Viikko 51: Piparitalkoot kera härdellin: pari aikuista sekä 3-vuotias, 11 kk ja 5 kk.
AvainsanaHerqperc
Viikko 50: Pikkujoulut kaveriporukalla menivät minityyppien ehdoilla, mutta herkkuja toki oli pöytä täys (eikä kuvassa edes ole vielä makeita tarjolla).
Viime viikolla kuului surullinen uutinen Salosta: aivan ihana kahvila Toinen Keksi laittaa pillit pussiin. Montaa kertaa en ehtinyt Keksissä käydä, kun ei Saloon kovin usein ole asiaa, mutta ne kerrat ovat kyllä jääneet mieleen. Onneksi saimme viime Salon reissulla mahdutettua kahvilakäynnin mukaan ohjelmaan, kun olimme siskon kanssa nurkilla ihan muissa asioissa. Ja onneksi päätin ottaa sekä suolaista että makeaa, vaikka siinä hetken emmin voiko kohta hoitovapaalainen sillä tavalla törsätä kahvilassa. Money well spent, voisin näin jälkiviisaana todeta.
Ykkösenä tietysti esillepano, oi ja voi! Siinä olisi monella (suurimmalla osalla, veikkaan) kahvilalla mistä ottaa mallia. Kassalta mukaansa ei saanut mitään, sillä kaikki tuotiin pöytään. Teemukillinen ei ollut pelkästään muki ja teetä, vaan puisella alustalla oli myös hunajaa miniminikannussa sekä sitruunaa puristettavaksi. Suklaaseen dipattua viinirypälettä ja pieniä karkkeja unohtamatta. Pieniä juttuja, mutta huikea vaikutus kahvilakokemukseen! Eikä muuten ollut teelistassa valittamista, sopiva valikoima erilaisia ja houkuttelevan kuuloisia teelaatuja.
Toinen asia oli luonnollisesti ruoka. Otetaan esimerkiksi focaccia: se ei ollut pelkkä mikrossa lämmitetty leipäpala, vaan lautasella oli aina vieressä tuoretta salaattia kastikkeen kera. Suolaisten herkkujen makuyhdistelmät olivat mielenkiintoisia ja se maku, no sehän oli kerrassaan erinomainen.
Viimeisenä on mainittava makeat herkut, jotka olivat aivan omaa luokkaansa. Vitriini oli aina pullollaan houkutuksia, hyvä ettei kuola valunut suupielestä siinä nimiä tavatessa ja yrittäessä päättää mitä ottaisi. Kakkupalaa ei todellakaan vain lätkäisty lautaselle, vaan kaverina oli kermavaahtoa suklaarouheella, kastiketta sekä pieni ananaskirsikka. Kuten suolaisissakin oli myös makeissa maku erittäin kohdallaan, ei överimakea muttei kuitenkaan pliisu – herkullinen ulkonäkö vastasi makua just eikä melkein.
Toinen Keksi, kiitos hienoista kahvilakokemuksista! Jään kaipaamaan.
Olimme keväästä asti puhuneet, että kunhan S on synnyttänyt ja tulokas on ehtinyt saada vähän ikää, niin lähdetään porukalla tsekkaamaan Viking Grace, kun osa meistä ei ollut sitä vielä kokenut. Loppukesästä bongasimme varsin sopuhintaisen tarjouksen, joten ei muuta kuin matkaa varaten ja syyskuun puolivälissä sitten hyppäsimme laivaan meidän perhe, S:n perhe sekä sisko miehensä kera.
Lähtöiltana emme paljoakaan ehtineet tehdä, suunnilleen niin että muksuille iltapalaa ja nukkumaan. Iltapalaan liittyy muuten hauska juttu: laivalla oli paljon japanilaisia turisteja ja siinä kahvilan antimista nautiskellessamme paikalle pelmahti yhtäkkiä naisjoukko, joka alkoi ihastella meidän tyttöä. Pirpana oli aivan silmät selällään ja puurot pitkin naamaa, kun japanilaiset hihkuivat hurmioituneena räpsien kännyköillä kuvia – ja kyllähän siinä vähän alkoi alahuulikin sitten likalla väpättää. Tilanne oli nopeasti ohi ja naiset jatkoivat matkaansa kauempaa vielä vilkutellen, siinä kohtaa mekin toivuimme hämmennyksestä ja jäimme hihittelemään asialle. :D
Lasten nukahdettua isit jäivät hytteihin, kun me muut käväisimme tarkistamassa The 69 Eyesin keikkakunnon. Mä en kyseistä bändiä ole sen enempää kuunnellut, joten hipsin muutaman kappaleen jälkeen takaisin hyttiin vetämään unta palloon. Aamulla söimme vain kevyet setit samassa kahvilassa kuin illalla, sillä olimme varanneet paikat lounasbuffetista. Buffet oli oikein kelpo, kasvisruokia oli hyvin tarjolla ja ylipäänsä ruoka oli maistuvaa, niin että tuli vedettyä aivan liikaa kuten on tapana. Ehh.
Päivä laivalla meni yllättävän nopeasti, vaikka etukäteen mietitytti saako siellä vauvan kanssa ajan kulumaan. Syömisen jälkeen oli toki otettava pieni ruokalepo (ja bebekin nukkui päikkärit), muuten ohjelmassa oli mm. Tax Free -ostoksia sekä tutustuminen paatin Victoria’s Secret -myymälään. Äiti hamstrasi suklaata (no hei Oreota!), pirpanan mielestä parasta oli VS-kassin paperit… Viimeiseksi kävimme vielä ottamassa drinksut Seamore Champagne Loungessa, sain vihdoin maistaa jonkun mulle kehumaa ruohoisaa kuohudrinkkiä. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta kyllä mä tykkään nykyään enemmän alkoholittomista juomista (joita Gracella olikin kivasti tarjolla).
Rattaiden kanssa pääsi liikkumaan helposti, nuo meidän Emmaljunga Vikingit olivat tosi näppärät laivaolosuhteissa. Tietysti kerrosten välillä siirtymiseen tarvitsi aina hissiä, mutta noin yleisesti joka paikkaan mahtui eikä tuntenut olevansa tien tukkeena tai mitään. Meillä oli neljän hengen ikkunallinen hytti, joten käytössä oli vain toisen reunan sängyt ja pirpanan matkasänky (henkilökunta toi kun kävi kysymässä) + rattaat mahtuivat passelisti toiselle puolelle.
Ja kuten kuvasta näkyy, Tax Freessa Viikkarit mätsäsivät sattumalta Viikkariin. :)
Viikko 47: Kotiäitien kevyt Beaujolais Nouveau -ilta, vain päivän myöhässä.
Georges Duboeuf Beaujolais Nouveau
keskitäyteläinen, vähätanniininen, tuoreen kirsikkainen, vadelmainen, punaherukkainen, hennon banaaninen, kevyen mausteinenDoudet-Naudin Beaujolais-Villages Nouveau
keskitäyteläinen, vähätanniininen, kirsikkainen, metsämarjainen, kypsän karpaloinen, kevyen mausteinen, hennon banaaninen(kuvaukset: alko.fi)