AvainsanaVink vink

Mulla pärähti mittariin tällä viikolla jälleen yksi vuosi lisää ja juhlistin sitä työpäivän jälkeen visiitillä Raision alppiruusupuistoon lapsen kanssa, kun miehelläkin sattui olemaan iltavuoroviikko. Selviydyimme paikalle vasta kuuden jäljissä illalla, mutta puistossa kävi kova kuhina ja ihastelevia kommentteja kuului joka puolelta. Ihanan lämmin kesäilta varmasti vaikutti asiaan, ei tarvittu viime vuoden tapaan pitkiä hihoja tai lahkeita eikä todellakaan tuulitakkia kuten kaksi vuotta sitten.

Kukkien määrä oli tänä vuonna jotain aivan uskomatonta! Meni heittämällä kärkeen vuosien varrella kokemieni alppiruusukukintojen sarjassa. Joissain puskissa oli vielä jopa nuppuja ja joissain hieman terälehtiä jo varissut maahan, mutta pääpiirteittäin jokainen puska laittoi parastaan ja kukkameri oli vastassa mihin tahansa katseensa käänsi. Oli pakko ottaa vähän videotakin muistoksi, kun ei sitä määrää oikein pystynyt pysähtyneeseen kuvaan tallentamaan. Myös sisko pyörähti pikaisesti paikalla mukanaan ylläriterkkuja äiskältä sekä tädiltämme: raparperipiirakkaa ja teetä. Istahdimme siis hetkeksi penkille evästämään, oli varsin mukava siinä kukkien keskellä hörppiä teetä termarista ilta-auringon paistaessa puistoon.

Jälkikasvu oli ehkä eniten innoissaan edes takaisin juoksentelusta sekä muurahaisten ihmettelystä. Aidon ilahtunut hihkaisu voikukkia! kirvoitti hörähdyksen niin äidiltä kuin vieressä olijoiltakin – mitäs alppiruusuista, kun vieressä on pari voikukkaa. ;) Mini koki myös pienoisia kauhun hetkiä koppakuoriaisen laskeutuessa käsivarrelle, se huuto raikui varmasti koko puistossa… Olen itse yrittänyt olla reagoimatta mihinkään öttiäisiin sen kummemmin, mutta jostain likka on oppinut olemaan aivan hysteerinen ötököiden suhteen. Muurahaiset ja kärpäset sentään ovat jo suht siedettäviä yleensä.

Lippis – Vimma, arskat – Babiators, mekko – Mini Rodini, sandaalit – Bundgaard.

Käynnistämme ei ole montaa päivää, joten ehdottomasti suunta Raisioon, jos et ole vielä käynyt puistossa tänä kesänä. Kukkaloisto on ollut parhaimmillaan varmasti nyt viikonloppuna, mutta luulisi ensi viikollakin riittävän vielä ihasteltavaa. Kipin kapin siis Kirkkoväärtinkujalle!

Kent – Tigerdrottningen [2014]

Haipakkaa riittää eikä aika tunnu millään riittävän koneella istumiseen. Onneksi on enää reilut neljä viikkoa kesälomaan! Ehkä sitten ehtii taas tehdä muutakin kuin juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen… Blogijuttujakin on Varpublogien myötä tipahdellut kalenteriin aina välillä, viime viikolla esimerkiksi olin Linnateatterin järjestämässä bloggaajaillassa kuulemassa kesän esityksistä sekä tutustumassa paikan ravintolan maistelumenuun.

Saimme katsauksen Linnateatterin tulevan kesän ohjelmistosta ja erityisesti keskityttiin pihanäyttämöllä pyörivään Haluatko mökkiläiseksi? -esitykseen, josta olivat kertomassa sekä ohjaaja että esityksen miesnäyttelijät. Linnateatterin konsepti “monta roolia mutta vain muutama näyttelijä” oli itselleni tuttu ennestään, sillä olen lähes vuosittain käynyt jonkun esityksen katsomassa. Kesän mökkiteemainen komedia vaikuttaisi olevan tuttua Linnateatteri-laatua ja nauruhermoja varmasti koetellaan! Kesän ohjelmistosta kiinnostaisi myös pikkuväelle suunnattu Herra Hakkarainen harrastaa, jonka varmasti meidän taaperokin jaksaisi katsoa. Tajusinpa muuten just, että likkahan on jo ensivisiittinsä Linnateatteriin tehnyt – pari vuotta sitten, vain muutaman kuukauden ikäisenä.

Tilaisuus oli 3. kerroksen Teatteriravintolassa, jonka herkkuja pääsimme maistelemaan. Alkuruuaksi tarjoiltu savubataattikeitto ja sitrustofu oli herkullinen yhdistelmä, ja myös muut menun antimet näyttivät maistuvan kaikille. Olen syönyt Teatteriravintolassa jonkun esityksen yhteydessä useamman kertaa enkä muista koskaan joutuneeni pettymään, vaikka tällainen semirajoittunut kasvisruokailija olenkin. Nyt kesän ajan ravintola tarjoaa vuodenaikaan sopivaa kesämenua hodareineen ja grilliherkkuineen, erinomaiselta kuulostavista jälkiruokavaihtoehdoista puhumattakaan.

Illan päätteeksi meillä oli mahdollisuus jäädä katsomaan dragshow, kun lavalle nousi energinen kaksikko Jukka K. ja Miss Divet. Parituntisen aikana ehdittiin kuulla niin vanhoja euroviisuartisteja, ulkomaisia supertähtiä kuin tuoreempiakin radiohittejä eikä naurua voinut pidätellä, kun esiintyjät eläytyivät täysillä hahmoihinsa. Kaikkiaan varsin hieno ilta, kiitoksia vaan Linnateatterille kutsusta!

Linnateatteri sijaitsee Turun keskustassa osoitteessa Linnankatu 31. Ohjelmisto, ravintolan menu sekä muun tarpeellinen info löytyy teatterin kotisivuilta.

Yhteistyössä: Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Kokoonnuimme ensimmäistä kertaa uuden blogiyhteisömme porukalla sunnuntaina ja paikaksi oli valikoitunut Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa. Meillä on miehen kanssa ollut suunnitelmissa jo vuosia mennä käymään siellä, mutta vieläkään ei sellaista reissua ole saatu aikaiseksi, vaikka Ruissaloon polkaisisi fillarillakin varsin näppärästi. Varpujengin treffipaikka oli siis oikein houkutteleva, vihdoin pääsisin niihin puutarhoihin ihmettelemään! Muistaakseni olen joskus lapsena ollut jollain koulun tms. retkellä Turun kasvitieteellisessä, mutta sen kummempia muistikuvia mulla ei paikasta ole.

Kamera oli luonnollisesti tärkein varuste tuona sunnuntaiaamuna, joten pakkasin laukkuuni reippaan pari kuukautta käytössäni olleen Olympus OM-D E-M1 -rungon ja siihen kiinni pitkään haikailemani M.Zuiko 12-40mm f2.8 ED -objektiivin, jonka kanssa en kuitenkaan ole oikein päässyt sinuiksi. Päädyin sitten ottamaan mukaan myös luottolinssini M.Zuiko 25mm f1.8, ihan vaan siltä varalta että ahdistuisin zoomista. Siirtyessäni kolmisen vuotta takaperin peilittömään järkkäriin mulla oli alkuun 17mm kiinteä objektiivi, mutta myin sen lopulta pois kun se ei ollenkaan tuntunut omalta vaan jotenkin “liian laajalta” – se muistissa hieman nyt jännitinkin tuon zoomin kanssa. Toisin onneksi kävi! Kasvitieteellisen puutarhoihin objektiivi oli kerrassaan loistava valinta ja ihastuin kovasti tähän kiinteävalovoimaiseen zoomiin, jolla sai sopivat bokehit ja kuitenkin pystyi kuvaamaan myös hieman laajempaa kokonaisuutta.

Ensimmäiseksi kasvihuoneisiin astuessaan tupsahtaa Vanhan maailman tropiikkiin, jonka ilma on lämmin ja kostea. Kauniita kukkia, viikunapuita, kohti katonrajaa kiipeileviä köynnöksiä. Esittelemme, ehkä hieman jännittyneinä, itsemme ja blogimme. Kamerat räpsyvät ja muistikorteille tallentuu ruutuja kaikesta mitä silmät rekisteröivät.

Seuraavassa huoneessa on viileämpää. Myös tässä Välimeren ilmastossa silmiä hivelee erilaisten kukkien loisto (mm. kuvan kolibrikukka) ja joukosta löytyy kotoakin tuttuja tapauksia, kuten pelargonia. Huoneessa on akvaario, jossa kököttää kilpikonna täysin liikkumatta. Vaikuttaa siltä kuin se olisi pelkkä koriste, kunnes yhtäkkiä se ottaa jalat alleen ja lähtee etenemään verkkaiseen tahtiinsa. Lappu akvaarion kyljessä kertoo konnan olevaan nimeltään Alma.

Välimereltä siirrymme Talvipuutarhaan, jossa lämpötila on selkeästi matalampi ja tulee melkein jo vilu. Ei sinänsä ihme, sillä huoneessa on talvisin vain 8-10 astetta lämmintä. Nopeasti lämpötilaan yllättäen kuitenkin tottuu ja takaisin päin lähtiessä jopa välimerellinen huone tuntuu tosi lämpimältä. Talvipuutarhassa kukkivat kameliat ynnä muut, paljon näkyy myös nuppuja odottamassa kukkaan puhkeamistaan. Nettisivujen mukaan keväisin värikkäin kukkaloisto löytyy juuri tästä huoneesta.

Talvipuutarhan ollessa sillä suunnalla viimeinen huone käännymme takaisin ja kävelemme kahden jo tutkitun huoneen läpi Uuden maailman tropiikkiin, joka on näistä kasvihuoneista kaikkein suurin. Lämpötila muuttuu niin, että kameran linssi vetää jonkun aikaa jatkuvasti huuruun eikä kuvista tahdo tulla mitään. Huoneen keskipiste on jättilummeallas, jossa lilluu yli metrin halkaisijaltaan olevia jättilumpeen lehtiä sekä uiskentelee niin pieniä kuin isompiakin kaloja. Lammen lähistöllä olevassa lintuhäkissä patsastelee yksi undulaatti, ovi on auki ja muiden asukkien äänet kuuluvat jostain ylhäältä puiden oksilta. Hetken kuluttua häkki on tyhjä, tainnut tirppa lähteä etsimään kavereitaan.

Tropiikin jälkeen vastassa on Araukariahuone ja sen subtrooppinen ilmasto. Huomion kiinnittää heti upean violetti tohtorinkukka, jonka kukinnoissa on kolmea eri sävyä ja koko kasvi näyttää kuin se olisi liukuvärjätty. Lisäksi huoneessa on muistoja satojen miljoonien vuosien takaa, nimittäin eläviksi fossiileiksi kutsuttuja puusaniaisia ja käpypalmuja hirmuliskojen ajalta. Yhdeltä reunalta bongaan lempihuonekasvini käenkaalin, jollainen meillä kotonakin parhaillaan kukkii. Äiti antoi sen mukaani, kun 19-vuotiaana muutin pois kotoa – se ei ollut ihan eilen, eli hyvin on kestänyt jopa tällaisen vihertumpelon käsissä.

Viimeisenä tässä suunnassa puutarhaa on Mehikasvihuone, joka muodostuu hyvin nopeasti omaksi suosikikseni kasvihuoneista. Aavikkomainen tunnelma, yksinkertainen väripaletti sekä kymmenet ja taas kymmenet erilaiset kaktukset tekevät vaikutuksen. Nähtyäni takanurkan jättikokoisen kaktuksen tiedän heti, että siinä haluan ottaa Varpujengin esittelysivulle tulevan kuvani. Mehikasvihuoneessa muistan, että mun on pitänyt jo pitkään hankkia kotiin aloe vera. Ehkä joku uusi kaktuskin voisi olla kiva..?

Muutama tunti vierähtää nopeasti kasvihuoneissa pyörien, ulkoalueet jäävät odottamaan seuraavaa visiittiä. Nyt vielä ulkona näyttää hieman ankealta, mutta kunhan kevät tästä kunnolla pääsee vauhtiin niin riittää varmasti ulkopuutarhassakin vaikka mitä ihmeteltävää. Ehkäpä tästä käynnistä inspiroituneena teemme viimein koko perhe retken kasvitieteelliseen..? :) 25mm objektiivi jää lopulta täysin käyttämättä, kun olen lapsellisen innoissani 12-40mm linssillä kuvaamisesta ja on sanottava, että tällaisessa ympäristössä mahdollisuus zoomaukseen on kyllä erinomainen lisä. Kiinteä f2.8 valovoima on kerrassaan mahtava, kun ei tarvitse zoomatessa miettiä valotuksen säätöjä uusiksi.

Kiitos kivasta aamupäivästä niin puutarhalle kuin seuralaisille! Kannattaa tsekata myös muiden Varpujengiläisten postaukset, miten saman tilanteen ja samat tilat voi nähdä niin monella eri tavalla.

Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet ja kahvio ovat avoinna joka päivä klo 10–17 ja ulkopuutarha klo 8–20 (juhlapyhinä saattaa olla poikkeuksia). Ulkopuutarhaan on vapaa pääsy, kasvihuoneisiin pieni pääsymaksu.

Tämän viikon hoitovapaapäivän ohjelmaan kuului vierailu Piha & Puutarha -messuilla pitkästä aikaa, edellisestä kerrastani taisi olla jo muutama vuosi aikaa. Olen viime aikoina vähän vältellyt messuja, kun siinä helposti hujahtaa koko päivä ja rahaakin palaa ihan huomaamatta. Tämä oli kuitenkin hivenen turvallisempi aihe, kun ei vielä sitä omaa pihaa ole eikä meidän piskuisella parvekkeellakaan oikein tule vietettyä aikaa. Tytär rakastaa kukkia, joten hänet otin tietysti mukaan.

Jälkikasvun suosikkiosasto messuilla oli epäilemättä isoimpaan halliin sijoitettu Ammattiopisto Livian opiskelijoiden toteuttama yleiskoristelualue, jossa oli paljon ihmeteltävää – ja mikä parasta, pieni hiekkalaatikko. Alue oli kyllä äidinkin mieleen, hienosti suunniteltu ja monta hauskaa oivallusta! Ja juuri kukkaan puhkeamassa olevat kirsikan ja luumupuun kukat, oi että.

Heti aulassa oli Suomen Kukkakauppiasliiton näyttely teemalla Neiti Kevät, jossa oli yhdistetty kukat ja vihreä niin vaatteisiin kuin kenkiin. Aivan upeita luomuksia kaikki, mutta ehkä kaikista hienoin mun mielestä oli tuo pitsimekko pääkoristeineen. Kukkien valtaamista kenkäpareista huomioni vei tietysti sopivan nuhjuiset Converset – hyvä kontrasti raikkaiden kukkien ja lehtien kanssa.

Täysin ostoksitta ei toki näistäkään messuista selvitty. Lempikukkakauppani Broncon osastolta mukaani tarttui söpö pieni ruukkuneilikka, joka saa ilmojen lämmettyä siirtyä parvekkeelle. Liljoja ihastellessani innostuin myös ostamaan muutaman mollukan ruukkuun laitettavaksi, kun se kuulemma tykkää aurinkoisesta paikasta ja aurinkoahan meidän parvekkeella riittää. Ja kun tästä nyt jossain kohtaa pääsisimme siirtymään kaupunkielämästä maaseudun rauhaan, niin ei muuta kuin liljat ruukkuineen mukaan ja tulevaa puutarhaa koristamaan. Muuten ostokset käsittivät syötävää ja kosmetiikkaa (kotimaista luonnonkosmetiikkaa!), joiden testaamista odotan mielenkiinnolla.

Jos messut alkoivat kiinnostaa, huomenna vielä ehtii! Messukeskus, ovet avoinna klo 10-17.

Säpinää riittää ruudun tällä puolen, mutta tässä tällaiset pikamoikat että hengissä ollaan. Kevätaurinko on selkeästi tuonut tullessaan innostusta yhteen jos toiseenkin asiaan, ja olenkin viime aikoina vähän syöksyillyt eri projektien välillä. Mutta eiköhän tämä taas tästä! En nyt läpätä sen enempää niitä näitä, vaan vinkkaan yhdestä hyvästä tee- ja nettikauppalöydöstä.

Tein erään kerran tilauksen Creman nettikauppaan ihan muissa kuin teen merkeissä, mutta toki kliksuttelin samalla mukaan pari pussukallista irtoteetä. Senchat ovat mun suosikkeja vihreän teen saralla, joten päädyin valinnassani kahteen eri senchaan:

Sencha Prickly Pear
Vihreä sencha-tee joka on maustettu herkullisen hedelmäiseksi. Tee on maustettu melonilla, ananaksella, mangolla ja papaijalla, jotka täydentävät hyvin senchaa.

Sencha Greenhorn
Appelsiinilla ja sitruunalla maustettu vihreä tee jossa miellyttävän mehukas ja kevyen hapokas maku.

Kumpikin osui omaan makuhermooni varsin mukavasti, täytynee joku kerta tilata lisää maistiaisia Cremasta. Ehkäpä jotain mustaa teetä myös? Uusin hurahdukseni on Earl Grey -sekoitukset, varsinkin ruiskukkaa sisältävät ovat aivan ihania!