AvainsanaIhastuksen huokaus

Lomailin koko viime viikon tekemättä oikeastaan mitään. Nukuin (ihan järjettömän) paljon, inspiroiduin netissä vaikka mistä ja pohdin alkanutta vuotta. En käynyt jumpassa tai salilla kertaakaan, yhtenä päivänä sentään tein puolen tunnin kävelylenkin raikkaassa ulkoilmassa. Ei siis kovin aikaansaava viikko, laiska pikemminkin – ja levännyt. Nyt jaksaa taas uudella tarmolla tarttua arkeen, joka ei oikeastaan maistu hullummalta. Päivätkin pitenevät jo kovaa vauhtia!

Viimeisenä varsinaisena vapaapäivänäni sain houkuteltua siskon ja äipän mukaani retkelle lempparikaupunkiini Raumalle. Ei meillä mitään varsinaista syytä visiitille ollut, kunhan halusin nähdä ja kokea talvisen Rauman. Varsinainen talvifiilis tosin jäi uupumaan, sillä plussakelit ja sateet olivat sielläkin suunnalla vieneet lumet mukanaan.

1. Lumeton Kauppakatu feat. Feline.
2. Ihastuin ikihyviksi R/H:n vetoketjujakkuun (SS12-mallistoa): villaa, poronnahkaa ja vetoketjua. Ihanan pehmoinen ja lämpöisen tuntuinen päällä, irrotettava nahkakaulus vähintäänkin loistava idea. Saa nähdä jäänkö kokonaan ilman Zipper Jacketia, kun en saman tien raaskinut ostaa…
3. Kupponen teetä Café Salin salaattiannoksen päälle.
4. Hempeä kaffekoju torin laidassa.

Kierreltiin pääasiassa Vanhan Rauman kaduilla ja piipahdettiin milloin missäkin putiikissa. K26 lifestyle store oli sulkenut ovensa (nyyh!), Busstop muuttanut uuteen tyylikkääseen liiketilaan. Studio25:ssa hyödynnettiin Felinen kanssa kumpikin Firetrapin alerekki, Valtavasta Kääpiöstä taas pojat saivat tulisia tuliaisia. Ennen kotimatkalle lähtöä poikkesimme vielä Hannas-sisustuskaupassa ja yhdellä kirpparilla sekä haimme Kontiolta hieman iltakahviherkkuja.

Ihana kaupunki se Rauma on vuodenajasta tai säästä huolimatta! ♥

Lupasin palata aiheeseen häämekko, joten kaikki mekkointoilijat huomio: tää ois nyt teille! Vaikka siviilisäädyn vaihtamisen virallinen osuus oli vain ohikiitävä hetki ja tärkeämpää on ehdottomasti varsinainen hääjuhla ensi syksynä, halusin kuitenkin pukeutua maistraattiin asianmukaisesti. Mikään yhden kerran juhlakolttu ei ollut vaihtoehto, joten päätin hommata kivan mekon, jolle löytyy taatusti käyttöä myös jatkossa. Omalle päärynäkropalleni imartelevin mekkomalli korostaa pientä yläosaa ja piilottaa leveän alaosan, siispä aloin vilkuilla kunnon kellomekkojen suuntaan. Kuin tilauksesta Nelliina vinkkasi blogissaan Olivia Rougen alekoodista, selvä vinkki että mun oli aika toimia. :)

Pähkäilin tovin eri mallien ja kuosien välillä, kunnes päädyin punaiseen sydänkuosiseen kellomekkoon hihoilla – mikä muu nyt voisi olla osuvampi yhdistelmä kun menee joulun alla naimisiin?! Muutaman viikon päästä mekkopaketti kolahti postiluukusta ja oi että, miten syvään huokaisin ihastuksesta. Niin kaunis, upea ja täy-del-li-nen. ♥ Koko ei tosin natsannut ekalla kerralla, mutta sain kerrassaan erinomaista palvelua ja uusi oikean kokoinen mekko ehti perille hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Iso kiitos siis Olivia Rougen suuntaan!

Hääpäivänä laitoin mekon alle Hell Bunnyn valkoisen tyllihameen, joka toi muhkeutta niin paljon että hyvä kun mahduin autoon istumaan. Mutta oikein kauniisti hulmui helma alustyllin kanssa! Jouluviikolla koekäytin mekon sitten arkisemmissa olosuhteissa, toisin sanoen vietin siinä suunnilleen koko joulun. Viimeisessä kuvassa mekko on osana tapaninpäivän sukulounaalla päällä ollutta asua, ilman tyllihametta ja irtohihojen (Pieces), paksujen bambusukkisten (Norlyn) sekä prätkäbuutsien (Vagabond) kanssa. Loistavasti toimii näinkin, seuraavaksi koitan saada mekon asustettua toimistolle sopivaksi.

Rakastan sydänmekkoani ihan kympillä ja epäilen suuresti, ettei se jää ainoaksi hankinnaksi Olivia Rougen putiikista… Jose ♥ kellomekot

(Ekan kuvaparin ikuisti Mia; tapaninpäivänä kameran takana oli puoliskoni.)

Nonstop – POP-direktiivi [2000]

Kerroin jokin aika sitten yhteistyöstä nettikauppa Zalandon kanssa, nyt olisi aika kurkata sieltä tulleeseen pakettiin. Ei varmaan ollut vaikeaa arvata, että sydämeni sykki eniten eräälle herkulliselle kenkäparille..? Vagabondin syysmallistosta, kuinkas muutenkaan. Tällaiset kaunokaiset lähi-Siwasta noutamastani paketista kuoriutuivat:

Kyseessä on kollaasissakin mukana olleet Grace-nauhamonot, jotka alun perin iskostuivat verkkokalvoilleni elokuun lopun Jyväskylän reissulla. Jätin silloin kuitenkin ostamatta ja etsiskelin myöhemmin kenkiä Turusta, mutta täällä niitä ei näkynyt olevan liikkeiden valikoimissa lainkaan. Onneksi Zalando pelasti ja nyt voin mennä viilettää onnellisena korot syksyisillä kaduilla kopisten!

Kesä meni pitkälti matalilla kengillä tallustellen ja sen kyllä huomaa, jalkapöytä kipeytyy vähän väliä. Gracet korjaavat asian loistavasti: korko on tukeva eikä liian korkea, muovinen pohja tuntuu kumimaiselta ja siksi hyvältä jalassa. Mikä tärkeintä, nuo jalassa pystyy pyöräilemään! Korkoa noissa on 8 cm ja platoa 2 cm, oikein sopivasti siis. Pitkästä aikaa sellaiset korolliset popot, joilla voisin kävellä pidempäänkin.

Onhan nämä ehkä vähän ysärit, kuten kesällä hankkimani kiilasandaalitkin. Mutta ei kai se mitään haittaa? :) Eiköhän se ysärimuoti kohta sieltä jo iske taas täydellä teholla… Tiukat, napaa vilauttelevat paidat aion kyllä jättää tällä kertaa väliin!

Samuli Putro – Elämä on juhla [2009]

Rauma tarjosi muutakin kaivattua kuin kukkamekon, nimittäin kauneimman sateenvarjon mitä mulla on koskaan ollut. Katselin joskus keväällä Benchin läpinäkyviä sontikoita Studiossa, mutta jätin silloin ostamatta. Myöhemmin vähän harmitti, vaan eipä harmita enää. Valtava Kääpiö -nimisessä pikkuputiikissa oli myynnissä kaikkea kreisiä ja sieltä löysin myös läpinäkyvän sadesuojani. Rahavarat keveni vaivaisella kympillä ja hei, siinä on myös ihana musta pitsireunus!

Kuvassa on toinenkin esittelyä odottanut komponentti, kesämekko numero neljä. Samujin lintumekko jäi haaveeksi, joten en voinut ohittaa tätä söpismekkoa kun se tuli AX Parisia selatessa vastaan. Röyhelöiset käsiaukot ja tuplahelma tekevät mekosta juhlakelpoisen, mutta kolttu toimii myös arjessa kun kaipaa piristystä päivään. Sifonkimainen polyesteri on tällaisessa vaatekappaleessa ihan jees, laskeutuu nätisti eikä yllättäen ole yhtään sähköinen. Ainakaan näin kesäaikaan, nähtäväksi jää millainen on mekon talviboogie.

Mekon etuosa näkyy paremmin tässä ja tässä asukuvassa. Sateenvarjon ja mekon lisäksi sateisen sunnuntain asussa mukana lintuhäkkikorvikset Planet Star, violetti satiinihuivi vyönä Seppälä sekä mustikansiniset ballerinat Vagabond.

Kesä vetelee jo viimeisiään, mutta vielä olisi yksi mekko esiteltävänä tämän jälkeen. Se onkin tämän mekkokesän 2012 käytetyin yksilö, kirsikka kakun päällä! Katsotaan josko saisin lähiaikoina nakitettua jonkun ikuistamaan blogikelpoisen kuvan mekosta. Sillä aikaa tsekkaa toki myös sarjan aiemmat osat: harmaa mekko, seepramekko sekä galaksimekko.

(Kuvan nappasi puolisko – tängjuu.)

Samuli Putro – Älä sammu aurinko [2011]

Kuten luvattu, seuraa kuvapläjäys asuntomessujen lempparikohteestani. Se tuli vastaan heti alkupuolella, sillä Lakka Kivitalo HausKaks oli messukohde numero 10. Tiesin kuitenkin jo siinä vaiheessa, että mikään vielä nähtävä kohde ei mitenkään voisi kiilata kärkeen tämän hauskan ja kodikkaan mutta myös tyylikkään kodin ohi. Katsokaapa nyt!

Se alkoi jo pihalta. Harmaa talo, jossa on tehostevärejä ulkopuolella: oranssia, turkoosia, limenvihreää. Pidän enemmän puu- kuin kivitaloista, mutta HausKaks yhdisti kummatkin upeaksi kokonaisuudeksi. Oranssi “lisäosa” kätki sisälleen jättikokoiset ulkotilat, kyllä kelpaa isäntäväen grillailla kesäiltoina ja kutsua vaikka koko naapurusto kylään. Ei sillä, samanlaiset tilat (ellei isommatkin) oli suurin piirtein joka kohteella…

Mustavalkoinen keittiö, mahtava! Haaveilen joskus asuvani sellaisessa kodissa, jossa on musta keittiö – voi se olisi kaunis. HausKaks-keittiön ikkunat oli mielestäni kivasti sijoitetut, vähän jotain erilaista normaalikäytäntöön verrattuna.

Valkoisen ruokapöydän ympärille oli koottu sekalainen seurakunta erivärisiksi käsiteltyjä pinnatuoleja. Akkiki totesi, että ovat ihan mun näköiset. :) Ja todellakin, vastaavan setin ottaisin kotiini heti vain jos saisin (tai se mahtuisi johonkin). Pöydän takana näkyy muhkea sohvanurkkaus, ja viereisessä kuvassa on alakerrassa sijaitseva 6-vuotiaan lapsen huone. Turkoosi ja limenvihreä on aika hauska mutta toimiva yhdistelmä.

Ihasteltiin kummatkin Akkikin kanssa nättiä puista porraskaidetta – huomataksemme lapun “Väliaikainen kaide! Puurimoituksen tilalle tulossa lasi.” kaiteen päällä. No höh. Lasi tekee kaiteesta ehkä tyylikkäämmän mutta myös tylsemmän.

Makuuhuone sinivalkoisilla seinillä, nams. Sininen on maalattu kivan graafisesti kulmiin ym. nähden. Huoneessa hämäsi vähän oikealla seinustalla oleva ikkuna, joka kooltaan ja muodoltaan muistutti melkeinpä jo ovea. Itse en tykkäisi makuuhuoneessa lattiaan asti ulottuvasta ikkunasta.

Alakerran wc:n oranssi taso oli ihanan piristävä! Pesutiloissa oli mielenkiintoinen täysin betonilta näyttävä pinnoite, vaaleansävyisessä saunassa istuimina oli lauteiden sijasta hassut kuutiot. Kuvassa pesutilat näkyvät kirjahyllyn keskellä olevien aukkojen (joista puuttui vielä lasit) takana, ihan mukava idea sekin.

HausKaks oli mielestäni toteutettu hyvin eikä siinä ollut monen muun kohteen tapaan sellaista ökyfiilistä, vaikka kustannusarvio toki reippaasti yli 400 000 erkkiä olikin. Kokoonsa (neljä huonetta 128,5 m²) nähden hinta oli aika huikea, kun monet isommat tönöt oli huomattavasti edullisempia. Niin asiantuntija en kuitenkaan ole, että tietäisin mikä taloa rakennettaessa maksaa mitäkin, joten jätetään hintapohdinnat tähän. :)

Lisätiedot HausKaks-talosta »