AvainsanaIhastuksen huokaus

Kuukausi sitten kerroin blogia koskevasta jännästä muutoksesta, mutta vähän jotain muutakin muutosta on tiedossa. Tai no, aika isokin muutos. Koko alkuvuosi meni tietyllä tavalla sumussa. Ensin oli synttärihässäkkää, sitten loppumattomalta tuntuva sairasteluputki. Tähän päälle vielä aivan ultimaattinen väsymys ja vellova paha olo. Jotenkin sitä kuitenkin jaksoi sinnitellä päivä kerrallaan, kun ajatteli että syksyllä meitä on yhden minipienen ihmisen verran enemmän. ♥

Yllättävää toisessa raskaudessa on se, miten paljon enemmän sitä on huolissaan tuosta mahassa kasvavasta ihmistaimesta. Ensimmäistä odottaessa kaikki on uutta ja jännittävää, mutta nyt jotenkin tietoisuus siitä mikä kaikki voi mennä pieleen on selvästi enemmän läsnä. Tieto lisää tuskaa? En oikein uskaltanut nauttia raskaudesta ennen rakenneultraa, varsinkin kun ensimmäinen ultra oli supernopea ja tehokas emmekä ehtineet nähdä tyypin liikahtavan milliäkään. Esikoisesta nt-ultrakokemus oli aivan erilainen, joten nyt jäi vähän epäuskoinen olo että kaikki tosissaan voisi olla kunnossa. Onneksi toisessa ultrassa meille osui tarkasti työnsä tekevä ja todella lämminhenkinen kätilö, joka varmisti aina että mekin tajusimme mistä ruumiinosasta on kyse. Samanlainen nöpönenä siellä näyttää majailevan kuin ekalla kierroksellakin, kuin samasta puusta veistetty. Jännä sitten syksyllä nähdä kuinka saman näköinen beibi putkahtaa ulos, erityisesti jos on toista sukupuolta kuin esikoinen.

Sen kummempia hankintoja ei vauvalle ole tehty, mutta Lapsimessujen ostoslistallani oli ykkösenä Oot niin ihana -vauvakirja. Esikoisen vauvakirjaa en ole viitsinyt lähteä uusimaan, joten tiesin heti mikä on the vauvakirja tälle toiselle. Ostin saman tien lisäsivupaketinkin, jotta varmasti riittää täytettävää – ja siinä sivussa tapasin viimein livenä Ainon, yhden graafisen alan ehdottomista idoleistani. :) Palaan tähän mukavan erilaiseen vauvakirjaan varmasti myöhemmin, kunhan olen päässyt vauhtiin sen täyttämisessä.

Yhteistyössä: Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Kokoonnuimme ensimmäistä kertaa uuden blogiyhteisömme porukalla sunnuntaina ja paikaksi oli valikoitunut Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa. Meillä on miehen kanssa ollut suunnitelmissa jo vuosia mennä käymään siellä, mutta vieläkään ei sellaista reissua ole saatu aikaiseksi, vaikka Ruissaloon polkaisisi fillarillakin varsin näppärästi. Varpujengin treffipaikka oli siis oikein houkutteleva, vihdoin pääsisin niihin puutarhoihin ihmettelemään! Muistaakseni olen joskus lapsena ollut jollain koulun tms. retkellä Turun kasvitieteellisessä, mutta sen kummempia muistikuvia mulla ei paikasta ole.

Kamera oli luonnollisesti tärkein varuste tuona sunnuntaiaamuna, joten pakkasin laukkuuni reippaan pari kuukautta käytössäni olleen Olympus OM-D E-M1 -rungon ja siihen kiinni pitkään haikailemani M.Zuiko 12-40mm f2.8 ED -objektiivin, jonka kanssa en kuitenkaan ole oikein päässyt sinuiksi. Päädyin sitten ottamaan mukaan myös luottolinssini M.Zuiko 25mm f1.8, ihan vaan siltä varalta että ahdistuisin zoomista. Siirtyessäni kolmisen vuotta takaperin peilittömään järkkäriin mulla oli alkuun 17mm kiinteä objektiivi, mutta myin sen lopulta pois kun se ei ollenkaan tuntunut omalta vaan jotenkin “liian laajalta” – se muistissa hieman nyt jännitinkin tuon zoomin kanssa. Toisin onneksi kävi! Kasvitieteellisen puutarhoihin objektiivi oli kerrassaan loistava valinta ja ihastuin kovasti tähän kiinteävalovoimaiseen zoomiin, jolla sai sopivat bokehit ja kuitenkin pystyi kuvaamaan myös hieman laajempaa kokonaisuutta.

Ensimmäiseksi kasvihuoneisiin astuessaan tupsahtaa Vanhan maailman tropiikkiin, jonka ilma on lämmin ja kostea. Kauniita kukkia, viikunapuita, kohti katonrajaa kiipeileviä köynnöksiä. Esittelemme, ehkä hieman jännittyneinä, itsemme ja blogimme. Kamerat räpsyvät ja muistikorteille tallentuu ruutuja kaikesta mitä silmät rekisteröivät.

Seuraavassa huoneessa on viileämpää. Myös tässä Välimeren ilmastossa silmiä hivelee erilaisten kukkien loisto (mm. kuvan kolibrikukka) ja joukosta löytyy kotoakin tuttuja tapauksia, kuten pelargonia. Huoneessa on akvaario, jossa kököttää kilpikonna täysin liikkumatta. Vaikuttaa siltä kuin se olisi pelkkä koriste, kunnes yhtäkkiä se ottaa jalat alleen ja lähtee etenemään verkkaiseen tahtiinsa. Lappu akvaarion kyljessä kertoo konnan olevaan nimeltään Alma.

Välimereltä siirrymme Talvipuutarhaan, jossa lämpötila on selkeästi matalampi ja tulee melkein jo vilu. Ei sinänsä ihme, sillä huoneessa on talvisin vain 8-10 astetta lämmintä. Nopeasti lämpötilaan yllättäen kuitenkin tottuu ja takaisin päin lähtiessä jopa välimerellinen huone tuntuu tosi lämpimältä. Talvipuutarhassa kukkivat kameliat ynnä muut, paljon näkyy myös nuppuja odottamassa kukkaan puhkeamistaan. Nettisivujen mukaan keväisin värikkäin kukkaloisto löytyy juuri tästä huoneesta.

Talvipuutarhan ollessa sillä suunnalla viimeinen huone käännymme takaisin ja kävelemme kahden jo tutkitun huoneen läpi Uuden maailman tropiikkiin, joka on näistä kasvihuoneista kaikkein suurin. Lämpötila muuttuu niin, että kameran linssi vetää jonkun aikaa jatkuvasti huuruun eikä kuvista tahdo tulla mitään. Huoneen keskipiste on jättilummeallas, jossa lilluu yli metrin halkaisijaltaan olevia jättilumpeen lehtiä sekä uiskentelee niin pieniä kuin isompiakin kaloja. Lammen lähistöllä olevassa lintuhäkissä patsastelee yksi undulaatti, ovi on auki ja muiden asukkien äänet kuuluvat jostain ylhäältä puiden oksilta. Hetken kuluttua häkki on tyhjä, tainnut tirppa lähteä etsimään kavereitaan.

Tropiikin jälkeen vastassa on Araukariahuone ja sen subtrooppinen ilmasto. Huomion kiinnittää heti upean violetti tohtorinkukka, jonka kukinnoissa on kolmea eri sävyä ja koko kasvi näyttää kuin se olisi liukuvärjätty. Lisäksi huoneessa on muistoja satojen miljoonien vuosien takaa, nimittäin eläviksi fossiileiksi kutsuttuja puusaniaisia ja käpypalmuja hirmuliskojen ajalta. Yhdeltä reunalta bongaan lempihuonekasvini käenkaalin, jollainen meillä kotonakin parhaillaan kukkii. Äiti antoi sen mukaani, kun 19-vuotiaana muutin pois kotoa – se ei ollut ihan eilen, eli hyvin on kestänyt jopa tällaisen vihertumpelon käsissä.

Viimeisenä tässä suunnassa puutarhaa on Mehikasvihuone, joka muodostuu hyvin nopeasti omaksi suosikikseni kasvihuoneista. Aavikkomainen tunnelma, yksinkertainen väripaletti sekä kymmenet ja taas kymmenet erilaiset kaktukset tekevät vaikutuksen. Nähtyäni takanurkan jättikokoisen kaktuksen tiedän heti, että siinä haluan ottaa Varpujengin esittelysivulle tulevan kuvani. Mehikasvihuoneessa muistan, että mun on pitänyt jo pitkään hankkia kotiin aloe vera. Ehkä joku uusi kaktuskin voisi olla kiva..?

Muutama tunti vierähtää nopeasti kasvihuoneissa pyörien, ulkoalueet jäävät odottamaan seuraavaa visiittiä. Nyt vielä ulkona näyttää hieman ankealta, mutta kunhan kevät tästä kunnolla pääsee vauhtiin niin riittää varmasti ulkopuutarhassakin vaikka mitä ihmeteltävää. Ehkäpä tästä käynnistä inspiroituneena teemme viimein koko perhe retken kasvitieteelliseen..? :) 25mm objektiivi jää lopulta täysin käyttämättä, kun olen lapsellisen innoissani 12-40mm linssillä kuvaamisesta ja on sanottava, että tällaisessa ympäristössä mahdollisuus zoomaukseen on kyllä erinomainen lisä. Kiinteä f2.8 valovoima on kerrassaan mahtava, kun ei tarvitse zoomatessa miettiä valotuksen säätöjä uusiksi.

Kiitos kivasta aamupäivästä niin puutarhalle kuin seuralaisille! Kannattaa tsekata myös muiden Varpujengiläisten postaukset, miten saman tilanteen ja samat tilat voi nähdä niin monella eri tavalla.

Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet ja kahvio ovat avoinna joka päivä klo 10–17 ja ulkopuutarha klo 8–20 (juhlapyhinä saattaa olla poikkeuksia). Ulkopuutarhaan on vapaa pääsy, kasvihuoneisiin pieni pääsymaksu.

Ratasjuttuja olisi luonnoksissa vaikka kuinka, kun vain ehtisi ja/tai saisi aikaiseksi kirjoittaa ne auki! Osa kokemuksista saattaa olla jo vähän unohtunutkin mielestä, mutta koitan tässä nyt vihdoin saada naputeltua edes jokusen eteenpäin. Tällä kertaa vuorossa siis meidän rattaat numero kolme, Britaxin perushyvät ja suht edulliset B-Motion 4 -kuomurattaat. Meillä olleet olivat mallia 2013, väritys taas vuoden 2015 erikoiskuosi nimeltä Hidden Treasure.

Ensikosketukseni B-Motioneihin taisi olla tamperelaisessa lastentarvikeliikkeessä, jossa niitä ehdotettiin meille matkarattaiksi. Mallikappaleet olivat ruskeat ja minä taas en todellakaan ruskean ystävä, joten ensivaikutelman perusteella en olisi uskonut näitä hankkivani. Mutta värillä on väliä: Hidden Treasure herätti kiinnostukseni heti ja erikoiskuosin musta runko oli toki vain plussaa. Pari kuukautta ehdin näistä salaa haaveilla ennen kuin klikkailin rattaat ostoskoriin, tarjoushinnalla onneksi.

Positiivinen yllätys oli, että paketissa tuli mukana Click & Go -adapterit turvakaukalolle, vaikka meillä ei sellaisille tarvetta ollutkaan. Hidden Treasure -version rattaisiin kuuluu lisäksi Britaxin organizer, jossa mukilokeroiden sisäosat ovat tuota samaa kuosia. Tykästyin kovasti tuohon organizeriin, se on paitsi kaunis niin myös todella kätevä ja laitoinkin aiemmin hankkimani 3 Sproutsin organizerin eteenpäin aika nopsaan.

Koko

B-Motion 4 on näppärä kooltaan niin käytössä kuin kasattunakin. Rattaiden leveydeksi ilmoitetaan monessa paikkaa 58 cm, mutta joissain lähteissä sekä oman mittaukseni mukaan todellinen leveys on 55,5 cm. Tältä osin rattaat tuntuivat heti kotoisammilta kuin jokusen sentin levämmät Swiftit eivätkä toisaalta jääneet Vikingien kapeudesta kuin pari hassua senttiä. Kuomurattaalle tyypillisesti istuin ei ole käännettävissä, mutta vauva-aikaa ajatellen Britaxilla on tarjota lisävarusteena ihan kunnon koppa. Vaihtoehtoisesti voi tehdä kuten Hiekkaleikkejä-blogissa ja hommata kantokassi, jonka saa kiinni rattaiden d-lenkkeihin.

Jousitus ja renkaat

Perus B-Motioneissa on ilmakumirenkaat, takana isommat ja edessä pienemmät. Kokoero renkaiden välillä on aika iso ja omaan makuuni eturenkaat saisivat olla inan suuremmat, nuo vähän tuppaavat töksähtämään jos tulee syvempi sadevesikouru tms. vastaan. Ymmärrän kyllä sen olevan mahdotonta, sillä joskus rattaita taaksepäin vedettäessä eturenkaat osuvat toisiinsa ja jäävät hetkeksi jumittamaan. Eturenkaiden tilalle saa lisävarusteena kiinteät maasto-/talvirenkaat, joiden avulla B-Motionit muuntautuvat hivenen maastokelpoisimmiksi. Yllättävän tönköt ne kuitenkin ovat työntää ihan normirenkaillakin ja kevyiksi rattaiksi raskaat keulia (esim. kanttareiden yli). Takarenkaiden jousitus auttaa asiaa jonkun verran, mutta eivät nämä musta silti parhaimmat tai sutjakkaimmat työnnettävät ole.

Kuomu

Kuomu ei B-Motioneissa ole kovin suojaava ja vetoketjun takana oleva jatkopalakin on verkkoa, mikä ei kamalasti talviaikaan lämmitä mieltä kyytiläisestä puhumattakaan. Olen nähnyt useamman tuunauksen, että verkon päälle on ommeltu kangas – olipa joku keksinyt laittaa heijastinkangasta ja se muuten näkyi hitsin hyvin! Toinen vaihtoehto on hankkia plus-mallin kuomu, niitä saa eri väreissä (mukana myös turvakaaren suoja samaa sävyä) ja niissä verkko-osa on kangasta. Kurkistusluukku löytyy, tosin tarrakiinnityksellä (= pitää äänen ja saattaa herättää nukkuvan lapsen) ja avonaisena se vain lötköttää tuossa kuomun päällä.

Työntöaisa

B-Motionin työntöaisa on säädettävä, säätönapit ovat aisan sisäpuolella. Materiaali on jonkun sortin vaahtomuovia, joka tuntuu käsissä ihan ookoolta. Aisan muotoilu ei henk. koht. mua viehätä, se on jotenkin kankea eikä niin käteen sopiva – muoto kun ei ole pyöreä, vaan sellainen vähän soikea. Säätövara kuitenkin on kelpo ja Britaxin oma organizer istuu aisaan erinomaisesti.

Istuin ja jalkatuki

Selkänoja menee täysin makuulle, nukkumiseen siis hyvä mikäli vain jalkatuen puutteen kestää. Jalkatuki on perus B-Motioneissa pienoinen miinus, sillä se ei ole säädettävä. Plus-mallista tämä säätö löytyy, mutta hyvin tuon säätymättömänkin jalkatuen kanssa pärjää, kun ikään kuin pullauttaa kankaan ulos (ks. ylempi kuva).

Makuulla takaosan kankaan saa irti ja sen alla on verkko, kesähelteillä oikein mukava lisä. Takaosan kangaslipareessa on kivan kokoinen tasku, joskin mulle on jäänyt hieman epäselväksi miten se oikein kuuluisi asetella selkänojan ollessa pystyasennossa… Taskua jos mielii käyttää on lipare jätettävä roikkumaan selkänojan taakse, mikä mielestäni on ehkä vähän hassun näköistä. Selkänojan säätö on varsin rasittava, tai sitten tekniikassani on häikkää. Ylöspäin säätämisessä ei ongelmaa yleensä ole, alas päästettäessä taas säätö toimii välillä kelvollisesti mutta useammin se jumittaa, hihnat menevät ruttuun ja sen sellaista. Niin ärsyttävää!

Selkänojan ollessa pystyimmässä asennossa ei tuollainen 1-vuotias tunnu löytävän B-Motioneissa hyvää istuma-asentoa, ja varsinkin toppahaalari päällä asento valuu helposti (kuva yllä). Jostain muistan kuulleeni, ettei selkänojan edes tulisi missään nimessä olla täysin pystyssä eikä meidän ipana koskaan mitään valittanut, joten ei kai siinä sitten mitään. Valjaat toki ovat pienelle aivan must ja varmasti isommallekin tarpeelliset, koska haararemmiä ei ole.

Valjaat ja turvakaari

Valjaista tykkään kovasti, ne ovat yksinkertaiset käyttää ja säätää. Olkavyöt saa helposti erikseen, joten tarvittaessa voi käyttää pelkästään lannevöitä. Valjaiden pehmusteet ovat musta todella hyvät, sellaiset jämäkät mutta pehmeät – ja kivana yksityiskohtana samaa spesiaalikuosia kuin rattaiden sisäosakin. Turvakaari on helposti irroitettavissa ja sen saa käännettyä syrjään. Meillä kaari ei ollut kovinkaan ahkerassa käytössä, sillä se pidentää selvästi rattaiden kasauskokoa.

Jarru ja tavarakori

Toisin kuin monissa rattaissa, B-Motioneissa ei ole takarenkaiden välissä lainkaan sitä poikkitankoa, johon jalka kivasti vahingossa osuu. Itse tosin onnistuin toisinaan kävellessä osumaan jalalla jompaan kumpaan takarenkaaseen, en kyllä yhtään tiedä miten ihmeessä… Jarrua käytetään työntäjästä katsottuna oikean takarenkaan vierestä, varsin perus ja ihan toimiva tapaus. Tavarakori ei ole kummoisen kokoinen, isompikin voisi olla mutta kyllä tuolla jotenkin pärjää. Ja painopisteeltään B-Motionit ovat sellaiset, että aisasta uskaltaa vähän jotain kantamusta roikottaakin.

Kasaus

Britaxin kuomurattaiden kasaussysteemi on varmasti yksi markkinoiden kätevimmistä: pakettiin laittaminen onnistuu vaikka yhdellä kädellä! Ensin painetaan toisesta sivusta nappi pohjaan ja sen jälkeen kiskaistaan istuimessa olevasta kahvasta (kuvassa valjaiden välissä) rattaat nippuun. Aisa tosin on hyvä säätää etukäteen hieman alaviistoon, jotta paketista tulee tarpeeksi littana ja automaattinen kasauslukko (harmaa klipsi kasausnapista alas) lukittuu varmemmin. Koska rattaat taittuvat keskeltä kahtia, ovat ne kokoontaitettuna varsin näppärän kokoinen nippu. Vielä kun turvakaaren ottaa irti, B-Motionit eivät vie auton takaluukussa tilaa paljon mitään.

Sadesuoja ym. asusteet

B-Motionit ovat kuomunsa kanssa sen verran isommat, että sadesuojalla on oltava tarpeeksi kokoa. Mulla oli ensin Elodie Detailsin suoja, mutta se tuntui turhan jämptiltä eikä myrsyikkunastakaan ollut mainittavaa hyötyä. Tullsan ison kuomurattaan suoja istui mielestäni paremmin, myrskyikkunaa siinä ei ole mutta en sitä sitten edes kaivannut. Kuvissa olevat rattaat ja Tullsan tähtisuoja ovat kaverin, mä kun unohdin ottaa vastaavat kuvat omista kärryistä ennen myyntiä. Niin ja hei, tuossa myös näkee miltä B-Motionit näyttävät maastorenkaat alla!

Istuinpehmusteista mulla ei valitettavasti ole kuvia, mutta ainakin AddBaby istuu B-Motioneihin nätisti ja sen saa kiinni istuimen d-lenkkeihin. Myös kantikkaampi Outlook menee kivasti, erityisesti pullautetun jalkatuen kanssa. Hidden Treasuren kanssa hankalaa on se, että pehmusteen saisi melkeinpä olla yksivärinen, kun ruutukuosissa itsessään on niin paljon värejä. Pusseista taas värin puolesta sopii loistavasti Mamas & Papasin keltainen All Seasons -pussi (kuva alla), joskin se on enemmän välikauden jalkapeitto kuin varsinainen lämpöpussi.

Britax B-Motion 4 (Hidden Treasure 2015) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

• Leveys: 55,5 cm
• Pituus (aisa lyhimmillään): 83 cm
• Kokoontaitettuna (PxLxK): 71×55,5×29 cm (turvakaaren kanssa pituus 89 cm)
• Paino: 10,5 kg
• Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 10″ ja edessä 7,5″
• Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 84-110 cm
• Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, portaaton remmisäätö
• Istuimen painoraja: 17 kg
• Selkänojan korkeus: 46 cm
• Kuomun alla tilaa: 60 cm
• Istuimen makuupituus: 95 cm
• Tavaratila: Kankainen tavarakori 37×31 cm (max. 4 kg)

Ruusuja:

• Kasaus! Supernäppärät laittaa pakettiin ja paketti on pieni.
• Sopivan kapeat matkarattaiksi.
• Hyvät valjaat ja olkapehmusteet.
• Aukeava turvakaari, jonka saa helposti irti.
• D-lenkit istuimessa.
• Kuomussa kurkistusluukku.
• Verkko-osat hyvät tuuletukseen kesäkeleillä.
• Click & Go -adapterit tulevat mukana.
• (Kaunis kuosi. ♥)

Risuja:

• Raskaat keulia.
• Aisan tönkkö muotoilu.
• Kuomu ei kovin suojaava, koska lisäpätkä verkkoa.
• Eturenkaiden pieni koko, jumittuvat välillä osuessaan yhteen.
• Selkänojan säätö saa välillä ärräpäät lentämään.
• Pienellä lapsella makaava istuma-asento.
• Jalkatukea ei saa säädettyä.
• Ei heijastimia.
• Pienehkö tavarakori.

Olin pitkään sitä mieltä, etten hanki erikseen mitään hoitolaukkua – kulkeehan ne vauvan tavarat missä tahansa laukussa. Alkuun käytimme kaapista löytynyttä vanhaa H&M Dividedin miesten olkalaukkua, joka oli sopivan unisex molempien käyttöön. Kun aloin enemmän liikkua vaunujen kanssa, huomasin että reppu olisi kätevämpi siinä kohtaa, kun hoitolaukku ei enää mahdu tavarakoriin esim. kauppareissun yhteydessä. Siispä olkalaukku syrjään ja vanha kunnon kettureppu kehiin, se osoittautuikin varsin näppäräksi tähän tarkoitukseen.

Mutta sitten! Törmäsin netissä niin upeaan hoitolaukkuun, että aloin epäröidä josko kuitenkin Kånkenin rinnalle pitäisi saada ihan oikea hoitolaukku. Kyseessä oli tietysti limited edition ja myöhäisherännäisenä asiaa vatvoessani laukku ehdittiin myydä viimeisestäkin nettikaupasta loppuun. Kunnes eräänä iltana Lastenvaunuhulluja selatessa silmille lävähti myynti-ilmoitus kyseisestä laukusta, vieläpä täysin käyttämättömästä… Siinä kohtaa olin haikaillut veskan perään useamman viikon, joten kun saimme myyjän kanssa treffit sovittua mun Habitare-reissun yhteyteen, päätin lunastaa sen itselleni.

Laukun merkki on siis Donna Wilson for Mamas & Papas ja tämä erikoismallisto on julkaistu ilmeisesti jo loppuvuodesta 2013 – että juu myöhäisherännäinen todellakin. Mallistoon kuuluu kaikkea mahdollista muutakin ihanaa aina lisätarvikkeista rattaisiin asti, tosin nyt alkaa Suomestakin olla kaikki myyty loppuun.

Ihan tavallista hoitolaukkua tuskin olisin hankkinut, mutta tämä ei mielestäni millään tavalla huuda olevansa juuri hoitolaukku. Asia paljastuu vasta sisältöä tutkaillessa, mukaan nimittäin kuuluu samaa kuosia oleva pehmustettu hoitoalusta sekä oranssi pullolle tarkoitettu termospussukka. Laukussa on monta taskua, ulkopuolellakin molemmissa päädyissä. Kätevää on myös irroitettava olkahihna, kaikissa tilanteissa kun pitkä hihna ei ole tarpeen.

Vihertävä kettukuosi on kyllä jotain niiiin ihanaa, varsinkin tuollaiseen nättiin konjakinruskeaan yhdistettynä. Välillä harmittaa, etten ollut mallistoa bongannut aiemmin – kyllä mä rattaisiin olisin kelpuuttanut istuinpehmusteen tai lämpöpussin oikein mieluusti… Mutta onneksi on nyt laukku ainakin ja toisaalta, tälle varmasti on käyttöä myös lapsen ratasajan jälkeen. En muutenkaan raaski tällä hetkellä ihan joka paikkaan veskaa ottaa mukaan, ettei vaan likastu. :P Kokonsa puolesta laukku on ehkä enemmän minireissu- kuin arkikäyttöön, joten rymyt kestävä Kånken pyörii edelleen arjessa mukana.

Voisiko joku kertoa, mihin on taas tämäkin kuukausi kadonnut? Tässä näitä vappukuvia ajattelin postata, eihän siitä ole vasta kuin lähemmäs kuukausi… Öhöm. Ei tosiaan ole viime aikoina pahemmin tullut koneella istuttua, kun on niin paljon kaikenlaista. Ja päivisin tietysti aika hujahtaa pirpanan kanssa, tuo kun ei nykyään oikein tahdo edes päiväunia nukkua. Kun joskus niin hyvä mäihä käy, että likka on unten mailla sisätiloissa niin aika usein ruoka menee kaiken edelle. Tai sitten siivous, koti on mun työpaikka ja tykkään pitää työpisteeni siistinä.

Mutta niin, se vappu. Puolisko painoi ylitöitä koko pitkän vappuviikonlopun, joten pääasiassa meillä oli beben kanssa omat jutut. Aattona ei tehty mitään erikoista, sehän vähän niin kuin jo kuuluu asiaan. Vapunpäivänä hyppäsin bussiin kera vaunujen ja köröttelin Kupittaanpuistoon, jossa Marianna ja Sintsu jo lekottelivat viltillä piknik-eväitä nauttien. Vaunut parkkiin viereen ja itse porukan jatkoksi oman vilttini kanssa, aurinkokin paistoi mukavasti. Äiti oli nakittanut käyttämään jonkun Groupon-lahjakortin Cafe Braheen, minkä seurauksena meillä oli jos jonkinlaista herkkua piknikillä. Lopulliset tuomiot: cronitsit jees, muffinssit ihan okei, keksit nääh. Sokerihumalan noista kyllä sai.

Alkuillasta pyörähdimme porukalla vielä tivolissa, siellä ei muistikortille näköjään tallentunut yhtään otosta. Komea vappusää oli houkutellut paikalle puoli Turkua enkä jaksanut kovin kauaa väkijoukossa palloilla, joten sanoin moimoit ja lähdin rullailemaan pois. Mies tuli hakemaan meitä ja lähdimme maalle saunomaan, treffipaikalle mennessä kurvasin Kerttulinkadun kautta ikuistaakseni tämän kevään kirsikankukat. Aikamoinen meri jälleen kerran, vähän oli vielä nuppujakin joukossa. Noihin aikoihin taisi se parhain hanami olla juuri alkamassa, seuraavalla viikolla vaaleanpunaisia kukkia näkyi usemmassakin paikkaa. Oi että! ♥