AvainsanaHerqperc

Oho, tämä blogi toimii edelleen! Vieläkö täällä joku jaksaa käydä kurkkimassa siitä huolimatta, että päivitystiheys on viime aikoina ollut suhteellisen mitäänsanomaton? Josko homma tästä taas lähtisi pyörimään, kun päivät pitenevät ja valoa riittää työpäivän jälkeen meille toimistohiirillekin. Hippasen on sellainen fiilis, että olen ollut jossain koomassa viimeiset kolme kuukautta… Vaikka nopeastihan ne viikot ovat menneet, sitä ei käy kieltäminen. Kohta taitaa jo olla taas juhannus?!

Pidettiin lauantaina aika ex-tempore pienimuotoinen viini- ja juustoilta Felinen, Mian ja Aleksin kanssa. Toisin sanoen istuttiin iltaa herkkujen parissa maailman menoa pohdiskellen – toimii! Juustolautasella oli hyvin perusjuustoja: Valion Aura-sinihometta, Riitan Herkun Camembert Cardinal -valkohometta sekä fetaa (ei salaattijuustoa vaan ihan kunnon fetaa). Kaveriksi juustoille oli päärynää, pohjana taas hapankorppua ja suolakeksiä.

Viinipuolella löytyi sekä punaista että valkoista. Valkoviini oli laivalta tuotu Alba de Murviedro (Espanja; Savignon Blanc, Muscat), punainen taas Alkon valikoiman luomu Montalto Syrah (Italia; Syrah). Murviedro oli yllättävän hyvää eikä Montaltossakaan ollut mitään valittamista. Näin täysin harrastelijana sopivat mielestäni kumpikin loistavasti juustojen kaveriksi, tiedä sitten mitä joku asiaan enemmän vihkiytynyt olisi mieltä.

Alkajaisiksi kumosimme kurkkuun Ufo-shotit, vaaleanpunainen juoma oli aivan kuin tarkoitettu tyylikkäisiin possushottilaseihini. ;) En oikein tiedä tykkäänkö tuosta Ufosta vai en, tavallaan on kyllä aika hauskaa kun se maistuu ihan niiltä kovilta vaaleanpunaisilta ufokarkeilta. Olisikohan parempaa, jos tekisi juoman itse karkeista kirkkaasta? Värikkäistä turkinpippureista tehty salmari ainakin on parempaa kuin oikea salmari.

The Knife – Silent Shout [2006]

Mennyt viikonloppu vierähti pääosin pääkaupunkiseudulla, edellisestä kerrasta olikin jo monta kuukautta aikaa. Kersanttitoverini intistä majoitti mut luonaan Espoossa, sieltä sitten käytiin lauantaina ensin Sellon Elixiassa vähän kuntoilemassa ja myöhemmin päivällä lähdettiin katsastamaan Helsingin keskustan sisustusliikkeitä. Pidempäänkin olisin reissussa viihtynyt mutta ei auta, viikonloppu on aina liian lyhyt.

Pääsin matkustamaan junalla, jei! Rakastan junia ja tunnelmaa junassa, vaikka opiskeluvuosina tuli VR:n penkkejä kulutettua turhankin usein. Nykyään vaan junamatkustaminen tuntuu älyttömän kalliilta, kun ei saa enää mitään opiskelija- tms. alennuksia. Pelkkä pari tuntia suuntaansa Tku-Hki-Tku verottaa tiliä jo reippaasti yli 50e!

Sisustuskierroksella kävimme mm. Pinossa, Formverkissa ja Perobassa. Formverk oli itselleni uusi tuttavuus ja voi elämä, miten ihana liike! Jos joskus voitan lotossa niin se on se paikka, johon menen taatusti ostoksille. Yllä oleva kuva taas on Design Forum Shopista, tuttua turkulaista KLO Designia sekä Studio Jaffen supersuloisia vauvantossuja. Mulle yhdet tuollaiset aikuisten koossa, kiitos!

Design Forum Shopista myös tämä, samaan ruutuun osunut muutama henk. koht. suosikkini: Muuton Unfold– ja E27-valaisimet sekä Restore-säilytyskorit. Eikä tuo Woodnotesin K-tuoli sekään mikään kamala kapistus ole, ei ollenkaan. Mulla on nykyään käsittämätön himo keltaiseen, oi voi kun saisi esimerkiksi jomman kumman noista keltaisista valaisimista oman kodin kattoon! Se olisi niin täydellinen pari harmaalle seinälle…

Stockan sisustusosasto piti tottakai myös koluta läpi, S ostikin sieltä ihanan raikasta limenvihreää Marimekon verhokangasta. Itse saatoin melkein seota Kartellin osastolla, ks. kuva yllä. Kaikkea ihanaa muovista, nam! Olen alkanut salaa haaveilla läpinäkyvästä Take-valaisimesta, sen luoma valo on niin kaunista.

Kauppojen suljettua ovensa aloimme pähkäillä mihin mennä taltuttamaan kurnivat vatsamme. Pari vaihtoehtoa katsastettuamme päädyimme lopulta Memphikseen, mikä ei loppujen lopuksi ollut yhtään hullumpi valinta. Mukava tunnelma, kiva sisustus ja herkullinen ruoka pelastivat suuremmalta nälkäkiukulta. Tuo kuvassa näkyvä lehtitelineseinä on aika hauska idea!

Tilasin eteeni Holy Halloumi -luomuleipäannoksen, jossa oli mukana normiranskisten tilalla rapsakat dipping strips -perunat. Itse leipä sisälsi peruslisukkeiden ohella pariloitua halloumijuustoa, paprikaa, pinaattia ja harissaöljyä. Ah kuola valuu, kun vain ajatteleekin tuota annosta!

Seuraan liittyi myös K-serkku ja istuskeltiinkin hyvä tovi kuulumisia ja muita juttuja (mm. Australian matka -sellaisia, voi kateus!) kertoillen. Pääruokaa hetken sulateltuani päädyin vielä ottamaan jäätelöä jälkkäriksi, Sweetest Ice Cream Story kuulosti aivan liian herkulliselta skipattavaksi. Appelsiinijuustokakkujäätelöä, suklaabrowniejäätelöä ja mojitosorbettia, mansikka-passionkastiketta, mascarponevaahtoa, viinirypäleitä, appelsiinipippuria ja granaattiomenansiemeniä – oli kyllä niin mahtava setti ettei paremmasta väliä. Siihen hetkeen sopi kuin nenä päähän; joskus tekee mieli pientä suklaakakkupalaa, joskus taas on saatava kunnon jätskiannos.

Jotenkin kummasti päästyämme takaisin Espooseen joskus kymmenen jälkeen illalla vatsassa oli taas sopivasti tilaa viinille ja juustoille. Lauantai-illan juomaksi valikoitui uusiseelantilainen kuohuviini Saint Clair Vicar’s Choice, joka oli sopivan kirpakka ja kivasti karviaismainen. Voin suositella lämpimästi, aion ehdottomasti toistekin ostaa tuota.

Juustolautasella oli perushomejuustot Valion aurajuustoa sekä Castellon valkohomejuustoa sekä vähän erikoisempaa savusulatejuustoa juustotiskiltä. Erinomaisia olivat kaikki ja maistuivat hyvältä myös kuivan kuohuviinin kanssa.

Pakko muuten fanittaa tuota isompaa Lokki-valaisinta, aivan ihana valo! Sopisikohan meidänkin keittiöön..? Vinkkinä muuten jos joku on kyseistä valaisinta kattoonsa kaavaillut, kumpikin koko on helmikuussa Anttilan ja Kodin1:n tarjouksessa Plussa-kortilla isompi 280e (norm. 450e) ja pienempi 200e (norm. 350e).

Sunnuntaina aamupäivällä olikin sitten mun aika lähteä kohti kotia. Tammikuun aurinko pisti parastaan, kun suuntasimme lähijunalla Espoon keskukseen. Kymmenen asteen pakkanen oli virkistävää muttei yhtään liian kylmä. Samanlaista oli onneksi Turussakin, niin ei tarvinnut kaunista säätä ihailla vain junan ikkunasta.

Lopuksi vielä ostokseni, esittelijänä tällä kertaa Nafnaf. Sininen hattu Monkista 20e ja setti nappikorviksia H&M:stä 3e; voin siis vihdoin heivata mäkeen vanhat überkuluneet napit, jotka aikoinaan ostin jostai alekorista eurolla. Nyt on hyväksi todettua nappikorvista useammassa värissä, niin ehkeivät kulahda ihan niin nopeasti. 100% villaa oleva hattu on mustan hattuni serkku, hieman isommalta tosin tuntuu vaikka on kokoa XS/S. Loistava vaihtoehto joka tapauksessa mustalle versiolle.

Sinne meni viimeinen nelipäiväinen työviikko taas hetkeen, nyyh! Olen alkanut epäillä onko musta sittenkään istumaan toimistossa joka päivä kahdeksasta neljään, vaikka työ sinänsä on mukavaa niin jotenkin viikot tuntuvat kovin raskailta. Viime aikoina on vähän ollut ikävä vuorotyötä, erityisesti yövuoroja. Harmi, kun meillä ei ole edes liukuvaa työaikaa – päivät ovat aina samanlaisia, virastoasioiden hoitaminen hankalaa eikä näin talvella näe valoa lainkaan.

Joulu osui viikonloppuun, uusivuosi osui viikonloppuun… Onneksi loppiainen pelasti! Kolmen päivän viikonloppu auttoi edes hieman perinteistä tammimasennusta, ehkä nyt taas jaksaa vähän paremmin. Inhosin tammikuuta jo opiskeluaikoina, se oli ainoa kuukausi joka tuntui siltä ettei se koskaan lopu. Itse loppiaispäivä oli tänä vuonna mitä mahtavin, aamulla olin äijelin kanssa Elixiassa ja iltapäivällä ajoimme maalle.

Kävimme kotikotona moikkaamassa äitiä ja iskää ennen kuin suuntasimme illaksi kavereiden luokse viettämään rentouttavaa loppiaista pelien, saunan sekä kotitekoisen pizzan merkeissä. Mukana menossa olivat tietysti perheen kissat Pate ja Nanna, myös ujompi Minni uskaltautui välillä kurkkaamaan touhujamme. Niin ja yöllä havahduimme vierashuoneessa siihen, kun Minni hyppäsi jalkoihin nukkumaan… Kurrrrrnau!

Patekin pelasi.

Tästä lähdettiin keittiössä liikkeelle…

…välissä pelattiin vähän lisää Wii Partya…

…ja sitten ahdettiin kuvut täyteen herkkupizzaa. Naminam!

Ilta venähti reippaasti uuden vuorokauden puolelle Trivial Pursuitia pelatessa. Jossain kohtaa alkoi olla väsymystä ilmassa sen verran, että piti hieman soveltaa sääntöjä jotta peli joskus edes loppuisi. On muuten pakko todeta näin muutamaa päivää myöhemmin, etten enää edes muista kuka voitti! Taisi siis pelin lopussa uni painaa silmää jo aika tavalla.

Aamulla maa oli valkoinen.

Emäntämme keksi paistaa vohveleita aamupalaksi, aivan loistavaa!

Lunta ♥

Pate kävi nuuskimassa pakkassäätä ulkotarhassa, Minni pysytteli sisätiloissa.

Eilen ei enää kotiin tultuamme tehty mitään sen ihmeempää, tänään viikko päättyi serkkutytön ristiäisiin. Pieni menninkäinen sai kauniin nimen ja näytti kastetilaisuuden jälkeen supersöpöltä hänelle ostamassani punaisessa pallomekossa. Itkun voimakkuudesta päätellen neidistä kasvaa vielä asennetyyppi!

Haloo Helsinki! – III [2011]

Joulu tuli, vaikka mistään joulufiiliksestä ei omalla kohdallani oikein voinut puhua. Valkoisesta maasta ei ollut tietoakaan, joulukuusen jalka ei pitänyt vettä (onneksi Sansu pelasti lainaamalla ehjän jalan), koti oli kuin räjähdyksen jäljiltä. Vaikka tiesinhän mä sen, ettei tästä huushollista saisi siistiä kuin taikasauvalla – ensi jouluna sitten. Aattona tarkeni hyvin seisoskella terassilla saunomisen yhteydessä, pulahdinpa pari kertaa uima-altaassakin. Syötyä tuli loppuvuoden tarpeiksi, karkki maistui kummalliselta 75 päivän lakon jälkeen (ja överiolo tuli jo ihan muutaman palan jälkeen). Joulupäivän illaksi tultiin maalta takaisin kaupunkiin, myrsky ulvoi nurkissa ja kolisteli ikkunoita. Sähköt sentään ovat pysyneet koko ajan, toisin kuin monilla muilla täällä lähiseudulla.

Huomenna se on paluu sorvin ääreen ja vuodenvaihdetta odottamaan. Töissä toivottavasti on suht hiljaista, kun osa porukasta on lomalla tämän viikon – harmi kun en itse saanut tämän pidempiä vapaita. Loppiainen sentään osuu ensi viikolla perjantaille, joten pidennetty viikonloppu silloinkin tiedossa. Se oli tämä joulu tässä sitten, kiitos ja näkemiin.

Sunrise Avenue – Out Of Style [2011]

Joulusta kirjoittelen myöhemmin, mutta nyt palaan hetkeksi runsaan viikon takaiseen lauantaihin, Old Texasiin sekä kotimaan kovimpaan artistiin. Ilta alkoi meillä, paikalla oli mun ja puoliskoni lisäksi pari kaveria sekä tietysti vakio V-keikkaseurani eli sisko. Muut joivat sivistyneesti prosentillisia juomia, itse tyydyin kuskin pestiin sekä mustikkaglögiin. Terästämättömänä, tietysti.

Showtimeksi huhu oli kertonut noin puolenyön, joten siinä kymmenen jäljissä hyppäsimme Havuseen ja hurautimme naapurikaupunkiin. Kaarinan paikallinen oli lievästi ilmaistuna mielenkiintoinen mesta, puhumattakaan ihmisistä siellä. Paljon oli kuitenkin Viikate-paitoja liikenteessä, joten myös faneja oli löytänyt paikalle. Lavan edusta oli tyhjä pitkän aikaa, itse asiassa siihen asti kun me vähän ennen puolta kahtatoista parkkeerasimme itsemme heti aidan viereen. Kerrankin eturivissä, eikä tarvinnut edes käyttää kyynärpäitä!

Hieman puolenyön jälkeen kajahti ilmoille Haaskalinnut saalistaa ja herrat astelivat lavalle raikuvien aplodien kera. Lava oli pieni ja eturivin paikat lavassa kiinni, joten koko keikan tuntui lähinnä siltä, että kohta saa jalasta/kitarasta/muusta päähänsä. Eipähän ainakaan ollut kameran zoomille paljonkaan tarvetta.

Setti oli tavallaan aika erilainen verrattuna aikaisempiin tämän vuoden keikkoihin, Kuu Kaakon yllä -albumilta ei soitettu kuin pari rallia ja muuten ilta koostui sitä vanhemmasta tuotannosta. Vastapainoksi vanhalle kuultiin kaksi täysin uutta kappaletta, Itkijänainen sekä tammikuun lopussa julkaistava Sysiässä, joka on ensimmäinen singlelohkaisu tulevalta levyltä. Huikeaa kuultavaa oli myös Hautajaissydän Kaarlen vetämänä!

“En tahdo kultaa, kunniaa / kuulla vain ja ainoastaan – AJAKAA!”

Joku känniurvelo heilui loppukeikan vähän meidän takana ja meinasi mm. kaataa parin metrin päässä olleen kaiuttimen. Kyseinen herra myös päätti mukavasti kääntää taakse suunnatun äänilähteen osoittamaan keskelle, suoraan meitä kohti siis. En muuten enää lähde keikalle ilman korvatulppia! Viimeiset säkeet iskivät tajuntaan sen verran täysillä, että korvat soi vielä seuraavanakin päivänä. Olisi varmaan tarvinnut olla humalassa, niin ei olisi koko asiaa edes huomannut. o_O

Seuraavaksi lähdetään miehen kanssa sulattelemaan joulukiloja salille. Mun edellisestä Elixia-visiitistä onkin taas useampi viikko, kun flunssa vaivasi yllättävän pitkään. Toivottavasti ei enää tule takaisin, niin pääsee taas normaaliin treenirytmiin. Palataan astialle!

(Kuvat © Feline ja Jose.)