AvainsanaHerqperc

Huh, viimein on kaikki jouluhommat valmiina! Onnistuin jopa leipaisemaan joulupiparit ja -tortut niin, ettei mikään kärähtänyt uunissa. Ja piparit jopa koristelin – viime jouluna ei hermot (ja taidot) riittäneet kuin muutaman ruman piparin koristuksiin, nyt olin viisaampi ja homma onnistui yllättävänkin helposti. Aina oppii jotain uutta. ;)

Heitetään tähän väliin kuvapläjäys viime lauantailta. Silloin tosiaan tehtiin Sansun kanssa Logomo-visiitti vol. 2 ja tällä kertaa seuranamme oli Miro 5v. sekä Jyväskylästä joulunviettoon saapunut siskosein. Kulttuuripääkaupunkivuoden päättäjäisviikonlopun kunniaksi näyttelyihin oli kumpanakin päivänä vapaa pääsy, joten käveltiin näyttelytkin läpi vaikka alunperin oli vain tarkoitus kahvitella.

Kokemus oli tietysti aivan erilainen, kun oli lapsi mukana. Tuli on irti! kärsi alkuun teknisistä ongelmista ja ensimmäiset pääsivät sisään vasta kahdeltatoista, kun paikka oli tuntia aiemmin avannut ovensa. Otettiin siis ensin suunnaksi hauska Naphouse, jossa oli säkkituolimeri sekä sen alapuolella vähän niinkuin iso maja. Sellainen lastenhuone olisi varmaan kenen tahansa ipanan unelma!

Valokuvanäyttely Alice in Wonderland – Liisa ihmemaassa käveltiin pikaiseen läpi, ja Sansun & Miron katsastaessa toista osaa me Felinen kanssa pyörähdettiin kurkkaamassa Tom of Finlandin hyväkuntoiset miehet. :P Tulinäyttely saatiin vihdoin auki, mutta siinä oli niin kamalasti porukkaa jonottamassa että päätimme ensin käydä tankkaamassa SIS. Delissä. Lautaselle valitsin Turku 2011 -viinerin, joka oli vähän överi kermansa JA aprikoosi- tms. hillonsa kera, sekä teekuppiin omena-rooibosta.

Kaffelta tulessa jouduimme tovin odottelemaan pääsyä tulimaailmaan, mutta lopulta ovet vihdoin aukenivat meillekin. Kierrettiin näyttely aika samassa järjestyksessä kuin ensimmäisellä kerralla oltiin hyväksi havaittu. Tällä kertaa tosin päästiin myös pelaamaan sellaista hauskaa peliä, jossa piti yhteistyöllä pelastaa palavasta talosta hyppääviä ihmisiä. Lisäksi pumpattiin sammutusvettä liekeissä olevaan taloon, ihmeteltiin vanhoja tulentekotapoja sekä käveltiin Turun palossa kartalta kadonneella Tiirikkalankadulla ennen ja jälkeen tulipalon.

Paimion VPK:n vanha paloauto.

Jätettyämme tulet taaksemme tsekattiin vielä aulassa viime kerralla kokonaan välistä jäänyt jalkapalloaiheinen Only a game? -näyttely. Katosta roikkuvista pelipaidoista löytyi infoa aina paidan parina roikkuvasta juomapullosta, aika kivasti toteutettu kokonaisuus. Lisäksi alueella oli infolaatikoita, pari iPadia, hauskoja tuoleja sekä säkkituolimeri, jonka yhteydessä pyöri jalkapalloa varmaan kahdessakymmenessä televisioruudussa.

Vähän erilainen olohuone televisioineen.

Oltiin tosiaan tultu paikalle aika pian yhdentoista jälkeen ja jo silloin porukkaa tuntui olevan liikenteessä ihan pipona. Lähtiessämme sisätiloissa oli yllättävänkin rauhallista ja ihmisiä suht vähän, mutta syy selvisi kun astuimme ovista ulos. Sisään oli useamman kymmenen metrin jono! Siinä vaiheessa kiiteltiin, että oltiin sovittu treffit heti aamusta – ei meinaan olisi hotsittanut jonotella tihkusateessa lapsen kanssa.

Joululaulut shufflella

Viikko sitten vietettiin miehen kanssa viikonloppu ystävien hoteissa Tampereella. Perjantai-illalla kohti Pirkanmaata ajaessa oli todella kurja ajokeli: räntää, kovaa tuulta, pimeääkin tietysti. Onneksi ei ollut kiire niin sai rauhassa körötellä olosuhteisiin sopivaa vauhtia, lähempänä yhdeksää oltiinkin sitten vasta perillä.

Oli ihana nähdä Akkikia taas pitkästä aikaa! Onni oli flunssaisuudestaan huolimatta täydessä vauhdissa, milloin houkutteli mua leikkeihinsä mukaan ja milloin puoliskoa. Katsottiin Muumeja, piirrettiin ja maalattiin vesiväreillä. Hurjaa, että poika täyttää alkuvuodesta jo kolme! Nopeasti ne tuntuvatkin kasvavan, vaikka toki itse vanhenee samaa tahtia.

Lauantaina jätettiin miehet viihtymään keskenänsä ja pistäydyttiin naisvoimin Ikeassa ja Pirkkalan Veskassa – todettiin, että kiva kerrankin kierrellä kun ei ollut miestä/lasta kyselemässä milloin lähdetään kotiin. ;) Taisin vihdoinkin keksiä millainen taso meille Bestå-sarjan osasista rakentuu! Seinäpintojen uusiminen ei ollutkaan ihan niin nopea ja helppo projekti kuin ajateltiin, joten jonkun aikaa täytyy sisustusasioiden kanssa vielä odottaa. No, onpahan ainakin aikaa ideoida, arpoa ja haaveilla.

Illalla lähdettiin vielä Dineriin vähän iltapalalle. Joulukoristeet olivat vallanneet ravintolan, paras koristelu oli ehdottomasti vessan ovissa olevat pipariukot. ;) Oma koti kun on kaikkea muuta kuin jouluinen laatikkopinojen ja remonttivermeiden takia, niin kerrankin sitä nauttii täysin sydämin muiden joulukoristeluista. Kuusen ajattelin kyllä saada johonkin mahdutettua, vaikka sitten keskelle olohuoneen lattiaa. Se tuoksu, oijoi!

Lautaselleni päätyi tällä kertaa hampurilaislistalta S-kokoa oleva Bleus B.B.Q Bacon burgeri (sinihomejuustoa, bbq-kastiketta sekä pekonisiivuja) extra-avokadolla. Hyvää oli kuten aina, mutta on vaan tuo pieninkin purilainen mulle liian iso. Olo oli vielä seuraavana aamunakin suhteellisen ähky, hyvähän se toki on ettei ainakaan tarvitse nälkää nähdä.

Ja jälkiruualle vatsassa on aina ihan erillinen kolo! Pari palloa Ben & Jerry’siä kimppaan oli juuri sopiva määrä, että jaksoi vielä vyöryä autoon ja takaisin majapaikkaan. Loppuilta menikin aika lailla vain ollessa, mikäpä sen parempaa toimintaa lauantai-iltana kuin hengailu hyvässä seurassa. Punaviini olisi ollut piste iin päälle, voi kun ei muistettu käydä alkomahoolikaupassa vaikka se jossain vaiheessa mielessäni olikin.

Kiitos Akkiki (ja hänen miehensä) piristävästä viikonlopusta! Ehkä seuraavalla kerralla tavataan sitten meillä, kun ollaan saatu kämppä remppapölyn keskeltä esiin..? :)

Treffasin pari päivää sitten Desthean pitkästä aikaa, kun käytiin työpäivän jälkeen herkuttelemassa keskustan Denniksessä. Mun turkulaisuudessa on ollut sellainen puute, etten ollut kyseisessä raflassa koskaan käynyt! Oli siis jo vähintäänkin ajankohtaista tutustua paikan ruokalistaan.

Elixian jäsenkortilla saa ainakin Turussa salaateista ja pastoista parikymmentä prosenttia hinnasta pois, mikä sopi viimeaikaiseen pitsan suurkulutukseeni paremmin kuin hyvin. Eteeni tuotiin Linguine al Genovese ja heti ensihaarukallisen jälkeen olin myyty – taatusti yksi parhaista syömistäni pasta-annoksista evö! Lautasella oli siis pastan kaverina bufalamozzarellaa, kirsikkatomaatteja, parmankinkkua, punasipulia sekä pinjansiemeniä, minkä lisäksi koko setti oli pestokastikkeesta juuri sopivan vihreä. One word: hyvää!

Mielenkiinnosta vilkaisin jälkiruokalistaa, ei olisi ehkä kannattanut. ;) Otettiin kumpikin Desthean kanssa annos nimeltä Marianne, jossa oli suklaa- ja minttujäätelöä, suklaakastiketta, kermavaahtoa sekä Marianne-rouhetta. Ihan mielettömän herkullista sekin, ei voi muuta sanoa.

Kiitosta vaan Desthealle päivällisseurasta! Ja Dennikseen menen epäilemättä uudestaankin, listalle jäi vaikka mitä testaamisen arvoista…

Viime viikonloppuna riitti kemuja, sillä ohjelmassa oli paitsi perjantain pikkujoulut myös yhdet viisikymppiset. Äidin veljen vaimo heilautti itsensä uudelle vuosikymmenelle, ja sitä juhlistimme pienellä porukalla (tai hmmm, onkohan yli 20 ihmistä vähän vaiko paljon..? Meillä pelkästään isovanhemmat + lapset + lapsenlapset tekee yhteensä jo parisenkymmentä henkeä = lähisuku.) heidän kotonaan lauantai-iltana.

Meidän poppoon kimppalahjassa oli mm. kynttilä jokaista vuosikymmentä kohti.

Kahvipöydän sitruunakreemikakku oli taivaallisen ihanaa.

Ruusuja päivänsankarille.

Onneksi kekkerit alkoivat vasta myöhään iltapäivällä, edellisen illan pikkujoulut kun venähtivät kolmeen saakka yöllä niin lauantaipäivällä olo oli jokseenkin väsynyt. Synttäreillä ei kuitenkaan enää väsyttänyt ja lähdinkin paikalta vanhempieni mukana vasta viimeisten joukossa, kello taisi siinä vaiheessa jo olla lähemmäs kahdeksan. On se vaan mukavaa kun on isohko lähisuku, tulee nähtyäkin niitä ihmisiä kun on kaiken maailman juhlia pitkin vuotta!

Viime viikolla facebook kertoi musertavan uutisen: sympaattinen Bossaliina lopettaa! Juuri kun ehdin sanoa ääneen, että täytyy kyllä jatkossa käydä siellä useammin. Eipä tarvitse siis enää, snif. :’/ Keskiviikkona kävin kahvilassa viimeistä kertaa, kun olimme muutenkin liikenteessä kaverini M:n kanssa.

Äänilevy kertoo: auki vai kiinni.

Ruokalista ikkunassa.

Pääsinpäs maistamaan tyttöjen juustokakkua! Makuna mansikka-kiivi ja voi jestas, miten suussa sulavaa se olikaan. Ikävä tulee Bossaliinan ihania herkkuja… Yleisen fiiliksen ja persoonallisen sisustuksen lisäksi, tottakai. Ihan kevyesti harmittaa, etten saanut raahattua ahteriani paljon paljon useammin Bossaliinan tuoleihin istumaan. On se aina niin helppoa olla jälkiviisas.

Kaupungista suuntasimme Skanssiin, jossa illan ohjelmassa oli Selectedin ja Olivian ostosilta. Tarjoiluna oli pikkupulloja Fresitaa sekä Geisha-karkkeja, harmi etten voinut jälkimmäisiä karkkilakoltani maistaa. Otin kyllä yhden mukaan, että voin sitten jouluna todeta tykkäänkö noista palleroversioista. Paikalla oli yllättävän vähän ihmisiä, olisi varmaan sovittamaankin päässyt jonottamatta jos olisi sattunut löytämään jotain sovitettavaa.

Olen ollut vastaavassa kantisillassa kahdesti aiemmin, ensimmäisestä tapahtumasta kirjoittelinkin enemmän viime syksynä. Silloin ilta oli mielestäni suhteellisen onnistunut, oli porukkaa ja pieniä tuotelahjoja (esim. uusin Olivian numero) ja parinkymmenen prosentin ale kaikista tuotteista. Keväällä suunnilleen sama homma.

Mutta nyt. Nyt fiilis oli erilainen, ihmisiä vain muutama kourallinen ja koko homma tuntui jotenkin lässähtäneeltä. Uusimman Olivian sijaan sai jonkun talven erikoisnumeron, höh. Illan upeat erikoistarjoukset oli nähdäkseni siinä, että kaikista takeista sai -20%. Arvonta toki oli, mutta minkäänlaisia kauneuslahjoja ei silmiini osunut. Eikä arvonnassakaan äänestetty parasta asukokonaisuutta tai mitään, kunhan lappuun kirjoitti yhteystietonsa niin se oli siinä.

Edelleen kaipaisin tuollaisiin tapahtumiin jotain pientä johdantoa, vaikkapa sitten lyhyesti kuvailua kauden trendeistä tai muuta. Tapahtuman kuvauksen muotiasiantuntijat auttavat sinua vaatekaapin päivityksessä ja antavat uusimmat stailausvinkit talven juhliin sisältö jäi – jälleen kerran – omalla kohdallani pimentoon, ilmeisesti kyse on siitä että käy itse kyselemässä myyjiltä jos kaipaa erityisesti jotain.

Eipä me sitten yhtä Fresitaa kauemmin jaksettu liikkeessä pyöriä, vaan lähdettiin käymään parissa muussa kaupassa. Seuraavaan muoti-iltaan en ehkä jaksa enää edes vaivautua paikalle. Ideasta tykkään kyllä kovasti, kiva että asiakkaita joskus vähän “hemmotellaan”. Toteutus vaan pitäisi toimia yhtä hyvin kuin ajatuskin.

Ennen kuin lähdettiin kokonaan pois käytiin vielä haukkaamassa vähän iltapalaa – tiesin ettei kotona odottaisi paljon muuta kuin valo jääkaapissa, kun mieskin oli iltavuorossa. Cafe Brahe on jo niin vanha tuttu, että tällä kertaa vuorossa oli tutustuminen Ciao! Caffe -nimiseen paikkaan. Ja taatusti menen uudestaankin, oli nimittäin parasta chai lattea mitä olen maistanut!

Kalkkuna-cheddar-ciabatta oli sekin erinomainen, sämpylän päällä oli ihanan paljon kaikkia siemeniä. Seuraavalla kerralla voisi maistella jäätelöitä tai smoothieita, valikoimaa näyttäisi olevan enemmän kuin tarpeeksi. Ei pitäisi kirjoitella tällaisia nälkäisenä, maha alkoi murista ihan hulluna! Ei siis auta muuta kuin jättää tietokone hetkeksi rauhaan ja mennä väkertämään murua rinnan alle, ettei tarvitse koko yötä kuunnella mouruamista.

Stella – Jokin on muuttumassa [2011]