AvainsanaHerqperc

Se oli sitten siinä, meikäläisen kesäloma nimittäin.

Kuukausi vapautta takana, paluu arkeen huomenna edessä. Sää ei hellinyt, mutta eipä se tehnyt sitä koko kesänä. Antaa olla, ei muuta kuin syksyä kehiin vaan! Tänään, viimeisenä vapaapäivänäni, yritin mielessäni summata loman aikaiset tapahtumat ja miettiä mihin ihan oikeasti nämä neljä viikkoa katosivat. Siksipä päätin kirjoittaa listan lomani onnistumisista ja epäonnistumisista, jos vaikka tulevaisuudessa osaisi kohdata pidemmät vapaat erilaisella otteella.

Vohvelikahvilan lakritsivohveli aivan loman alkupäivinä.

Plussat

+ Olen saanut nukkua. Taisin loman aikana parina-kolmena päivänä herätä ennen yhdeksää ja nekin hyvästä syystä. Loman lähestyessä loppuaan olen tosin tuntenut itseni vielä väsyneemmäksi kuin loman alussa, kummallista.

+ Sääolosuhteista huolimatta: mulla on rusketusrajat! Olen ihotyyppiä “en pala enkä rusketu”, joten tämä on pienoinen ihme. Enkä tosiaan ole mikään auringossa makoilija, vaan tämä ihoon tarttunut väri on tullut ihan vain ulkona olemisella (mitä en kyllä mielestäni tehnyt läheskään tarpeeksi). Niin ja siis tarkennuksena, että mun rusketus on vain hieman kalkkilaivan kapteenia tummempi sävy…

+ En kökkinyt koko lomaa kotona! Kävin Tampereella kahdesti, Helsingissä, Tallinnassa, Raumalla sekä tietysti kotikotona maalla.

+ Kävin elämäni ensimmäistä kertaa asuntomessuilla. Illalla satuimme Akkikin kanssa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja pääsimme nauttimaan sisustusliikkeen avajaisista.

Tunnelmallinen sisäpiha Design Boulevardin avajaisissa.

+ Vietin aikaa monen ihanan ystävän seurassa.

+ Lounastin pari kertaa ulkona, mitä en normaalisti voi tehdä ruokatauon pituuden ollessa puoli tuntia. Parasta lounasruokaa Turussa saa ehdottomasti Fontanasta!

+ Kävin vihdoin ja viimein Colourscapessa (tästä lisää myöhemmin). Lisäksi paikkasin muitakin sivistysaukkoja kotikaupungissani.

+ Valokuvasin ahkerasti ja innostuin harrastuksesta hieman taas lisää.

Tyyntä myrskyn edellä.

+ Pidettiin pihakirppis kotopuolessa ja vaikkei omaisuuksia tienattukaan, oli päivä paitsi mukava myös opettavainen. Seuraavaa kertaa varten on jo heitetty ajatuksia ilmoille…

+ Ajelin prätkällä, en mitenkään hullun tavalla mutta satoja kilometrejä kuitenkin. Ja änkeydyin nahkapukuuni! Se on edelleen turhan uudenkarhea (ja itsellä massaa hippasen ylimääräistä), mutta ainakin sain venytettyä sitä taas vähän lisää.

+ Hankin vaatekaappiini ihkaensimmäisen Samuji-mekkoni. Se on pehmeää puuvillaa, sävyltään sininen ja siinä on napitus edessä sekä takaa ristiin menevät olkaimet. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että tähän kyllä palataan vielä.

+ Näin Särkänniemen supersuloiset mikropossut Maisan ja Pipsan. ♥

Viiniä hyvässä seurassa.

Miinukset

– Kävin jumpassa ehkä kahdesti ja lisäksi pari kertaa lenkillä. Surkea liikuntasaldo siis, vaikka ennen lomaa haaveilin Elixian aamutunneista jne. Ekat puolitoista viikkoa tosin olin flunssassa, joten se annettakoon anteeksi. Syksyä kohti uudella tarmolla!

Muru löysi mun VHS-kokoelman…

– Remontti on edelleen kaukana valmistumisesta. Koko omaisuutemme on kasattu olohuoneeseen ja keittiöön, sillä makuu- ja työhuone ovat tällä hetkellä yhtä isoa, pölyistä tilaa. Seuraavaksi vuorossa sata kiloa pakkelia seiniin ja sen jälkeen päästään maalaamaan. Niin ja ne kaapistot pitäisi myös kasata huoneiden välille.

– Istuin liikaa tietokoneella, koska olin parille tuttavalle lupautunut tekemään pari “pikku hommaa”. Milloin opin että kun on kyse websuunnittelusta, mikään ei koskaan ikinä milloinkaan ole vain pikku homma?!

Koodausevästä.

– En ole vieläkään saanut lisättyä multaa ikkunalaudalla nököttäville viherkasveille. Multapussin sentään ostin joskus keväällä jo.

– En myöskään ole pessyt ikkunoita viime loppusyksyn muuton jälkeen. Keittiön ikkunaa en ole itse asiassa pessyt koskaan. Vielä näkee läpi just ja just.

– Vakaasta aikomuksesta huolimatta en opetellut kihartamaan hiuksiani Pearl Wandilla. Aion kyllä vielä tämä video ohjeenani selvitä haasteesta!

Pate päiväunilla.

Ei tämä kai mikään huonompi saldo ole, vaikka loman kulku olisi toki voinut olla toisenlainen. Tulevaisuuden jaksamista varten suurin tavoitteeni on ottaa rennosti: ei stressata turhaan/turhasta, oppia sanomaan ei kaikille ylimääräisille hommille, pitää huolta itsestäni, viettää aikaa rakkaimpien kanssa. Nauttia elämästä. Mitä ei ehdi tehdä tänään, se on sitten huomisen murhe!

Serj Tankian – Harakiri [2012]

Perimmäinen syy miksi pari viikkoa sitten matkustimme pääkaupunkiseudulle oli reissu lahden yli etelänaapuriin. Olimme K-serkun kanssa suunnitelleet Tallinnan visiittiä viime talvesta asti, mutta vasta nyt palaset loksahtivat kohdalleen ja pääsimme vihdoin matkaan. Ajankohdan tarkentuessa heinäkuun loppupuolelle päätti Felinekin lähteä mukaan, joten aikaisin eräänä keskiviikkoaamuna käppäilimme kohti Länsisatamaa unenrippeitä silmistä hieroen.

Eri laivayhtiöiden aikatauluja ja hintoja vertailtuamme päädyimme lopulta ylittämään Suomenlahden Tallink Shuttle -paattien kepeässä kyydissä. Ei edullisin vaihtoehto, mutta kaksituntinen matka sekä passelit aikataulut ratkaisivat kamppailun Tallinkin hyväksi. Viikkarilla esimerkiksi olisi päässyt todella hyvään hintaan, vaan maissa ei sitten olisikaan ehtinyt olla kuin max. neljä tuntia. Viinakaapin täyttäjille ehkä hyvä aika, mutta me halusimme kierrellä ja katsella kaikessa rauhassa.

Matkaa varatessamme otimme pakettiin saman tien mukaan aamiaisen kympin lisähintaan, saipahan tankata vatsansa täyteen noutopöydästä eikä aamulla tarvinnut kotoa miettiä millä pärjäisi seuraavat tunnit. Ja hyvä oli että varattiin etukäteen, koska aamiaisjono venyi saman tien varmaan puolen laivan pituiseksi! Tallink Starin aamupala oli laiva-aamiaiseksi ihan ok, tosin siinä ihmispaljoudessa joutui jonoissa seisoskelemaan useampaan otteeseen. Koko kahta tuntia ei kuitenkaan tarvinnut buffetissa kuluttaa, ehdimme hyvän tovin sulatella ruokaa ennen satamaan saapumista.

Tallinnassa tuolitkin ovat hymyssä suin.

Hyödynsimme siskon kanssa Tallinkin preorder-mahdollisuuden eli naputtelimme Tax Free -ostoksemme kotoa käsin, jolloin ei tarvinnut tehdä muuta kuin käydä Tallinnan päässä kuittaamassa tilaus ja takaisin Helsinkiin saapuessa hakea tavarat terminaalista. Juomat olivat edullisia (esim. 3 l Königsmosel Riesling -valkoviinitonkka 12,40e) eikä kuljetuksesta tms. tarvinnut maksaa mitään ekstraa.

Lähdimme kävelemään aurinkoiseen Tallinnan aamupäivään terminaalista mukaan napattu kartta apuna. Eipä ollut kovin vaikeaa, välimatkat Tallinnan keskustassa ovat mukavan lyhyitä. Rakennuksissa yhdistyy hauskasti uusi ja vanha – osa rakennuksista on hienoa ja modernia, niiden välissä taas saattaa olla vanhaa, ränsistynyttä sekä pommin jälkiä seinissä. Vastakohtia, vastakohtia.

Pyörimme vähän siellä täällä ja kävimme kaupoissa kun kiinnostavia tuli vastaan: Stradivarius, Pull&Bear jne. Alet olivat vielä käynnissä, mutta mitään sen ihmeempiä löytöjä emme tehneet. Oma garderobini täydentyi matkan aikana yhdellä kahdeksan euron avoselkäisellä pääkallotopilla sekä parinkympin valkoisilla sandaaleilla, jossa on neonkeltaiset yksityiskohdat.

Himoshoppailun sijaan keskityimme olennaiseen eli ruokaan! Ensimmäisen eväshetken vietimme puistossa lähellä Viru Keskusta, istahdimme sinne Virun ruokakaupasta ostettujen herkkujen kanssa. Tuoretta marjasmoothieta, mansikoita suklaavanukkaalla höystettynä – kaikilla hintaa alle pari euroa. Miksei suomalaisista ruokakaupoista saa kesällä tällaisia, mitähäh?!

Seuraavaksi suuntasimme vanhaankaupunkiin, jonka aurinkoinen päivä oli houkutellut täyteen turisteja. Lämpötila alkoi siinä vaiheessa hipoa hellerajaa ja aikainen herätyskin painoi silmiä, joten välillä piti pysähtyä hetkeksi varjoon lepäämään. Kiertelimme katuja päämäärättömästi, kiipesimme mäkeä ylös Aleksanteri Nevskin katedraalille ja tulimme vanhankaupungin reunalta alas.

Aloitimme kierroksen alusta vähän eri suunnalta ja etsimme sopivan ravintolan, johon istahdimme nauttimaan siiderit ja pientä purtavaa. Otimme porukalla juustolautasen sekä valkosipulileipää, jotka osoittautuivat loistovalinnaksi Valkosipulisia leipäpaloja dipattiin valkosipulikastikkeeseen, mukava henkäys loppupäiväksi siis! ;) Kylmä omenainen Somersby toimi hyvin palan painikkeena ja maksoi noin puolet kotimaan hinnasta. Paikka oli nimeltään Kullassepa restoran, me istuimme terassilla mutta varsinaiset tilat olivat maan alla kiviseinien ympäröimänä. Aika huisa miljöö!

Jatkoimme matkaa jälleen vailla sen kummempaa päämäärää. Jollain kadulla punaviittaiset kaiffarit mainostivat kidutusmuseota, johon Feline sai meidät toisetkin ylipuhuttua tutustumaan. Seuraavan puolituntisen vietimme siis erilaisista kidutusperinteistä ja -menetelmistä lukien sekä kidutusvälineitä kummastellen. Huh huh, aika hurjaa menoa on joskus ollut! Ei tosiaankaan harmita että on syntynyt 1980-luvulle eikä keskiajalle…

Kumma kyllä, kidutustarinoiden jälkeen pystyi vielä syömään ja ylipäänsä ajattelemaan ruokaa. Valitsimme summamutikassa hyvältä vaikuttavan ruokapaikan, ruokalistat ulkopuolella helpottivat päätöksen tekemistä. Otin mansikkasalaatin juustopalleroilla, syötävää mutta vähän ehkä tylsä kokonaisuus. Jälkiruoka sen sijaan oli älyttömän hyvää, mansikkamargarita (holiton) oli ihanan raikas ja crème brûlée erinomainen koostumukseltaan. K-serkku halusi lisää valkosipulileipää ja mussutettiin kimppaan annos niitäkin – oli meinaan aika iso annos.

Pyörähdimme päivän päätteeksi vielä Virukeskuksen ruokakaupassa uudemman kerran ja ostimme hieman tuliaisia. Onnistuimme jotenkin jumittamaan siellä turhan pitkään ja meinasi tulla hippasen kiire satamaan… Superalko jäi tältä erää testaamatta, ehkäpä ensi kerralla ehdimme sinnekin.

Olen ollut Tallinnassa kerran aiemmin, toivottavasti seuraavaksi ei jää taas seitsemää vuotta visiittien väliin. Päällimmäisenä jäi mieleen, että Virossa ruoka ja juoma ovat paitsi herkullisia myös edullisia. Ei siis kannata lahden takaa kantaa selkä vääränä mukahalpoja rättejä, vaan keskittyä ruokakulttuuriin ja tuoda tuliaisiksi viiniä. :)

Ps. Kollaasikuvat klikkaamalla isommaksi!

Lykke Li – Youth Novels [2008]

Olisi esittelyssä toinenkin huisa kauppapaikka! Pari viikkoa sitten ajellessamme Felinen kanssa Turusta pääkaupunkiseudulle vaihdoimme moottoritieltä 110-tielle ihan vain jotta voisimme pitää tauon Kasvihuoneilmiössä. Oltaisiinpa vain jatkettu samaa tietä pysähdyksen jälkeenkin: emme ehtineet olla motarilla varmaan viittä minuuttiakaan, kun liikenne pysähtyi juuri ennen yhtä tunnelia. Toiseen suuntaan liikenne kyllä sujui, mutta Helsingin suunnassa siinä pitkässä tunnelissa oli joku tömäyttänyt seinään ja odottelimme lähemmäs puolisen tuntia ennen kuin tunneli taas avattiin. Onneksi ei ollut kiire.

No mutta takaisin varsinaiseen aiheeseen, eli letkeään taukopaikkaamme. Kasvihuoneilmiötä on vaikea kuvailla oikein mitenkään, siellä on niin paljon kaikkea. Puljun omilla kotisivuilla oleva toivotus “Tervetuloa Elisan ihmemaahan, josta ei puutu kani, kellot eikä peilit!” kertoo olennaisen. Yksi parhaista jutuista on ehdottomasti kahvila munkkeineen: vastapaistettu, vielä lämmin sokerimunkki saa suupielet väkisinkin hymyyn.

Kasvihuoneilmiössä on toinen toistaan mielenkiintoisempia sisustuselementtejä, joista monet ovat myös ostettavissa. Katosta roikkuu jättimäinen hai kaloja jahdaten, pianoa saa soittaa ja vanhoja kirjoja lukea. Villatakkeja on tarjolla vain reiluja kokoja eikä niitä ole hinnalla pilattu. Hyllyjen välissä seikkaillessa voi nähdä niin lipaston täynnä erilaisia vetimiä, kiinalaisia huonekaluja, lapsille mm. leluja ja pelejä, kristallia, seinällisen kelloja ja toisen peilejä kuin myös armeijavarusteita, naamiaisasuja sekä tyylikkäitä keittiötarvikkeita.

Siskot vessan peilissä.

Pähee tuhkakuppi. Ei kantsi tupakoida tai muuttuu tuollaiseksi.

Käsittämättömän hieno nahkatuoli. Tänne saa lahjoittaa tuollaisen, kiitos.

Nallemeri aiheutti taantumisen lapseksi sillä samalla sekunnilla kun kyltin teksti selvitti tiensä tajuntaan asti. Pulahda nallemereen! Ei ikärajaa! Siellä me sitten istuskelimme pehmojen keskellä ja pengoimme joukosta omat lempparimme. Jostain syystä tuli mieleen että tuollainen pehmomeri saattaisi olla mahdollinen koota myös omista lapsuuden pehmoleluista… Nimim. Barbeja ei ollut mutta pehmoleluja sitten niidenkin edestä -84

Korillinen kivoja käsikoruja.

Ovea vartioi patsasrivit, minkä lisäksi pihan puolelta löytyy huvimajoja ja mm. pussauskoppi. Kannattaa ehdottomasti poiketa – tai tehdä ihan retki – Kasvihuoneilmiöön, se on ehdottomasti kokemus isolla K:lla! Paikka on auki joka päivä klo 10-18 (kesäaikaan 9-20) ja sijaitsee siis Nummi-Pusulassa (katso tarkemmat ajo-ohjeet). Olin näkevinäni ulko-ovella lapun, että myös lemmikit ovat tervetulleita omistajansa mukaan.

Perimmäinen syy, miksi kesälomani alkajaisiksi matkasin Tampereelle ja kuvasin sorsia, oli todellisuudessa siskon lapsuudenkaverin polttarit, joihin olin lupautunut osallistua valokuvaajan ominaisuudessa. Lintukuvia tallentui muistikortille siinä sivussa, enhän voinut jättää tilaisuutta käyttämättä kun sattui olemaan kunnon kuvausvermeetkin mukana.

Sorsapuisto kehottaa korjaamaan haukkunsa jätökset hauskalla kyltillä.

Polttaripoppoo oli pukeutunut kukin valitsemaansa väriin, morsian tietysti valkoiseen. Felinen väri oli “yllättäen” pinkki, viimeinen silaus tuli mun pinkistä hiusdonitsista jota käytän aina kotona. :D Näyttää loppupeleissä muuten aika hurjalta, kun on päällä vain yhtä väriä! Kuten Felinellä esimerkiksi oli toppi, mekko, sukkikset, kengät, korut – kaikki pinkkiä.

Puistopiknik koottiin kasaan vauhdilla, kun taivaalta alkoi ripsottaa vettä. Siirryimme Tullintorille ja morsian sai tehtäväkseen kerätä ohikulkijoilta vinkkejä onnellisuuteen. Vastaukset olivat enimmäkseen outoja ja lauantain alkuillan tapaan hauskanpitoon viittaavia, mutta myös muunlaisia vastauksia onneksi sanottiin: läheisyys, kengät, viikkoraha jne. Oma vastaukseni kysymykseen oli tietysti paskat jutut, joita ilman meidän arki puoliskon kanssa olisi kaukana onnellisuudesta. ;)

Istahdimme toviksi Passionin terassille, kun sadealue oli sopivasti mennyt ohi ja aurinko paistoi jälleen. Sen jälkeen hyppäsimme autoihin ja siirryimme seuraavaan paikkaan, Hämeenpuiston laidalle tankotanssitunnille. Sitä oli hauska kuvata ja katsoa, vähän olisi itsekin tehnyt mieli mukaan keikkumaan. Ehkä omissa polttareissa sitten…

Tankotanssin jälkeen karautimme autoilla kaupungin ulkopuolelle yhden polttarivieraan vanhemmille, jossa ilta jatkui mm syömisen ja saunomisen merkeissä. Meillä alkoi siskon kanssa aika nopeasti huonosti nukuttu yö painaa silmissä, joten jatkoimme matkaa yöpaikkaamme Akkikin luokse. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, oli kiva nähdä Akkikia myös vaikkakin vierailuaika meni lähinnä nukkuessa. Ensi viikolla nähdään onneksi enemmän, kun koittaa kesän pakollinen Särkänniemi-visiitti ja muutakin olisi tarkoitus kaupungissa tehdä.

On se Tampere vaan niin ♥!

Perjantainen vapaapäivä mahdollisti vaipumisen viikonlopuksi internet-horrokseen: en käynyt muutamaan päivään koneen ääressä kuin pikaisesti kääntymässä. Siksi myös edellisviikonlopun tarinointi Tampereen reissusta ja kesän avanneesta YleXPopista on jäänyt tekemättä, siispä korjataan se tässä ja nyt. Kuvat saa isommaksi, klik klik.

Lähdin kesän virallisena ensimmäisenä päivänä töiden jälkeen ajelemaan kohti Tampesteria ja majapaikkaani Akkikin luona. Ilta vierähti leppoisasti hengaillen Akkikin ja Onnin kanssa, ei tehty mitään sen ihmeempää mutta eipä väsynyt perjantai-ilta sellaista kaivannutkaan. Yöunien jälkeen lauantaina käytiin viemässä Onni hoitoon, heitettiin auto takaisin kotiin ja hypättiin bussin matkaan kohti kaupunkia.

Sää ei ollut mitä parhain, mutta ensin tunnelmaa lämmitti Pariisin Kevät ja sen jälkeen Elokuu. Keskustorilla oli ihan mukavasti porukkaa, aurinkoinen ja lämmin keli olisi varmasti tuplannut kuuntelijamäärän. Elokuun keikan loppupuolella siskolta tuli viestiä että ovat T:n kanssa kaupungissa, joten treffattiin ne ja mentiin murkinoimaan Gringos Locosiin. Sieltä saa muuten ihan älyttömän herkkua guacamolea, suosittelen! Mahat täynnä hipsittiin jälleen Keskustorille, jossa lavalle nousi iltapäivän viimeisenä Happoradio. Ja tulihan se aurinkokin hetkeksi esiin, suunnilleen siinä viimeisen kappaleen kohdalla.

Kaupungista suuntasimme takaisin Akkikin, P:n ja Onnin residenssiin, jonne myös Feline ja T kotvan kuluttua päätyivät. Onni oli yökylässä, joten otimme ilon irti: saunoimme, joimme skumppaa (siis ihan oikeeta samppanjaa!) ja söimme isäntäväen kokkaamaa loistosapuskaa. Parempi etten muistele sitä sen tarkemmin, tulee pian nälkä… Hyvää oli joka tapauksessa, sekä ruoka että seura! Akkikin voitto-samppanja oli ihan hyvää, mutta mietittiin siinä ettei se kovinkaan kummoisempi ollut kuin joku hyvä peruskuohari. Tulipahan kuitenkin maistettua.

Sunnuntaina nukuimme pitkään ja Onnin tultua iltapäivällä lähdimme vielä American Dineriin syömään. Maistoin ensimmäistä kertaa puljun kasvisburgeria, Spicy cheese vegi burger extra-avokadolla. Aivan uskomattoman hyvä setti! Paras kasvisburgeri mitä olen maistanut, sanoisin. Jälkiruuan (B&J’s jätskiä, perus) jälkeen olikin sitten aika sanoa heihei Tampereelle ja ihanille ystäville, onneksi kohta nähdään taas! ♥