AvainsanaHerqperc

Helmikuussa 2016…

• otimme kaverin kanssa ex tempore kirppispaikan paikalliselta lastenkirppikseltä. Se oli oiva veto se! Vauvarompetta lähti nurkista iso läjä ja vähän jotain taskurahaakin jäi, vaikka hinnat olivat lähes ilmaiset.
• kotona oli kunnon sairastupa, kun sekä äiti että lapsi oli kamalassa räkätaudissa.

Minin eräs helmikuinen asu: raitapaita Seppälä, jääkarhupökät Lindex, rakettijarrusukat kirppikseltä.

• kävin pitkästä aikaa kampaajalla. Olen taas kasvatuslinjalla, joten vähän vaan tasoiteltiin mallia. Hiuskriisiä poden kyllä edelleen… Pitäisköhän uskaltautua värjäämään muutaman vuoden tauon jälkeen? Hyväkuntoinen tukka on kiva, mutta pihvelin hankala käsitellä.
• juhlittiin lähipiirin kesken, kun rakas sisko ja hänen miehensä saivat toisensa noin niinkuin virallisesti.

• kävimme koko perhe Rakenna & sisusta -messuilla, josta palasimme päät täynnä ideoita ja rattaiden tavarakori pullollaan esitteitä.
• lapsi oli ensimmäistä kertaa yökylässä, katkonaisten öiden jälkeen se oli todella tarpeen. Itse vedin 11 h unta palloon ja minilläkin oli sujunut ihan kivasti yö isovanhempien kanssa.

• kävimme katsomassa yhtä kivaa taloa, mikä sai aikaan jälleen kasvavaa kaipuuta pois kaupungista.
• sain vihdoin aikaiseksi ottaa tyttärestä 1-vuotiskuvia. Samaan syssyyn kuvasin pari viikkoa aiemmin vuoden iän saavuttanutta serkkupoikaa.

Ainokaiseksi jäänyt asukuva helmikuulta: X-korvikset ja &-kaulakoru Fashionology, pitsiselkämekko Innocent, merinovillatakki COS men, leggarit Papu, maiharit Ten Points.

• matkustin tytön kanssa Tampereelle viettämään tyttöjen viikonloppua. Harvinainen tilaisuus, joka onneksi toteutui sairastelukaudesta huolimatta.
• ikuistin yhden ainoan asukuvan ja senkin aivan kuun lopussa. Tämän asian suhteen pitäisi kyllä tsempata!
• ylimääräisenä päivänä kävin karkauspäivän geokätköilytapahtumassa ja sen jälkeen parilla kätköllä myös. Tilastoja, tilastoja!

Jälleen kerran voisin päivitellä ajan vinhaa kulumista, mutta eiköhän sitä ole tehty jo ihan tarpeeksi… Postausideoita on kyllä jemmassa useampia, mutta ne ovat sen verran suuritöisempiä, että saa nähdä milloin ehdin niitä näpytellä julkaisukelpoiseen kuntoon. Olisi kiva blogata useammin vaikka hieman kevyemmällä setillä, vaan kun se on mukamas niin pihvelin vaikeaa mulle! Viime vuoden viikkokuvahaasteen jälkeen on kamerakin saanut pitkälti levätä omissa oloissaan, ehkä tuli vähän ähky tai jotain. Mutta se siitä, nyt aiheeseen.

Juhlimme tyttären 1-vuotissynttäreitä reipas kuukausi takaperin, oikeaa päivää seuraavana viikonloppuna. Pohdin ensin josko kekkerit olisi järjestänyt muualla, mutta nyt kun remontit alkavat vihdoin ja viimein olla valmiita, tuli sellainen olo että koti on se oikea paikka. Kutsuttavien määrään nähden meillä on niukasti neliöitä, mutta liukuvalla aikaikkunalla saimme mukavasti porrastettua yhtäaikaista ihmismäärää. Olin kerrankin aloittanut valmistelut ajoissa, vaan en siltikään ihan tarpeeksi ja esimerkiksi ensimmäisenä paikalle saapuneet vieraat pääsivät kiinnittämään valokuvia seinille. ;) Hienot kollaasit kyllä tulikin! Olin hippasen innostunut kuvien tilaamisessa ja suunnitellun kuvion (ykkönen) jälkeen oli vielä isohko nippu kuvia laittamatta, niitä sitten ripustajat keksivät lennossa muutaman jutun lisää. Vauvavuoden kuukausikuvat olin sentään saanut itse kiinnitettyä aiemmin, kun niissä oli tietysti tarkka järjestys.

Tarjoilujen suhteen kuvittelin taas liikoja itsestäni (tai ajan riittävyydestä), onneksi edeltävänä päivänä meille majoittunut K-serkku ojensi auttavan kätensä. Siitä isoiso kiitos, ilman olisi varmaan puolet tarjoiluista jäänyt valmistumatta! Suolaista tarjolla oli lehtitaikinahyrrien (pesto-feta ja yrtti-paprika) sekä cocktailpiirakoiden muodossa, lisäksi siskon mies oli pyynnöstäni valmistanut jättimäisen kattilan popcorneja. Makeaosastoa oli metsäteemainen nakukakku (makuna porkkana-persimon), porkkanamuffinsseja, taatelikuivakakkua sekä miehen juhlapäivän aamuna väkertämä hedelmähai, jonka bongasin Marialta sopivasti joitakin päiviä aiemmin. Sinänsä tämä oli kelpo kattaus, mitä nyt suolaiset meinasivat loppua kesken ja makeaa taas jäi yli reippaasti… Kakusta olen varsin ylpeä, se onnistui erinomaisesti niin koristelujen kuin maun osalta, vaikken ollut ennen joulukuuta tehnyt eläissäni yhtään täytekakkua.

Poppareita olisi riittänyt naapureillekin. Huomaa tutut tötteröt.

Juomapöydän kilkkeet, kuumat juomat olivat turvallisuussyistä ylempänä.

Päivänsankari jaksoi hienosti juhlia koko iltapäivän, tosin kynttilöiden (yhteensä kaksi kertaa, kun oli kaksi kakkua) puhaltamista tuntui hivenen ihmettelevän. Lahjojen avaaminen oli kivaa ja toki myös uudet lelut kiinnostivat. Paketeista paljastui mm. Plaston musta mopo, kirjoja, Brion junarataa, keittiövälineistöä, pehmokasvikset sekä iso Nasu-pehmo jouluna saadun Ihaan kaveriksi. Juhlien jälkeen on siis riittänyt millä leikkiä! Illalla talon tyhjennyttyä juhlakalu olikin aika väsynyttä likkaa ja simahti alta aikayksikön.

Juhlat onnistuivat mielestäni oikein kivasti ja ehdin välillä jopa itsekin istahtaa hetkeksi alas seurustelemaan vieraiden kanssa. Oli ihanaa juhlia, kun talo oli täynnä ihmisiä! Siivoaminen ei tosin ollut aivan yhtä mukavaa, tiskikoneen avustuksesta huolimatta… Mutta kaikkiaan päivä oli kaiken sen vaivan arvoinen.

Tammikuussa 2016…

• aloitin kätköilyvuoden heti ekana lauantaina reissulla Paraisten purkeille.
• meillä oli sairastupa suunnilleen puolet kuusta, ensin lapsi ja sitten mies. Itse onneksi säästyin talvilenssulta, ainakin toistaiseksi.
• oli kamalia öitä, jolloin kukaan ei nukkunut (paitsi ehkä kissa). Sitten yhtäkkiä oli öitä, jolloin kaikki saivat nukkua.

• tuli vihdoin talvi ja pakkaset. Ulkoilemaan ei paljoa ehditty (ks. edellinen kohta), mutta pakastimen sentään sain sulatettua.
• nukuin monta yötä kissa kyljessä kiinni.
• harrastukset jatkuivat ja parin vauvasirkuskerran jälkeen siirryimme naperoiden ryhmään, kun tajusin ettei mulla olekaan enää vauvaa.

• sain vihdoin hankittua kalenterin (ihanan sellaisen) tälle vuodelle.
• päätimme vihdoin mitä keittiön seinälle tehdään – ja se myös toteutui saman tien.
• K-serkku lennähti muilta mailta viikonlopuksi tänne.

• juhlimme 1-vuotiasta tytärtä. ♥
• katsoin taaksepäin ensimmäiseen vuoteeni äitinä.
• heitin kuvauskeikan pienen tytön ristiäisjuhlassa.

• skoolasimme tyttöjen illassa tulevalle.
• tytär oppi kävelemään.
• kävin häämessuilla tuplakaason ominaisuudessa.

Joulu käsiteltiin viime viikolla, joten nyt olisi vuorossa perinteinen lahjakatsaus. Muille ei ehkä maailman mielenkiintoisin postausaihe, anteeksi vain, mutta itselleni tämä on helppo tapa jättää joku muistikuva joulun muistamisista. Mun pääni tuskin tästä enää kirkastuu sen kummemmin, vaan on pikemminkin asteen lahompi joka vuosi…

Ekaksi keittiöön sijoittuvat lahjat. Tuleviin leipomishetkiin tyttären kanssa saimme puisen possuleikkuulaudan sekä pari piparimuottia ja minille sopivan pikkukaulimen. Toivelistallani olleita keittokirjoja en saanut, mutta äiti oli jostain bongannut vähän samaa sarjaa olevan Puputytön juhlakirjan, joka sisältää jokaiseen juhlaan sopivia vegaaniherkkuja. Kirjan kaverina oli spelttikierrepastaa, joka on paitsi maukasta myös lähituotantoa!

Teetä ja herkkuja tuli tänä jouluna aikamoinen määrä, mutta niiden tuhoamisessa meillä tuskin on ongelmaa (ja osa on toki jo tässä kohtaa tuhottukin). Valkosuklaata, Goodion chai-raakasuklaata ja pari piparminttutankoa, joista toinen puuttuu kuvasta jälkikasvun saatua sen käsiinsä… Ehdin sentään napata pois ennen kuin se päätyi beben suuhun. Teeosasto täydentyi muutamalla irtoteelaadulla:

Earl Grey Blueflower / théhuone
Kevyesti mausteinen musta lehtitee ruiskaunokin ja sinimalvan kukkasilla sekä aromikkaalla bergamottuutteella.

Iloisten Rouvien Rooibos / Forsman tea
Vihreän ja punaisen rooiboksen sekoitus. Maistuva rooibos teehetki Mma Ramotswen tapaan. Mausteena samppanjamaisen kirpeä mansikka ja auringonkukan terälehdet.

Mustikka Superior tee / Forsman tea
Intia-Ceylon tee maustettuna mustikkaöljyllä ja kuivatulla kotimaisella mustikalla. Tee sisältää 15 % kotimaista mustikkaa eli kuori- ja siemenrouhetta.

Lisäksi saimme pari pakettia pussiluomuteetä, toinen oli Clipper Mansikka & Raparperi yrttitee ja toinen Pukka Vanilja Chai. Mies tykästyi tuohon Clipperiin ja ollaankin nyt monena iltana juotu pussiteetä irtoteepannullisen sijaan. Eipähän pissata yöllä niin paljon, kun ei ole kiskaissut puolta litraa teetä ennen nukkumaanmenoa… :D

Sekalainen seurakunta muuta mukavaa. Talven viimoja torjumaan siskon kutoma harmaa panta alpakkalangasta sekä täysin toiselta suunnalta saadut violetinsävyiset lapaset, jotka ovat just mukavan paksut. Samasta osoitteesta saimme myös patalaput, jotka toisaalta olisivat ehkä kuuluneet ennemmin tuohon edelliseen kuvaan. No, meni jo. Mummiltani sain sinisen hiuspyyhkeen ja suihkusaippuan, huikea kissakirja taas oli osoitettu meille yhteisesti kummitädiltäni. Äiti oli sujauttanut lahjakassiini edellisen kuvan juttujen lisäksi sinivihreät sukkahousut ja possuteippiä, possufani kun olen. Lahjakorttejakin tuli muutama: S-ryhmän on yleispätevä monessa paikkaa, Rootsin kortilla saa parit perjantaiburgerit ja mielettömänä yllätyksenä iskä oli meille perheen naisille hankkinut jokaiselle lahjakortin johonkin Hoitola Izumin hemmotteluun.

Viimeisenä se epäilemättä eniten käyttöä saanut lahja eli uusi puhelin, jonka rakas äijelini mulle oli käynyt ostamassa. Luuri on Honor 7, eli taipaleeni omenaleirissä kesti tässä kohtaa kolmisen vuotta. Ei sillä ettenkö olisi iPhonesta tykännyt, en vain nähnyt järkeä pulittaa taas pitkää penniä tietystä logosta takakannessa… Kokeilen nyt elämää Androidin kanssa ja katson sitten joskus uudestaan, mikäli siltä tuntuu. Toistaiseksi uusi puhelin on toiminut mainiosti eikä mulla ole suurempia valittamisen aiheita, vaikka käyttötuntuma toki on erilainen iPhonen jälkeen.

Jälkikasvun ensimmäinen joulu näytti lahjojen osalta tältä: mukavasti vaatetta ja jonkun verran myös leluja. Olin itsekin kääräissyt edellisten joulujen papereihin bodyn sekä parit housut, ihan vaan jotta lapsella olisi jotain avattavaa, kun en tiennyt miten paljon paketteja muilta tulisi. Lahjavaatteet olivat kokoa 80-92 eli tämän vuoden juttuja; tai no voi olla, ettei tyttö ihan 92 kokoon asti kasva ennen ensi joulua. Ainakin olen ymmärtänyt, että koot 80-86 pysyvät yleensä varsin pitkään käytössä verrattuna vauvavuoden vaatekokojen vaihtumistahtiin.

Olin yllättynyt miten muksua kiinnosti lahjanarun ja paperien lisäksi pakettien sisällöt, esim. kummitädiltä saadut pinkkivalkoiset Moccis-tossut piti laittaa saman tien jalkaan. Lahjakasan huvettua bebe otti marakassit käteen ja kiipesi pulkkaan istumaan, siinä taisi olla joulun parhaat lahjat hänen mielestään. :) Kuvasta muuten puuttuu Legot kokonaan! Isänsä perintö-Duplojen lisäksi yhdestä kääreestä paljastui Duplo-juna, jonka iso Duplo-laatikko imaisi sisuksiinsa ennen kuin äiti ehti edes tajuta millainen kokonaisuus tämä uusi juna oli…

Lopuksi vielä muutamat randomit, osa edellisistä kuvista unohtuneita ja osa vasta joulun jälkeen saatuja. Tampereen kavereilta saimme pari pakettia: toisessa oli hauska täplätunika tytölle ja toisessa Lapuan Kankureiden keittiöliina sekä Taito Shopin Tampere-teetä. Lontoosta saapuneessa paketissa oli Minni-neuleen ja Mocciksien lisäksi Organic Babies -merkkinen peppurasva sekä Baby Stomach Tea, jollaisesta en ole ennen kuullutkaan! Tällaisen esittelyn löysin netistä merkin omilta sivuilta:

Our Baby Stomach Ease tea is a traditional blend of organic herbs. It has been tried-and-tested by independent parents and is recommended by midwives. Our blend tastes very pleasant so that it appeals to babies sensitive taste buds. It is of course sugar free and contains naturally no caffeine. All herbs are carefully selected and easy to digest.
Ingredients: Aniseed, fennel, camomile, caraway and thyme
– Neuner’s

Paljon siis kivoja ja ihania lahjoja, kiitos asianosaisille tätäkin kautta! Mitäs kaikille muille joulupaketeista tuli? Toivottua, justiinsa nappiosuma, ehkä jotain yllättävää? Saa mieluusti jakaa kommenttiboksin puolella, mä tykkään lukea muidenkin lahjoista – ja ties vaikka saisi ideoita tuleviin lahjoihin. :)

Täällä on tänään palattu arkeen, kun mies meni taas töihin joululoman jälkeen. Jotenkin ihan outoa näin parin viikon 24/7 perheajan jälkeen, mutta varsin virkistävää kyllä. Samaan syssyyn iski talvikelit päälle, tänään on sen verran kirpsakka keli (aamupäivällä vielä -20 mittarissa!) että bebe nukkuu päiväuniaan sisätiloissa ekaa kertaa moneen kuukauteen. Kyllä se sinne nukahti (robottipehmo kainalossa ♥), mutta saas nähdä miten pitkään malttaa nukkua… Ja ilmeisesti tällaisia pakkaslukemia on luvassa nyt muutama seuraava päivä ainakin.

Jouluviikot olivat vauhdikkaita enkä oikein ehtinyt kunnolla koneen ääreen, joten jälleen näin mattimyöhäisenä raapustan pari sanaa meidän joulusta. Meillä ei onneksi ollut mitään tiukasti lukkoonlyötyä jouluaatoksi, sillä aattoaamu alkoi pienimmäisen oksennusten siivoamisella. Ensin luulin sen olevan vain pieni puklu aamutissin jälkeen, mutta sitten tavaraa alkoi lentää kaaressa – mm. auki olevan tiskikoneen pesuaineluukkuun… Iltapäivällä lähdimme silti suunnitellusti maalle joulun viettoon, tosin alle 50 km matkalla piti pysähtyä kahdesti putsaamaan purjoja takapenkiltä. Noh, tulipahan ainakin testattua miten istuimen kankaat saa irti ja pestyä.

Kotikotona pirpana vetäisi kunnon tirsat ja me vanhemmat päästiin pitkästä aikaa yhtä aikaa saunomaan, kun mamma jäi sisälle puuhastelemaan ja pitämään nukkujaa silmällä. Tytön herättyä hekin tulivat saunaan, mini vaikutti paremmalta ja polski innoissaan ammeessa. Saunan jälkeen oli vuorossa ruokailu, bebe sai kunniapaikan joulupöydän päästä. Kahvin yhteydessä setvittiin kuusen alle kertynyt lahjakasa, josta porukan nuorimmalle tuli eteen monta pakettia avattavaksi. Parasta näytti olevan (papereiden ja nauhojen lisäksi) kirkkaankeltainen pulkka sekä marakassit, loppuillan tyyppi sitten istuikin pulkassa marakassi kädessä. :’)

Illalla tyttö ehti jo nukahtaa rattaisiin, kunnes heräsi yhtäkkiä ja laatta lensi taas kera lohduttoman itkun. Se oli kuitenkin viimeinen kerta, aamulla uuteen päivään heräsi selvästi terveempi vauva. Ruoka tosin ei maistunut moneen päivään, mutta ihmekös tuo. Joulupäivänä suuntasimme vuorostaan miehen äidin luokse, vatsat piukkaan joulupöydän herkuilla ja siihen päälle vähän jotain lahjojakin. Pirpana sai ison laatikollisen perintö-Duploja, joissa riitti ihmettelemistä niin tyttärellä kuin isällä. Päällä olleen paperin puolestaan sai Eino-kissa, joka rakastaa kaikkea rapisevaa.

Joulupäivänä kahvin kanssa nautimme mun tekemän, elämäni toisen täytekakun (joka ekasta poiketen nousi uunissa, hurraa!) sekä miehen siskon rakentaman huisan piparitalon, jonka sisällä ei oltu siivottu ja lattialla kasvoi sieniä. ;) En muuten edes muista milloin viimeksi olisin päässyt närppimään piparitalosta paloja! Ehkä ensi jouluna uskaltaudun itsekin kokeilemaan sellaisen rakentamista..? Tänä vuonna jäi (taas kerran) oma piparitaikina tekemättä, vaikka hommasin jopa kaikki ainesosat. Tai kai pipareita voisi leipoa vaikka näin tammikuussakin? Tekisi kyllä kovasti mieli testata ruispipareita Rimman ohjeella.