AvainsanaAlennuksella

Yksi elokuun perjantai-illoista kului maalla läksiäisiä viettäen. Olimme naisvoimin liikenteessä Feline, lapsuudenkaverini M sekä minä. Matkalla juhlapaikalle törmäsimme sattumalta erääseen herraan, jota emme olleet nähneet aikoihin. Kaverina hällä oli koira!

Pääsimme lopulta perille, ehkä noin pari tuntia aikataulusta myöhässä. Se ei menoa haitannut, sillä paikalle valui porukkaa tasaiseen tahtiin ja osa ehti lähteä jo poiskin. Alkuillasta tehtiin boolia jättimäiseen lasiin, jokainen ainesosa sisälsi prosentteja ja oli kuulemma vähän tujua. Itse olin kuski, joten juomani oli alkoholiton siideri – ei muuten maistunut yhtään hullummalta.

Jossain vaiheessa iltaa sisko tuli sisälle hihkumaan M:lle ja mulle, että hei takapihalla on iso trampoliini. Lähdin uteliaisuuttani tsekkaamaan – ja hikihän siinä tuli. Pompin varmaan puoli tuntia putkeen ja suunnilleen saman ajan nauroin vedet silmissä. Oli se vaan hauskaa, varsinkin kun tuntuma hyppimiseen löytyi alkuhaparoinnin jälkeen.

Illan aikana myös sovittiin, että koska talonväki nyt muuttaa kuka mihinkin kaupunkiasuntoon niin trampoliini muuttaa meidän porukoille! Ensi kesänä tulee hyvin todennäköisesti siis pompittua yhden jos toisenkin kerran, ou jee. Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein mukava, trampoliinipomppimisen lisäksi näin paljon vanhoja tuttuja sekä tutustuin moneen uuteen ihmiseen. Ja ihmisiä oli koko talo täys! Ei huonommat jäähyväisbileet kyseiselle talolle.

Pari sanaa vielä kuvissa näkyvästä asustani. Loppukesästä ’08 H&M:n nettikaupasta tilatut punaiset housut sujahtivat tauon jälkeen jalkaan yllättävän helposti (viime talvena eivät menneet kiinni…) ja lunastivat saman tien paikkansa yksinä tämän kesän suosikkipökistä. Jatkavat epäilemättä voittokulkuaan syksylläkin, kuten myös vuosi takaperin Monkista ostettu hattu – rakkaus sitä kohtaan on edelleen suuri. Mustavalkokuvioisen paidan taisin bongata jostain blogista ja kun paita tuli vastaan KappAhlin tyttöjenosaston alerekissä kahdella ja puolella eurolla, ei auttanut muuta kuin napata viimeinen 170-kokoinen kevyesti laskeutuva vaatekaapin piristäjä mukaan. Olen saanut monesti jo todeta että aivan loistava hankinta!

(Punahousukuvat otti Feline, muut minä itse.)

Viimeisen muutaman viikon aikana olen tehnyt monta hyvää korulöytöä. Eksyin jostain – jälleen kerran – surffailemaan Fashionologyyn ja päätin final sale -osaston tutkittuani vihdoinkin tehdä tilauksen. Alesta haaviini tarttui ihanaiset sulkakorvikset sekä hopeinen pääkalloilla kuorrutettu rannekoru.

Feather Earrings, 8e (norm. 12e)

Skull Bracelet, 7e (norm. 13e)

Kumpikin edellä mainituista olivat kerrassaan hurmaavia, sulat ovatkin killuneet korvissani suunnilleen joka toinen päivä. Alejuttujen lisäksi päädyin klikkaamaan ostoskoriin jotain mitä olen himoinnut jo pidemmän aikaa, nimittäin upean Silver Claw Ring -kynsisormuksen. Avattuani paketin pettymys oli käsin kosketeltavissa – sormushan on aivan erilainen kuin nettisivujen kuvissa! Katsokaa vaikka, kuvassa alla saamani sormus ja verrokkina nurkassa Fashionologyn kuva.

Laitoin sitten tietysti sähköpostia Fashionologylle udellen, olenko mahtanut saada jonkin maanantaikappaleen vai mitähäh. Vastaus oli valitettavasti se, että sormus on nykyään tuollainen siksi että ihmiset ovat reklamoineet niin paljon Claw Ringien hajoamisesta käytössä. Uusi versio varmasti kestää paremmin, mutta onhan se nyt hemmetti ihan erinäköinen (ja rumempi) kuin vanha! Enkä voi käsittää miten nettisivuille ei ole päivitetty kuvia, ties miten moni muu on samassa tilanteessa kanssani.

Fashionology tarjosi kuitenkin palautuksen ja rahojen hyvityksen vaihtoehtona lahjakortin nettikauppaan ja voisin pitää sormuksen. Tuumailin asiaa päivän tai pari ja päädyin lahjakorttivaihtoehtoon, onhan siellä vaikka mitä muitakin houkutuksia. Kyselin lahjakortista tarkempaa tietoa kuten missä ajassa se pitää käyttää ym., mutta nyt en enää olekaan saanut mitään vastausta (ensimmäiseen viestiin vastattiin päivässä). Laitoin jo uudemman kerran viestiä, mutta kieltämättä alkaa olla vähän huijattu olo. :/ Noin muuten tilaus ynnä muut sujuivat mallikkaasti, mutta tämän jälkeen ei ihan heti tee mieli tilata uudelleen.

Sormusmielipahaa karkoittamaan ilmestyi onneksi kaksi paria korvakoruja – jostain ihan muualta. Avainkorvikset ovat siskon tekemät ja pussaavat possut löytyivät Rauman reissulta. Olisin todennäköisesti ostanut possukorvikset joka tapauksessa, mutta viimeistään päätöksen sinetöi tieto siitä, että korujen tuotto menee lyhentämättömänä löytöeläimille.

Toivotaan kuitenkin, että tämä sormusjupakkakin lopulta ratkeaa…

Regina – Katso maisemaa [2005]

Olen menneinä viikkoina tehnyt muutaman aivan loistohankinnan, jotka halusin esitellä myös täällä blogin puolella. Pari muutakin pikkujuttua itse asiassa olisi, mutta ne jääköön toiseen ajankohtaan kun en huomannut nyt käsitellä kuvia tähän postaukseen.

Ensimmäiseksi pari viikkoa sitten Superupeen VIP-avajaisissa tekemäni ostos, Satu Kallio Designin hiekanvärinen kainalolaukku. Huomasin laukun vasta pyörittyämme useamman tunnin liikkeessä enkä voi käsittää miten se ei aiemmin osunut silmään. Onneksi kukaan muukaan ei ollut huomannut sitä! Tai jos olisikin huomannut niin oli kuitenkin jättänyt veskan mun löydettäväksi.

Laukun väri näköjään vaihtelee kuvissa paljonkin, tuo alin kuva vastaa lähinnä todellista sävyä. Materiaali on päältä pehmeää nahkajäljitelmää ja vuori taas kermanvaaleaa puuvillasekoitetta, johon on tikattu kiemuroita ja koukeroita. Välissä on kerros vanua, joten veska on kestävä – ja ihanan pehmeä! Laukkua voi kantaa kainalossa tai sitten pitää kiinni noista renkuloista, itse tykkään ensin mainitusta tavasta. Tuo malli on siis nimeltään Stella, yllättävän paljon S-kokoiseksi määritelty pikkulaukku vetää tavaraa. Ja oikeastaan tuo toimii paremmin jos on vähän enemmän rompetta sisällä, muuten se tuntuu vähän lötköltä kantaa.

Satu Kallio Designin ihastuttavia laukkuja saa paitsi em. Superupeesta myös merkin omista verkkokaupoista Etsystä ja Madebystä.

Levyhyllyyn sain vihdoin aikaiseksi hommata Viikatteen keväällä julkaiseman kokoelman Kuutamo, kaiho & katkeruus valokuvakirjaversiona. Samassa paketissa tuli myös Äxän limited edition t-paita kokoelman nimeä mukaillen. Olin jo aiemmin saanut kyseisen paidan Felineltä kun se sopi mun haballe paremmin, mun tilauksessa paita oli siis kokoa isompana ja siskokin sai vihdoin oman KKK-paitansa.

Uudet farkut in action: osa 1 ja osa 2. Lisää tulossa aivan taatusti!

Viimeisenä esittelyvuoron saa ehkä paras ostos hetkeen: täydellisesti istuvat farkut. Monesti olen katsellut Nudien farkkuja sillä silmällä niin blogeissa kuin kaupoissakin ja Natan skeittikuvat olivat se viimeinen niitti, että päätin viimeinkin uskaltautua kokeilemaan kyseisen merkin farkkuja. Ja sattui sitten niin loistavasti, että Skanssin Carlingsista löytyi pino Tight Long John -pökiä alepöydästä ja vieläpä farkkukokoelmaani ajatellen juurikin sopivassa värisävyssä.

Oli aika hurjaa vetäistä (lue: taistella) housut (helteistä hikisiin) jalkaan ja huomata, että nehän pihveli istuu just eikä melkein! Yleensä mulla jää farkut aina reisistä kiinni, siis ettei niitä meinaa saada aivan ylös asti edes kiskottua. Nämä Nudiet taas istuivat reisistä saman tien, pohkeet vähän teki tiukkaa mutta parin käyttökerran jälkeen nekin ovat löystyneet oikein passeleiksi. Ja farkkuekspertin ohjeiden mukaisesti urheilin päälleni sen verran pienen koon, etteivät farkut todellakaan ole lössähtäneet liikaa käytössä. Veikkaan näistä tulevan syksyn ja talven ehdottomia suosikkeja!

(Ekasta laukkukuvasta kiitos Desthealle ja viimeisestä pyllykuvasta kanssa-asujalle.)

Viime viikolla oli juttua parista onnistuneesta alelöydöstä, jotka lähtivät matkaani mukaan Studiosta. Tämän viikon iltavuoroleskeydestä huolimatta sain napsittua (lue: jaksoin väkertää kaukolaukaisimen kanssa) parit kuvat blogia varten, joten tässäpä tulee Ruotsin tiikerit!

Iskin silmäni raitapaitaan about ensimmäisen alerekin kohdalla ja olin onnessani kun kokolapuissa luki muutakin kuin L, jota aleissa eniten tulee vastaan. Pikainen sovitus hellemekon päälle vahvisti mielikuvani ohuen neulepaidan rennoudesta – täydellinen sitten joskus koittavaa kesän vaihtumista syksyyn -aikaa ajatellen. Materiaali on puuvillaa, neulos kevyttä ja vajaamittaiset hihat viimeistelevät ei-talvisen fiiliksen.

Sisäinen farkkufanityttöni houkutteli nappaamaan mukaan myös nämä järjettömällä 100e (!!) alemerkinnällä varustetut (kesä)farkut, sillä kaapistani ei aiemmin löytynyt a) vaaleita eikä b) sopivasti repaleisia farkkuja. Vähän 90-lukua, vähän tätä päivää, hyvin toimii joka tapauksessa – myös lahkeet kesäisesti kääräistynä.

* * * * * * * * * *

Kummatkin nämä Tiger of Swedenin vaatekappaleet on jo testattu vallitsevissa olosuhteissa (tänään ainakin oli melkeinpä kylmä!) ja todettu toimiviksi. Raitaneuleelle hintaa jäi alennuksen jälkeen n. 35e ja farkut maksoivat 39e, ostopaikkana siis Studio25 Hansan kakkoskerroksessa.

Poisonblack – Of Rust And Bones [2010]

Saanen esitellä uusimman kenkäparin eteisen kenkähyllyssä, the Chuck Taylorit. Ever.

Kyseessä on Converse All Starit, joita olen puolentoista vuoden ajan kuolannut aina KOP-kolmion Nilsonin ohitse kulkiessani. Nähnyt popoista varmasti uniakin. Tästä ei tennari kuulkaas enää khuulimmaksi mene! Värit, kuviot, kaikki kohdallaan.

Poptaide tuosta kuosista tulee ensimmäiseksi mieleen ja ystävämme Google osasikin noilla hakusanoilla kertoa kenkien kuuluvat kevään ’10 mallistoon Chuck Taylor All Star Pop Art Collection. Kivoja malliston muutkin kengät toki ovat, mutta eivät vedä vertoja Roy Lichtenstein -henkiselle sarjakuvaprintille. Vain Warhol-tyyli olisi saattanut mennä edelle…

Miten kengät sitten lopulta päätyivät hellään huomaani? No, viime viikolla pyöriessäni jonkun tovin kauppojen aletarjontaa tutkimassa satuin kävelemään Nilsonin ohi. Huomasin että sielläkin oli ale alkanut, joten menin tarkastamaan hyllyt mahdollisen balleriinalöydön toivossa. Löysinkin yhdet kokeiltavaksi – mutta sitten silmiini osui tuttu Converse-pari alekylttien alla. Sydän taisi jättää puolikkaan lyönnin välistä, aivojen järkeillessä ettei pari kuitenkaan olisi oikeaa kokoa.

Olihan se, just eikä melkein. Se ainoa pari, joka on puolentoista vuoden ajan Nilsonin hyllyjä koristanut. En edelleenkään omista kunnollisia balleriinoja (tai vastaavia siistejä kesäkenkiä), mutta nyt ainakin taatusti yhdet hienoimmista Converseista löytyy. Joskus elämä vie minne sattuu – ja lopulta kohtalo tuo yhteen. ♥

Miten voi pieni ihminen olla näin onnellinen kengistä?!

System of a Down – Toxicity [2001]