AvainsanaVink vink

Vuosi sitten syksyllä teimme ruskaretken Lappiin ja sillä reissulla tuli sattumalta vastaan irtoteetä, jonka kyljessä luki Mandragora. Ihastuin sodankyläläisestä kahvilasta ostamiini teelaatuihin kovasti, joten ei ollut epäselvää mistä halusin hankkia teet joulupaketteihin – ja niin lähti tilaus Mandragoran verkkokauppaan. Samaan tilaukseen klikkailin toki myös itselleni maisteltavaksi useampaa erilaista teetä, jotka tulikin juotua ennätysnopeasti ihan vaan koska olivat niin hyviä.

Loppukesästä erään kerran hiihtäessäni Forumin läpi silmiini osui tuttu kyltti. Mitä ihmettä, Mandragora! Turussa!? Oli vähän hoppu, mutta en mitenkään malttanut olla pyörähtämättä pikaisesti vasta-avatussa liikkeessä. Olin varsin into piukeana tajutessani, että nyt saisin täydennettyä teevarastojani lempilaaduillani helposti vaikka joka viikko. Vähintään yhtä paljon hihkuin myös kun kuulin blogiporukkamme saaneen kutsun tulla tutustumaan Mandragoran uuteen Turun liikkeeseen.

Mandragoran liiketila on hauskasti ikään kuin keskellä Forumia ja sisään pääsee kahdesta suunnasta. Toisen sisäänkäynnin luona vastaan tulee teeosasto ja sen mustat hyllyt, joilla nököttää kauniit rivit eri värisiä teepaketteja. Etualalla on pöydällinen lasipurkkeja kätkien sisälleen eri laatuja irtoteetä ja niitä voi nuuhkaista, kun yrittää keksiä mitä laatua tällä kertaa ottaisi. Lasipurkeista teetä saa siis ostettua haluamansa määrän, aivan kuin irtokarkkeja ruokakaupassa. Näin joulun alla Mandragoralla on myös sesongin mukainen hylly jouluteetä, valikoimaa näkyy sarjan viimeisessä kuvassa. Pari makua ehdin testata jo viime jouluna, nyt maistettavaksi valikoitui Leijuva lumihiutale -valkoinen tee.

Varsinaisten teelehtien lisäksi Mandragorasta löytyy paljon erilaisia tarvikkeita teen keittämiseen, juomiseen ja luonnollisesti hifistelyynkin liittyen. Itsehän valmistan irtoteeni lähemmäs 10 vuotta takaperin joululahjaksi saamallani keittimellä, jonka päivittäminen on kyllä ollut mielessä mutta vielä en ole saanut aikaiseksi, kun se kuitenkin toimii edelleen mainiosti. Kätevä kapistus, mutta toisinaan tekisi mieli ehkä vähän hifistellä veden oikealla lämpötilalla ja haudutusajalla… Simppeli lasinen teekannu voisi olla kiva, niin pääsisi kokeilemaan myös erilaisia teekukkasia. Kiitos vaan inspiraatiosta, Hiekkaleikkejä-blogin Jenni. ;)

Rupattelun lomassa kukin sai maisteltavaksi teetä tai kahvia valintansa mukaan. Kahvipuolesta en osaa sanoa mitään, mutta me teenjuojat valitsimme Teapigsiltä juomamme. Yrttihaudukkeista en innostu, joten toiveissa oli joku passeli musta tai vihreä tee. Mukiini päätyi lopulta popcornteetä, joka kuulosti varsin mielenkiintoiselta ja ehkä vähän kummalliseltakin. Ainesosina on vihreä tee ja paahdettu riisi; yhdessä niiden maku oli aika jännä, vähän sellainen inan kärähtänyt poppari. Teepussin sisältö näytti kieltämättä hauskalta!

Teapigsin läheisen hyllyn on vallannut kotimainen Arctic Warriors, jonka tuotteet pohjautuvat Lapin luonnon superfoodien voimaan. Puteleiden ulkonäkö herätti huomion positiivisella tavalla, mielestäni tummasävyisissä pakkauksissa on oikein onnistunut graafinen suunnittelu. En tällä kertaa tutustunut brändin tuotevalikoimaan sen enempää, mutta esimerkiksi MAHTI väinönputki-yrttieliksiiri voisi hyvinkin olla testilistallani tulevaisuudessa.

Sitten se herkkupuoli, oi ja voi! Vitriinistä voi ostaa yhden tai vaikka viisi tryffeliä, jotka kuulostavat – ja näyttävät – toinen toistaan herkullisemmilta. Suklaata valikoimassa on sen seitsemää sorttia, mm. itävaltalainen Zotter sekä latvialainen NelleUlla. Ja sitten vielä oma suosikkini Lakrids by Johan Bülow, jonka kuorrutetut lakritsit ovat aivan hullun hyviä. Lakridsilta olisi ollut joulukalenterikin, joka varmasti olisi tuonut paljon iloa synkkään joulukuuhun, mutta niin paljoa en lähtenyt jokavuotisesta joulunaluskarkkilakostani joustamaan.

Toisen sisäänkäynnin luona on pitkät rivit kahvipuolen juttuja, mutta niistä en valitettavasti osaa kertoa mitään sen enempää. Aiheesta tietää ainakin kuvassa vilahtava Urbaani Isä -blogin Marko, että sinne siis lueskelemaan mikäli kahvihommat kiinnostaa.

Kuumien juomien ohella herkuttelimme piirakoilla sekä shampanjatryffeleillä. Nuo tryffelit olivat siitä hauskoja, että pinnalla olevaa kimalletta oli illan päätteeksi niin sormissa kuin poskissakin. Maku oli jännä, ei kuitenkaan huonolla tavalla. Vähän olisi houkuttanut ostaa vitriinistä kotiin muutamaakin eri sorttista palluraa, mutta sain hillittyä itseni kun nuo taitavat aika karkiksi olla laskettavissa… Tänä vuonna olen antanut itselleni luvan ottaa karkin tai pari spesiaalitilanteissa, koska olisihan se nyt suorastaan huutava vääryys jos tällaisissa tapahtumissa pitäisi skipata maistiaiset kokonaan. :D

Mandragorassa oli ainakin tuolloin marraskuun alkupuolella useampaa erilaista joulukalenteria valikoimassa, ei toki mitään ihan perustavaraa mitä kaikkialla. Olen monesti harmitellut miksei markkinoilla ole joulukalenteria, jonka luukuista tulisi laadukasta irtoteetä ja Mandragora-vierailulla keksin tehdä sellaisen itse. Itselleni en sitä kuitenkaan tehnyt, vaan kiikutin tänään prototyypin joululahjan muodossa tädilleni ja hänen miehelleen, jotka ovat kumpikin intohimoisia teen ystäviä. Tekovaiheet kyllä taltioin, joten juttua DIY-irtoteejoulukalenterista tulossa blogiin lähiaikoina. Sitä odotellessa suosittelen käymään Mandragoran liikkeessä ihmettelemässä ja vaikkapa tekemässä hankintoja joulua varten!

Mandragora Turku, Forum Kauppakäytävä, Kauppiaskatu 4. Avoinna ma-pe 10-18, la 11-15, joulun alla myös su 12-16.

Yhteistyössä: Martinex

Useampi kuukausi jo takana perhe-eloa 40 m² kaksiossa, reilu kuukausi vielä edessä. Kerroinkin eilen Instassa meidän tehneen erään ison hankinnan, nimittäin omakotitalon! Tuntuu huikealta, että etsintämme on vihdoin – tai ainakin toistaiseksi ;) – päättynyt. Taloasioista tulen jauhamaan varmasti lisää sitten kun alkuvuodesta pääsemme muuttamaan, siihen asti pyöritään vähän pienemmissä neliöissä.

Syyskuussa kuopuksen lasketun ajan tienoilla pohdiskelin pesänrakennusvimmassani pienen väliaikaiskotimme sisustusdilemmoja, joista suurin (ainakin fyysisesti) oli vanhan möhkälemäisen divaanisohvamme vaihtaminen kevyempään. Jokusen viikon elimme kokonaan ilman sohvaa ja pähkäilyn jälkeen vaaka oli kallistumassa Ikean Söderhamn-sohvaan, jota olisi voinut myöhemmin kasvattaa uusilla moduuliosilla. Jotenkin se ei sitten kuitenkaan tuntunut sopivalta, ei pahemmin tehnyt mieli hankkia mitään uutta kun ei yhtään tiennyt millainen koti meitä seuraavaksi odottaisi. Siispä piti lähteä tutkimaan löytyisikö mun kotikotoa jotain sellaista, mitä voisi tässä projektissa mahdollisesti hyödyntää – ja löytyihän sieltä.

Äitini ehdotti sohvan tilalle laverisänkyä, johon voisi tehdä vanhoista tyynyistä jonkunlaisen selkänojan. Google auttoi ystävällisesti tässäkin ongelmassa ja löysin hyviä ideoita laverisohvaan, tämä toteutus (hei mahtavaa, tuo blogi on taas päivittynyt!) niistä ehdottomasti tyylikkäin. Ihan noin simppeliä kokonaisuutta en osannut meillä nähdä, sillä halusin mennä suunnilleen sillä mitä nurkista jo löytyy. Patja päädyttiinkin nappaamaan esikoisen sängystä ja esikoiselle hankittiin uusi, sopivamman kokoinen lastenpatja. Yllättävän nätisti 200 cm pitkä patja asettui 190-senttiseen sänkyyn ja näin meille syntyi sohvan ohella myös yksi lisänukkumapaikka, jota on vauvan synnyttyä hyödynnetty varsin tehokkaasti.

Kokonsa puolesta vanha laverisänky on oikein passeli siihen oikeastaan ainoaan kohtaan, jossa se pikkukaksion olohuoneessa voi olla. Ranskalaisen parvekkeen oven saa sen verran auki, että pystyy ravistelemaan lakanat (talossa ei ole siivousparveketta) ja toisessa päässä mahtuu ruokapöydän ääreen istumaan kummallekin puolelle ongelmitta. Syvyyttä ei sohvalla ole liikaa, joten lattiatilaa jäi ihan mukavasti; vertailun vuoksi em. Ikean sohva olisi vienyt melkein 20 cm enemmän tilaa syvyyssuunnassa. Bonuksena jalat ovat sen verran korkeat, että sohvan alle saa just ängettyä parit Ikean säilytyslaatikot sekä Muuton Restore-korin leluja varten – samalla tuli siis ratkaistua osittain myös niiden säilytysongelma. Lisäksi sohvan alta pystyy imuroimaan kunnolla, mitä edellisen sohvan kanssa kaipasin joka kerta siivotessani.

Äiti kaivoi kätköistään paria erilaista sisustuskangasta ja lupasi ommella patjalle päällisen, mutta ensihätään patja sai ympärilleen tuollaisen punaisen päiväpeiton, jonka olen ostanut aikoja sitten muistaakseni Ellokselta. Vaikka peitto on paksuhkoa kangasta, ei sitä tietenkään saanut niin tiiviisti aseteltua että se olisi pysynyt paikoillaan. Pari päivää näiden kuvien ottamisen jälkeen ihana äiti yllättäen ilmoitti, että varsinainen päällinen olisi valmis ja nyt sohvamme näyttää entistä paremmalta. Päivitettyä kuvaa tulee kyllä myöhemmin, kun saan naputeltua yhden toisen mielessä olevan kotipostauksen valmiiksi.

Selkänojan suhteen mentiin lopulta siitä mistä aita on matalin: sekalainen seurakunta irtonaisia, eri kokoisia koristetyynyjä. Pääasiassa kaikki on edellisestä kodista mukaan otettua, mutta vähän jotain uuttakin joukossa on. Tummanharmaan pellavatyynyliinan ostin Habitaresta Stockan osastolta ja ristikuvioiset Cross-tuotteet sain blogiyhteistyön merkeissä turkulaiselta Martinexilta. Sekä torkkupeitto että tyynyliina ovat 100 % puuvillaa ja materiaali on neuletta, joten ne ovat tuntumaltaan vähän erilaiset kuin ns. tavalliset versiot. 125 x 150 cm kokoinen torkkupeitto on selvästi painavampi verrattuna vaikkapa fleecehuopaan, ehkä juuri siksi sen alla on niin aikuisen kuin vauvankin mukava kölliä. Tyynyliina on mitoiltaan 45 x 45 cm ja vuosien saatossa lässähtänyt 50 x 50 cm sisätyyny toimii sen kanssa mainiosti. Toiselta puolelta tyynyliinan väritys on vastakkainen, samalla tavalla kuin peitossakin. Olin alkuun hivenen epäileväinen tuota neulematskua kohtaan, mutta se on osoittautunut yllättävän kivaksi käytössä.

Martinex on toiminut jo yli 30 vuotta ja parhaiten yrityksen valikoimasta tunnetaan varmastikin lastentuotteet Mauri Kunnaksen hahmoista Muumeihin. Martinexilla on nykyään myös verkkokauppa, jonka kotiosastolta löytyy kiinnostavia juttuja tällaiselle yksinkertaisuuden rakastajallekin. Lisäksi yritys järjestää säännöllisesti erilaisia myyntitapahtumia toimitiloissaan Kuninkojalla, seuraava näkyy olevan ihan nyt kuun vaihteessa. Taidan itsekin koittaa ehtiä sinne, kun verkkokauppaa selaillessani jäi jokunen juttu pohdintaan.

Cross-tyynyliina ja -torkkupeitto saatu yhteistyössä Martinexilta.

Tarkoitukseni oli jo aikaa sitten kirjoittaa raikkaasta tuulahduksesta kotikaupungissani Turussa, mutta kaikessa synnytys- ja sen sellaisessa hässäkässä se vähän jäi. Nyt on vihdoin sopiva aika palata hetkeksi lämpimään elokuiseen iltaan, jolloin olin tyttären ja siskon kanssa viettämässä blogi-iltaa vasta-avatussa Kukutissa – itse vielä varsin turvonneena pallona (jälkimmäinen asu) viikkoa aiemmin tapahtuneen muuton jäljiltä.

Kukutista löytyy paitsi kivoja ekologisia lastenvaatteita ja -tarvikkeita, myös naistenvaatteita samoilta merkeiltä sekä suloisia sisustusjuttuja ja luonnonkosmetiikkaa koko perheelle. Liike sijaitsee Forum Korttelissa, mahtavaa kun sinne on nyt rantautunut paljon uusia kiinnostavia toimijoita. Erään kerran kävellessäni liikekeskuksen läpi huomasin vuoden takaa tutun kyltin ja teki mieli hihkua ääneen – nyt saan käydä hakemassa lemppariteetäni ihan paikan päältä! Ja luonnollisesti mitä enemmän näitä kiinnostavia käyntikohteita on, sitä useammin tulee Forumissakin poikettua.

Kukutin vaatevalikoima koostuu Vimman, Papun ja Mini Rodinin kaltaisista, parhaillaan kovaa porskuttavista lastenvaatemerkeistä, ja niiden lisäksi vähän uudemmista, tuntemattomammista ja nousussa olevista merkeistä. Roo on tuttavuus kevään Lapsimessuilta ja se on edustettuna sekä vaatteiden että kankaiden osalta. Kaiko ja Taival ovat olleet monella aiheeseen vihkiytyneellä seurannassa ekoista paljastuskuvista lähtien, niitäkin pääsee nyt helposti hypistelemään livenä Forumissa. Erittäin kiinnostava uusi tuttavuus on virolainen Dadamora, jonka vaatteista löytyy täydellisyyttä hipova mintunvihreä sävy. Liewoodin sympaattiset eläinsukat ja -sukkahousut ovat tainneet ihastuttaa puoli kaupunkia, kun suosituimmat koot loppuivat avajaisviikolla alta aikayksikön.

Lastentarvikkeita ja sisustustavaraa valikoimassa on aiemmin mainittujen Dadamoran ja Liewoodin lisäksi mm. Ferm Livingiltä. Esimerkiksi vuodevaatteita löytyy useammassa ihanassa kuosissa eri merkeiltä, ne voi tsekata toki myös Kukutin verkkokaupasta. Ferm Livingin mustavalkoiset Half moon -lakanat sopisivat varmasti meidänkin lastenhuoneeseen, kunhan sellainen tästä saadaan.

Kosmetiikkapuolella valikoimassa on esim. englantilainen MOA, jonka mielenkiintoisin tuote on epäilemättä monitoimituote The Green Balm. Sen kehutaan toimivan niin kuivan ihon kutinoihin, niistämisestä punoittavaan nenään, hiertymiin ja rakkoihin, vauvan vaipparasvana kuin after shave -balsaminakin. Taidanpa testata sitä seuraavaksi käsiäni vaivaavaan kummalliseen ihottumaan, joka iski aika pian raskauden päätyttyä… Taas. Jotain hormonaalista selkeästi, kun synnytys ja/tai imetys laukaisee sen.

Forumissa on muuten jopa leipomo nykyään! Tätini joskus kehui Grynin leipää ja piti sitten itsekin hakea sitä kotiin, oli kyllä herkkua. Kukutin illassa oli suolapalana tarjolla paria erilaista Grynin leipää, vallan erinomaisia ja maistuivat tuolle pienemmälle seuralaisellekin. Esikoisesta on muuten tullut hauska kaveri kaupoissa kiertelyyn: tyttö hypistelee vaatteita ym. kuin vanha tekijä ja aina välillä näyttää jotain sanoen “Oiiiii, ihana!” tai “Äiti ostetaan tämä!” ja se asia voi tosiaan olla mitä tahansa sukkahousuista koristetyynynpäälliseen. :D

Tyhjin käsin en tapahtumasta suinkaan lähtenyt kotiin, sillä pohdinnan jälkeen ostin vauvaa odottamaan kolmen setin Ferm Livingin superpehmoisia harsoja. Puuvillaiset harsot ovatkin olleet tehokkaasti käytössä, kun ovat yhtä pehmeitä kuin bambuiset versiot mutta ne uskaltaa huoletta heittää 60 asteen pesuun. Tuo lintukuosinen on vähän jäykempää matskua, mutta ei kuitenkaan sellainen karhea kuin se ns. tavallinen harso. Ostosten yhteydessä sai vielä lahjana Liewoodin harson testattavaksi, myös se on ollut oikein bueno käytössä. Lisäksi jokainen sai mukaansa pienen lahjakassin. Kassissa oli näytteitä ynnä muuta ja mm. pieni purkillinen kehuttua The Green Balmia.

Kannattaa ehdottomasti poiketa Kukutiin, jos Turun keskustassa sattuu pyörimään ja erityisesti mikäli siellä ei vielä ole käynyt. Samalla reissulla voi katsastaa melkein vieressä olevan PUF Design Marketin, jonka vaihtuva valikoima kotimaisten merkkien vaatteita ja asusteita pääsee aina yllättämään.

KUKUTI mini concept store, Forum Kortteli, Linnankatu 9-11. Avoinna ma-pe 10-18, la 10-15.

Mahtaako olla niin, että toisen lapsen kanssa aika kiitää vielä nopeammin kuin ensimmäisen..? Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu, meidän kuopus nimittäin on muutaman päivän päästä jo kuukauden ikäinen! Pieni avuton nyytti alkaa olla muisto vain ja tilalle on tullut ponteva poika, joka ei yhtäkkiä enää pelkästään nuku, syö, kakkaa ja itke. Vaikka onhan tuo tottakai ihan vasta-alkaja tässä maailmassa vielä, mutta tästä se lähtee rullaamaan ja joka päivä tulee uusia juttuja ihmeteltäväksi. Alan ymmärtää ihmisiä, jotka haluaisivat elää uudestaan ja uudestaan nuo maagiset ensihetket vastasyntyneen kanssa – onhan se aivan hullun ihanaa aikaa, vaikkei pienestä ihmisestä voi vielä yhtään sanoa tai tietää millainen tyyppi hän on.

Ensimmäiset viikot nelihenkisenä perheenä ovat menneet pääasiassa uutta arkea opetellessa. Nopeasti vauva-arkeen on taas tottunut eikä kestänyt montaa päivää, kun jo tuntui siltä, että poika on kuulunut perheeseemme aina. Esikoinen on ottanut pikkuveljen vastaan suurella rakkaudella, edes vauvan itku ei ole este sille etteikö isosisko tahtoisi ottaa syliin. ♥ Ihan ne ensimmäiset pari viikkoa tyttö oli meitä vanhempia kohtaan jokseenkin hankala, mutta nyt jo voi huomata että tilanne on selvästi rauhoittunut. Normaaleja vajaa kolmevuotiaan kiukkukohtauksia tottakai tulee aika ajoin eteen, mutta neuvottelemalla (tai viimeistään hieman ääntä korottamalla) niistä useimmiten selvitään. Taapero joutuu luonnollisesti välillä odottamaan vuoroaan, vaan niin joutuu vauvakin, kun ei kukaan kerta kaikkiaan pysty venymään kahteen paikkaan yhtä aikaa.

Ehkä eniten käy sääliksi kissa, joka iltaisin ihan selvästi odottaa lasten nukahtamista, jotta pääsee valtaamaan jomman kumman meidän sylin, kun päivisin emme oikein ehdi antaa sille huomiota. Ja joinakin iltoina käy niin, että meidänkin on pakko hipsiä ajoissa pehkuihin, että jaksaa taas paremmin seuraavana päivänä. Hienosti silti Barbikin on uuteen tilanteeseen sopeutunut eikä hätkähdä about mistään, välillä ehkä käy ohimennen vähän nuuhkaisemassa vauvaa.

Niin ne yöt, varsin katkonaisiahan ne ovat olleet. Erityisesti mulle, koska imetän ja koska miehen pitää kuitenkin olla arkisin skarppina töissä. Mies piti viikon isyyslomaa vauvan syntymää seuraavalla viikolla ja se oli kyllä luksusta. Sen perään olikin heti pläjähdys arkeen iltavuoroviikon merkeissä eli mä olen illat keskenäni muksujen kanssa ja hoidan kaikki iltapuuhat yms. Yllättävän hyvin nekin ovat sujuneet, tänään esimerkiksi jälkikasvu oli kumpikin unessa ennen kymmentä! Se on meidän mittapuulla aikaisin, iltavirkkuja (ja aamutorkkuja) kun olemme koko perhe.

Sen olen huomannut, että näin toisen lapsen kohdalla ei enää ole sitä alun hormoniryöppyä, jonka voimalla jaksaa porskuttaa muutaman tunnin yöunilla ties miten pitkään – nyt olin parissa viikossa jo aivan zombi enkä suunnilleen muistanut omaa nimeäni. Onneksi helpottaa ihan jo se, jos yhtenä aamuna saa nukkua vähän pidempään. Tosin muutamana peräkkäisenä yönä kun valvoo 1,5-2 h siinä aamuneljän aikaan koittaen tehdä kaikki temput vauvan nukuttamiseksi, niin vähän sitä miettii oliko nyt ihan pakko taas tähänkin touhuun lähteä… Ja sitten kun katsoo maitopartaista silmät kiinni maiskuttavaa vauvaa, ei voi kuin huokailla miten parasta on kun talossa on vauva.

Nämä postauksen kuvat ovat Varpu-kollega Annukan ottamia, kun poika oli vajaa kaksiviikkoinen. Sairaala-aika jäi meillä niin lyhyeksi etten ehtinyt edes nähdä olisiko siellä joku tarjonnut vastasyntyneiden kuvauspalvelua, joten kiva että meillä on nyt tällaiset kuvat muistona. Oli jännä nähdä miten joku muu näkee mun lapsen, kun kuitenkin omaa lasta kuvaa aina tietyllä tyylillä – ja oli se tosiaan aika erilaista. Esikoisesta yritin silloin itse ottaa newborn-kuvia, mutta se oli varsin toivotonta, kun olin niin kovin kokematon vastasyntyneiden vauvojen kanssa. Tällä kertaa olenkin kuvannut kuopusta ihan eri tavalla kuin esikoista, toki myös valoisampi vuodenaika vaikuttanee jonkun verran asiaan. Ehkä mäkin vielä kehityn tällä saralla..? Ainakin pikkuvauvan käsittely on näin toisen lapsen kohdalla täysin erilaista, siihen voisinkin palata myöhemmin omassa postauksessaan.

Vinkkinä muuten: Annukalla on tämän kuun ajan tarjous vastasyntyneiden kuvauksista, kannattaa tsekata mikäli aihe sattuu olemaan ajankohtainen.

Kuvat: Annukka Viitanen Photography

Nyt kun tästä vuodesta on kulunut jo inan yli puolet, voin todeta että eipä ole koskaan ennen päivän asut jääneet yhtä vähälle taltioinnille. Toisaalta tämä suunta oli nähtävissä jo viime vuonna, kun asukuvia ei lopulta kertynyt vuoden aikana edes kahtakymmentä. Suurin syy on varmasti ulkonäölliset ahdistukset: viime kesänä kroppaan takertuneet ylimääräiset kilot sekä pitkään vaivannut hiuskriisi. Kilojen suhteen stressiä ei – kiitos raskauden – tällä hetkellä ole, niitä ehtii miettiä sitten joskus synnytyksen jälkeen. Tai mistä sitä tietää ehtiikö, voi olla ettei siinä rumbassa ehdi miettiä yhtään mitään ylimääräistä.

Hiuksiin taas voisi ja olisi kiva keksiä jotain uutta vaikka saman tien. Viime kesän shokkivärjäilyn kanssa luovutin elokuussa, syksyn kasvattelin reuhkaa ja toivoin värin haalistuvan mahdollisimman paljon. Joulukuussa heitin päähäni jotain perus ruskeaa kestoväriä, parikin kertaa itse asiassa kun ei ekalla kertaa tuntunut peittyvän tarpeeksi. Noh, ei se toinen kerta paljoa parantanut tilannetta, vaan ihana vihertävä sävy jäi vilkkumaan ruskean alta latvoissa missä sinistä oli eniten ollut… Tällä viikolla sain vihdoin aikaiseksi kokeilla C-vitamiinipesua ja jumpe, sehän toimi! Unohdin kokonaan laittaa mössöön vähän vettä mukaan, joten en onnistunut sitä kovin tasaisesti levittämään, mutta näköjään tarpeeksi hyvin kun enimmät vihertävyydet katosivat. Huisaa – ja omalla tavallaan jokseenkin älytöntä.

Seuraavaksi voisi miettiä istahtamista kampaajan tuoliin, mutta mitä ihmettä tälle päälle oikein keksisi? Viimeksi kävin kampaajalla joskus alkukeväästä ja silloin halusin kokeilla kaikkialta yhtä pitkää, mutta se ei kyllä oikein mulla toimi. Mun kuontalo on niin älyttömän paksu nykyään, että hippasen on turhan raskas tuntuma ainakin näin kesäaikaan. Haaveilen vaaleammasta latvasta, mutta värjäyspuuhiin en ajatellut raskausaikana ryhtyä, joten ensihätään pitäisi pärjätä pelkällä leikkaamisella. Kovin paljon en myöskään halua lyhentää, jotta ponnarioptio säilyy, eikä otsatukkakaan oikein houkuta. Hmmmm.

Sitten ne muutamat harvat asukuvat, jotka nyt raskauden aikana on kameran muistikortille tallentuneet. Eka on tyttären synttäriviikonlopulta, muutamaa päivää aiemmin oli piirtynyt kaksi viivaa raskaustestiin. Ruudullinen tunikamekko Papu, kissoja vilisevät (jotka eivät näköjään kovin hyvin erotu) mustat sukkahousut Lindex. Korvissa olevat Ann-Christine Mäkelän suunnittelemat Kärki-korvikset mätsäävät väriltään kivasti mekon mintunvihreisiin taskuihin. Tämän mekon haluaisin löytää myös tyttärelle, mutta hitsit kun oikeaa kokoa ei tunnu löytyvän mistään! Vauvalle on jo hankittuna samaa kuosia oleva body.

Toinen asu onkin sitten paria kuukautta myöhemmin ja pötsi selvästi jo näkyvillä, raskausviikkoja about 18. Pidin huhtikuun alussa Nosh-kutsut ja hurahdin tilaamaan itselleni vaikka mitä, kun jotenkin olemassa oleva garderobi tuntui tuhottoman tylsältä ja Noshin kevätmallistosta iski livenä tosi moni juttu. Osa toki lähti palautukseen, mutta hyvin sain myös täydennettyä vaatekaappia erinomaisilla käyttövaatteilla. Tämän asun hiekanvärinen Kuiske-mekko siis Nosh, vuosia palvellut (ja vähän kulahtanutkin) merinoneuletakki COS men, liukuvärisukkikset Lindex sekä nilkkurilempparini Vagabond. Korvissa mintunvihreät pallot H&M Divided, kaulassa hopeinen & (typerän mittaisella ketjulla) Fashionology.

Tämä on reilu viikkoa myöhemmin kuin edellinen, kun olimme pääkaupunkiseudulla viettämässä naisten rentoutumis- ja geokätköilyviikonloppua. Joustocollegea oleva, 3/4-hihoilla varustettu Sail-mekko nousi heti suosikiksi Nosh-tilauksesta, piti myöhemmin jopa tilata sama mekko myös mustana. Harmaa luottohuivi Syster P, neuletakki COS men, viime raskaudesta säästetyt tekonahkaleggarit H&M mama ja jalassa maailman parhaat lenkkarit, Niken vanhemman malliset Free 5.0. Korvissa on mun vakiomatkakorvikset eli Fashionology hopeiset ruksit.

Viimeinen asu on huhtikuun loppupuolelta, viikkoja kasassa lähemmäs 20. Hassua miten pieneltä maha näyttää tässä! Harmaa joutsenilla kuvitettu t-paita ja musta Aalto-collegehame Nosh, molemmat olleet aivan loistavia odotusajan vaatteita. Paidan muotoiltu helma on pidempi kuin joissain äitiyspaidoissa ja kaarevuutensa ansiosta istuu tosi kivasti myös mahan kanssa. Hame joustaa hyvin ja siinä on korkea vyötärö, joten sen saa mukavasti vedettyä mahan yli. Neuletakki (ylläri, ylläri) COS men, koralliset sukkikset Lindex ja nilkkurit Vagabond + korvissa hopeiset pelikortit Planet Star.

Hyvin muuten huomaa, mitkä ovat mun yleisimmät hiustyylit nykyään: 1) toisen puolen etuhiukset pinnillä ylhäällä 2) puolinuttura päälaella. :D Kyllä, jotain muutosta on pakko kehitellä – ja pian!