänä hyvän tovin!

Supersuloiset lintupurnukat ovat brittiläisen Isakin tuotantoa ja löytyivät Konttori & Pajan osastolta. Kupit kestävät konepesua ja kansi tekee niistä täydelliset irtoteen säilytykseen. Nämä aion sijoittaa näkyvälle paikalle hyllyyn, jossa ne saavat ilahduttaa söpöydellään niin itseäni kuin vieraitakin – jos vain joskus päästään remontissa keittiöön saakka…

Ennen kotiinlähtöä kävin vielä lunastamassa Elvari korujen pääkallokorvikset korukokoelmaani. Pohdin hetken eri hahmojen välillä, päädyin sitten kalloihin ja ostopäätöksen värin suhteen sinetöi myyjän maagiset sanat “hohtavat pimeässä”. Nyt koruvalikoimassani on todellakin loistava korvispari!

Viikate – Petäjäveräjät [2012]

Niin kovasti kuin mun on ollut tarkoitus tehdä näitä päiväni kuvina -postauksia, edellisestä kerrasta on yllätys yllätys ehtinyt vierähtää jo vuoden verran. Tai ehkä se vuosi vain katosi nopeammin kuin yleensä? Tai joku varasti 2/3 vuodesta niin että se tuntui lyhyeltä?

Tässä joka tapauksessa viime lauantaipäiväni kuvitettuna.

Klo 09.15
Aamupalaa kera Turun Sanomien ja kupposen vihreää teetä.

Klo 10.00
Ulos autolle ja suunta Miaa treffaamaan.

Klo 10.21
Auto jäi parkkiin, me lähdettiin kävellen etsimään sopivaa luistelupaikkaa.

Klo 11.12
Ihan ei mennyt nappiin: hei me ollaan maalta eikä tajuta ottaa euroja mukaan, että oltaisiin päästy Parkin kentälle (jossa sitä paitsi luki että on muka maksullinen vain koulujen loma-aikoina – ei kai nyt vielä ole mikään loma-aika?!) luistelemaan. Onneksi siedettävän kävelymatkan päästä löytyi maksuton (ja lisäksi rauhallinen!) luistelukenttä.

Klo 12.11
Takaisin päin kävellessä ohitettiin Petteri ja kumppanit. Petterin punainen nenä ihan oikeasti välkkyi! Ja voi jumpe mitä kaikkia tyyppejä noiden rakennusten katoilla istuskeli…

Klo 12.34
Jäin teekupillisen ajaksi, sohvalla seuraa piti Mini.

Klo 15.51
Ehdin tovin jumittaa kotona, kunnes lähdettiin puoliskon kanssa heittämään mummi lentokentälle (siellä se mummi nyt nauttii Kanarian auringossa!). Samalla reissulla käytiin ruokakaupassa.

Klo 17.33
Remppahommia olohuoneessa, pistorasian alta löytyi tuollaista hassua tapettia. Oikeasti tässä kohtaa mies jäi remontoimaan ja itse lähdin ajelemaan maalle.

Klo 20.11
Kotikotona ulkosaunaan saunomaan, saunajuomana jääkylmä Oiva Skumppa.

Klo 21.36
Iltapalalla. Äiti oli kokannut mm. uunivihanneksia ja paistettua halloumia, nam!

Klo 22.46
Löhöttiin sohvalla jotain random telkkariohjelmia katsellen. Miskakin käpertyi viereen.

Klo 23.20
Uni painoi sen verran paljon silmiä, että siirryin hammaspesun kautta sänkyyn. Muutaman sivun jaksoin vielä lukea uusinta Trendiä, sitten laitoin lehden pois ja simahdin alta aikayksikön.

Joulu meni jo, mutta yleisön pyynnöstä palataan vielä ohikiitäväksi hetkeksi joulutunnelmiin. Toisin sanoen siis joululahjoihin! En odottanut saavani mitään ihmeellistä, vaan kas kummaa kun joulupukki onnistui jälleen kerran yllättämään. Tänä vuonna tuli jopa jotain toivelistalla ollutta, kuten kaksi isoa sinistä Taika-kulhoa – joista ei nyt tullut napattua kuvaa, sillä saimme kulhot pikkujoululahjaksi äipältä ja ne ovat tietysti käytössä jo. Ja jotain saatoin itsekin hankkia listalta… Mutta palataan siihen joskus toiste.

Keittiön varustelu täydentyi ihanalla Polkka Jamin keittöpyyhkeellä (kiitos K-serkku!), kolmella POP designin rätillä (kiitti Sansu, olin miettinyt mistä saisin just näitä tällaisia rättejä!) sekä Marimekon mukiparilla. Siirtolapuutarha-mukeja meillä oli pari ennestäänkin, mutta ei haittaa kun tuo on noista ehdottomasti lempikuosini. Lisäksi yhdestä paketista paljastui maailman söpöin vaaleanpunainen possunuolija! Hauskaa on, että ostin syksyllä Habitaresta samaa sarjaa olevan pienen vispilän.

Kun takana oli 75 päivän karkkilakko, herkut olivat enemmän kuin tervetulleita. Possusuklaita, toffeesuklaata, vähän salmiakkia… Vihreitä kuuliakin sain, mutta ne olivat kuvanottohetkellä kadonneet aikaa sitten parempiin suihin. Teevalikoimaamme pukin mukana saapuivat Clipperin appelsiinitee sekä Turun Tee ja Mausteen chai-latte punaisessa paketissa. Kuvassa on myös Desthealta saatu possulasi, meillä on samalla possukuviolla (ladies, gentlemen, pikkusika, isosika) olevia laseja ennestäänkin mutta ne ovat eri muotoisia. Desthea ei tästä siis tiennyt eli aika hassu yhteensattuma!

Pasilan kolmas tuotantokausi on siskolta, kaksi biisiä sisältävä levy serkkupojan omakustanne (johon itse asiassa tein kannet tuossa alkutalvesta). Kaksi hämäävän samantyylistä kynttiläjuttua ovat täysin eri yhteyksistä saatu: punainen Ristomatti Ratian Muurlalle suunnittelema Kuutamo tuli isovanhemmilta, pieni hopeinen taas paljastui työtiimin joulupaketista (tuotiin siis jokainen tietyn arvoinen paketti ja vaihdettiin niin ettei kukaan vienyt omaansa kotiin). Natuviven verigreippi setin sain inttikaverilta, setissä on käsisaippua ja -rasva. Korkokengän muotoinen pullo sangriaa on peräisin porukoiden marraskuiselta reissulta Azoreille, ja ihana räikeän oranssi läppärisuojan antoi Akkiki.

Unohdinpa kuvata pari muutakin juttua Taikojen lisäksi, ainakin Akkikilta saatu nätti riippuva tuikkusysteemi jäi ikuistamatta. Ja varmaan jotain muutakin, mun lahopää ei viime aikoina ole ollut ihan täydessä terässä. Joka tapauksessa kiitos lahjoista niille, jotka itsensä tekstistä tunnistavat! ja omista joululahjoistaan sopii toki kertoa kommenttiboksissa, lueskelen mielelläni miten pukki on teitä kaikkia muistanut vuoden 2011 jouluna. *<:o)

Löysinpä vihdoin minäkin paljon hehkutetut Clipperin luomuteet mukiini. Ruokakaupoissa on ollut tarjolla vain jotain perusperusmakuja, jos niitäkään, joten olen odottanut vastaani osuvan vähän jotain mielenkiintoisempaa laatua. Sokos hoiti homman kotiin: jokunen viikko takaperin Clippereitä oli nätisti esillä heti sisään astuttaessa. Ei muuta kuin valitsemaan kiinnostavin maku!

Ensimmäisellä kerralla vein kassalle vadelmaisen valkoisen teen, seuraavalla kerralla silmät osuivat lakritsiyrttiteehen. Jälkimmäistä on hehkutettu monessa blogissa ja ainakin tuhat kertaa, että olihan tuota nyt pakko maistaa. Alkuun reaktio oli lähinnä tasoa ööh mitä ihmettä?!, mutta sitten maku kietoi mukaansa. Oivallinen korvike karkinhimoon! Lakritsitee on niin pehmeää ja makean tuntuista, ettei mitään ylimääräistä makeutusta tarvita. Piristää fiilistä ankeanakin työpäivänä. Ja kaiken kukkuraksi teepakettien ulkoasukin on niin ihana, ettei noita tahdo edes kaapissa pitää. Tuo siis piristystä myös keittiön sisustukseen!

Ajastaika suosittelee!

Clipperin Reilun kaupan ja luomuteet mm. Sokokselta, hinta n. 3e. Seuraavaksi voisin kokeilla vaikkapa sitruuna-inkivääriteetä…

Happoradio – Jälkiä 2001-2011