AvainsanaVauva talossa

Vähänpä osasin viikko sitten aavistaa..! Saman päivän iltana saatuani esikoisen nukkumaan alkoivat supistukset ja hyvin pian ne muuttuivat selvästi kipeämmiksi kuin aiempina päivinä. Vähän ennen vuorokauden vaihtumista soitin äidilleni, että tulisi varuiksi meille yöksi, jos tässä nyt oikeasti pitää lähteä näytille. Puolisen tuntia siitä soitin synnärille ja linjan toisessa päässä toivotettiin tervetulleeksi, mikäli alkaa siltä tuntua. Kolme varttia myöhemmin ilmoittauduin Tyksissä, että mä tässä nyt varmaan tulin synnyttämään, vaikka siinä kohtaa sentään jo tajusin etten enää sieltä yhtenä kappaleena lähde pois.

Kello 1.53 syntyi kuopuksemme, täyden 10 pisteen poika. Strategiset mitat 53 cm, 3610 g ja päänympärys 36 cm. Synnytys oli nopea ja myös sairaalassa olomme jäi varsin lyhyeksi, sillä kotiuduin jo torstai-iltapäivällä alle 48 h ikäisen vauvan kanssa. Kaikki on sujunut mainiosti, mitä nyt synnytyksen jälkeisiä perusjuttuja: tissit hellänä imetyksestä, sisuskalut vähän missä sattuu ja alapäässä todellakin tuntuu, että sieltä on jotain puserrettu ulos. :D Mutta tästä se alkaa, uudenlainen arki nelihenkisenä perheenä. Aika jännää!

Törmäsin aikaa sitten jossain blogissa postaukseen, jossa listattiin äitiyspakkauksen käyttöasteesta ja aloin miettiä tilannetta omalla kohdalla. Mulle oli selvää, että esikoisen ollessa kyseessä ottaisimme ehdottomasti äitiyspakkauksen, kun meillä täällä Suomessa kerran tällainen hieno mahdollisuus on. Olen aihetta sivunnutkin silloin vauvavuoden alkupuoliskolla, mutta mitään sen enempää en esimerkiksi meidän pakkauksestamme (äp 2014) ole sanonut. Luonnostelin tätä listaa jo paljon aiemmin, vaan luonnoksiin se oli jäänyt… No mutta, nyt on varsin mainio aika tsekata miten lopulta kävi!

Äp 2014 myssy, valkoinen body ja oranssit pallopotkarit.

Pakkauksen käytetyimmät jutut:

• Hiusharja, kynsisakset
  Säännöllisesti käytössä kumpikin.
• Hammasharja
  Näppärä ekaksi hammasharjaksi, ja samanlaisia olemme ostaneet sen jälkeenkin. Ulkomuoto tosin muistuttaa epäilyttävästi kaalimatoa…
• Purulelu
  Tyttö on tehnyt hampaita suunnilleen koko ajan 3,5 kk iästä saakka, joten purulelu on todellakin ollut tarpeen.
• Peitto, lakanat & kosteussuoja
  Käytössä ovat olleet alusta asti, aluslakana ja suoja enemmän. Pussilakanan laitoin nyt myyntiin, kun totesin kahden muun vauvakoon lakanan riittävän mainiosti eikä örkkikuosi ollut musta mitenkään erityisen kiva.
• Oranssipallolliset potkuhousut, 50 cm
  Mun lempparit pakkauksen vaatteista, ihan harmitti kun jäivät pieneksi.
• Oranssivalkoraidallinen body, 60-70 cm
  Ihana kuosi ja mallikin jopa ihan passeli meidän rimpulalle. Iso plussa tuplaneppareille!
• Valkoiset bodyt, 50 ja 60 cm
  Yllättävää kyllä, valkoinen body on varsin käyttökamaa. Mielsin ensin tylsäksi, mutta enpäs heti ajatellutkaan kuosihousuhulluuttani…
• Sukkahousut, 62-68 cm
  Perusvalkoiset sukkikset, joita on käytetty lähinnä mekkojen kanssa. Mahtuivat muuten todella pitkään, vaikka näyttivät pieniltä!
• Valkoinen myssy, 60 cm
  Ekoina viikkoina oli paljon käytössä kotona, jottei lämpöä haihdu liikaa päästä (talviaika nääs). Myssy oli kyllä todella minikokoa, että mun mielestä tuo 60 cm on melkeinpä yläkanttiin.
• Kypärämyssy, 60 cm
  Paljon käytetty viileämmillä keleillä ja mahtuu itse asiassa edelleen, vaikka 1-vuotispäivästäkin on jo aikaa.
• Villahaalari, 70 cm
  Koon puolesta oli just hyvä syksyn saavuttua, mutta reipas kuukausi ja toinen olkasauma ratkesi liitoksistaan. Lisäksi puku oli todella nyppääntynyt, vaikkei se ollut edes päivittäin käytössä. Onneksi tajusin reklamoida ja sain tilalle vastaavan puvun 2015 pakkauksesta, se menee likalle vieläkin ja on pysynyt hyvänä.
• Kestovaippa
  Oranssi TotsBotsin vaippa istui tytölle loistavasti, lisäimua toki tarvittiin kun minkee ei ole imevimmästä päästä. Ostin toisen samanlaisen vaipan kirpparilta käyttämättömänä, ja meidän jälkeen vaipat olivat myös kaverin tytöllä käytössä.
• Liivinsuojat
  Perushyvät, ei valittamista. Mä käytin pelkästään kestoliivinsuojia, joten kiva että pakkauksessakin oli yksi pari mukana.

2015 pakkauksen vanupuku sekä neulemyssy, villahaalari ja tumput 2014 pakkauksesta.

Käytetty joo, mutta ilmankin olisi ehkä pärjännyt:

• Pyyhe, kylpylämpömittari
  Pyyhkeen haaleanvihreä reuna on tylsä, mutta käytössä pyyhe on kuitenkin ollut. Lämpömittari oli silloin ihan alussa tärkeämpi, kun ei vielä ollut tuntumaa veden sopivaan lämpötilaan.
• Kuolalappu
  Ensimmäisiä hampaita pykätessä kuolalappu oli paikallaan, jottei tarvinnut jatkuvasti olla vaihtamassa kuivaa vaatetta ylle. Sen jälkeen sitä ei ole tarvittu, mutta varmasti joillain vauvoilla kuolalapulle on enemmänkin tarvetta.
• Potkupuvut (turkoosiraidallinen & valkovihreä heppa), 60 ja 70 cm
  Molemmat olivat kivoja, mutta käyttö jäi vähäiseksi, kun olivat sopivimmillaan juuri kesähelteiden aikaan. Harmi.
• Paksummat tumput ja sukat, koko 19-21
  Tumput toimivat hyvin alkuvuoden säätiloissa ja pysyivät hyvin paikallaan. Sukille ei koskaan löytynyt käyttöä, kun ovat niin paksut ja meidän pirpana taas hikijalka. :P
• Topparukkaset ja -töppöset
  Jonkin verran on tullut käytettyä, mutta tammikuun minivauvalle ne olivat alkuun liian isot ja seuraavana talvena jo lähes naftit. Olisin myös kuvitellut niiden olevan lämpimämpiä, mutta kyllä alle sai laittaa ihan kunnolla villaa ja silti mukelo välillä heräsi uniltaan raajat vilpoisina.

Äp 2015 toppahaalari, jonka saa helmasta pussiksi.

Turhimmat ja tylsimmät:

• Aappa-makuupussi
  En tykkännyt kuosista, joten myin sen pari viikkoa vanhemman serkkupojan käyttöön, kun hänelle ei pakkausta otettu lainkaan. Ekat pari kuukautta meillä oli käytössä siskon äp-makuupussi vm. -88, sitten löysin Finlaysonin tapahtumasta 2015 pakkauksen makuupussin, jonka kuosi sykähdyttää edelleen.
• Vihreä ruokalappu
  Serkkupojalle päätyi tämäkin, kun kuosi ei ollut mieleen. Meille vähän vastaava tuli sattumalta tilinavauslahjana pankista, oranssia Marimekkoa (oijoi!).
• Valkoinen kietaisubody, 50 cm
  Täysin väärän mallinen meidän rimpulalle. Kooltaan vastasi ehkä jotain 56-62 ja kun siihen kokoon siirryttiin, hihahässäkät olivat jo aivan turhia.
• Valkovihreäraidalliset potkuhousut, 50 cm
  Kuosiltaan kivat, mutta malliltaan täysin käsittämättömät.
• Keltaraidallinen body, orava-aiheiset vaatteet, ruosteenpunaiset ja siniraidalliset potkuhousut, 60-70 cm
  Lähinnä kuosit ja värit eivät iskeneet. Potkarit olivat tosi isoa kokoa eikä meillä ole oikeastaan koon 56 jälkeen paljoa potkareita likan jalkoihin vedetty.
• Puolipotkarit ja housut, 50-70 cm
  Kokolappujen numerot ovat kyllä kaukana totuudesta! Pienempiä yritin vauvalla pari kertaa pitää, mutta jättimäinen koko ja kummallinen malli saivat luovuttamaan.
• Valkoiset ribbisukat ja -tumput
  Kovasti yritimme ihan alussa minitumppuja käyttää, mutta eivät kerta kaikkiaan pysyneet pienellä kapellimestarilla paikallaan. Sukat ovatkin isompaa kokoa, vaan eivät tahdo vauhdikkaalla potkottajalla pysyä jaloissa.
• Neulemyssy, 44-48 cm
  Nätti ja materiaaliltaan mukava, mutta solmimisnarut ovat ihan onnettoman lyhyet! Olisi varmasti ollut enemmän käytössä muuten.
• Turkoosi vanupuku, 70 cm
  Myin kirpparilla, kun olin saanut hommattua tilalle 2015 pakkauksen harmaan ihanan kettupuvun. Se otettiin käyttöön syksyllä heti ilmojen viiletessä, mutta jäi harmillisen nopeasti pieneksi.
• Valkovihreä toppahaalari, 68-74 cm
  Vaihdoin käyttämättömänä tutun kanssa 2015 pakkauksen turkoosiraidalliseen haalariin, josta tykkään kuosin puolesta enemmän. Haalari on ollut viileämmillä keleillä paljon käytössä, erityisesti ulkopäikkäreillä lämpöpussin tilalta. Isohkoa kokoa ja sopinee vielä tämän lopputalven.

Pitkään menevä raitabody tuplanepeillä 2014 pakkauksesta.

Taisi sentään käytetyimpien lista olla pisin..? Määrällisesti tosin turhakkeiden määrä oli epäilemättä suurempi. Olin niin innoissani äitiyspakkauksesta, että vähän harmittaa kun romppeet jäivät lopulta niin vähälle käytölle. En tiedä olisiko tilanne eri, mikäli meille olisi osunut seuraavan vuoden pakkaus, joka oli omaan makuuni lähes täydellinen kokonaisuus. Joka tapauksessa 2014 pakkauksesta ei vaatteiden osalta ollut paljonkaan iloa rimpulavauvan kanssa, niiden koot ja mallit olivat selkeästi isommalle bebelle suunnattuja.

Itse olisin kaivannut enemmän oikeasti pieniä vaatteita, isompia voisi mukana olla vain ihan pari – siinä kohtaa vauvavuotta sitä vaatetta on kuitenkin kertynyt nurkkiin aivan tarpeeksi. Lisäksi alkuvuoden lapselle pakkauksen talvivarusteet jäävät helposti käyttämättä niiden ollessa ekana talvena liian isot ja toisena sitten jo liian pienet; kuitenkin kyseiset vaatteet ovat usein niitä pakkauksen odotetuimpia. Tarvikepuolella päivitystä on tämän meidän pakkauksen jälkeen tullut ainakin kuumemittarin ja tissirasvan muodossa, hyviä lisäyksiä molemmat ja olisi kyllä täälläkin ollut tarpeen.

Tässä valossa en mahdolliselle seuraavalle lapselle välttämättä ottaisi äitiyspakkausta, kun tarvikearsenaali on jo valmiina ja tekstiileistä kivoimmat saisi varmasti metsästettyä kirppareilta. (Asiaa ei onneksi tarvitse pohtia, ei meinaan ihan hetkeen ole lisää jälkikasvua tulossa. Kun nyt tuon yhdenkin kanssa selvittäisiin…)

Ps. Vannoin, etten koskaan laita blogiin kuvia, joissa lapsen kasvot on tarvinnut sensuroida. Mutta vannomatta paras, olisi meinaan tämä postaus jäänyt kuvien osalta varsin tyngäksi muuten.

Kah, jospa tästä (muka?) kiireiltään ehtisi sylkäistä ulos parit viime vuodelta jemmaan jääneet kuvat. Aiheena tällä kertaa tyttären asustus yöaikaan – näitä ei yksinkertaisesti voi sivuuttaa, kun ovat niiiiin ihania! Olemme alusta asti vaihtaneet pirpanalle yöksi erillisen yöasun, vaikka vauvana sillä ei taatusti olisi ollut minkään valtakunnan merkitystä. Ehkä kerran tai kaksi bebe päätyi nukkumaan päivätamineissa, kun nukkui niin sikeästi (huonosti nukkuvaa vauvaa ei todellakaan herätetä yöpuvun vaihtamisen takia). Vanhemmiten yöpuvun päälle vaihtaminen on luonnollisesti tullut osaksi iltarutiinia.

Punapohjainen yö-/potkupuku on Lindexin suosikkimallistoani eli muutaman vuoden vanhaa Littlephantia. Muistan, kun törmäsin tähän kirppiksellä ja meinasin jättää ostamatta, koska se maksoi (huikeat!) neljä euroa. Käännyin kuitenkin takaisin ja nappasin potkarin mukaani, mistä kiitän itseäni edelleen. Yöppäri on paitsi ilostuttanut äidin silmää, myös helpottanut tytön nukahtamista: siinä ei ole sitä pihvelin vetoketjua! Siis vetoketjuhan on vanhempien mielestä oikein näppärä asia esim. yöllisiä vaipanvaihtoja ajatellen, vaan siinä on yksi pieni mutta… Tytär nimittäin ra-kas-taa vetoketjuja. Ja väsyneenä ei tietenkään kannata yrittää nukahtaa, vaan mieluummin ränkätä vetskaria eestaas. D’oh!

Haaroista nepitettävä puku on siinä mielessä erityisen kätevä, että ipanalla ei ole vatsapuolella ei niin minkään sortin räpellettävää. Vaatii toki hieman sorminäppäryyttä unenpöpperöiseltä vanhemmalta, mutta se on sivuseikka se. Littlephant-pyjama on ollut lisäksi varsin pitkäikäinen: nämä kuvat on otettu lokakuun alussa ja puku mahtuu tyypille edelleen. No joo, lahkeet tuppaavat jo nousemaan saman tien polviin, mutta kyllä tuota nyt käyttää voi silti vieläkin. Erinomaisesti käytetyt neljä euroa siis, sanoisin näin jälkiviisaana.

Tuossa pari muutakin kivaa yöasua, jotka valitettavasti jäivät pieneksi jo aiemmin, vaikka kokolapussa seisoi ihan se sama 74. Marimekon vihreäkuviollinen puku oli työkaverini tytön vanha, nyt se odottaakin seuraavaa käyttäjäänsä. ♥ Marimekolla lastenvaatteiden koot ovat muuten yllättävän pieniä, parempi melkein ottaa käyttöön yhtä aikaa kokoa pienempien kanssa. Maatila-aiheinen potkari on Lindexin, se on joskus tarttunut mukaani kirpparilta. Vaikea vastustaa näin maatalon tyttärenä. ;)

Niin vain vuosi vierähti sukkelaan ja yhtäkkiä meillä ei olekaan enää vauvaa vaan taapero – ihan käsittämätöntä! Minipieni nyytti on kasvanut reippaaksi ja toimeliaaksi tytöksi, jolla omaa tahtoa piisaa. Pituutta tyyppi venähti vuoden aikana 26,3 senttiä ja painoa keräsi 5,18 kg; edelleen varsin siro tapaus siis. Alkujaan tumma tukka on vaalentunut sellaiseksi hiekan väriseksi ja jopa pysynyt päässä koko ajan. Niin pitkä se tosin ei vielä ole, että sitä saisi jotenkin laitettua, mutta eiköhän sekin aika vielä koita. Pisin osio taitaa olla etutöyhtö, joka tulee ihan kunnolla otsalle ja usein kastuu ruokailun jälkeen suuta pestessä. ;)

Tämä on viimeinen kirjoitus aiheesta tältä erää, kaikki vauvavuoden katsaukset löytyvät kätevimmin Vauvavuosi-tagin alta.

Vauva 12 kk

• Vuosikas on yllättäen jo todella taitava, ja uusia taitoja tuntuu tulevan mukaan ihan päivittäin. Äiti aina hämmästelee mitenkäs lapsi tämän ja tuonkin jo osaa…
• Asioita ojentaessaan nyökkää päällään tai äännähtää ihan kuin sanoisi ole hyvä. Pyykkien ripustamisen lisäksi auttaa tiskikoneen tyhjentämisessä, tosin tiskikoneen oven päälle kiipeämisestä joutuu aina muistuttamaan, ettei se ole istumiseen – edes minityypin – tarkoitettu.
• Tykkää edelleen kirjoista ja lukemisesta, selailee niitä itse ja välillä ojentelee niitä muille luettavaksi. Yksi ehdoton suosikki on Kuka on piilossa metsässä?, jossa vedettävien luukkujen alta paljastuu metsän asukkeja.
• Myös nuppipalapelit jaksavat kiinnostaa, nyt yrittää jo toisinaan asetella paloja laudalle eikä ihan aina visko paloja minne sattuu.
• Ne vetoketjut ja tarrat, voi elämä! Kaikki mahdolliset on pakko avata, tai ainakin yrittää avata. Ja jos ne eivät ole yhteistyökykyisiä, niin ainakin niille voi vähän äristä… Iltaisin ei välttämättä malta nukkua, vaan istuu sängyssä ja rykii yöpuvun vetoketjua edestakaisin. :P
• Haluaa muutenkin aina purkaa asiat, jotta voi laittaa ne takaisin. Esimerkiksi äidin yöpöydän laatikossa oleva kangaskori on yksi kivoimmista, ensin nostaa sieltä rasvaputelit yksitellen pois ja hetken kuluttua latoo ne takaisin.
• Pientä hihitystä on aiheuttanut myös se, kun tyttö menee vauhdilla kohti ruokapöytää, mutta kompastuu mattoon niin että reuna menee kasaan. Ei kuitenkaan jatka saman tien matkaansa, vaan kääntyy ja laittaa maton takaisin paikalleen, sitten vasta jatkaa. :D
• Jaksoi keskittyä joululahjojen avaamiseen yllättävän hyvin, vaikka toki parasta taisi olla paperien repiminen.
• Joulun aikoihin otti ensimmäiset selkeät askeleensa ilman tukea ja pari viikkoa myöhemmin yhtenä iltana irroitti otteensa sohvasta ja lähti kävelemään kohti parvekkeen ovea. Harmi, että äiti innostui hihkumaan liikaa ja harjoitus päättyi kyyneliin… (Muistutus äidille: ensi kerralla OLE HILJAA!)
• Yleisin etenemismuoto on edelleen polvikävely, mutta liikkuu paljon myös “puita pitkin” normaalissa kävelyasennossa jalkapohjat maassa.
• Nukkumisen suhteen alkoi jo mennä paremmin, kunnes olimme yhden yön reissussa ja koko nukkumisrutiini tuntui heittävän häränpyllyä. Sen perään tytölle tuli tietysti vielä kunnon flunssa, jolloin nukkumisjärjestelyt olivat ihan vaan sitä mikä parhaalta tuntui (mm. välillä sohvalla äidin sylissä).
• Päiväunet nukkuu enimmäkseen ulkoilmassa, pakkaslukemista riippuu miten topattuna tyyppi menee parvekkeelle. Kirpeimmät pakkaspäivät nukkui toki sisällä, mutta selkeästi huonommin kyllä maistui unet silloin. On siirtymässä yksiin päikkäreihin, aika harvoin enää vetäisee alkuillasta toisia tirsoja.
• Edeltävän kuun ruokanirsoilu on helpottanut ja nyt maistuu taas paremmin about kaikki. Lempparein tuntuu kyllä edelleen olevan se puuro, jota pirpana veteleekin lähes samankokoisia annoksia kuin esim. äiti.
• Vietti jouluaaton elämänsä ekassa vatsataudissa, joka onneksi oli vuorokaudessa ohi. Lisäksi vuodenvaihteen jälkeen iski jokin kovasti yskittävä ja hieman lämpöäkin nostattava pöpö, minkä takia vuoden eka harrastusviikko jäi väliin. Mutta korvat olivat edelleen puhtaat! Eikä nielussa tai keuhkoissakaan ollut mitään.
• Suuhun on putkahtanut kaksi minipientä poskihampaan nysää läpi, kumpikin ylhäällä ja kulmahampaasta seuraava. Lisää lienee tulossa, kun edelleen suussa on jatkuvasti sormet tai muuta sopivaa natustettavaa.
• Kestovaipparepertuaariin tuli pari uutta merkkiä (Alva ja Sunbaby) kokeiluun, ovat kyllä toimineet varsin mainiosti! Myllymuksujen vaipat sen sijaan ovat ruvenneet tuntumaan nafteilta, joten valikoiman päivitys on kohta paikallaan. Kertseistä käytössä on edelleen Muumit, tarravaipoissa koko 4 ja housuvaipoissa koko 5.
• Käyttää vaatekokoja 74-80, vielä taitaa useimmiten olla pienempää käytössä mutta eivät isommatkaan mitään liian isoja enää ole.
• Pituus 75,3 cm (49 cm), paino 8110 g (2930 g). Painoa saisi olla enemmänkin, joten täytyy koittaa pikkasen fiksata minin ruokavaliota energiapitoisemmaksi.

Tasan vuosi siitä, kun pirpana tupsahti maailmaan ja meistä tuli kolmihenkinen perhe. Synnytyssalissa kysyin hädissäni miksei se jo itke, sen jälkeen olen useasti ihmetellyt miksei se itku jo lopu… Tyttö on kovaääninen ja voimakastahtoinen sisupussi, joka ei hevillä anna periksi. Keltä lie perinyt ominaisuutensa, öhöm.

Tämä vuosi on ollut yhtä aikaa todella ihana ja aivan kamala, niin antoisa mutta myös päätä hajottava. Mun pinna on kireämpi ja lyhyempi kuin koskaan, parisuhteemme tila on vähintäänkin kyseenalainen ja toisinaan mietin, että olisi kyllä pitänyt miettiä tähän kelkkaan hyppäämistä tooooodella paljon tarkemmin. Tulee myös väkisin mieleen, että onko muilla pienten vauvojen vanhemmilla elo tosiaan pelkkää onnea ja iloa kuten vaikuttaa? Vai eikö näistä asioista vain puhuta ääneen?

Vaikka kyllähän se perimmäinen syy mun olotilassa on tiedossa: univaje. Kun ei ole vuoteen nukkunut yhtään yötä kunnolla, niin vähemmästäkin pää alkaa hajota. Niinä muutamana harvinaisena kertana kun lapsi on nukkunut pidemmän pätkän, mä en ole jostain syystä saanut nukuttua. Tai vaikka nyt saisin nukkua itsekseni yön tai pari, olisi se yhtä tyhjän kanssa kun seuraavat yöt saisi sitten valvoa äidinkaipuisen lapsen kanssa. Tiedetään, tämä on vain vaihe… Seuraavaksi voisin ottaa sellaisen “nukun 12 h putkeen heräämättä” -vaiheen, kiitos!

Kaikesta huolimatta näyttää siltä, että olemme onnistuneet kasvattamaan likasta ihan kelvollisen ihmisalun. Sellaisen joka ojentaa aamuisin villasukat äidille, joka haluaa osallistua kotitöissä (tiski- ja pyykkikoneen tyhjentämisessä erityisesti), joka kiipeää syliin ja halaa kun äitiä ketuttaa. ♥ Ja eiköhän se jossain kohtaa ala nukkuakin, jolloin elämä varmasti helpottaa kaikilta osin. Sitä odotellessa.

Esikoisen vauvavuosi on ohi.