AvainsanaThumbs up!

Viikonloppu tuli ja meni, sisältäen reissun Helsinkiin shoppailuineen, kuohuvineen sekä nauruineen. Palaan asiaan (ja muutamaan muuhunkin itse asiassa) vielä myöhemmin, nyt ei aivot toimi ei sitten ollenkaan. Väsyttääkin hulluna, pakko kohta painella vaan nukkumaan ja toivoa, että huomenna olisi virkeämpi olo.

Tein eräänä iltana viime viikolla about täydellisen munakkaan iltaruuaksi. Kananmunien sekaan texmex-jauhelihan rönät ja päälle juustoraastetta, aurinkokuivattua tomaattia sekä rucolaa. Helppoa, yksinkertaista ja todella herkullista! Mausteilla sai määriteltyä suunnan kevyesti tuliseksi, eli sellaiseksi että maistuu muttei suussa hohkaa parin palan jälkeen. Toimii.

Ylemmässä kuvassa aikoinaan tädiltä Ameriikan tuliaisiksi saatu pieni paistinlasta ja alemmassa kuvassa sen kaveri, joka myös on mun mielestä yksi kätevimmistä apuvälineistä keittiössä. Tuolla siis saa eroteltua keltuaisen valkuaisesta, nopeasti ja vaivatta. Muutamia vuosia myöhemmin ostin samanlaiset äipälle lahjaksi Stockalta, taisi maksaa kolme tai neljä euroa. Suosittelen.

Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään

Ajatus siitä, että jollekin rakkaalle ihmiselle (tai kissoille!) kävisi jotain. Elämän epäreiluus. Väsymys yhdistettynä päivään, jolloin mikään ei onnistu. Jos oikein turhautuu jostain asiasta. Tyhjä olo, sellainen kun mikään ei tunnu miltään. Yksinäisyys.

En itke enää yhtään niin paljon kuin aiemmin ollessani yksinäisempi, toimiva parisuhde kokoaa mielen ja saa olon yleisesti positiivisemmaksi. Voi kunpa jokainen meistä löytäisi sellaisen kumppanin, jonka kanssa päivät ovat ennemmin täynnä naurua kuin itkua!

Tarkoitukseni oli tänään töiden jälkeen käydä kaupassa ja datailla sitten rauhassa (puoliskolla on iltavuoroviikko) kotosalla rästihommien kimpussa. Toisin kävi. Feline ilmoitti tulevansa illalla Turkuun, ja lopulta päädyin minäkin torille ihmettelemään kultahuumaa. Ihan pirskatin kylmä ulkona kyllä oli – ei voi kuin ihmetellä niitä älyn jättiläisiä, jotka heiluivat t-paidassa taikka pienessä mekossa ilman takkia tai sukkahousuja. Iloita saa, mutta ei järkeä silti tarvitse jättää kotiin! Toisaalta kaikki tuntuu olevan sallittua ihan vain koska Suomi on maailmanmestari, edes torikioskin katolla vaatteet päältänsä heittänyttä parivaljakkoa ei kukaan käskenyt lopettamaan helikopterin pyörittämistä…

Feline otti kuvan jostain hullusta pipopäästä Poron edustalla.

Katsoin eilen matsia toisella silmällä koneella istuessani (en ole viime vuosina enää ollut niin innoissani MM-jääkiekosta kuin mitä olin nuorempana) enkä oikein jaksanut uskoa Ruotsin rökittämiseen – onhan rakas naapurimme antanut meille viime hetkellä pataan niin monta kertaa aiemmin. Siinä vaiheessa kun lukemat taululla alkoivat olla useamman maalin verran Suomen hyväksi aloin vasta uskoa, että hei tässä taitaa nyt tulla mestaruus. Vaikken ole lätkää seurannut muutamaan vuoteen aktiivisesti niin on tämä kieltämättä aika hieno fiilis. Että tattista vaan, Jellonan poikaset!

Muutama muukin oli eksynyt torille, kuten kuvasta näkyy… Ja Helsingissä vasta porukkaa olikin, Iltalehden mukaan jopa 100 000 ihmistä! Huhheijaa, siellä varmaan oltiin kivasti kuin sillit suolassa. Sakkia hilluu juhlatunnelmissa taatusti vielä monta päivää, mutta tämän tytön on nyt aika siirtyä peiton alle kiskomaan unta palloon. Jaksaa huomenna sitten herätä taas uuteen päivään.

Päivä 21 – Toinen hetki

No se toinen hetki voisi olla vaikkapa tämä, jääkiekon MM-finaali 2011 ja sen jälkeiset tunnelmat. Ruotsin rökitys luvuin 6-1. Granlundin kuuluisa ilmaveivi. Järjetön maalien tykitys finaaliottelun viimeisessä erässä. Kultamitalit kaulassa. Se on siinä!

Päivän biisit: Poika (saunoo), Taivas Varjele! sekä tietysti Ihanaa Leijonat ihanaa ja Den glider in

Viimeksi annoin risuja, tänään vuorossa on ruusuja. Pääasiassa, ihan vähän tulee risujakin.

Työskennellessäni pääasiassa kotona en pahemmin meikkiä kaivannut, mua ei naaman maalaaminen innosta ihan vain maalaamisen ilosta. Kun vajaa pari kuukautta takaperin aloitin uudessa työpaikassa niin meikkauksestakin on taas tullut osa aamurutiinia. Peilistä katsoo aivan erinäköiset kasvot, kun on vähän jotain ihoa tasoittamassa ja ripsiä värjäämässä! Kotiin tullessa tosin pesen meikit usein saman tien pois, salille tai jumppaan kun en tykkää lähteä pakkelit päässä.

Aloitetaan pienellä meikkivoidevertailulla.

Max Factor Second Skin vs. Maybelline Pure Mineral Liquid

Second Skinin (sävy 040 Creamy Ivory) sain käsiini jo viime keväänä, mutta kuuma kesä ja kotosalla työskentely kuluttivat meikkivoidetta vajaassa vuodessa tuskin huomattavasti. Maaliskuussa otin sen vihdoin päivittäiseen käyttöön eikä ole tuotteesta pahaa sanottavaa: voide on sopivan nestemäistä, levittyy hyvin ja sulautuu mukavasti kasvojen väriin eikä häviä päivän aikana mihinkään. Levitykseen olen käyttänyt The Body Shopin meikkivoidesivellintä, joka toimii SS:n koostumuksen kanssa erinomaisesti.

Olen kuitenkin hyvin uteliasta sorttia, joten SS:n vedellessä viimeisiään päädyin ostamaan useita euroja huokeamman Maybellinen meikkivoiteen (ja hyödyntämään ota 3 maksa 2 -tarjouksen). Lainasin joskus kaverilta jotain Maybellinen vastaavaa meikkivoidetta ja se teki ihosta todella tasaisen, joten ehkä siksi korvaava tuote oli nimenomaan tuon kyseisen merkin valikoimasta.

Pure Mineral Liquid (sävy 010 Ivory) on selvästi Second Skiniä paksumpaa, vaikka toki nestemäistä sekin. Siveltimellä meikkipohjaa on hankala tehdä, sillä voide ei tunnu levittyvän kunnolla – levitänkin usein sitten suoraan sormin, kun sitä kuitenkin joutuisi korjailemaan siveltimen jäljiltä. PML:n koostumus tuntuu erilaiselta myös kasvoilla, aamupäivällä fiilis on jees mutta töistä tullessa iho tuntuu rasvaiselta ja muutenkin tunkkaiselta. Lisäksi osa meikistä tuntuu katoavan päivän aikana johonkin eikä iho enää iltapäivällä ole kovinkaan tasainen.

Loppupäätelmä: Maybellineen en tuon putelin loputtua enää koske meikkivoideasioissa. Second Skin on erittäin todennäköinen hankinta ellen satu hurahtamaan mineraalimeikkeihin. Laitoin Rhian suosituksesta ensimmäisen mineraalipohjani tilaukseen, saa nähdä miten tulen sen kanssa toimeen. Tämä eka testipohja on hyvin edullista tavaraa, joskin olen merkistä lukenut monesta paikasta kehuja.

MSCHIC SkunkLash

Tämän hetken suosikkiripsari – jonka valmistus on tietysti lopetettu, snif. MSCHICin ja Fressiksen yhteistyökampanjan ripsiväri tarttui joskus mukaan Sokokselta runsaalla viidellä eurolla, ostin sen varalle odottamaan vuoroaan. Nyt harmittaa ihan kevyesti, etten kokeillut aiemmin ja ostanut yhtä (tai useampaakin) putkiloa varastoon. Vastaava tuote saattaisi tietysti löytyä MSCHICilta, mutta seuraavat kokelaat ovat Hullareilta hankitut Max Factorin ehdokkaat – niitä ainakin olisi helpompi tulevaisuudessa löytää about mistä tahansa kaupasta.

SkunkLash on omille ripsilleni (suht tummat ja pitkät) täydellinen värittäjä. Kumimainen harja on juuri sopivan jämäkkä olemukseltaan eikä kokonsa puolesta liian iso tai pieni. Mustaakin mustempi väri levittyy ripsiin tasaisesti ja vedenkestämättömyydestään huolimatta sietää säätilojen vaihtelut. Kokeiltu on: alkukeväästä pyöräilin päivän aikana kolmeen otteeseen, joista kahdella kerralla satoi vettä ja yhdellä räntää. Ja illalla kotiin palatessa oli ripsarit edelleen kauniisti ripsissä eikä suinkaan poskilla! Kuitenkin ripsari lähtee nätisti Radiant Touch -puhdistusaineella eikä mitään erillistä meikinpoistoa tarvita kuten monen muun ripsivärin kanssa.

Mullahan on tuon skunkkiripsarin lisäksi mustavalkohileinen pikameikin luottoluomiväri SkunkLook sekä puuterisuti SkunkBrush, josta en niinkään ole tykännyt. Sarjan huulikiiltoa olisi voinut olla kiinnostava kokeilla, mutta ei taida noita tuotteita löytyä enää edes mistään syrjäisestä alepöydästä. Harmi.

Olisi taas tuhat ja yksi aihetta joista kirjoittaa, mutta päivät senkun katoavat johonkin enkä ehdi päivittää tänne sitä mukaa kun pää täyttyy ideoista. Kevätauringon ihana vaikutus! Aloitetaan juttusuman purkaminen kosmetiikka-aiheella.

Päädyin viime viikon lopulla ex-tempore naputtelemaan tilauksen ELF Cosmeticsille, jonka sivuja olin tutkaillut aiemminkin joidenkin blogikirjoitusten johdattelemina. Lopullisen niitin merkin houkutuksille antoi jostain silmään sattuneet kehut puljun bambusiveltimistä, joten uskaltauduin kokeilemaan tilausta. Toimitusnopeus ainakin saa täyden kympin, torstain ja perjantain välisenä yönä puolenyön jälkeen lähti tilaus menemään ja tiistaiaamulla oli paketti jo matkannut Briteistä tänne! Maksaminen onnistuu useimmilla luottokorteilla (FAQ-listan mukaan myös Electronilla), itse maksoin PayPalilla kuten lähes kaikkien nettiostosteni yhteydessä.

Tilasin noin euroissa parinkympin arvoisen paketin, joista toimituskulujen osuus oli vitosen luokkaa. Setti sisälsi sekä halpispuolen tuotteita että pari “kalliimpaa” juttua minerals-osastolta, kallis siksi lainausmerkeissä että tosi edullisiahan nuo kaikki ovat Suomen hintatasoon verrattuna.

• Mineral Blush, sävy Joy (mauve lilac), £3.50
  Aivan ihana, sekä koostumukseltaan että sävyltään! Purkki on sopivan pieni (eikä toivottavasti kestä vuosikausia) ja poskipunaa levittyy nätisti.
• Bamboo All Over Eyeshadow Brush, £5.50
  Täydellinen suti, ei voi muuta sanoa! Synteettinen karva tuntuu pehmeältä iholla ja suti on kivan muhkea. Itse käytän luomivärin häivyttämiseen ja siihen sopii erinomaisesti.
• Liquid Eyeliner, sävy Pearl, £1.50
  Nätti sävy, mutta valitettavasti ei levity nätisti. Suti on tönkkö ja valkoiseen rajaukseen jää keskelle ihmeellisiä rantuja eikä lopputulos ole kovinkaan kaunis.
• Luscious Liquid Lipstick, sävy Rasberry, £1.50
  Sävy on tosi kiva, mutta onnistuin jo hajottamaan tuon putkilon… Vähän meni huulikiiltoa hukkaan, mutta sain sentään tungettua levityspehmusteen takaisin.
• Mango Madness -sävyinen kynsilakka, £1.50
  En ole vielä testannut kunnolla, mutta vaikuttaisi ainakin ihan peittävältä.

Samana päivänä postipoika toi toisenkin paketin, tai no iso kirjekuori se oikeasti oli. Ihmettelin ensin että mitä oikein saan A-lehdiltä, mutta sitten osasin liittää sen verkkojulkaisu Lilyyn. Liityin palveluun melkein heti sen auettua, tosin omalle palstalleni en ole vielä mitään sisältöä kehitellyt. Katsotaan mitä sinne lopulta keksin (vai keksinkö mitään).

Lily-kassi on tehty kierrätysmateriaalista: “Once we were 12 plastic bottles and we were sadly about ready for the garbage, but one day a friend picked us up and, with a magic, turned us into this soft bag“, kertoo lappu kassin sisäpuolella. Ei hullumpi ajatus lainkaan.

Viikate – Yönseutu (ja monet muut sekalaiset rallit)

Suhteellisen hullu viikko ollut jälleen, reissukuvat esimerkiksi ovat edelleen kamerassa kun en ole ehtinyt niitä koneelle siirtää. Kummallisinta on että tuntuu kuin en olisi tehnyt tällä viikolla mitään, mutta kuitenkin olen ollut koko ajan menossa ja kaikki rästihommat ovat edelleen tekemättä. Olisikohan liian toiveikasta ajatella, että jospa huomenna..? Tämä ilta menee kaupungilla, Taiteiden yötä en todellakaan aio jättää väliin. Pitäisikin jo hiljalleen ruveta tekemään lähtöä, onneksi tämä postaus oli puolittain luonnoksissa jo valmiina. Seuraavaksi siis katsaus uusiin tulokkaisiin kauneudenhoito-osastolla!

Tigin astetta ekologisemman Love, Peace & the Planet -sarjan Totally Beachin’ -hiussuihkeeen hankkimista olen harkinnut useamman kuukauden, mutta vasta Visuaalisesti vaativan kottaraisen ja Nelliinan postaukset lyhyen ajan sisään saivat mut vihdoin klikkaamaan tuotteen kotiin asti.

Muutaman kerran olen Totally Beachin’ia ehtinyt suihkutella tukkaani ja hyvältä vaikuttaa, sopii mun hiuksille hyvin kun ne normaalistikin menevät laineille piikkisuoran sijaan. Kookos tuoksussa epäilytti etukäteen, mutta mangon ja kookoksen yhteistuoksu on yllättävän raikas eikä mitenkään liian voimakas.

Ripsiväritilanteeni alkoi hyvin palvelleen Lash Stiletton kuivahdettua lopullisesti näyttää huolestuttavalta, joten klikkailin pakettiin surffisuihkeen lisäksi Bed Head Cosmeticsin ripsivärin nimeltä Eyes Love It! mustana. Ihan perusripsari sanoisin, tosin mun ripsissä toimii about kaikki. Simppeli harja tuntuu oudolta kaiken maailman kumimaisten ym. harjojen jälkeen, mutta eiköhän siihenkin taas totu. Vedenkestävyydestään huolimatta lähtee hyvin kasvopesun yhteydessä eikä tujumpaa meikinpoistoa tarvita.

Tigi-pläjäyksen tilasin jälleen kerran Feel Uniquesta, jonka toiminnassa ei edelleenkään ole moitteen sijaa. Tällä kertaa tosin sivusto jumahti luottokorttitietojen tarkistamisen jälkeen “processing”-vaiheeseen, mutta ikkunan sulkeminen jonkin ajan kuluttua ei vaikuttanut mitenkään, sillä tilaustiedot olivat jo lähteneet ja vahvistuskin tupsahtanut inboxiin. Postikulujahan tuolta ei tule, kahdesta tuotteesta pulitin euroissa runsaan parikymppiä.

MSCHIC ja Fressis -yhteistyönä syntynyt Skunk Girl -meikkisarja on houkutellut kauppoihin ilmestymisestään (joulukuu ’09) saakka, pinkkivalkoisen SkunkBrush -puuterisudin sainkin jo aiemmin kesällä vihdoin ja viimein hankittua. Kun mustavalkoinen SkunkLook -luomiväri tuli vastaan Sokoksen alepöydällä vajaan 6e hintalapulla varustettuna, ei tarvinnut kovin montaa hetkeä miettiä. Tämän vuoden virallinen DBTL-luomiväri!

Joku onnekas lehtimyyjä sai alkukesästä houkuteltua mut tilaamaan Kauneus & Terveys -lehden, puolenvuoden tilausjaksosta ei paljonkaan tullut maksettavaa. Suuri yllätys sen sijaan oli laskun saavuttua se, että mukaan kuului tilaajalahjakin. Eikä edes mitään turhakkeita, vaan sievä kasa Lumenen meikkejä.

Juuri kun ehdin haikailla noiden uusien huulipunien ja -kiiltojen perään, oikein osuva ylläri tämä siis. Sävyjä ei tietenkään päässyt itse valitsemaan, mutta mun mieleen värimaailma oli ihan passeli. Tarkemmin katsottuna läjässä on:

• True Natural Volume -ripsiväri, musta
• Radiant Touch kosteuttava puhdistusvoide (25 ml pikkuputilo)
• Wild Rose -huulikiilto, sävy 4
• Cranberry Kiss -huultenrajauskynä, sävy 4 Karpalo
• Wild Rose -kiiltopuna, sävy 01 Kepeästi
• Wild Rose -huulipuna, sävy 62 Hymyhuulet

Meikit ovat vielä korkkaamatta (koitan ensin käyttää vanhempia pois), mutta kasvopesua olen pari kertaa testannut – ja tainnut rakastua! Mulla ei ole pitkään aikaan ollut mitään kaikin puolin toimivaa puhdistusainetta, vaan olen ollut aika sekakäyttäjä – aamuisin mustapäitä vähentäviä rakeita, iltaisin puhdistusmaitoa, välillä puhdistusvaahtoa jne. Ne ovat kaikki hyvin perussettiä ja viime aikoina olen alkanut kaivata jotain oikeasti hyvää puhdistustököttiä. Radiant Touch saattaisi olla sellainen, sillä se on koostumukseltaan täydellistä, tuoksuu mukavan raikkaalta ja jättää ihon ihanan tuntuiseksi. Jatkan testailua pikkuputelin kanssa, ehkä seuraavaksi hankin sitten normaalikokoisen tuubin kyseistä tavaraa.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]