AvainsanaVauva talossa

Olimme keväästä asti puhuneet, että kunhan S on synnyttänyt ja tulokas on ehtinyt saada vähän ikää, niin lähdetään porukalla tsekkaamaan Viking Grace, kun osa meistä ei ollut sitä vielä kokenut. Loppukesästä bongasimme varsin sopuhintaisen tarjouksen, joten ei muuta kuin matkaa varaten ja syyskuun puolivälissä sitten hyppäsimme laivaan meidän perhe, S:n perhe sekä sisko miehensä kera.

Lähtöiltana emme paljoakaan ehtineet tehdä, suunnilleen niin että muksuille iltapalaa ja nukkumaan. Iltapalaan liittyy muuten hauska juttu: laivalla oli paljon japanilaisia turisteja ja siinä kahvilan antimista nautiskellessamme paikalle pelmahti yhtäkkiä naisjoukko, joka alkoi ihastella meidän tyttöä. Pirpana oli aivan silmät selällään ja puurot pitkin naamaa, kun japanilaiset hihkuivat hurmioituneena räpsien kännyköillä kuvia – ja kyllähän siinä vähän alkoi alahuulikin sitten likalla väpättää. Tilanne oli nopeasti ohi ja naiset jatkoivat matkaansa kauempaa vielä vilkutellen, siinä kohtaa mekin toivuimme hämmennyksestä ja jäimme hihittelemään asialle. :D

Lasten nukahdettua isit jäivät hytteihin, kun me muut käväisimme tarkistamassa The 69 Eyesin keikkakunnon. Mä en kyseistä bändiä ole sen enempää kuunnellut, joten hipsin muutaman kappaleen jälkeen takaisin hyttiin vetämään unta palloon. Aamulla söimme vain kevyet setit samassa kahvilassa kuin illalla, sillä olimme varanneet paikat lounasbuffetista. Buffet oli oikein kelpo, kasvisruokia oli hyvin tarjolla ja ylipäänsä ruoka oli maistuvaa, niin että tuli vedettyä aivan liikaa kuten on tapana. Ehh.

Päivä laivalla meni yllättävän nopeasti, vaikka etukäteen mietitytti saako siellä vauvan kanssa ajan kulumaan. Syömisen jälkeen oli toki otettava pieni ruokalepo (ja bebekin nukkui päikkärit), muuten ohjelmassa oli mm. Tax Free -ostoksia sekä tutustuminen paatin Victoria’s Secret -myymälään. Äiti hamstrasi suklaata (no hei Oreota!), pirpanan mielestä parasta oli VS-kassin paperit… Viimeiseksi kävimme vielä ottamassa drinksut Seamore Champagne Loungessa, sain vihdoin maistaa jonkun mulle kehumaa ruohoisaa kuohudrinkkiä. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta kyllä mä tykkään nykyään enemmän alkoholittomista juomista (joita Gracella olikin kivasti tarjolla).

Rattaiden kanssa pääsi liikkumaan helposti, nuo meidän Emmaljunga Vikingit olivat tosi näppärät laivaolosuhteissa. Tietysti kerrosten välillä siirtymiseen tarvitsi aina hissiä, mutta noin yleisesti joka paikkaan mahtui eikä tuntenut olevansa tien tukkeena tai mitään. Meillä oli neljän hengen ikkunallinen hytti, joten käytössä oli vain toisen reunan sängyt ja pirpanan matkasänky (henkilökunta toi kun kävi kysymässä) + rattaat mahtuivat passelisti toiselle puolelle.

Ja kuten kuvasta näkyy, Tax Freessa Viikkarit mätsäsivät sattumalta Viikkariin. :)

Olin pitkään sitä mieltä, etten hanki erikseen mitään hoitolaukkua – kulkeehan ne vauvan tavarat missä tahansa laukussa. Alkuun käytimme kaapista löytynyttä vanhaa H&M Dividedin miesten olkalaukkua, joka oli sopivan unisex molempien käyttöön. Kun aloin enemmän liikkua vaunujen kanssa, huomasin että reppu olisi kätevämpi siinä kohtaa, kun hoitolaukku ei enää mahdu tavarakoriin esim. kauppareissun yhteydessä. Siispä olkalaukku syrjään ja vanha kunnon kettureppu kehiin, se osoittautuikin varsin näppäräksi tähän tarkoitukseen.

Mutta sitten! Törmäsin netissä niin upeaan hoitolaukkuun, että aloin epäröidä josko kuitenkin Kånkenin rinnalle pitäisi saada ihan oikea hoitolaukku. Kyseessä oli tietysti limited edition ja myöhäisherännäisenä asiaa vatvoessani laukku ehdittiin myydä viimeisestäkin nettikaupasta loppuun. Kunnes eräänä iltana Lastenvaunuhulluja selatessa silmille lävähti myynti-ilmoitus kyseisestä laukusta, vieläpä täysin käyttämättömästä… Siinä kohtaa olin haikaillut veskan perään useamman viikon, joten kun saimme myyjän kanssa treffit sovittua mun Habitare-reissun yhteyteen, päätin lunastaa sen itselleni.

Laukun merkki on siis Donna Wilson for Mamas & Papas ja tämä erikoismallisto on julkaistu ilmeisesti jo loppuvuodesta 2013 – että juu myöhäisherännäinen todellakin. Mallistoon kuuluu kaikkea mahdollista muutakin ihanaa aina lisätarvikkeista rattaisiin asti, tosin nyt alkaa Suomestakin olla kaikki myyty loppuun.

Ihan tavallista hoitolaukkua tuskin olisin hankkinut, mutta tämä ei mielestäni millään tavalla huuda olevansa juuri hoitolaukku. Asia paljastuu vasta sisältöä tutkaillessa, mukaan nimittäin kuuluu samaa kuosia oleva pehmustettu hoitoalusta sekä oranssi pullolle tarkoitettu termospussukka. Laukussa on monta taskua, ulkopuolellakin molemmissa päädyissä. Kätevää on myös irroitettava olkahihna, kaikissa tilanteissa kun pitkä hihna ei ole tarpeen.

Vihertävä kettukuosi on kyllä jotain niiiin ihanaa, varsinkin tuollaiseen nättiin konjakinruskeaan yhdistettynä. Välillä harmittaa, etten ollut mallistoa bongannut aiemmin – kyllä mä rattaisiin olisin kelpuuttanut istuinpehmusteen tai lämpöpussin oikein mieluusti… Mutta onneksi on nyt laukku ainakin ja toisaalta, tälle varmasti on käyttöä myös lapsen ratasajan jälkeen. En muutenkaan raaski tällä hetkellä ihan joka paikkaan veskaa ottaa mukaan, ettei vaan likastu. :P Kokonsa puolesta laukku on ehkä enemmän minireissu- kuin arkikäyttöön, joten rymyt kestävä Kånken pyörii edelleen arjessa mukana.

Vauva 10 kk

• On jo niin kovin tomera! Pakko kai tässä on alkaa valmistautua kahden kuukauden kuluttua häämöttävään etappiin, vauvavuoden päätökseen. o_O
• Nauttii muiden lasten seurasta, kun olemme tämän syksyn käyneet lähes joka viikko vauvasirkuksessa ja vauvabicissa. Joku perhekahvila tms. voisi varmasti olla myös kiva, mutta toistaiseksi ei äiti ole tohtinut sellaiseen mennä. (Emmääyksin…)
• Leikki ja koordinaatio on kehittynyt huomattavasti: bebe on hiffannut, miten asioita laitetaan sisäkkäin. Usein menee kivasti pienempi purkki isomman sisään, kylpylelu purkkiin jne., mutta välillä toki on epäonnistuneempiakin kokeiluja (esim. kylpylelujen pussukka purkkiin, ei mahdu ei).
• Mauri Kunnaksen purkkipyramidi on siis suosiossa edelleen, samoin Laurelinista ostetut kylpylelut ja niiden pussukka. Myös kaikki koliseva/helisevä/muuten ääntä pitävä on tosi jees. Niin ja nimpparilahjaksi saadut Brion vetolelut!
• Kirjojen selaamisesta on tullut yksi suosikkipuuha. Tytöllä on huoneessaan pieni hyllyllinen kirjoja, jotka levittää päivittäin lattialle ja istuu sitten niiden keskellä kääntelemässä sivuja. Positiivista on, ettei enää yritä repiä sivuja.
• Kävelee sujuvasti “puita pitkin” sekä vaihtaa tuesta toiseen. Kävelyvaunun kanssa töpsöttely on siirtynyt myös muualle ja tyyppi käyttää innovatiivisesti apuna mitä tahansa liikkuvaa (pyörällinen pikkupöytä, ruokapöydän tuoli, syöttötuoli yms.), jota voi työntää edellään.
• Harjoittelee tuetta seisomista, yleensä siinä tilanteessa kun vaihtaa kävelytukea. Saattaa pysyä pystyssä useamman sekunnin, varsinkin jos kädessä on jotain.
• Äidin ollessa aikuisbalettikurssilla ovat isin kanssa opetelleet tanssimaan. :D Musiikki päälle (mainoksetkin riittää) ja likka alkaa hytkyä eestaas. ♥
• Istuu monesti jalat suoraan eteenpäin, vaikka toki edelleen myös aitajuoksija-asennossa tai polviensa päällä.
• Yöt ovat hieman rauhoittuneet pahimmasta, kun heräsi pahimmillaan 15-30 min välein itkemään. (Onneksi! Äiti alkoi jo olla vähän väsynyt…) Viime aikoina tosin flunssa on aiheuttanut heräämisiä, raukalla kun on nenä tukossa ja kurkkua kuivaa.
• Nukuttamisesta taas on tullut vaikeampaa, vaatii ties mitä temppuja ennen kuin vauva nukahtaa. Ei ole meidän likka todellakaan sitä sorttia, että voisi vain toivottaa hyvät yöt ja lähteä huoneesta… No, eiköhän se teini-ikään mennessä helpota.
• Viimeinen kuukausi tosiaan on mennyt pitkälti kipeänä, räkää riittää ja yskäkin vaivaa. Oli pakko viedä tyttö ekaa kertaa lääkäriin, itse asiassa kahdestikin, ja toisella kerralla napsahti sitten vauvan ensimmäinen ab-kuuri. Nyt vaan toivotaan, että tauti vihdoin menisi pois! (Ja jospa itsekin tästä paranisin, pöpöt kun iskivät viimein myös äitiin.)
• Ruokailukertoja päivässä on yleensä neljä, sitä viidettä vain on kovin vaikeaa saada mahdutettua päivään. Aamupuuro taitaa olla se lempparein, mmmmmm kuuluu jokaisen lusikallisen jälkeen.
• Reissuvälipalana on kokeiltu Pirkan hedelmäsosepussukoita (100% hedelmää!) ja äiti ihan yllättyi, kun tyttö osasi saman tien imaista tavaraa pussukasta suuhunsa.
• Päiviin on ihanasti tullut vihdoin selkeää rytmiä, varsin rytmittömistä vanhemmista huolimatta. Herää useimmiten 8-9 maissa, on hereillä pari tuntia ja sitten väsähtääkin jo päiväunille. Iltapäivä menee syödessä, leikkiessä, ulkoillessa jne. mitä ikinä keksitäänkään.
• Nukkuu ekat päiväunet rattaissa parvekkeella, joskus jopa kolme(!!) tuntia putkeen. Toiset päikkärit ovat usein suht lyhyet, joskus jopa jäävät välistä kun ei bebe malta ummistaa silmiään.
• Hampaita on se 7 kpl; tosin tunkee sormia (ja vähän kaikkea muutakin) suuhunsa siihen malliin, että kohta on taas yksi lisää rivistössä. Aivan kuin olisin 10 kk-päivän aamuna nähnyt pienen vilauksen valkoista oletetusta kohtaa… Saisi pirulainen jo tulla läpi!
• Tyttö on aikamoinen pissaaja, kun ei meinaa kestovaippojen imut riittää millään… Täytynee tutkailla uusia imuvaihtoehtoja sekä mahdollisesti hommata sivunepillisiä vaippoja lisää, ne kun toimivat edelleen parhaiten. Yö- ja reissukertiksissä käytössä tuttuun tapaan Muumit.
• Päivän rutiineihin on otettu mukaan myös potalla käyminen. Aamuisin ja iltaisin ainakin, usein myös päivällä sopivassa kohtaa. Monta kertaa pottaan on tullutkin tuotoksia, jopa isompi hätä!
• Vaatteissa on käytössä pääasiassa koko 74, myös joitain 68-kokoisia mahtuu edelleen. Jatkuvasti kuitenkin saa olla laittamassa pieneksi jäänyttä syrjään, että kohta täytyy vissiin kaivaa jälleen isompaa kokoa kehiin.

Body – Lindex (kirppikseltä), pääkallopökät – Me & MiniMii (maha-ajan joululahja kummitädiltä).

Olin jo ehtinyt ihan unohtaa, että mulla oli luonnoksissa tällainen vertailukin meidän vaunuista! Keväällä kun roudasin kummatkin kärryt yhtä aikaa pihalle a) Happyjen myyntikuvia ja b) Viking-postausta varten, nappasin samalla myös pari vertailukuvaa kaksikosta. Blogiin on viime aikoina päädytty useamman kertaa vaunuihin liittyvillä hakusanoilla, joten laitetaan siis kehiin pientä vertailua – ei sitä koskaan tiedä, jos vaikka postauksesta olisi jollekin jotain apua mietintöihin.

Tavallaan Happyt ja Vikingit ovat niin eri kategoriasta, että vertailu on ehkä vähän hassuakin. Lähinnä keskityn tässä siihen, miten vaunut toimivat meidän käytössämme ja miksi alkujaan hankitut kärryt päätyivät vaihtoon. Jollain toisella perheellä tilanne voi olla täysin eri, mutta siihen mä en ota kantaa. Joka tapauksessa kummatkin ovat erinomaiset kulkupelit, sitä ei käy kieltäminen!

Tältä ne näyttävät vierekkäin: suurin ero Vikingeillä ja Happyilla on tietystikin se koko. En miellä Happyja miksikään “hyökkäysvaunuiksi”, mutta kyllähän ne ovat pieniin city-Viikkareihin verrattuna aika isot. Kokoeroa on oikeastaan joka suunnassa, sillä Happyt ovat leveämmät, pidemmät ja korkeammatkin. Toinen huomattava eroavaisuus on renkaat, Happyissa on neljä kiinteää rengasta ja Vikingeissä taas pienet kääntyvät edessä + isommat takana (ei kuitenkaan yhtä isot kuin Happyissa). Kolmantena sitten tulee aisa, meillä kun oli Happyista teleskooppiversio.

Kokosin oikein tällaisen überhienon taulukon! :D Aikamoinen ero tosiaan pituudessa, ei ihme että Happyjen kanssa pikkasen ahdisti bussissa. Leveys ei niissä ole mitenkään paha, mutta on toki myönnettävä, että nyt Vikingien kapeuden jälkeen kaikki tuota 60 senttiä lähentelevät vaunut tuntuvat tosi leveiltä. Iso yllätys näin jälkikäteen oli painoero, en edes muistanut että Happyt olisivat olleet noin painavat! Pehmeä jousitus epäilemättä keventää työntötuntumaa, koska ei Happyja mitenkään erityisen raskasta ollut työntää. Viikkareissa on Emmaljungan “patentoitu, säädettävä E.A.S.T-jousitus”, mutta Happyihin verrattuna jousitus on kyllä varsin olematon. Myös jarruissa on iso ero, Brion pitkä tikku vs. Emmaljungan muovipoljin; jälkimmäinen on hankalampi huoltaa ja lisäksi päälle laitettaessa pitää nykäistä vähän taaksepäin, jotta jarru varmasti lukittuu. Viimeiseksi vielä tavarakori, kokoeroa todellakin on – eikä Vikingien korikaan mikään mini kuitenkaan ole.

Kasauskokojen selvittäminen osoittautui haasteellisemmaksi, koska Emmaljungasta on loppupeleissä aika vähän materiaalia netissä. En löytänyt suoraan tietoa kasauskoosta kombolla Viking Air -runko + vaunukoppa, mutta erinäisistä lähteistä päättelin paketin olevan kasassa 93x54x55 cm (pituus x leveys x korkeus). Happyjen paketti löytyi vähän helpommin, ainakin 98x60x55 cm kuulostaa ihan järkevältä. Vaunujen kokoero kasattuna ei siis ole suuri, vaikka Viikkarit noin muuten paljon pienemmät ovatkin – Emmaljungahan ei tunnetusti ole pieneen kasaan menevien kulkupelien valmistaja. ;) Sen verran kuitenkin leveydellä oli (jälleen) vaikutusta, että Vikingit mahtuivat meidän Civicin takalootaan sellaisenaan, kun taas Happyista piti irroittaa toisen puolen renkaat. Tämä toki oli testattu ostovaiheessa, mutta ajattelimme silloin ettei se haittaisi, kun ei niitä kovin usein tarvitsisi autoon laittaa…

Koppien kokoja en meinannut myöskään löytää, vaikka sen nyt sentään olisi luullut olevan suht helppo nakki. Happyjen kovan kantokassin kooksi ilmoitettiin monessa paikassa 76×29 cm, Vikingin kopalle taas löytyi sellaiset mitat kuin 79×36 cm. Muistan mitanneeni silloin kun molemmat vaunut olivat vielä talossa, että koppien makuutila (sisäpuolelta) oli lähes jämptilleen sama, mikä on varsin mahdollista jos nuo em. mitat ovat ulkomitat. Sisäosiltaan kopat ovat hyvin samanlaiset ja kummassakin on myös pohjassa se sellainen lipare, jolla saa nostettua pääpuolta korkeammalle. Happyjen kantokassissa on päädyssä pieni näppärä tasku (kuva alla), joka olisi ollut mukava lisä myös Viking-koppaan. Kuomu on Happyissa selkeästi isompi (sehän on siis ratasosan kuomu, kantokassin omaa pikkukuomua en kokenut tarpeelliseksi) ja lisäksi siinä on kiinteä aurinkolippa, tosin lukemieni kommenttien mukaan kuomu lörpähtää turhan nopeasti. Ihan ok Viikkareidenkin kopan kuomu on, paitsi säädettäessä täytyy painaa namiskaa kummastakin reunasta eli yhdellä kädellä säätö ei onnistu.

Eroavaisuuksia siis on, puolin ja toisin. Mikäli asuisimme maalla, olisin varmasti ollut tyytyväinen Happyihin ja hommannut ehkä autoon erilliset matkarattaat. Vaan kun asumme kaupungissa ja vielä suht lähellä keskustaa sekä käytämme toisinaan myös julkisia, ovat Vikingit olleet aika lailla täydelliset vaunut meidän tarpeisiin. Aikamoinen sepustus tästä “pienestä” vertailusta näköjään tuli, mutta heitetään nyt vielä loppuun lyhyt yhteenveto kummankin parhaista puolista.

Emmaljunga Viking Air plussat:

• Kapeus! Mahtuu pienestäkin välistä eikä toistaiseksi ole tullut vastaan hissiä, johon ei kärryt olisi sopineet.
• Pieni kokonaispaino, joten ovat todella kevyet työntää.
• Kääntyvät etupyörät, jotka saa myös lukittua (ei ole pahemmin ollut tarpeen).
• Nivelaisa, jonka saa taitettua helposti ns. tieltä pois.
• Juuri sen verran pienempi paketti kasattuna, että mahtuu autoon ilman säätämistä.
• Vaihtokuomulla (lisävaruste) saa helposti uutta ilmettä vaunuihin.

Brio Happy plussat:

• Hyvä jousitus, jonka ansiosta meno on ihanan pehmeää.
• Todella tilava tavarakori.
• Ratasosa + kantokassi on näppärämpi kombo kuin erillinen vaunukoppa.
• Kantokassin päätytasku.
• Suojaava ja helposti säädettävä kuomu.
• Heijastimet useassa kohtaa.

Eräänä elokuisena sunnuntaina suuntasin äitini ja kaverini S:n sekä vauvojemme (tuolloin 7 kk ja 1 kk) kanssa Nousiaisten Savojärvelle. Oli ravintolapäivä ja Savojärven Rantapihassa kauden herkkuja tarjosi Perinnepata. Herkutteluun saimme mukavasti yhdistettyä vielä ulkoilun ja geokätköilyn (heh, ylläri!), kun syötyämme lähdimme kiertämään 6 km pituisen ulkoilureitin Savojärven ympäri.

Perinnepadan menu oli mielenkiintoinen ja ennen kaikkea älyttömän herkullinen! Pääruuaksi oli keittoa (metsäsieni- tai hirviborscht-), jälkiruuaksi seitsemää eri vaihtoehtoa. Jälkkäri oli jokseenkin hankala päättää kaikkien kuulostaessa niin hyvältä, mutta onneksi äiti keksi että otetaan muutamaa erilaista ja syödään ne kimpassa. Päädyimme lopulta ottamaan viittä: vadelmabrownie, lakkaroyal, ketunleipäsorbetti, seljankukkahyytelö sekä mesiangervo-valkosuklaa pannacotta marjakastikkeella. Tosi hyviä kaikki, omaksi suosikikseni nousi ehkäpä vihreä sorbetti. Mmmmm.

Vatsat täynnä ja vauvoilta vaipat vaihdettuna lähdimme kierrokselle, bebet matkasivat kumpikin omassa Manducassaan. Sää oli mitä parhain; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ei ollut liian kuuma muttei kylmäkään. Silmä lepäsi maisemassa eikä kätköjen löytymisessäkään ollut sen kummemmin vaikeuksia. Aina ei tosiaan tarvitse lähteä kauas, että pääsee ihastelemaan luonnon kauneutta!

Pidimme paussin Kuhankuonon rajakivellä, kun nuoriso alkoi vaatia evästä. Aika kivat imetysmaisemat, sanoisinko. :) Mä en jostain syystä ollut aiemmin Kuhankuonolla vieraillut, monesti kyllä miettinyt että olisi huippua nähdä tuo usean kunnan rajapyykki – ja sitten se yhtäkkiä vain oli siinä mun edessä! Hauskaa, miten kuntaraja voi olla tuollainenkin.

Loppupuoliskolla alkoi jo vähän painaa hartioita, mutta kierros kaikkine purkkeineen saatiin onnellisesti päätökseen. Aikaa kiertämiseen meillä meni kolmisen tuntia, pysähdykset ja huoltotauot luonnollisesti ottivat osansa. Pituus oli varsin passeli ja reitti helppokulkuista, täytyy siis pitää Savojärvi mielessä. Jospa sitä vaikka menisi uudestaan sitten joskus, kun jälkikasvukin liikkuu enemmän omilla jaloillaan.