AvainsanaHerqperc

Joulusta palaudutaan hiljalleen arkeen, tosin meillä tytön kanssa se tarkoittaa tällä viikolla lomailua – päiväkoti on nämä välipäivät kiinni ja mulla oli sopivasti lomapäiviä käyttämättä. Ihan mukava hengähdystauko, jotenkin loppuvuosi oli kaikella tapaa hirveää hässäkkää niin nyt on kiva vaan olla ja ottaa rennosti.

Mitä varsinaisiin joulunpyhiin tulee, menivät ne meillä tänä vuonna perinteiseen tapaan. Aattona kävimme ensin isovanhemmillani joulupuurolla ja sieltä suuntasimme maalle viettämään aattoiltaa vanhempieni ja setäni kanssa. Päivän aikataulu oli venähtänyt jo kotoa lähtiessä, joten loppupäivä meni samaan malliin. Kotikotona järkkäilimme vielä vähän paikkoja, minkä jälkeen piipahdimme viemässä kynttilöitä sukulaisten haudoille ja palattuamme oli aika siirtyä ulkosaunan lämpöön. Sen verran oli kylmä viima, että allas pysyi kiinni; tosin eipä sillä, mä kykenen kastamaan ehkä just ja just polviin asti jääkylmään veteen.

Pääsimme ruokapöydän ääreen jälleen kerran vasta illalla, mutta hyvin mini jaksoi niin syömiset kuin lahjojen avaamiset sen jälkeen. Taitaa tyyppi olla tullut vanhempiinsa, päivän rytmien sekoaminen ei paljoa hetkauta. Kinkkua syömättömänä olin tehnyt pari juttua joulupöytään Chocochilin resepteillä: inkiväärinen linssi-bataattilaatikko oli vähän erilainen mutta mielestäni varsin erinomainen ja porkkanalohi eli porkkala vähintäänkin mielenkiintoinen. Lisäksi marinoin pitkästä aikaa punasipulia ja guacamolen pyöräytin myös nopsaan ennen ruokailua, kun olin kotoa napannut muutaman just sopivan kypsän avokadon mukaan. Jälkiruuaksi kahvin (ja teen) kanssa söimme possukakkua ja tietysti vähän suklaakonvehteja.

Kuusen alla oli pienet lahjakasat eikä edes likan kohdalla mennyt mitenkään överiksi, mikä oli mahtavaa. Tyttö sai jakaa lahjat isin avustuksella ja olikin oikein innokas apuri, lakkinsa pieni tonttu tosin heitti syrjään melkein heti pestin saatuaan… Lahjoihin palaan vielä toisessa postauksessa, mutta otetaan tähän loppuun parit jouluasut.

Jouluaaton iltana tytöllä oli (sen pois viskatun peruspunaisen tonttulakin lisäksi) Gugguun mustikansininen frillamekko sekä Vimman mustavalkoiset lettileggingsit. Oma asuni (josta ei tullut otettua kuvaa) mätsäsi samanlaisten leggareiden osalta, yläosana mulla oli Papun musta tunikamekko sekä tuo sama musta neuletakki.

Oma kuvassa oleva asuni taas on joulupäivältä, kun olimme moikkaamassa miehen sukulaisia. Tunikamekko Nosh, merinoneuletakki COS men, polvipaikkaleggarit Papu. Korvissa lintuhäkit Planet Star, harmaa huivi Syster P, nilkkurit Vagabond. Kuva on jokseenkin muhjua, kun tarkennus jotain oikutteli (eikä kamerakaan ollut oma) mutta ehkä tuosta jotain selvää saa.

Tapaninpäivänä ajelimme jälleen kotikotiin, kun oli vuorossa mun puolen suvun perinteinen joulutapaaminen. Se oli sellaista härdelliä, etten ehtinyt kameraa ottaa edes pois laukusta, mutta ihan perussettiä eli syömistä, kahvittelua ja saunomista. Kolmannen päivän jälkeen olikin jo valmis sanomaan heipat joululle… Paitsi kuusesta en tahdo vielä luopua, sain kerrankin siitä niin kivasti meidän tyylisen että ihaillaan nyt sitten kunnolla.

Marraskuussa 2016…

• meillä oli ensimmäinen vasu-keskustelu päiväkodissa. Hyvin vaikuttaa likka sopeutuneen hoitoon ja sai paljon kehuja hoitajalta.
• päätin, että jatkan 80-prosenttista työviikkoa vielä keväälläkin. On mahtavaa, kun on ylimääräinen päivä viikossa touhuttavaksi pirpanan kanssa kotona eikä tarvitse hänenkään tehdä täyttä “työviikkoa” päiväkodissa.

• kävin tytön kanssa mm. Nosh-kutsuilla, Biodellyn meikki-illassa, vaunutreffeillä… Pääsääntöisesti mini osaa käyttäytyä nätisti, joten hänen kanssaan on ihan kiva käydä erilaisissa tapahtumissa.
• oli myös pitkästä aikaa parit bileet, jotka toki osuivat just samalle illalla. Mies jäi sairastavan lapsen kanssa kotiin, kun mä pyörähdin ensin kaverin synttäreillä ja sen jälkeen siskon halloween-kekkereissä.

• meillä oli kaverin kanssa pari viikkoa myyntipaikka lastenkirppiksellä, mutta ekaa kertaa kimppakirppishistoriamme aikana lopputulema oli aika säälittävä. Plussalle sentään jäätiin muutama euro ja tavaraa sai taas pienen läjän pois nurkista.
• nettikirppistelyt sujuivat onneksi paremmin, niin ostojen kuin myyntien suhteen. Silti myynnissä olevaa tavaraa on nurkissa edelleen liikaa…

• ensilumi satoi ja sitä tuli kelpo määrä jopa tänne Turkuun. Lumisohjossa päiväkotiin tarpoessa hippasen kiroilutti (ja hikoilutti) ja yhtenä päivänä veinkin muksun pulkalla hoitoon.
• edellisestä kohdasta johtuen ratasruletti jatkui sillä, että vaihdoin lokakuun lopussa ostamani rattaat työkaverin kanssa kunnon talvikelpoisiin jyriin. Enpä olisi Happyjen jälkeen uskonut, miten paljon voisin iloita kiinteärenkaisista rattaista!

• töissä tuli eteen perusarkeen vaikuttavia muutoksia, sain uusia hommia ja mulle ilmoitettiin että vaihdan seuraavan kuun alussa tiimiä. Yhteen projektiin mut nakitettiin projektipäälliköksi, mikä onkin mulle aivan uusi kokemus.
• kivojen talvisten kelien jälkeen säätila palasi perusmarraskuuhun: koleaa, märkää ja pimeää. Pari kertaa tuli vielä ajeltua fillarilla töihin ja tarhaan.

• sain vihdoin hankittua itselleni toppatakin. Olin näköjään siivouspuuskissani luopunut kaikista kunnon talvitakeista, eh heh. En raaskinut laittaa useampaa satalappusta takkiin (varsinkaan kun ei tullut vastaan sitä täydellistä), joten hommasin paljon kehuja keränneen Áhkkán parkatakin viininpunaisena – sopivalla alekoodilla hintakin oli oikein siedettävä.
• teimme yhtenä perjantaina tyttöjen reissun Raumalle, josta sain hankittua garderobiin pari muutakin puuttuvaa osaa: kahdet farkut (miten vanhat ovatkin onnistuneet kutistumaan kaapissa..?) sekä uuden lompakon vanhojen risaisten tilalle. Edullisesti selvisin näistä, kun sattuivat kaikki löytymään Studio25:n loppuunmyynnistä.

• Loppukuusta saapui myös odotettu paketti Hollannista, kun talouden ekat Bugaboot tuotiin suoraan kotiovelle. Niistä lisää lähiaikoina!

Lokakuussa 2016…

Jumppis – Gugguu, pipo – Vimma, tossut – Converse.

• vietettiin kulutusjuhlaa parhaimmillaan: Finnish Design Shopin ystävämyynti, Sokoksen 3+1, Hullut päivät, Gugguun pop up Tampereella… Pankkikortti vinkui, mutta järki pysyi suunnilleen päässä.
• FDS:n ystävämyynnissä tytär löysi leikkikaverin (kuva yllä), jonka kanssa kiipeili edestakaisin tuoleissa ja nauraa käkätti samalla. :D Tilanteen kruunasi se hauska yksityiskohta, että kummallakin minityypillä oli Converset jalassa.

Haalari – Molo Kids, tupsupipo – Gugguu.

• tuntui todella syksyltä. Ulkoiluun tarvitsi jo kunnon kamppeet, joka paikka oli täynnä lehtikasoja, välillä oli aamuisin pakkasta.
• kuljin edelleen työmatkat fillarilla, kun kelit sen vielä sallivat. Pääsee vaan niin paljon näppärämmin suhaamaan paikasta toiseen!

• ratasrintamalla riitti säpinää. Ostin kahdet rattaat ja myin kahdet, joten pakkaa tuli sekoitettua ihan kunnolla! Vähän näyttää siltä, ettei tämä tähän jää… :P
• viimeinen päivä meillä oli vain yhdet rattaat jäljellä, määrä siis pysyi loppuviimeksi kuitenkin samana.

Tunika/mekko – Mini Rodini, leggarit – Papu, pingviinitossut – Starchild.

• sairasteltiin taas vaihteeksi, mutta oltiin onneksi välillä myös jumppakunnossa. Alkusyksyn kankeus väistyi eikä enää mennyt tunnin alusta varttia siihen, kun lapsi roikkui takertuneena mun sylissä.
• tein ekaa kertaa töitä etänä. Helpottaa kyllä ihanasti arkea, kun säästää sen ajan mitä normaalisti kuluisi siirtymisiin kodin ja työpaikan välillä.

• oli taas parit synttärikemut, ensin V:n 4-vuotisrääppiäiset ja paria viikkoa myöhemmin serkkutytön 5-vuotiskekkerit.
• muksulla oli valokuvaus päiväkodissa. Ekat tarhakuvat, jännää! Kovasti vaan oli totinen tuo meidän normaalisti hyvin nauravainen tyttö.

• meillä oli äijelin kanssa seurustelun 8-vuotispäivä, jota päätimme kerrankin vähän juhlistaa. Mini pääsi isovanhemmille yökylään, kun itse suuntasimme Tampereen tornihotelliin viettämään rentouttavaa vuorokautta kaksistaan. Oli muuten aikamoisen päheä pytinki tuo Torni!
• samaan reissuun yhdistin vierailun (tai noh, kolme itse asiassa) Gugguun pop upiin, josta lopulta teinkin muutaman mieluisan löydön.
• siirrettiin kelloja ja jälleen kerran sitä mietti, minkä ihmeen takia niin täytyy tehdä.

Kesäkuussa osallistuimme geokätköilytapahtumaan, jonka puitteissa pääsimme kierrokselle Kakolaan. Kuulimme läjäpäin mielenkiintoisia tarinoita vankilavuosilta sekä pääsimme omin silmin ihmettelemään monia erilaisia selliosastoja vanhoine sisustuksineen ja seinäkirjoituksineen. Vankeja Kakolassa ei ole ollut kohta kymmeneen vuoteen, mutta vanha vankila-arjen tunnelma oli edelleen aistittavissa. Hurjaa näin tavallisena talliaisena yrittää edes kuvitella minkälaista elämä muurien sisäpuolella on ollut.

Kakolaa restauroidaan parhaillaan asunnoiksi Länsisellistä (postauksen eka kuva) alkaen, ensimmäisten valmistumiseen ei kai pitäisi olla enää pitkä aika. Kieltämättä aikamoisia tulevaisuuden suunnitelmia paikan omistavalla yhtiöllä on mielessä, jäämme odottelemaan mitkä kaikki niistä todella toteutuvat!

Kierros päättyi kahvitteluun kera Kakola-leivosten.

Pitkästä aikaa viikonloppu vailla mitään suunniteltua ohjelmaa, ihanaa! Vetäisin viime yönä unta palloon melkein kellon ympäri, kevyttä univelkaa vissiin kertynyt töiden aloituksesta. Ensi viikolla onneksi onkin lyhyempi työviikko, kiitos juhannuksen. Tämä mun bloggaaminen on edelleen varsin hidastempoista, mutta koitan nyt ainakin välillä saada vähän jotain tekstiä tuherrettua tänne…

Sateen ropistessa ikkunoihin on mukava palata ajassa muutama viikko taaksepäin lauantaille, jolloin tanssittiin serkkuni häitä. Mies oli tuolloin kertaamassa, joten edustimme kahdestaan minin kanssa meidän perhettä. Olin mukamas valmistautunut hyvin edellisenä päivänä, mutta niin vaan aamupäivä oli yhtä häkkärystä ja paikasta toiseen syöksymistä. Ipana ei edes suostunut nukkumaan päiväunia, vaan simahti autoon matkalla kirkkoon – matka kesti ehkä 10 minuuttia. Onneksi olin ottanut rattaat mukaan, perillä täysin tolkku pois oleva lapsi niihin ja tyyppi posottikin sitten unta ihan koko vihkimisen ajan.

Juhlien teemaväri oli pinkki (kurkkaa myös kuva toukokuun kuukausikatsauksesta) ja omaan simppeliin makuuni todella kivasti toteutettu. Häät olivat siis Piikkiössä Kavalton tilan navetanvintillä, en ollut siellä aiemmin ollut mutta kaikin puolin passeli paikka tällaiselle juhlalle. Ruoka oli hyvää ja mun on ihan pakko antaa erityismaininta valkosipuliselle pestosalaatinkastikkeelle – niin herkullista että olisin voinut sitä vetää shotteina muiden naukkaillessa kirkasta. :D

Oli hauska seurata, miten innoissaan jälkikasvu oli kekkereistä. Paikalla oli muutama muukin lapsi (suurin osa tuttuja) sekä läjä leluja, siinä ne viipottivat yhdessä ja yksitellen ilman mitään sen kummempia nahisteluja. Tanssilattia varsinkin oli meidän pimun suosiossa, välillä ei halunnut edes syliin tulla vaan piti päästä pyörähtelemään muiden mukana. Toinen selkeä lemppari oli karkkibuffa, jossa oli karkkien ohella maissinaksuja lapsille. Huvitti vaan miten mini osasi katsoa pöytäseuraansa niin anovasti, että hänelle tuotiin pariinkin otteeseen lisää naksuja. Yllättävän pitkään neiti muuten jaksoi lyhyistä päikkäreistä huolimatta juhlia: yritin joskus kymmenen maissa nukuttaa kaverin rattaisiin, mutta pah se mitään nukkunut vaan pööpöili ympäriinsä melkein puolilleöin. Seuraavana aamuna onneksi nukkui pitkään…

Suomenruotsalaiseen tapaan otettiin muutamat snapsit, laulujen kera tietysti. (Pitääkö tähän nyt laittaa välihuomautus, että ei, mä en ottanut viunaa koska a. lapsi ja b. auto?) Myös yhdelle pöydälle oli jätetty pullo ja siitä huikan ottaminen edellytti, että kuvasi tapahtuman pullon kylkeen kiinnitetyllä kameralla. Varmasti hauska katsoa sitä videota myöhemmin häitä muistellessa! Alemmassa kuvassa taas on vieraskirja, joka koostui palikoista ja niistä sitten kasattiin torni.

Meillä oli kummallakin juhlatyylissä (klik vaan isommaksi) sattumalta mukana pinkkiä häiden teemaan sopien. Minin mekko on kummitytöltä lainattu ompelijan tekemä Marimekko, valkoinen body ja röyhelöpeppusukkikset KappAhl sekä mustat sandaalit myöskin kummitytön vanhat. Oma mekkoni on vuosia vanha Hell Bunny (joka yllättäen mahtui!), Seppälän tekonahkabolero lainasin siskolta ja mustat korkkarit kaverilta. Hiuksissa oleva niittirusetti Lindex ja hopeiset X-korvikset sekä pääkallorannekoru Fashionology. Korot tosin saivat jossain kohtaa vaihtua mustiin mataliin Converseihin, samoin näytti tekevän myös morsian ja kaaso.