AvainsanaJotain uutta

Loppuviikko oli jälleen onneton bloggaamisen suhteen, mutta sellaista se aina toisinaan on. Perjantaina mulla oli vapaapäivä, josta vietin hyvin pienen osan kotona. Sen verran paljon oli viikolla tullut istuttua sisällä koneen ääressä, että oli oikein piristävää viettää aikaa muualla aivan muiden asioiden merkeissä.

Aamupäivällä olin Felinen kanssa Salossa pukusovituksessa sekä vähän kuivaharjoittelemassa lavakuvioita – en olekaan tainnut mainita, että olen taas lupautunut kaverille malliksi? :P Kyseessä on siis Moderndayhippien opiskeluihin liittyvä Luonnon helmassa -pukunäytös, jonka ensimmäiset näytökset ovat tulevana torstaina Salossa. Pikkasen jänskättää, miten mallileikit taas multa luontuu – varsinkin kun mun asu on hieman haastava… Mutta onnistuihan se keväälläkin niin mikä jottei tällä kertaa myös.

Matkalla takaisin Turkuun poikettiin Tammisillan ABC:llä syömässä. Onneksi en ole oikeasti malli niin voin silloin tällöin valita lautaselleni pannupitsan, esimerkiksi Rosso Expressin broilerista, vuohenjuustosta, tomaattikastikkeesta, juustosta ja rucolasta koostuvan Bolzanon.

Näytti pannussa pieneltä mutta osoittautui todella täyttävksi, Felinen autettua neljännesosan verran lopputulos oli niukasti Jose 2 – pitsa 1. Ei muuten tehnyt mieli syödä koko loppupäivänä, paitsi ihan vähän suklaata.

Vietettiin palkkapäivän kunniaksi parituntinen Skanssissa ennen kotiinmenoa, kierreltiin kaupoissa ja osallistuttiin Biancon Please stop global warming -ilmastonmuutoskampanjaan poseeramalla kameralle 45-kokoiset maastonvihreät kumisaappaat jalassa. Saatiin siitä hyvästä hienot pinssit, tsek Felinen pipo kahvinryystämiskuvassa alempana.

Niin, ennen kauppakeskuksesta poistumista istahdettiin hetkeksi Cafe Braheen. Sisko tahtoi iltapäiväkahvin hasselpähkinämakusiirapilla (meniköhän oikein?) ja mä otin janon taltuttaakseni mehupullon, jonka etiketissä kiivi ja mansikka halasivat ja jonka korkin sisäpuolella oli random fakta muurahaisista. Päivän pienet piristykset ja silleen.

Skanssista ostin niinkin tärkeät vermeet kuin ihonväriset rintsikat (olkaimilla muunneltavat) ja alushousut (tukevat sekä muotoilevat kunnon mummopökät aletangolta). Kyllä nyt kelpaa astella näytöslavalla valkoisessa asussa, kun ei rintsikat ja alkkarit näy näpi.

Melkein unohdin ne suklaat. Salosta lähtiessä pysähdyttiin ekan kerran jo Halikossa, kun vaadin vihdoinkin päästä katsastamaan Design Hillin. Paljon kaikkea ihanaa sisustustavaraa! Mukaan ei tosin tällä kertaa tarttunut muuta kuin muutama herkkusuklaa, mun valinnat ovat kuvassa oikealla. Suklaa nimeltä Tokio sisälsi vihreää teetä ja pyramidin muotoinen Cairo oli valkoista suklaata sekä pistaasia. Namnamnam.

P.S. Anteeksi linkeistä, joista liian monessa (= kahdessa) rävähtää kamalat soundit ilmoille kun sivuille menee. Toivottavasti ette a) klikanneet niitä tai b) jos klikkasitte niin ette pelästyneet, ainakaan kovin paljoa.

Justin Timberlake – FutureSex/LoveSounds [2006]

Nopea päivitys ennen kuin käyn kullan kokkaamaan spaghettipataan kiinni, olen taas ollut suunnilleen koko päivän syömättä niin alkaa jo olla vähän nälkä. Mä en tajua, miten voi olla niin vaikeaa syödä vähän ja säännöllisesti – mulla se on lähes aina ennemminkin paljon ja harvoin. Pitäisi varmaan uhrata asialle ajatus jos toinenkin?

Anyhow, asiaan.

Satuin eräänä kauniina päivänä tutkailemaan CDON.comin valikoimaa ja yhtäkkiä huomasin syöttäväni luottokortin tunnuslukuja niille varattuihin kenttiin. Ostan todella harvoin levyjä tai dvd:itä, mutta nyt löytyi juuri oikeat tuotteet sen verran hyvillä tarjouksilla tuotteita että oli pakko laittaa tilaus menemään.

• Pariisin Kevät: Astronautti
• Pariisin Kevät: Meteoriitti
• Leffakombo (500) Days of Summer ja Little Miss Sunshine
• Pasilan 2. tuotantokausi

Levyt olen kuunnellut useampaan kertaan jo, toistaiseksi olen sitä mieltä että yhtyeen esikoisalbumi on parempi. Tai ehkä en vain ole kuunnellut uudempaa lättyä vielä tarpeeksi monta kertaa. Noista elokuvista en ole nähnyt kumpaakaan, mutta kehuja olen kuullut ja lukenut. Toivottavasti joku päivä ehtisi istahtaa sohvalle ja katsoa pätkät, vaikka olisihan tuolla toki muitakin (laina)leffoja jonossa. Pasilan kakkostuottis oli must-hankinta, synttärilahjaksi saamani ykköskausi on katsottu aikaa sitten läpi.

Sisko toi silloin pari viikkoa sitten ihan mahtavat tuliaiset Puolasta, turkoosit Converse-nauhat sekä muhkeat vesimelonikorvikset. Nauhat päätyivät toistaiseksi vanhoihin mustiin All Stareihin, jotka ovat kuntonsa puolesta nykyään lähinnä festari- ym. käytössä. Turkoosi näyttää kyllä hyvältä mustaan yhdistettynä! Korviksista olen saanut kehuja tuntemattomilta, mikä on aina hauskaa. Ja ei, nuo eivät paina oikeastaan mitään vaikka kokonsa puolesta isot ovatkin.

Nyt syömään.

Tämän viikon työputki (eli kolme yövuoroa) takana, nyt voi ainakin pari päivää hengähtää. Ja ensi viikolla on odotettavissa kaikkea mukavaa, alkuviikosta vieraita Tampereen ja loppuviikosta monen päivän festarointia kaupungissa. Elokuu lähenee kovaa vauhtia, mutta onneksi sinnekin on vielä jäänyt odottamisen arvoista häppeningiä. On muuten ollut kaikin puolin aika mahtava kesä tämä!

Eilen houkuttelin kullan mukaani kaupunkiin jäätelön varjolla, sitä ennen käytiin hakemassa torilta herkkuja mansikoiden, viinirypäleiden sun muiden muodossa ja Sokoksellakin pyörähdettiin hiusväriostoksilla. Mua on viime aikoina vaivannut sellainen hiuskriisi, että oli pakko tehdä asialle jotain. Kotona vähän uutta väriä pintaan ja jospa lähiviikkoina pääsisi kampaajan käsittelyyn saksimisen osalta, ehkä niillä eväillä selviäisi taas syksyyn.

Käytiin siis Hansan italialaisessa jätskipaikassa, en edes muista milloin viimeksi olen siellä käynyt. Kulta ei ollut käynyt koskaan, joten lähinnä sen takia tahdoin hänet sinne viedä. Mielenkiintoisia makuja olisi riittänyt jättiannokseen, mutta sain lopulta tehtyä päätökseni pienen purkin suhteen: melonia ja kermakirsikkaa. Erinomaisia kummatkin, seuraavalla kerralla voisi maistaa esimerkiksi mangoa.

Tällä viikolla tuli myös tehtyä eräs tarpeellinen hankinta, nimittäin uusi kalenteri. Olen kalenteri-ihmisiä ja alkoi vähän jo ahdistaa vanhan kalenterin päättyessä ensi viikkoon, kun en saanut elokuun muistiinpanoja merkittyä mihinkään. Ei siis muuta kuin Akateemisen paperiosastolle ja kalenterit syyniin, suurimman osan hylkäsin saman tien nähtyäni korkeat kapeat palstat – eihän sellaisiin mahdu kirjoittamaan mitään! Kotiin viemisiksi valikoitui lopulta Moleskinen keskikokoinen kalenteri pehmeillä kansilla, mulla on samanlainen muistikirja päiväkirjana ja rakastan niiden sivujen tuntua.

Lisäksi ostin vartavasten kalenteria varten aivan täydellisen mustan piirustuskynän, jossa on juuri sopivan kapoinen kärki – ja jälki on ihan mahtavaa. Ehkä nyt muistaisi taas siihen päiväkirjaankin kirjoitella vähän useammin? Jotenkin bloggaaminen toimii mulla niin hyvin päiväkirjan korvikkeena, että konkreettiseen kirjaan muistaa niin kovin harvoin raapustaa mitään. Ihanasta Moleskine-kirjasta huolimatta.

Lily Allen – Alright, Still [2006]

Viikonloppu vetelee viimeisiään, miten ne aina tuntuvatkin hujahtavan ohi niin vauhdilla? Tälle viikonlopulle riitti kyllä säpinää, perjantaina lähdin iltapäivällä kotoa ja tänään tulin alkuillasta takaisin. Tampereen reissu meni oikein mukavasti, koitan ehtiä huomenissa kirjoitella siitä lisää kuvien kera. Nyt väsyttää niin järjettömästi, ettei energia riitä parinsadan kuvan läpikäymiseen ja parhaimpien otosten käsittelyyn. Samaisesta syystä tämä on vähän tällainen heiolenhengissä-päivitys, johon voin sujuvasti tunkea kuvan kirsikkapuun kukista. Yksi parhaimmista asioista keväässä!

Aikataulu antoi pitkästä aikaa myöten kotikotivisiittiin, jossa siis kyseinen kirsikkapuu pääsi kamerani kohteeksi. Eilen illalla reissusta kotiuduttuamme oli pihasauna lämpimänä, oi miten nannaa oli kunnon löylyt moottoripyöräilyn jumiuttamille lihaksille! Talviturkinkin heitin uima-altaaseen, jossa vesi oli hellepäivien seurauksena lämmennyt jo pariinkymmeneen asteeseen. Tänään oli jo selvästi viileämpää ja iltapäivällä alkoi vesisade, toivottavasti pian tulisi taas aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, joista mäkin ehtisin mahdollisesti nauttia. Tämä viikko vain oli jotenkin niin kiireinen, etten ehtinyt paljonkaan nauttia helteistä.

Lopuksi vielä eräs asia, josta mun piti kirjoittaa jo alkuviikolla: kesätukka! Mullahan on viime syksystä asti ollut ruskeat hiukset otsatukalla, nyt viimeisimpänä sävy taittui hieman punaiseen. Otsatukan pois kasvattamisesta päätin jo alkukeväästä, ikävä etuheittoon yksinkertaisesti kasvoi liian suureksi. Myös tumma väri tuntui jotenkin tunkkaiselta – kuten mulle usein keväisin käy – joten jonkinasteinen vaalentaminen oli auttamatta edessä. Kaupan värinpoistoja en päähäni enää suostu laittamaan, vaan turvauduin jälleen kerran vakikampaajani Kristiinan taitoihin. Värinpoiston jälkeen hiuksiini laitettiin kultasävyinen vaalea väri pohjaksi ja lisäksi vaaleampia ohuita raitoja elävöittämään kuontaloa. Pikkasen pelotti nuo raidat ensin, kun mulla ei sellaisia ole koskaan ollut, mutta lopputulos oli erinomainen ja tykkään raitatukastani kovasti.

Pohjaväri on suhteellisen lähellä omaa hiustenväriäni, joten seuraavasta värjäyskerrasta ei toivottavasti tarvitse kantaa huolta pariin-kolmeen kuukauteen. Aurinko vaalentaa väriä jonkun verran, mutta kultasävyn katoamisen ei pitäisi muuttaa päätäni katastrofiksi, hieman ehkä perusvärisemmäksi vain. Kunhan haivenet nyt eivät kesän aikana päätä lähteä vihertämään kuten viime kesänä… Viikottaisen syväpuhdistavalla shampoolla pesun luulisi pitävän ylimääräiset moskat kaukana hiuksista.

Rentouttava pääsiäisen vietto jatkuu maalla, tosin Kouvolan poppoon lähdettyä iltapäivällä täällä on suorastaan hiljaista. Toista se on viimeiset pari päivää ollut, kun talo on täyttynyt puheesta – isän puolen suku kun on sekä puheliasta että kovaäänistä. Itsehän olen ne geenini perinyt juurikin siltä puolelta ja saanut useasti kuulla puhuvani paljon, toisinaan myös liikaa… Pääsiäiskuvia tulee todennäköisesti myöhemmin, nyt keskitytään muihin juttuihin.

Serkku toi mukanaan muovipussin, josta paljastui joulukuusta asti odotetut Englannin tuliaiset. Suomen hintataso ei oikein mun kukkarolle tällä hetkellä sovi, joten serkun käydessä hoitamassa viimeiset opiskeluvelvollisuudet Brittilässä pyysin ostamaan pari juttua. DKNY:n tuoksu Fresh blossom on jostain lentokentältä, Aussien 3 Minute Miracle -tehohoito sekä Max Factorin Second Skin -meikkivoide maista.

Hajuvedestä en voi muuta sanoa kuin että aivan ihana ja täydellinen kesätuoksu. Eikä mikään ihme, kun yleensäkin tykkään kaikista vaaleanpunaisista tuoksuista. Meikkivoidetta piti testata heti eilen Turku-reissulla, näin yhden kokeilun perusteella vaikuttaa toimivalta tuotteelta. Olen viime aikoina käyttänyt oliskohan L’orealin “mineraali”meikkivoidetta, joka tuntuu tarttuvan joihinkin kohtiin kasvoissa turhan paksulti ja hieman tunkkaiselta muutenkin. Ehkä en vain osaa laittaa sitä tai ehkä sitä ei vain ole tarkoitettu mun iholle. Second skin on onneksi erilainen, tasoittaa ihoa mutta tuntuu kuin ei meikkivoidetta olisikaan. Uusi meikkivoide sai kaverikseen jokin aika sitten ostamani The Body Shopin meikkivoidesiveltimen, jolla levittäminen sujui todella näppärästi. Sivellintä voisin hehkuttaa kokonaisen postauksen verran, mutta tässä kohtaa totean vain sivellinkokoelmani uusimisen alkaneeksi! Itse asiassa huulipunasivellin tuli jo hankittua lauantaina, kun serkku sai kyseisestä puljusta kanta-asiakaskortilla -10 % kaikista ostoksista. Aussien tehohoito jää testattavaksi myöhemmin, mulla on vielä kaikki blogiristeilyltä saadut Aussietkin kokeilematta kun on niin paljon muita hiustuotteita käytössä. Jos nyt edes jonkun putelin saisi tyhjäksi niin voisi ottaa uusia käyttöön.