AvainsanaVauva talossa

Raskauden loppuvaiheilla odotin synnytyksen jälkeistä aikaa, jolloin mahdollisesti voisi innostua uudestaan kynsien kaunistamisesta kivoilla lakkauksilla. Muistan ekoilta kuukausilta yhden kerran, kun sain vihdoin aikaiseksi kaivaa kynsilakat esiin beben nukahdettua unilleen. Aluslakka meni ok, mutta värilakan sudittuani alkoi tietysti kuulua itkua… Taisin mä ne kynnet saada lopulta valmiiksi, mutta kovin montaa kertaa sitten tammikuun en kyllä ole jaksanut vaivautua kynsiäni lakkaamaan.

Yleensä olen tykännyt aina kesällä pitää kynnet lakattuina, viime kesänä näin oli maksimissaan kolmesti. Nämä sorbettikynnet ovat kesän loppupuolelta ja ilmeisesti tykkäsin, kun olin niistä oikein ottanut pari kuvaakin. Väriyhdistelmästä tulee jotenkin vesimeloni mieleen, nam! Nimettömissä on China Glazen supernätti vihreä Four Leaf Clover, muissa sormissa Mavalan kesäinen 332 Funny Coral. Kynsien päät on koristeltu tutulla hilelakalla, Gina Tricotin 186 Disco Ball on kyllä ollut hyvä ostos.

Tätä kirjoittaessani sain pitkästä aikaa inspiraation lakata kynnet eikä varmasti ole vaikea arvata mitä tapahtui: juuri kun olin saanut aluslakan laitettua, rupesi itkuhälyttimestä kuulumaan käninää. Rattaiden heiluttelu onneksi auttoi ja likka jatkoi vielä uniaan hetkisen, että pystyin suorittamaan homman loppuun. Ei tosin tullut mikään ihmeellinen lopputulos, mutta jospa tästä intoutuisi edes vähän useammin näpertämään kynsien parissa.

Koska viime vuonna oli niin huisaa mennä kolkutella museojunan kyydissä Turusta Uuteenkaupunkiin, hommasimme liput myös tämän vuoden heinäkuun matkalle. Matkapäiväksi valikoitui lauantai ja sää oli aurinkoinen, muttei onneksi yhtä helteinen kuin vuosi takaperin. Matkanteko sujui siis varsin mukavasti maisemia katsellen ja eväitä nautiskellen. Tällä kertaa seurueemme koostui pelkistä sukulaisista: mun ja beben lisäksi porukassa oli sisko, meidän porukat, mummi sekä leikki-ikäinen serkkutyttö. Myös Bob oli toki menossa mukana.

Menimme koko porukka täyden kierroksen Turku-Uusikaupunki-Turku, silti aika tuntui jotenkin hurahtavan älyttömän nopeasti. Kaipa se on vain tuo lapsen (tässä tapauksessa lasten) kanssa matkustaminen, meillä ainakin se on aikamoista härdelliä useimmiten… Perillä Ugissa kävimme murkinoimassa Kahvelissa, jossa myös inttikaverini tuli piipahtamaan kun sattui olemaan sopivasti nurkilla. Sen jälkeen olikin jo aika ruveta valumaan Kalasataman pysäkin suuntaan ja lähteä paluumatkalle. Kiva mutta hippasen vauhdikas reissu; ehkä seuraavalla kerralla saa taas enemmän irti, kun bebelläkin on enemmän ikää.

Sanni – LELU [2015]

Viikko 41: Tuttu pyysi diilaamaan 5 kpl pehmoparsakaaleja, mikä aiheutti hihitystä paitsi Ikeasta poistuessani myös seuraavat pari päivää kotona ennen kuin kipaisin pehmot postiin.

Viikko 42: Pirpana juhli ekoja nimipäiviään ja esitteli kävelytaitojaan isovanhemmille.

Viikko 43: Juhlistimme 4-vuotiasta serkkutyttöä. Mihin ne vuodet oikein katoavat..?

Hieno maastoutuminen meidän sängyn lakanoihin. ;)

Vauva 9 kk

• Kiinnostus kissaa kohtaan ei ole loppumassa, päinvastoin tyttö yrittää päivittäin hieroa tuttavuutta Barbin kanssa. Barbi kuitenkin suhtautuu vielä varsin varauksella ja ihan syystä, vauva kun on aikamoinen häslä edelleen.
• Ojentaa kädessään pitämiä asioita äidille, isille ja toisinaan kissallekin.
• Oppi taputtamaan käsiään yhteen. Väsyneinkin äiti heltyy, kun toinen katsoo suurilla silmillään, hymyilee alalegot vilkkuen ja kädet käy läps läps läps. ♥
• On jostain keksinyt murisemisen. Lähinnä murisee ikään kuin yrittäisi komentaa tyyliin sohvatyynyä tai kirjaa, usein murinaa tulee myös väsyneenä.
• Istuminen on tukevoitunut eikä enää kovin usein kellahda siitä selälleen. Istuu edelleen usein aitajuoksija-asennossa, mutta toisinaan myös polviensa päällä. Normaali istuma-asento jalat suorana tulee harvemmin, mutta eiköhän sekin tästä pian kehity.
• 8,5 kk iässä keksi yhtenä iltana miten kävelyvaunun kanssa pääsee eteenpäin ja sen jälkeen sitä töpsöttelyä onkin treenattu lähes päivittäin.
• Leluista edelleen Mauri Kunnaksen purkkipyramidi on edelleen aika pop, tyyppi on nyt itse oppinut laittamaan purkkeja sisäkkäin. Lisäksi kirppikseltä jo vuosi takaperin löytynyt Brion kävelyvaunu on kova sana.
• Yöt alkoivat mennä turhan levottomiksi, joten siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan. Nyt ei enää havahdu jokaiseen peiton kahahdukseen tai isin yskähdykseen.
• Oli jo jättänyt yösyömiset pääasiassa väliin, mutta yhtäkkiä alkoi taas huutaa yöllä tissin perään. Välillä rauhoiteltiin parikin tuntia keskellä yötä, mutta ainoa mikä lopulta auttoi oli se tissi. (Ja äiti keskittyy yön pimeinä tunteina hokemaan kohta helpottaa, kohta helpottaa…)
• Brion turvakaukalo alkoi tuntua ahtaalta pituussuunnassa, joten turvaistuinkaupoilla oli käytävä. Hieman ennen 9 kk-päivää tyttö siirtyi autossa matkustamaan päheään seeprakuosiseen Britaxin istuimeen, joka on osoittautunut käytännössä tosi näppäräksi. Autokilareita istuimen vaihto ei tosin poistanut kokonaan, harmi vain.
• Pientä räkätautia oli päällä useamman viikon, niistäminen ei edelleenkään ole kivaa mutta suolatipat antaa sentään jo laittaa mukisematta. Kova vatsa sen sijaan on vaivannut taas enemmän, joten rauhoitettiin puuro pelkkään kauraan + laitettiin joukkoon usein luumusosetta (kaveri keitti kotimaisista luumuista sokeritonta sosetta meillekin pakkaseen), niin tilanne alkoi onneksi helpottaa.
• Vain puuro (edelleen ihan lempparia) syötetään lusikalla, muuten syö itse sormin. Pinsettiote on kehittynyt huimasti, mutta noin muuten ruokailut ovat välillä ihan leikkimistä. Kertoja pitäisi saada lisää, mutta mä en tajua missä vaiheessa muka ehtii… (Ilmeisesti pitäisi koko ajan a. syödä tai b. valmistella seuraavaa ateriaa. Älytöntä!)
• Alarivistöön putkahti uusi hammas ihan huomaamatta, nyt niitä on läpi kaikkiaan seitsemän. Sormien tunkeminen suuhun ja kuolaaminen on lisääntynyt ja jatkuu edelleen, liekö tulossa vielä lisääkin hampaita.
• Kestovaippatouhu sujuu jälleen paremmin. Hankin kokeiltavaksi vähän erilaisia (ja isompia) vaippoja, joista mm. Myllymuksujen ja Sampsukan sivunepilliset taskut ovat toimineet ok. Myös imua pitää nykyään olla selkeästi enemmän, testaamalla on löytynyt ihan kelpo komboja. Kertiksissä on edelleen Muumien koko 4 ja myös saman merkin housuvaippoja (koko 5) on testattu.
• Kasvussa on tapahtunut selkeästi joku spurtti ja likalle on tullut vihdoin vähän reisiäkin. :) 68 koon vaatteista osa on täytynyt siirtää syrjään ja loputkin 74-kokoiset on otettu käyttöön.
• Pituus 71,2 cm (49 cm), paino 7850 g (2930 g).

Aihe ei ole millään lailla enää ajankohtainen, mutta haluan kuitenkin naputella nämä jutut itselleen muistiin. Toisaalta nythän Vantaan asuntomessuista jaksaa taas lukea, kun niihin liittyviä postauksia ei enää tule vastaan joka toisessa blogissa. ;) Oma visiittini tämän vuoden asuntomessuille oli alkuun epävarmaa, sillä vakiomessuseurani S oli raskaana ja laskettu aika osui juurikin heinäkuulle samoille paikkeille messujen alun kanssa. Avajaisviikonloppuna kuitenkin S tuumasi, että olo on edelleen täysin normaali, joten päätimme suunnata Vantaalle heti viikonlopun jälkeen maanantaina. Mukaan lähti myös äitini sekä tottakai tyttäreni, joka kulki näppärästi Manducassa ja rattaat saivat jäädä kotiin.

Tällaisen pihan ja talon voisin huolia meille.

Aika pitkälti koko päivä Kivistössä tuolloin heinäkuussa meni, mutta ehdimmekin käydä läpi kaikki kohteet. Taukoja tietysti oli pidettävä normaalia enemmän, kun seurueessa oli vauva ja viimeisillään raskaana oleva. Ensimmäistä kertaa oman asuntomessuhistoriani (eli, öö, neljän vuoden) aikana oli niin, etteivät kaikki kohteet olleet vierailtavissa. Noin muuten kohteet oli saatu viimeisteltyä ihan kiitettävästi ja tarjosivat kyllä aimo annoksen inspiraatiota ainakin mulle. Tänä vuonna löysin jopa joukosta selkeän suosikin, mutta siitä teen vielä oman postauksensa – on meinaan tässäkin on näitä kuvia aivan riittämiin…

Keittiöinspiraatiota en tällä kertaa tarvinnut, kun meillä vihdoin on toiveiden mukainen keittiö. Mitään mun makuun ihmeellistä ei tosin edes ollut, tuo keltainen oli ehkä ainut spesiaali. Kakkoskuvan keittiössä tykkään tuosta tehosteseinän tapetista, täydensi kivasti kokonaisuutta. Alimman kuvan keittiön mustavalkoisuus on jees, mutta eniten mua miellyttää kasvit ja niiden ruukut sekä tuo matala Eamesin pöytä.

Muutama kiva makuuhuone, joissa yhdistävänä tekijänä on puun sävyt. Haaveilen matalasta sängystä ja toivon joskus vielä saavani futonin, mutta toistaiseksi korkeampi säilytystilallinen laatikkosänky on meille ehdottomasti toimivin vaihtoehto. Muutenkin kieltämättä noissa mietityttää matalemmissa sängyissä se, miten niistä oikein pääsee ylös..?

Messuolohuoneissa ei ollut mitään ihmeempiä ahaa-elämyksiä, pienempiä yksityiskohtia toki moniakin. Mintunvihreää olisi ihana saada omaankin kotiin, harmi vaan että se sattuu olemaan yksi puoliskon inhokkiväreistä. Jospa saisin tulevaisuudessa hivutettua sitä hieman vaikka lastenhuoneeseen? Se oli mun lempiväri silloin kun olin sellainen alle kouluikäinen. :) Alimman kuvan takkanurkkauksesta tykkään kovasti, jotenkin kaikki natsaa kohdalleen.

Lastenhuoneissa sen sijaan oli vaikka mitä mahtavia oivalluksia! Kahden ekan kuvan mustavalkoisuus höystettynä harkituilla värilisäyksillä toimii musta ihan älyttömän hyvin, nuo olivat kumpikin siis samassa kohteessa. Seuraavissa kuvissa on yhdistetty vihreää ja keltaista, hyvin toimii sekin. Katon maalaaminen värillä valkoisten seinien kanssa on muuten aika kiva! Sitten taas hieman graafisempaa, näissä fanitan raidallista jakkaraa (meillekin, kiitos!) sekä huisaa vihrää robottia. Alimman kuvan majasysteemi on epäilemättä lasten mieleen, eikä tuo hullummalta näytä näin aikuisenkaan silmiin. Kettutyynyistä tykkään, ihanat!

Harvoin innostun märkätiloista sen enempää, mutta Kivistössä oli monessa kohteessa omaan makuuni onnistuneita vessoja ja kylpyhuoneita. Seinäratkaisuista pidin erityisesti, esimerkiksi nuo pari normaalista poikkeavalla tavalla laatoitettua seinää. Ihastuin myös kympillä tuohon mustavalkokeltaiseen tapettiin, kyseessä on englantilaisen MissPrintin Mountains Sunrise. Harmaa ja betoni näkyivät myös olevan aika pop – mikäs siinä, sellaista voisin kyllä omaankin kylppäriin kelpuuttaa. Jos joskus pääsen vaikuttamaan oman kodin kylpyhuoneeseen, niin tuollaiset seinän sisällä olevat kolot kyllä tahdon pesuaineille.