AvainsanaIhkutus

Marraskuun viimeisenä päivänä hurautin Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston joulumyyjäisiin, jossa ohjelmassa oli mm. vaatetusartesaanien järjestämä pukunäytös Runway to Wonderland. Ehdimme paikalle juuri sopivasti päivän toiseen näytökseen, vaikka mulla ehkä hieman tulikin kiire lähdön kanssa… Kuten tavallista, nimimerkillä “Aina myöhässä about kaikkialta”.

Teemana näytöksessä oli siis Liisa Ihmemaassa ja oli kyllä aivan huikea esitys! Ihan perinteisestä muotinäytöksestä ei ollut kyse, vaan vaatteet esiteltiin osana tarinaa ja mukana oli myös dialogia Liisan, Hatuntekijän sekä Valkoisen Kanin kesken. Rekvisiitta oli viimeisen päälle suunniteltu aina catwalkin reunoilla olevaa esineistöä myöten, moni jäikin ihmettelemään kilkkeitä näytöksen jälkeen. Lavalla nähdyt vaatteet olivat kiinnostavia nekin, mitäpä muuta tällaiselta inspiroivalta porukalta voisi odottaa. Käsittämätöntä, miten joku keksii ja ennen kaikkea osaa tehdä kaikkia niin siistejä juttuja!

En harmikseni muista nimiä asujen takana enkä onnistunut enää netistäkään löytämään listaa pukunäytökseen osallistuneista suunnittelijoista. Taisin olla liian lumoutunut esityksestä, kun en huomannut ottaa lainkaan kuvia screenistä, jossa aina näkyi lavalla olevien asukokonaisuuksien suunnittelijat. Niin tai näin: taitavia tyyppejä, joiden touhuja kannattaa seurata jatkossakin.

Lappi-viikon keskiviikko oli pitkä mutta erittäin antoisa päivä, tässä tulee siitä ensimmäinen osa. Aloitimme päivän retken Konijänkän kotieläinpihasta, jossa on eläimiä reippaasti yli sata. Omia suosikkejani olivat tietysti kaikki kärsälliset, possufani kun olen. Kuvia näpsin aika läjän, joten kuvatulvalta ei voi välttyä tässä postauksessakaan. Here we go!

Tämän aitauksessa tuo edellisen kuvan minipossu tuhisi kärsä maata viistäen.

Kotieläinpihalla oli hiljaista ja saimme katsella eläimiä rauhassa. Hevospuolella oli enemmän säpinää, nuorilla likoilla oli siellä meneillään jonkun sortin oppitunti. Voi että, alkoi itsekin kaivata heppatouhuihin taas vuosien jälkeen! Ratsastin nuorempana viitisen vuotta, kunnes teini-ikä vei tämän tytön mukanaan – ja sitten se ratsastuskoulukin, jossa olimme porukalla käyneet, laittoi lapun luukulle. Ehkä vielä joskus…

Palataanpa ajassa noin kuukausi taaksepäin toukokuun puoliväliin, jolloin täällä suunnalla oli vuotuinen Turku Design Festival -tapahtuma. Osallistuin festivaalihumuun ensin torstaina, jolloin kiertelin Mia seuranani ympäri kaupunkia Late Night Shoppingin merkeissä. Tutustuimme uusiin putiikkeihin leimapassia täyttäessämme, kuuntelimme kirjakaupassa MOMO-juttuja sekä piipahdimme Kårenilla vaatetusopiskelijoiden pukunäytöksessä. Keli oli mahtava – se oli niitä kevään ekoja oikeasti lämpimiä päiviä – ja jotain ostoksiakin kassista löytyi kotiin lähtiessä, oikein onnistunut ilta siis.

Lauantaina lähdimme jälleen Mian kanssa liikenteeseen. Päivän ensimmäinen etappi oli VPK-talo ja Fashion Stock Sales, josta jatkoimme kohti jokirantaa. Samalle päivälle osui sopivasti Ravintolapäivä, johon sain vihdoinkin aikaiseksi osallistua. Matkalla kun sattui tulemaan vastaan paikallisen roller derby -joukkueen koju täynnä herkullisen näköisiä kuppikakkuja – oli pakko ostaa maistiaiset! Kuppikakkujen jälkeen matka jatkui Aurajoen toiselle puolelle Televisio Lifestyle Storeen, jossa vietettiin kevätkarkeloita kera Katri Niskasen. Tarjolla oli herkkuja jos jonkinlaisia, ruutuliinalla syötävien muodossa kuin tietysti myös tuotepuolenkin osalta.

Ihastelun kohteena olivat luonnollisesti upeat design by katri/n -vaatteet, mutta niiden lisäksi hypistelin innokkaasti laukkuosastoa. Lumin pikkulaukut seinällä olivat kauniita ja tyylikkäitä, Globe Hopen taas veikeitä kesäveskoja. Oi ja voi, miksei ihminen tarvitse ainakin sataa laukkua? Valikoimaa kun olisi riittämiin ja vähän enemmänkin.

Kevätkarkeloissa oli kilpailu, johon osallistuttiin sovittamalla jotain Katrin luomusta. Kokeilin ainakin viittä mekkoa, oli aika mahtavaa saada sovitusapua itse suunnittelijalta. Lopulta osallistuin kisaan pirteän sitruunankeltaisen mekkounelman kanssa, Limone Dress nimeltään. Fiilis oli aika uskomaton saadessani myöhemmin iltapäivällä puhelun Katrilta, että olin voittanut sen mekon!!! Äääkkäääk, mun vaatekaapissa roikkuu nyt yksi ihan mieletön mekko arvostamaltani kotimaiselta suunnittelijalta!

(Viimeinen kuva Paulina Nordström / Television Facebook; muut omasta kamerasta.)

Kent – En plats i solen [2010]

Melkein kuukausi näköjään siinä kesti ennen kuin sain työn alle tämän postauksen yhdestä kevään inspiroivimmasta tapahtumasta Turussa. Kymmenen lähiseudun nuoren suunnittelijan Rock’n Roses -muotinäytös järjestettiin Vimmassa huhtikuun viimeisenä perjantaina ja sisälsi nimensä mukaisesti rock-teeman erilaisia tulkintoja.

Desthea oli tapahtuman järjestäjäjoukoissa ja mulla oli tällä kertaa näppini pelissä ainoastaan taustascreenin verran. Julisteen graafisen ilmeen taso olikin aivan eri sfääreissä kuin mitä männä vuosina omissa käsissäni on syntynyt – parempi tosiaan jättää graafinen suunnittelu niille, jotka sen osaavat. ;) Ohjelma alkoi pirtsakalla tanssiesityksellä, jonka jälkeen lava täyttyi suunnittelijoiden upeista luomuksista.

JannikWear

Mustaa, nahkaa, hupullisia yläosia. Ihastuin erityisesti kolmannen kuvan paitaan, jossa oli nahkaa hupussa, kauluksessa sekä taskujen ympärillä.

Planet Star

Desthean mallisto ja sisko yhtenä mallina. Olin nähnyt osan vaatteista etukäteen ja näytöksessä jatkoin noiden mustien mekkojen, erityisesti kolmannen kuvan rimpsuversion, ihastelua. Myös iso mustavalkoinen kainalolaukku on upea.

CHARLie

Hauskoja neuletoppeja, jotka saavat aikaan halun tarttua puikkoihin itsekin. Enkä mä edes osaa neuloa!

Tetra Tuulia

Cyberhenkistä mustaa. Vyötärövyöt (vai lasketaankohan nuo jo korseteiksi) olivat mahtavia, varsinkin tuo nahkainen yksilö.

Noora Laine

Aah & oih tuo oikeanpuoleisen mekon nahkayläosa, mieletön! Tykkään muutenkin tuosta asuja yhdistävän kankaan jännästä kuviosta.

Muusa / Saija Vainio

Hempeää ja naisellista harvoin näkee mustana, vaan nytpä oli sitä tarjolla. Ihania nuo pitsiset selkäosat.

Joel Törrönen

Epäilemättä illan erikoisin setti: miesten alusvaatteita, joita esittelivät huppupäiset nukettajat. Lavalla tapahtui hetken aikaa niin paljon kaikkea ettei meinannut perässä pysyä. Peukku tälle!

Eos Clothing Design / Maarit Nieminen

Sitten vähän gootimpaa meininkiä: punaista, mustaa ja uskomattoman hienoja helmoja. Oma suosikkini oli ehdottomasti ekan kuvan viitta, jotain tuollaista kaipaisin oman vaatekaappini jatkoksi.

Anna Lahokoski

Lisää nahkaa, oi! Erityisen hurmaava ja huikea on tuo alemman rivin punamusta nahkaunelma.

Katri Vanhatalo

Viimeisessä setissä ihastusta aiheutti pitkä nahkatakki, oi että se on komea. Viininpunaisen hameen ympärille kasattu kokonaisuus on myös mun mieleen. Tulikin tuosta asusta mieleen, pitäisiköhän uskaltaa tänä kesänä kokeilla pitkiä helmoja..?

En olisi milloinkaan osannut aavistaa, että jokin muotitapahtuma voi olla näin inspiroiva läpi koko shown! Osa hurmiosta oli varmasti yleisen fiiliksen ansiota, sali oli täynnä ja tunnelma katossa. Ja sitten ne vaatteet, voi että miten kauniita kokonaisuuksia malleilla oli päällään. Olisin voinut saman tien ottaa ainakin puolet vaatteista omaan garderobiini, ja lisäksi päässä alkoi liikkua ideoita jo olemassa olevien juttujen tuunaamiseen. Pakko tässä on kohta opetella äiskän avustuksella ompelemaan… Nimim. Kouluvuotensa teknisissä töissä ollut

Ps. Tsekkaa myös näytöksen viralliset kuvat.

Lykätään nyt toinenkin asukuva kehiin, kun vauhtiin päästiin. Päädyin sunnuntaina ekaa kertaa ikinä Piha & Puutarha -messuille, kun äiskällä sattui olemaan ylimääräinen lippu. Mitään pihaa tai puutarhaa meillä ei ole ja parvekekin on hyvin pieni, mutta sain messuilta yllättäen aika kasan inspiraatiota turnipseihin liittyen. Selkeää aikuistumista havaittavissa, sillä olen alkanut haaveilla maalle muuton ohella omakotitalosta ja jopa pihan laittamisesta. Huolestuttavaa?! Kohta musta varmaan kuoriutuu pullantuoksuinen keittiöhengetär, joka loihtii hellan ääressä toinen toistaan mahtavampia herkkuja… Öh, as if!

Ennen messuille lähtöä nakitin äijelini nappaamaan asukuvan – hei vaan takatalvi ja jalkarätin kokoiset lumihiutaleet! Syy, miksi tästä asusta oikeastaan edes bloggaan, löytyy jaloista. Vyötäröä ja hanuria ahdistavat tiukat pillihousut ovat alkaneet ottaa päähän ihan kunnolla, työpäivän mittainen istuminen kun ei varsinaisesti ole tiukkispökien ylin ystävä. Mulla ainakaan, jossain vaiheessa päivää nappi alkaa puristaa ihan taatusti.

Pääsiäisen alla sain tarpeekseni ja kiirastorstaina tynkätyöpäivän jälkeen painelin tsekkaamaan poikaystäväfarkkumarkkinat. Ehdin jopa Carlingsin alepinoille asti, kun jo tuli sopivat vastaan: tuttua merkkiä Levi’s ja mallia Skinny Roller. Mun päärynällä ei lököboyfriendeistä haaveilla, pökät pitäisi olla ennemminkin mallia hiphop jotta olisivat mulla joka puolelta löysät. Siispä tällainen ylhäältä kevyesti lököttävä, lahkeesta kapeampi porkkanamalli ajaa erinomaisesti poikkistarpeeni. Materiaali on jämäkkää 98% puuvillaa ja 2% elastaania, joten hippasen nuo varmaan tuosta vielä muuttuvat mukavammaksi. Kurkatkaapa muuten huviksenne, miten erilaiselta sama farkku näyttää esim. Nelliinan tai Natan päällä!

Ostopäivästä lähtien olenkin sitten vetänyt Skinny Rollerit jalkaan about aina kun on tarvinnut lähteä kotipihasta kauemmas, epäilen saman suuntaisen trendin jatkuvan ainakin kesähelteisiin (tuleehan niitä?!) saakka. Sunnuntain messuilla farkuilla oli seuranaan paras kamu eli nahkavyö H&M men, läpikuultava hihaton paita Gina Tricot ja päällä lämmittämässä merinovillainen neuletakki COS men. Olalla nahkalaukku Mhann, jalassa Conversen Light Acousticit, korvissa siskon tekemät korvikset (ne samat kuin lauantainakin) sekä ranteessa Axcentin kello.